Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.

25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)

Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri077.html on line 125: Lokakuussa 1989, oltuaan McLeanissa kuukauden, Wallace sai siirron Granada Taloon, puolimatkan taloon Massachusettsissa, missä se pian huomasi olonsa paljon paremmaxi. Myöhemmin se kuvasi kokemuxiaan toipilaskodissa mainiosti myyneessä romaanissaan 'Loppumaton läppä'.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri133.html on line 187: Seuraavaksi suuremmat kappaleet on kappaleet. Helpossa fiktiossa ja klikki uutisissa ne on super lyhyitä. Hyvässä romaanissa on väh 50% blankoa. This page intentionally left blank. Lukija näkee heti et hei täähän näyttää helpolta.
ellauri135.html on line 887: Joskus katkeamaton jäljitelmä teki hiänestä melkein kodikkaan, ja joskus - melkein kauniin. Huomattuaan tän myös rakkaudesta suli Mihail Lermontov, ja Barbara Lopuchina esiintyi myös Faithin kuvana romaanissa "aikamme uros" lukija - kiinteä, syvä, viehättävä ja yksinkertainen, jossa tarjouksena valoisa hymy, ja jopa saman syntymämerkki hiänen kasvonsa. Aikalaiset kutsuivat tyttö "täydessä merkityksessä ihana" nuori, söpö ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja tyttöystäviä kiusoitteli tätä syntymämerkistä, ja Varvara Lopuchin nauroi mukana.
ellauri145.html on line 637: quaranteen) – vaan päinvastoin hyökkäsi sitä vastaan romaanissaan L’immortel (1888).
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?)
ellauri162.html on line 128: Hänen romaanissaan on yleensä pappi keskushenkilönä ja sijaiskärsijänä.
ellauri204.html on line 432: Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Muun muassa tähän kysymykseen Riku Korhonen (s. 1972) yrittää monipuolisessa uudessa romaanissaan vastata. Emme enää usko pahaan on hänen paras kirjansa tähän asti. Se on hallittu ja hienovarainen. Siinä käsitellään pahuuden luonteen lisäksi esimerkiksi henkistä tyhjyyttä.
ellauri207.html on line 116: Yhä uudestaan ja uudestaan Lisbeth oli lyönyt häntä tiiliskivellä jolla meidän esi-isää mojautettiin romaanissa Maailman ääreen, ällikällä sekä omituisilla supervoimillaan: valokuvamuistillaan ja ilmiömäisellä tietokoneenkäsittelytaidollaan. Lisbeth oli maailmanluokan hakkeri, joka niissä piireissä tunnettiin ainoastaan nimellä White Anglo Saxon Protestant.
ellauri210.html on line 381: In the summer of 1914, Cravan began another phase of wandering. In 1916, he found himself in Barcelona where he somehow managed to book himself a high-profile fight against Jack Johnson. Johnson was in the midst of a celebrated stay in Spain, during which he was received by royalty and starred in movies. Photographs from the fight give some idea of the scale of the event, which was held at Barcelona’s huge bullfighting arena La Monumental. What the photos don’t convey is what a mismatch the fight was. Even a ring-rusty, thirty-eight-year-old Johnson was leagues ahead of Cravan. Johnson won with a sixth-round knockout, though it could’ve been over much sooner had he wished it. There are reports that Cravan shook with fear before the contest began, knowing how out of his depth he was. One writer has suggested that “Johnson and Cravan were more collaborators than competitors,” and that the event was a con, just a hype-fueled payday for an aging legend and a flamboyant interloper with no credible chance of a win—the Mayweather-McGregor of its day. Olikos tää se mazi josta toinen nyrkkipelle Heminwau kirjoitti siinä sonniromaanissa?
