ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri107.html on line 300: Bill Gatesin vaimo Melinda ottaa siitä eron ja puolet Microsoftista. Bill jäi kiinni rysän päältä Epsteinin tyttökaupasta. Siihenkö loppuu Melinda ja Bill Gates-säätiön luonnonpilaajien charity? Täytyy toivoa. Bill möi Aahrikan neekereille korzuja ja suunnitteli taivaan pimentämistä rikkipilvillä. Toivottavasti se päätyy Pepun rikinkatkuiseen Gehennaan. Ironisen amerikanjuutalaisen romaanikirjailijan kanssa sen sauva kädessä paimentamaan vuohia.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri160.html on line 324: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
12