Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri141.html on line 630: Huntuvuoren historialliset romaanit eivät savuttaneet Mika Waltarin globaalia suosiota, mutta täysin uusi tuttavuus tämä naiskirjailija oli allekirjoittaneelle.
ellauri141.html on line 650: Näytelmä Mörön asemalla, iloinen romaani. Aura, Turku 1944
ellauri141.html on line 652: Suuri unelma, historiallinen romaani. Kirjokansi, Turku 1946
ellauri141.html on line 665: Artikkelissani tarkastelen keskiaikaista Turkua. Aineistonani ovat kansakoulunopettaja, sittemmin opetusneuvos Hilda Huntuvuoren (1887-1968, vuoteen 1906 Hollmen). Hän kirjoitti 1920-1930-luvuilla nää historialliset romaanit. Ne käsittelevät
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri141.html on line 676: Jos Huntuvuoren merkitystä arvioi Fewsterin lesser image-maker -käsitteen kautta, kertoo suosio opettajaseminaarilaisten parissa tuntuvasta vaikutuksesta tai ainakin vaikutuksen mahdollisuudesta. Professori Gunnar Suolahti piti romaanin
ellauri141.html on line 678: merkittävämpänä, koska Hiljan romaania luki suurempi yleisö.
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 688: Huntuvuoren fiktion erikoisuus on sen myönteinen suhtautuminen kristinuskoon. Huntuvuoren romaanit ovat puolilleen täynnä kääntymiskertomuksia, pyhyyden kokemuksia, painiskeluja synnintunnossa ja Kristuksen anteeksiannon tuomaa autuuden tunnetta. Kristillisyys ei kuitenkaan ole kansallismielisyyden vastakohta, päinvastoin, internationalismin henget kertoivat vanhalle tietäjälle Kalakytälle, että heidän on väistyttävä "Kiesuksen" tieltä.
ellauri141.html on line 700: Linnoilla, muureilla ja muilla varustuksilla on ylipäätään keskeinen kuva romaanien militarisoidussa menneisyydessä - kaikki varustautuvat alati sotaan, merkkitulet roihuavat ja linnavuorilla seistään vartiossa. Kulkuri ja juoruämmä Mierokierto harhailee öisessä kaupungissa. "Aningaisten rinteeltä porhalsi alas kokonainen pitkä matkue, uusi palkkisilta tömähti, rannat raikuivat ja koko ilma oli täynnä iloa ja reippautta." Lukija saattaa yllättyä melkoisesti löytäessään 800 vuoden takaiset turkulaiset Kupittaan urheilukentältä: "tulihan kevät toki Turkuunkin
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 705: Huntuvuori arvostelee 1100-luvulle sijoittuvan Selma Anttilan romaanin Kalliotaatto. Hän löytää paljon huomautettavaa historiallisten faktojen paikkansapitävyydestä, mutta tuomitsee romaanin lopuksi erityisesti, koska se kuvaa suomalaiset alkukantaisina ja kehittymättöminä:
ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri145.html on line 637: quaranteen) – vaan päinvastoin hyökkäsi sitä vastaan romaanissaan L’immortel (1888).
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri151.html on line 1136: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri153.html on line 55: Sontimaton tutilas, Väinö Linnan romaani vuodelta 1954; useita sovituksia:
ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa.
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri159.html on line 798: Tonniminen pikkupanimo oli Baijerissa. Berliinistä löytyi DDR-museosta Pöhlä Bräu. Tässä paasauxessa ei puhuta niistä, vaan romaanien plozeista. (Enemmän kz. albumia 132.)
ellauri160.html on line 324: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?)
ellauri162.html on line 127: Esikoisromaanista Sous le soleil de Satan on Maurice Pialat ohjannut elokuvan, jota on suomeksi esitetty nimellä Paholaisen auringon alla.