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri220.html on line 663: Esmeralda. Esmeralda voi tarkoittaa seuraavia: Esmeralda, naisen etunimi. Esmeralda, romanityttö Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame. Esmeralda, Aleksandr Dargomyžskin ooppera. Esmeralda, Cesare Pugnin säveltämä baletti. Esmeralda, meksikolainen telenovela-sarja. Esmeralda Bank, merenalainen tulivuori Tyynellämerellä lähellä ... tai sit vaan smaragdi.
ellauri242.html on line 178: Perventsevin romaanissa "Kunnia nuorelta iältä" (1948) Adzhimushkayn louhosten puolustamisen teema kosketettiin ensimmäisen kerran.. Yksi kirjan hahmoista, Arseniy Afanasiev, kertoo olleensa louhosten puolustajain jäsen. "Toukokuusta kesäkuun viidenteentoista päivään he istuivat. Viisitoista tuhatta ihmistä... He romahtivat meidät kivillä, muurittivat uloskäynnit. Kivet imettiin, vettä ei ollut... Siellä kolme lasten hautausmaata jäi louhoksiin... Ja sitten niistä päästettiin savua ja sitten kaasua... kaasua... Kolmesataa ihmistä lähti, lähti tiehensä. Viidestätoista tuhannesta kolmesataa!" Yksi ensimmäisistä joka mainitsi tämän sodanaikaisen tragedian oli Perventsev.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri262.html on line 274: 1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperiin ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja pyysi oppilasta keksimään selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Oppilaan keximät hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut oppilaansa tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
ellauri294.html on line 445: Umberto Eco kuvailee romaanissaan Baudolino skiapodin nimeltä Gavagai. Olennon nimi "Gavagai" on viittaus Quinen esimerkkiin käännösten määrittämättömyydestä. Saman Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi luostarin osastotaloa koristavat kaiverrukset "tuntemattomien maailmojen asukkaista", mukaan lukien "skiapodit, jotka juoksevat nopeasti yhdellä jalallaan ja kun he haluavat suojan auringolta ojentautuvat pitkä jalkansa pystyssä kuin sateenvarjo." Pyllynreijän sijainti jää mysteerixi, ehkä ukko Nooa voisi neuvoa.
ellauri294.html on line 580: Mannix katsoi, että kenenkään kirjoittajan oli lähes mahdotonta paeta antropomorfismia tällaisessa romaanissa, koska ihmisen on arvattava, miten eläimen mieli voi toimia ja mitä motiiveja sillä voi olla. Hänen mielestään eläimet ajattelevat eri tavalla kuin ihmiset, vaikka ne kykenevätkin järkeilemään "alkeellisella tasolla ihmisiin verrattuna". Niiden motiivit ovat samat kuin apinoilla (EAT! FUCK! KILL!), mutta ne eivät esimerkixi laskeskele etukäteen tuotto-kustannussuhteita. Selittäessään kuvauksiaan metsästyksestä, hän sanoi, että oli vaikea päättää, kuinka koira, jolla on ei-ihmishajuinen kyky, tulkitsee ja reagoi hajuihin jäljittäessään toista eläintä. Haiseeko esim. siitä apinat tosi pahalta. Todennäköisesti haisevat.
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri301.html on line 425: Isäpuoltaan Guillou on kuvannut omaelämäkerrallisessa romaanissaan Pahus. Siinä hänet esitetään sadistina, joka päkistää poikapuoltaan anaaliin päivittäin. Guilloun äiti ja sisarpuoli ovat kiistäneet kuvauksen todenperäisyyden. Myös Guilloun opettajien mukaan romaani on paljolti sepitettä. Guilloun peräaukon laajus on syytä postuumisti mitata.
ellauri316.html on line 849: Vlasov on yksi päähenkilöistä Arkady Vasiljevin romaanissa "Kello yksi iltapäivällä, teidän ylhäisyytenne". Historian vääristelytieteiden tohtori Boris Kovalevin mukaan paljon tässä kirjassa ei ole totta edes siteexi ja suoraan sanottuna "monet tosiasiat ovat vääristyneitä."
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri321.html on line 516: 1300-luvun alun Caffan piispa esiintyy Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi , ja hän tekee useita teräviä vastauksia pitkässä, myrskyisässä keskustelussa munkkien ja pappien ryhmässä; häntä kuvataan aggressiivisena ja hieman kapeakatseisena.
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 528: Paluu äitinsä kuolemaan ja omaan perhe-elämäänsä on saattanut kylvää vuosikymmenen lopulla siemenen uudelle suunnalle – Handken slovenialaisiin juuriin keskittyvälle suunnalle. Hänen äitinsä ilmestyi hetkeksi uudelleen vuoden 1979 romaanissa Slow Homecoming, ja Slovenia esiintyy näkyvästi hänen vuoden 1986 romaanissaan Repetition.
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri343.html on line 119: elämä ISÄNMAALLE: Tästä romaanista syntyi elokuva Rukajärven tie. Eipäsvaan pikemminkin päinvastoin! Ko. läpyskä on kohennettu romaanixi leffamanuskasta. Siltä se vaikuttaakin kyllä. Antti Tuuri kertoo romaanissaan jatkosodasta, velvollisuudesta ja tyhmänrohkeudesta - äärimmäisistä olosuhteista, joihin maailmanhistorian tapahtumat suomalaisia miehiä heittelivät kuin ajopuita.
ellauri345.html on line 416: Kun Ottilie kuolee anorektikkona, hän on romaanissa ilmaissut kuinka ruoka usein vastusti häntä myös onnellisempina aikoina. Ottilien olemassaolo, jota Gundolf kutsuu pyhäksi, ei ole niinkään pyhittämätön, koska hän olisi tehnyt rikoksen hajoavaa avioliittoa vastaan, vaan pikemminkin siksi, että hän on ulkonäöltään ja muuttuessaan kohtalokkaan väkivallan kohteena aina kuolema, tekemättä päätöksiä hänen elämänsä jatkuu. Tämä syytön, syytön asuminen kohtalon avaruudessa antaa hänelle ohikiitävissä katseissa jotain traagista.
ellauri345.html on line 470: Siksi että se voi tarkoittaa niin paljon, siksi se tarkoittaa niin paljon. Tuon rakkauden katkeaminen paljastaa ytimekkäämmin, että jokaisen itsestään kasvaneen rakkauden on tultava tämän maailman herraksi: oli se sitten luonnollinen lopputulos, yhteinen - nimittäin tiukasti samanaikainen - kuolema, tai olkoon se yliluonnollisen pitkäkestoinen, avioliitto. Goethe sanoi tämän novellissa, koska yhteinen valmius kuolemaan jumalallisen tahdon kautta antaa rakastajille uuden elämän, vaikka menettävät oikeutensa vanhaan oikeistoon. Tässä hän näyttää kahden pelastetun elämän samassa mielessä, jossa avioliitto on pelastettu hurskaille; Tässä parissa hän edusti todellisen rakkauden voimaa, jota hän kieltäytyi ilmaisemasta uskonnollisessa muodossa. Sitä vastoin romaanissa on kaksinkertainen epäonnistuminen juuri tällä elämänalueella.
ellauri347.html on line 176: Samaan tapaan kuin romaanissa, Greenbergillä diagnosoitiin skitsofrenia. Tuolloin erottumaton skitsofrenia oli kuitenkin usein epämääräinen diagnoosi, joka annettiin potilaalle tai potilastietojen osastolle pääasiassa muista kuin lääketieteellisistä syistä, mikä olisi voinut kattaa minkä tahansa määrän mielensairauksia. ahdistuneisuudesta masennukseen.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia ​​vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ​​ja omistautumisestaan ​​kotimaahansa."
ellauri384.html on line 201: Tieteellis-teollinen vallankumous oli hyvässä vauhdissa 1650-luvulla, mikä teki Rembrandtin mietiskelyteemasta suhteellisen trendaavan aiheen. Maalaus muodostaa keskeisen teeman Joseph Hellerin vuoden 1988 romaanissa Picture This. Se tutkii Rembrandtin näkemystä yhteiskunnasta hänen pohtiessaan rahan arvoa.
ellauri390.html on line 240: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 267: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 271: Krestovskyn romaanissa, toisin kuin sarjassa "Pietarin mysteerit" (1995), joka on luotu työn perusteella, positiivisia hahmoja ei juuri ole. Mutta he ovat myös kaikki sosiaalijärjestelmän uhreja. Ja toistensa uhrauksia. Anna on prostituoitu, Annan veli on varas, hänen ystävänsä Sergei Kovrov on murhaaja, prinssi Shadursky on tekopyhä viettelijä, prinsessa Shadurskaya on yliluonnollinen petturi.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri057.html on line 240: Einar vaikutti myös Hiljan tuotantoon. Hiljan ja Einarin suhde muuttui vähitellen ystävyydeksi, eikä heidän välejään katkaisseet avioliitot. Hiljaa käsitteli rajua ja kipeää suhdettaan Einariin muutamissa novelleissaan, Inari-romaanissaan ja runokokoelmassaan Iltakellot. Hilja oli Einarin tukena kuolemaan asti ja hoiti muun muassa Einarin raha-asioita.
xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
xxx/ellauri091.html on line 168: Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.
xxx/ellauri104.html on line 811: Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa. Lukiessa hämmentyy: miten noin – 1980-luvun suomalaiseen stereotypiaan verrattuna – anarkistinen yhteiskunnallinen ajattelija, radikaalisti suomettumista ja rähmälläänoloa romaanissaan silmille lyövä kirjoittaja, voi toisaalta olla niin yhteiskunnallisesti sokea. Että romaanissaan täysin tietoisesti vasemmistolaisia yhteiskunnallisia rakenteita rikkomaan pyrkinyt paskiainen toisaalta niin jämäkästi pönkittää oikeistolaisia rakenteita mukahuomaamattaan. Yllärikö? No sehän oli vaan hänmies jostain Nurmexesta.
xxx/ellauri129.html on line 298: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri129.html on line 348: Hänellä soikin aina taustalla rock, kun hän kirjoittaa tai kikkailee tietokoneella itselleen uusia annoksia suuren addiktionsa aiheesta. Addiktiiviset ihmiset on ahneita, Tiede-lehti selvitti. Ei kannattaisi kikkailla, voi sattua Juhaa leukaan. Riku Korhonen on näet kerännyt Irakin sotaa käsitteleviä artikkeleita jo viisi vuotta. Joskus mielessäni on ollut visuaalisena taustakuvastona karmeita sotatilanteita. Mutta ne eivät toimineet romaanissa.
xxx/ellauri139.html on line 242: Viimeisissä sanoissa voidaan nähdä romaanin viittaus ja maininta Tshernyshevskin romaaniin: Dostojevski ikäänkuin ilmaisee olevansa samaa mieltä Tshernyshevskin kanssa siitä, että kysymys "Mitä olisi tehtävä?" on peruskysymys sen ajan venäläisessä elämässä, ja haluaa antaa romaanissaan vastauksen tähän kysymykseen
xxx/ellauri139.html on line 260: Dostojevski kirjoitti, että erinomaisen inhimillisen persoonallisuuden korkeimpana ihanteena hän pitää Kristusta, "Kristus ruhtinasta"; Dostojevski mainitsee, romaanin ja päähenkilön alkuperäisessä luonnoksissaan: sosiaalissen alistamisen, oikeudettomuuden, omahyväisyyden ja ahneuden maailman, tuhoavien koettelemusten vastapainoksi ruhtinas laittaa romaanissa ei inhoa, ei
xxx/ellauri139.html on line 267: Ollen solidaarinen "yksinäiselle ajattelijalle" Lebedev esiintyy romaanissa vastaan Gertsenin tieteellisen tiedon apologiaa. Kuten Petsherin, Dostojevski Lebedevin suulla puolustaa uskontoa yhteiskuntaelämän välttämättömänä perustana.
xxx/ellauri139.html on line 287: Syvä psykologinen analyysi, joka on tunnusmerkillistä kaikille herra Dostojevskin teoksille ja erityisesti ja erikseen hänen romaanissaan Rikos ja rangaistus, on uudessa romaanissa viety täydellisyyden korkeuteen.
xxx/ellauri139.html on line 1229: Enemmän kuin katujen kieli romaanissa kaikuu viihderomaanien klangi. Hempeilevien ja korrektien ilmausten takaa kuultaa taloudellinen ja psyykkinen hätä, joka dostojevskilaisesti kiihtyy usein suggestiiviseksi, paljastavaksi ryöpyksi tajunnan peräkammarista, jossa haisee kiihko, kaikuu kärsimys ja jonka ovenkarmeissa riippuu tarkoituksettomuus. Devuškin joutuu nöyryytetyksi työpaikallaan, koska hänen vaatteensa ovat kehnot. Devuškin ja Dobroselova kärsivät, mutta tuska on Köyhässä väessä maallista, olosuhteista johtuvaa, eikä ylly Dostojevskin myöhemmän tuotannon metafyysiseen riutumukseen.