ellauri162.html on line 128: Hänen romaanissaan on yleensä pappi keskushenkilönä ja sijaiskärsijänä.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 454: Huishaismanin nide ei ole romaani, vaan kolumni. Se on kirjallinen yrittäjä, ja lähes saman luokan hapantelija kuin se pikku-Markun aseenkantaja.
ellauri163.html on line 57: Mitä kaikkea tuhrin tähän tilikirjaan jonka olin ostanut vanhojen tavaroiden kaupustelijan kärryiltä? Käyttäytymisohjeita, novellien, romaanien, näytelmien aiheita, ruumiillisen ja henkisen hygienian sääntöja jotka olin oppinut samaiselta Payot'lta; kaikenlaisia ajatelmia jotka saattoivat olla joko omiani tai jäänteitä lukemastani ja unohtamastani; eikä vähempää kuin uusi versioni kymmenexi käskyxi joita en saanut valmiiksi koska niistä puuttui juoni. Muistan tänäkin päivänä jotain näistä kymmenestä käskystä (joita kertyi minun käsissäni 12):
ellauri163.html on line 793: Kahden näkemämme miehen välillä näyttää olevan vihamielisyys, joka seuraa heitä paikalliseen baariin, jossa riistanvartija (huolimatta naimisissa) haluaa paikallisen baarimikon Louisan (Marine Trichet), joka ei välitä hänestä, vaan himoizee salametsästäjää Arsenia (Jean-Claude Guilbert). Tutustumme myös päähenkilöön, Mouchetteen, vakavasti köyhään tyttöön, joka on 13–16-vuotias (ilmeisesti lähderomaani asettaa hiänen ikänsä 14- vuotiaaksi, ja Nortier oli todella 18, mutta elokuva ei anna siitä aavistustakaan), joka käyttää puisia puulevyjä (jotka eivät vastaa hänen jalkojaan) ja on ulkopuolinen koulussa, julman musiikinopettajan uhri, joka väärinkäyttää häntä ja joka vihaa rikkaampia tyttöjä, jotka sulkevat hänet pois. Mouchette jopa heiluttaa likapalloja kilpailijoitaan vastaan.
ellauri163.html on line 809: Ja huolimatta tästä lopusta, joka tuli romaanista, josta elokuva sovitettiin, Georges Bernanosin Nouvelle Histoire De Mouchette (josta Bresson oli myös sovittanut elokuvansa Maapapin päiväkirja), se ei ole hyvä; se löyhkää artikulaatiolta ja melodraamalta, joka on villisti ristiriidassa Au Hasard Balthazarin kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein (ja yllättävän kriittisesti) oikein nämä kaksi elokuvaa yhdistetään.
ellauri164.html on line 195: Berkeleyn runosta "On the Prospect of Planting Arts and Learning in America" otti David Foster Wallace nimen pienoisromaanilleen Westward the Course of Empire Takes Its Way. Runosta on saanut herätteensä myös Yhdysvaltain kongressitalon seinällä oleva Emanuel Gottlieb Leutzen muraali.
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 96: elämäkertaromaanit
ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri182.html on line 66: Banaanin ensimmäinen romaani, Kitchen, oli välitön menestys, josta otettiin yksin Japanissa 60 painosta. Kirjasta on tehty myös kaksi elokuvaa, toinen Japanissa ja toinen Hongkongissa.
ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
ellauri188.html on line 273: HS Kirjasto|Viikon kirja nostaa esiin nykyajan vääristyneen suhteen tarinoihin – Runeberg-voittaja on vaikuttava romaani. Koripallo|Lauri Markkasen Cavaliersilla paras NBA-kausi neljään vuoteen – LeBron Jamesin edellä historiallisella listalla enää yksi nimi
ellauri188.html on line 384: Isänsä kuoleman jälkeen Herman Melville kävi väliaikaisesti eri kouluja teki monia eri palkkatöitä. Hänen mahdollisuuksiansa työllistyä heikensi myös vuoden 1837 talouslama. Monet Melvillen varhaisista yhteiskunnasta vieraantuneista kertojista ovatkin peräisin tämän ajanjakson turhautumista. Taloudelliset vaikeudet ja vaellushalu ajoivat Melvillen lopulta merille. Hän lähti 4. kesäkuuta 1839 hyttipoikana kauppalaiva St. Lawrencelle ja vietti neljä kuukautta ulkomailla. Mukana oli myös pysähdys Liverpoolissa, mistä hän sai inspiraationsa romaanin Redburn – ensimmäinen merimatka englantilaisen kaupunkiköyhyyden kuvauksiinsa.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri190.html on line 239: During the 9th century, “Varangians” (Vikings) began to serve as a kind of Praetorian Guard to the East Roman emperors. Tästä kertoo jännittävästi Mika Waltarin historiallinen romaani Mikael Karvajalka, joka taitaa olla meillä jossakin. To reach the city of Constantinople, they sailed from what today is called the Gulf of Finland up the Neva river to the lakes Ladoga and Ilmen and then to the Western Dvina and the Dnipro, going all the way down to the Black Sea. By the mid-9th century, they settled around and in Kyiv and founded their own dynasty of the descendants of Rurik. A grandson of Rurik, Svyatoslav (Sfendosleif) greatly expanded his realm to the east and south, while his mother Olga (Helga) traveled to Constantinople and was baptized Christian. Svyatoslav’s son, Volodymyr (Waldemar) married a daughter of the Eastern Roman emperor, was baptized, and baptized all his subjects in the year 988. (Back then, the city of Moscow, or the country now known as Russia – Россия – did not even exist, so there!) Over the next centuries, the “Rurikids” gradually lost their Scandinavian identity, marrying women of the Slavic, Hungarian, Greek, and Turkic ethnicities.
ellauri191.html on line 2139: Näistä runsaasta sadasta enimmäxeen häiskästä on tuiki tuntemattomia vielä yli neljäkymmentä. Ollaan siis jo voiton puolella! Puhtaasti poliittisia nimityxiä ovat ainakin Churchill, Russell ja Robert Zimmermann. Likaisia poliittisia vetoja länkkärien puolesta on varmasti yli puolet kaikista. Voi olla lisääkin kun luen tarkemmin. Varmaan Mommsenkin on tapaus pisteessä: sen Rooman historia on avainromaani hullun vuoden jälkeiseen Saxan politiikkaan, jossa odoteltiin pukkia, ja se tulikin, nimittäin 2 maailmansodan johtajaa, rautakansleri ja Hitler. Bergson on täys pelle, niitäkin on varmaan muitakin. Nazeja on Hamsun ja Handke ainakin. Pesunkestäviä kommareita voi olla vastapropagandatarkoituxessa mukana jokunen. Ruozalaisia on huisisti enemmän kuin ansaizisi. Vahvaa dynyrahojen kotiinpäin vetoa.
ellauri192.html on line 57: Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Kiparsky perehtyi laajasti kielitieteeseen. Hän opiskeli ensin germaanisia ja romaanisia kieliä, mutta päätyi lopulta slavistiksi muun muassa valovoimaisen neron, professori Jooseppi Julius Mikkolan ansiosta. Kiparskyn kandidaatintutkinnon (1929) pääaine oli vielä germanistiikka, muina aineina olivat slaavilainen filologia, sanskrit ja latina. Tämän jälkeen Kiparsky teki kaksi opintomatkaa Tšekkoslovakiaan, missä hän tutustui tuolloin uuteen tutkimussuuntaan, ns. Prahan koulukunnan kehittämään fonologiaan. Huomaa lamavuoden 1929 markedness! Pirkko Hiekkala meni silloin kansakouluun Töölössä ja Carl-Erik valmistavaan kouluun Ratakadulla, ja ampui Olli Lokin kanssa lattialla tinasotilaita pikku tykillä.