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri178.html on line 124: Mitähän Pili oli näkevinään John Le Carren vakoiluromaanissa A Perfect Spy? Vai pitikö se pikemminkin Davidista izestään? David reportedly enjoyed “playing” on his first wife’s suspicion that he was homosexual. The association between homosexuality and secrecy, furtiveness and potential treachery ensured gay characters were a recurring trope in Cold War-era spy fiction. John Le Carre's The Spy Who Came In From The Cold and Tinker, Tailor, Soldier, Spy include gay subtexts - made even more explicit in the 2011 movie adaptation of the latter. Merry Xmas from the onanist and the whore!
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri187.html on line 260: Kumouksellisinta Saramagon romaanissa lienee se, millaiseksi hän kuvaa Jumalan ja tämän suhteen Saatanaan, sekä Jeesuksen näkemys omasta tehtävästään, jota hän ei suinkaan katso täytetyksi. "Se on täytetty" kuului sitten kai yleisön joukosta.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri208.html on line 496: Kujalaisetkaan eivät elämässään välty onnettomuuksilta. Rakkaus ja rakkauden kaipuu mutta myös paremman elämän kaipuu ovat keskeisiä tekijöitä, jotka niihin johtavat. Tältä osin romaanissa seurataan erityisesti Hamida-neidon vaiheita. Suurimmaksi osaksi onnettomuudet tapahtuvat kujan ulkopuolisessa maailmassa ja aiheuttavat kuohuntaa kujan asukkaiden kuullessa niistä. Mutta kuohutkin asettuvat. Teoksen lopussa Midaqq-kuja palaa ”kunniakkaaseen unohdukseensa ja välipitämättömyyteensä”: ”Aamulla siellä itkettiin, jos joku antoi siihen aihetta, mutta illalla jo naurettiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.” Kaikki kuitenkin loppuu, eli kuten englantia harrastava šeikki Darwish toteaa romaanin viimeisillä riveillä: ”Eikö kaikella ole loppunsa? Näin on asia. Kaikella on loppunsa ja se on englannin kielellä ”end”, kirjain kirjaimelta: e-n-d.”
xxx/ellauri208.html on line 837: Sen huomaa. Muista asioista Sariola kirjoittanee vähemmän mielellään. Tarkka korva kahden ihmisen väliselle kitkalle tekee Sariolasta Suomen mittakaavassa erityislaatuisen, hän tavoittaa puheen nyansseja yhtä vahvasti kuin Rosa Liksom mutta eri tavalla. Valitettavasti juonissa Sariola ei juuri loista. Niin tässä kuin esimerkiksi Kaikella voimallani -romaanissa (2014) tapahtumat ovat liian korkealentoisia, vaikka kirjailija on parhaimmillaan keskiluokkaisen elämän arkisissa kuvauksissa. Myös Miehelle kuuluu kaiken loppu sutaistaan kasaan dekkareita matkivalla loppupaljastuksen tapaisella, joka venyttää jälleen uskottavuuden rajoja.
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri208.html on line 953: Kerrostalolähiön lisäksi romaanissa liikutaan myös teatterimaailmassa, teatterin "petotarhassa" ja päähenkilön keskiluokkaisessa lapsuudenkodissa, jota hallinnoi itsekeskeinen ja etäinen tekstiilitaiteilijaäiti. Äidin näyttelyn kulttuuriväen kansoittamien, alkoholinhuuruisten avajaisten farssimainen kuvaus kuin ennakoi Miina Supisen keskiluokkaisen kulttuuriperheen elämän hullunmyllyä kuvaavaa satiirista romaania Liha tottelee kuria (2007).
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri208.html on line 971: Luonnollisen ravinnon kertojana on yksinkertaisesti kansanedustajaksi nimetty mies. Juuri ennen juhannusta kansanedustaja on tutustunut ravintolassa nuoreen naiseen, joka on tekemässä sosiologian pro gradu -työtään rakkauden vaikutuksesta aikuisväestöön pääkaupunkiseudulla ja haluaa haastatella kansanedustajaa. Rakkaus ja syöminen kietoutuvat romaanissa yhteen, samoin kuvaannollinen ja kirjaimellinen. Miesten pettämät ja hyväksikäyttämät naiset, joiden joukkoon kuuluvat myös opiskelijatyttö ja kansanedustajan vaimo, ovat perustaneet Järjestön, jossa ensiksi "halusivat kenties vain syödä". Mutta hylättyjen naisten kosto ja rakkauden "nälkä" muuttuu kuvaannollisesta kirjaimelliseksi, kun joku ehdottaa, että seuraavalla kerralla voitaisiin syödä miestä. Hyväksikäytön ja riiston aihe laajenee tässä Idströmin älyllisesti ehkä haastavimmassa teoksessa koskemaan naisten lisäksi myös luontoa ja kolmatta maailmaa.
xxx/ellauri227.html on line 541: Isäpuoltaan Guillou on kuvannut omaelämäkerrallisessa romaanissaan Pahus. Siinä hänet esitetään sadistina, joka panee poikapuoltaan anaaliin päivittäin. Guilloun äiti ja sisarpuoli ovat kiistäneet kuvauksen todenperäisyyden. Myös Guilloun opettajien mukaan romaani on paljolti sepitettä. Guilloun peräaukon laajus on syytä postuumisti mitata.
xxx/ellauri237.html on line 348: Alikersantti Antero ”Antti” Rokka on fiktiivinen hahmo Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Antero Rokka on hyvin tunnettu hahmo, ja hän on saanut lähes arkipäiväisen roolin Suomen kulttuurissa. Rokan esikuva oli Väinö Linnan oman todistuksen mukaan Linnan asetoveri Viljam Pylkäs.
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri253.html on line 61: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ilkka Remes ei vihjaile, vaan osoittaa sormellaan suoraan itärajalle. Hornan ja Jäätyvän helvetin pahis on suuri ja mahtava naapurimaamme, jonka uhittelu on kohdistunut viime aikoina Suomeenkin esimerkiksi ilmatilaloukkausten muodossa. Jo 15 vuotta sitten silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja paheksui nettisivuillaan sitä, että Remeksen neljässä ensimmäisessä romaanissa kaikki mahdollinen pahuus liittyi Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
xxx/ellauri259.html on line 500: Marraskuussa 1917 Eino Leino arvosteli pää punaisena (kuin Pera Corollassa) sosialisteja näiden lähtiessä ”ajamaan asiaansa kansalaisverellä ja vieraan valloittajan pistimillä”. Reportaasiromaanissa Helsingin valloitus (1918) hän tervehti Etelä-Suomeen tunkeutunutta ja Helsingin vierailla pistimillä valloittanutta saksalaista Itämeren-divisioonaa säkeillään vapauttajana.
xxx/ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
xxx/ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
xxx/ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri305.html on line 101: Kopiot Brownin rakkauskirjeistä julkaistiin kirjasen muodossa, ja niitä myytiin oikeudenkäynnin aikana oikeussalin ulkopuolella. Theodore Dreiser parafrasoi monia näistä kirjeistä romaanissaan Amerikan tragedia lainaten viimeistä kirjettä melkein sanatarkasti. Jennifer Donnelly käytti monia kirjaimia romaanissaan A Northern Light (höh eikös se ollut Gathering light?).
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri388.html on line 56: Kerran viikossa Mari vei heidät Fredrikinkadun rukoushuoneeseen kuuntelemaan Wilho Pylkkästä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi äidin toivosta Toivosta tuli äidin epätoivoxi tiedeuskovainen. Waltarin pappisisä Toimi Waltari kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille. Mikalla oli kaksi veljeä: Samuel (kutsumanimeltä Samuli) ja Erkki. Samuli oli Mikaa kaksi vuotta vanhempi ja Erkki viisi vuotta nuorempi. Veljet on yhdistetty romaanissa pikkuveli Samuelixi. Mikan isä Toimi ja setä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja ja julkaisivat lukuisia uskonnollisia kirjoja. Kirjat julkaisi useimmiten Suomen Merimieslähetys.
111