ellauri192.html on line 871: Kohtaus, jossa isä Fjodor kaatuu polvilleen insinöörin eteen ja anoo tätä myymään kaikki kaksitoista tuolia, palaa jaksoon Dostojevskin romaanista "Idiootti": Juri Shtseglovin mukaan samalla tavalla miljonääri Afanasy Ivanovitš Totski yritti ostaa punaisia kamelioita vanhalta kauppiaalta Trepalovilta maakunnan rouva Anfisa Alekseevnalle:
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri196.html on line 334: Conrad Ferdinand Meyer: Pescara, pienoisromaani. WSOY 1906
ellauri196.html on line 344: Albert Bitzius: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi, romaani. Otava 1908. Mullonse.
ellauri196.html on line 348: Gustav Frenssen: Klaus Hinrich Baas, romaani. Otava 1910
ellauri196.html on line 368: Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 1: Lääkärin muistelmia, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
ellauri196.html on line 370: Alexandre Dumas vanhempi: Historialliset romaanit 2: Josef Balsamo, historiallinen romaani Ludwig XV:n hovista. Karisto 1917
ellauri196.html on line 396: B. P. Galdos: Marianela, romaani. Otava 1921
ellauri196.html on line 408: Fredrik Böök: Kesäinen leikki, romaani. Otava 1927 (alkuteos Sommarleken)
ellauri196.html on line 410: Johan Bojer: Uusi temppeli, romaani. Otava 1928
ellauri196.html on line 426: Édouard Estaunié: Salaperäinen rouva, romaani. Otava 1934 (alkuteos Madame Clapain)
ellauri196.html on line 430: Jules Verne: Pohjoista kohti, seikkailuromaani. Karisto 1935 (yhdessä Väinö Hämeen-Anttilan kanssa)
ellauri196.html on line 906: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri198.html on line 58: Näin siis nobelisti Bellow. Vapaus, löytämisen ja näkymisen ilo, toivo kaiken toivottomaksi tekevän uhalla ja keskellä, elämän äkkikäänteisyys, moninaisuus, varakkuus, rikkaus! Saul Bellowin Augie Marchin sikailut ei ole vain hauska veijariromaani. Se on myös paxu ja nenäviisas kirja velmusta juutalaisesta ajassamme.
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri203.html on line 164: Juorujen pääpointtina näät oli, että nuori kirjailija, joka oli juuri aloittanut kirjoitusuran romaanilla "Köyhät ihmiset", kusen täytettyä siltä rumemman pään ensimmäisen teoksen (väitetysti kolmannen teoksen, mutta 1. se oli), poikkeuksellisen menestyksen ansiosta, pyysi kustantajaa tulostamaan uuden luomuksensa, erotuxexi muiden kirjoittajien tekeleistä, jollain ilmeikkäällä typografisella tavalla, esimerkiksi niin että jokaista sivua ympäröi erityinen reuna, tai borderi. Pilkkaruno meni kokonaisuudessaan näin:
ellauri203.html on line 191: Kaksoisolento on Dostojevskin toinen romaani, nuoren kirjailijan tuherrus. Suuret kertomukset odottivat vielä tuloaan. Ei kirjaa silti kannata jättää hyllyyn uinumaan. Länsimaisessa kirjallisuudessa kaksoisolento-aihe muodostaa oman traditionsa, ja sitä käsittelevissä tutkimuksissa viitataan yleensä täydellisyyden vuoxi Dostojevskiinkin.
ellauri203.html on line 352: Kirja alkaa keskustelulla Stanisław Ignacy Witkiewiczin dystopisesta romaanista Kyltymättömyys. Romaanissa uusi Mongoli-imperiumi valloittaa Puolan ja esittelee Murti-Bing-pillereitä itsenäisen ajattelun parannuskeinona. Aluksi pillerit luovat tyytyväisyyttä ja sokeaa tottelevaisuutta, mutta lopulta johtavat niitä ottavien kehittämään kaksoispersoonallisuuksia. Miłosz vertaa nokelasti pillereitä marxilais-leninismin älyllisesti tuhoaviin vaikutuksiin Neuvostoliitossa ja neuvostoblokissa.
ellauri203.html on line 377: Alfasusi-aliaksen alla Miłosz kuvailee puolalaisen kirjailijan Jerzy Andrzejewskin elämää ja sitä, kuinka hän teki yhteistyötä Stalinin kanssa Puolassa. Ennen toista maailmansotaa Andrzejewskia ihailtiin laajalti katolisten romaanien kirjoittajana ja hän piti itseään Jacques Maritainin seuraajana. Miłosz kuitenkin uskoo, että Andrzejewskin katolinen usko oli vain ihon syvyistä.
ellauri203.html on line 482: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi utopistisia vallankumouksellisia ja heidän toimintamallejaan.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri204.html on line 432: Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Muun muassa tähän kysymykseen Riku Korhonen (s. 1972) yrittää monipuolisessa uudessa romaanissaan vastata. Emme enää usko pahaan on hänen paras kirjansa tähän asti. Se on hallittu ja hienovarainen. Siinä käsitellään pahuuden luonteen lisäksi esimerkiksi henkistä tyhjyyttä.
ellauri204.html on line 442: Kolme kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siellä tehdään erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, että Emme enää usko pahaan sijoittuu sinne. Helsingistä on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista länsimaista ja Ispoisissa elävistä hämmentyneistä ihmisistä.
ellauri206.html on line 45:
Tässä albumissa ajattelin ajoittaa eräitä romaanien uudempia klisheitä.
ellauri206.html on line 49: Milloin tuli kesken kaiken alkavat romaanit?
ellauri206.html on line 50: Milloin romaaneista putosi settingit ja miljöökuvaus? Millon vaiennettin kommentoivat kertojat? Milloin tuli montaa näkökulmaa Vekkulan portaiden tapaan vuoronperään jyystävät romaanit?
ellauri206.html on line 119:
Rikun lääkäriromaani
ellauri206.html on line 121: Lainasin Oulunkylän kirjastosta Riku Rinkulan Lääkäriromaanin. Se alkaa hyvin, onkohan musta tulossa Riku-fän?
ellauri206.html on line 178: Tää Rikun romaani on kuin miesten Regina: tekohauska panoviisu laulettuna repivällä ämmänäänellä.
ellauri206.html on line 208: Talvisodan syttyessä ukki oli ollut nuori kersantti. Pahaa tuhoa tehneeltä ukilta puuttuu varpaita kuin Raidilta. Mistähän tässäkään Rikun turahduxessa on oikein kyse? Vaikea sanoa. Onko se uusi Väpi Linnan sotaromaani? Väpikö se nuoli Rikun hampaita? Väpi kuoli 1992, liian vanha siihen tehtävään. Ukki oli Ylen sankia priha, niinkö joku Väpin Hietanen. Meidän luokalla oli eräs Hietanen. Oliko se mukana 50-vuotisluokkajuhlassa? Saattoi ollakin. Sen naama on jo melkein unohtunut.
ellauri206.html on line 243: Sysmän kirjastossa on uusi vaatimaton mutta viehättävä kirjastonjohtaja, jonka kanssa tuli puhetta Houellebecqistä. Se oli lukenut vähän matkaa Michelin kirjaa Alkeishiukkaset mutta alkoi tympäsemään, jätti kesken. Tolkun ihminen siitä päätellen. Se on ollut Sysmässä kohta vuoden ja pitää työstä, pitäneekö Sysmästä? En huomannut kazoa onko sillä sormusta. Lainasin siltä Wellbeckin 6. romaanin Alistuminen eli Islam. Lisää islamofobiaa ihan takuulla.
ellauri206.html on line 246: Alistuminen, se on Islam suomexi. Wellbeckin sen niminen kirja on väärällään islamofobiaa. Sivulle 18 mennessä Wellbeck on osoittautunut lisäxi jo narsistixi ja misogyynixi. Michel on Riitan ikäinen eli aivan eri sukupolvea kuin me. Sillä on tod.näk. vielä kuukautiset, ei ainakaan andropaussia. Tää kirja on Rikun lekuriromaanin doppelgängeri mitä tulee panovimmaan.
ellauri206.html on line 473: Liukkosen toinen romaani O ilmestyi vuonna 2017 ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Sen mä olen lukenut, paxu kuin mikä, jotain narsistista nuorisohomostelua. Vuonna 2019 ilmestyi Liukkosen kolmas romaani, Hiljaisuuden mestari, joka on Helsingin Sanomien Jukka Petäjän mukaan ”äärimmäisen mielenkiintoinen, neuroottinen ja omapäinen romaani”. Olikohan se myyntilässähdys?
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri207.html on line 116: Yhä uudestaan ja uudestaan Lisbeth oli lyönyt häntä tiiliskivellä jolla meidän esi-isää mojautettiin romaanissa Maailman ääreen, ällikällä sekä omituisilla supervoimillaan: valokuvamuistillaan ja ilmiömäisellä tietokoneenkäsittelytaidollaan. Lisbeth oli maailmanluokan hakkeri, joka niissä piireissä tunnettiin ainoastaan nimellä White Anglo Saxon Protestant.
ellauri210.html on line 381: In the summer of 1914, Cravan began another phase of wandering. In 1916, he found himself in Barcelona where he somehow managed to book himself a high-profile fight against Jack Johnson. Johnson was in the midst of a celebrated stay in Spain, during which he was received by royalty and starred in movies. Photographs from the fight give some idea of the scale of the event, which was held at Barcelona’s huge bullfighting arena La Monumental. What the photos don’t convey is what a mismatch the fight was. Even a ring-rusty, thirty-eight-year-old Johnson was leagues ahead of Cravan. Johnson won with a sixth-round knockout, though it could’ve been over much sooner had he wished it. There are reports that Cravan shook with fear before the contest began, knowing how out of his depth he was. One writer has suggested that “Johnson and Cravan were more collaborators than competitors,” and that the event was a con, just a hype-fueled payday for an aging legend and a flamboyant interloper with no credible chance of a win—the Mayweather-McGregor of its day. Olikos tää se mazi josta toinen nyrkkipelle Heminwau kirjoitti siinä sonniromaanissa?
ellauri210.html on line 774: Tanguy oli myös joku espanjalainen autofiktiivinen sotaromaani. Mulla on kai se, erääntyneen kolleegan taaxeen jättämä. En jaxanut lukea, tuntui tylsältä.
ellauri210.html on line 1044: Ovat muistojemme lehdet kuolleet on Pentti Saarikosken kokeellinen kollaasiromaani, joka koostuu aiempien tekstien katkelmista ja sitaateista. Siinä myös kohdataan satunnaisia ihmisiä ja televisiosta tulee ohjelmavirtaa. Myös kirjailijan huomiot ovat satunnaisia, kuten "liikenneympyrässä nuolet ajavat toisiaan takaa". Teoksesta on otettu toinen painos 2012 (Otava).
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri213.html on line 58: Jännitysromaani? Mikä vitun jännitys. Todella törkeää filistiinien haukuskelua parhaitten koukkunokkaperinteiden mukaan.
ellauri213.html on line 133: Riku Korhosen lääkäriromaani on väärällään kaikenlaisia vätyxiä ja misfittejä. Mutta samaa voi sanoa Embotelladosta! Mitä Waltin pullon henki tällä kertaa meille opettaa?
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri216.html on line 245: Pystyrintainen Milka arvaa koko juonen: Tero on pervo pyromaani tumputtaja. Mutta Tero ei sitä kiihota niet voit antaa olla. Koko luostari oli tyrmistynyt: Milka ei anna Terolle hilloviivaa! Ilmoitus sähköisti tunnelmaa vieraiden keskuudessa. Poliisit Lyhkänen ja Kolli kuulustelevat Teroa. Kaikki kirjat paloivat ja Serafim paizi se ziljoonan postilla.
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 330: Munkkeja ja nunnia hiippailee kylillä keräämässä rahoja hiippakunnalle. Se on kyllä vastoin Didakhen katkismusta. Valemunkki vaikuttaa hyvin väsyneeltä mutta piristyy kaljasta. "Herra oli laupias. Saimme pyhän äidin pelastettua palavasta kirkosta." Mikähän ihme tässä nyt on näiden pyromaanien kanssa? Pyromaanit on usein lytättyjä kaunaisia raukkoja.
ellauri217.html on line 171: Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Tämä johtui siitä, että Salman arvosteli mumslimeita voimakkaasti oman jumalansa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua.
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri217.html on line 371: Akromegaalisella Riku Korhosellakin oli kioskiromaani, tai siis Lääkäriromaani. Siinäkin oli viljalti panokohtauxia jos oikein muistan. Paljon muuta en enää muistakaan. Tiivistelmä albumissa 206.
ellauri220.html on line 663: Esmeralda. Esmeralda voi tarkoittaa seuraavia: Esmeralda, naisen etunimi. Esmeralda, romanityttö Victor Hugon romaanissa Pariisin Notre-Dame. Esmeralda, Aleksandr Dargomyžskin ooppera. Esmeralda, Cesare Pugnin säveltämä baletti. Esmeralda, meksikolainen telenovela-sarja. Esmeralda Bank, merenalainen tulivuori Tyynellämerellä lähellä ... tai sit vaan smaragdi.
ellauri221.html on line 176: -Mihinkä tarvitsen! huudahti Älynen.-Ilman tuollaista laitetta kirjailija on kuin kädetön. Minä voin viedä höpinäfoonin kenen asuntoon tahansa ja koje kirjoittaa muistiin kaikki mitä siellä puhutaan. Minun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa se paperille ja silloin on novelli tai jopa romaanikin valmis.
ellauri221.html on line 191: Näettekö... toisin sanoen kuuletteko nyt? Niin, tuosta ei paljoa saa romaania varten, sanoi Mutteri mietteliäänä. Minä ilmaisen teille sen salaisuuden, sanoi Rinkilä. Kaikki kaupungissa tietävät jo tuosta höpinäfoonista, ja kun te vain olette poistuneet, alkavat he kiusalla huutaa kojeeseen jonnin joutavaa.
ellauri222.html on line 39: ...a man who was a towering intellectual (but short), a charismatic personality (but nasty) and Nobel Prize winner (anti communist) who searched in his writing for an answer (haha what did he find? EFK?) to the spiritual wilderness at the core of the human experience – but also (and above all) a petty man replete with human faults. Tää on tietysti Sale, jonka rusikointi jatkuu tässä Salen dickensiläistä pikareskiromaania lukiessa. Tämä albumi on jatkoa albumille 52, jossa Salea on jo alustavasti rökitetty.
ellauri222.html on line 887: Sillä oli tekeillä avainromaani sen pelehdinnästä Fredin ja muiden aiempien hopeaselkien konttoreissa. Mun piti olla seuraava helmi nauhassa, ehkä kuhmuinen ja himmeä mutta sentään proffan titteli, olkoonkin että pieni pippeli. Niinkuin jonoteoriasta kiinnostunut isäukko Virtamo. Mistähän se tiesi että meidän aviovuoteen päällispeitto on sammalen vihreä? (Senkin sanan opin tästä selkkauxesta.) Sama peitto meillä on sängyn päällä vieläkin.
ellauri222.html on line 995: The Riflemen of the Ohio, by Joseph A. Altsheler, on Salen poikasena lukema inkkariromaani jossa vastakkain ovat laupias paleface Henry Ware ja urhea intiaanipäällikkö Ohiosta nimeltä Timmendiquas. Kirjan pointti on, let the best man win. Tunnetumpi Timmendequas on Jesse joka raiskasi pikku Meganin ja sai aikaan lain nimeltä Megan Law. Jesse yhtä roistomaisine Paul veljineen oli sekin luultavasti Ohion intiaaneja.
ellauri236.html on line 220: Simo Knuuttila haaveili 70-luvulla kirjoittavansa kovaxikeitetyn romaanin, joka alkaisi: "Oli tukahduttavan kuuma." James Hadley Chasen esikoinen alkoi suunilleen niillä sanoilla. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alkuvuodelle 1939.
ellauri238.html on line 165: Varauduin siihen, että joutuisin olemaan Lontoossa yhden yön yli. Olin aivan varma, että Pentti oli vain hipynyt, jättänyt Leenan ties minkälaiseen jamaan ja mitään sanomatta mennyt Pariisiin ja sieltä Dubliniin. Dabliniin meno oli sikäli perusteltua, että hän oli lähtenyt Suomesta kääntämään Joycen Odysseusta englantia puhuvaan ympäristöön, Lontooseen. Kun Dublin oli sinä lähellä, hän menisi sinne, Dubliniinhan romaanin tapahtumat sijoittuivat. Leena kuitenkin olisi vaikeuksissa, siitä olin varma, koska vaikutti siltä, että Pentti oli lähtenyt pakosalle.
ellauri238.html on line 277: Pena Saarikoski, Jomppa Ojaharju ja Hannu Salama, näiden Hansa-jengin hampparien avainromaanit on vielä lukematta, täytyypä lainata kirjaston porno-osastosta. Jompan Amok ja Salaman Tapausten kulku molemmat vittulevat Penalle, mutta vain Amokista Pena repi pelihousunsa. Jompan piti olla Penan nöyrä haba. Jomppa ja Pena lahjoittivat mainostemppuna Penan pesemättömiä rytkyjä rantojen miehille. Siitä teki laulun Juha "Watt" Vainio.
ellauri238.html on line 366: Tjörnin saarella kirjoitetut kolme tanssiaiheista kokoelmaa yksissä kansissa eli Tiarnia-sarjan sekä 1960-luvun kollaasiromaanin Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Teostaan varten runoilija varasti isänsä Simo Saarikosken Aunuksen sotapäiväkirjan 1919, siteerasi sitä kirjaansa luvatta ja välit isään katkesivat.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 199: Metaliousin muut romaanit myivät hyvin, mutta eivät yhtä hyvin kuin hänen ensimmäinen. Return to Peyton Place (1959) seurasi Tiukka valkoinen kaulus (1961) ja Eden Aatamitta (1963).
ellauri240.html on line 264: Nyt tuntuu taas ettei näitä apinoiden koijauxia jaxa enää kauan seurata. Käännyt minne päin hyvänsä, samoja paskoja ne on aina. Kaikki romaanit ja nyytiset kertoo samaa tarinaa: apinat on paskiaisia.
ellauri240.html on line 299: Tähän albumiin sopisi hyvin lukaista loppuun kesken jäänyt Adichen kehitysromaani Kotiinpalaajat, koska siitä löytyy takuuvarmasti misogyniaa tykötarpeixi. Eli otetaan esiin pointteja Ifemelun seikkailusta ja zekataan pikku-Aunen kirjasta mitä ne todistavat miehistä.
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 178: Perventsevin romaanissa "Kunnia nuorelta iältä" (1948) Adzhimushkayn louhosten puolustamisen teema kosketettiin ensimmäisen kerran.. Yksi kirjan hahmoista, Arseniy Afanasiev, kertoo olleensa louhosten puolustajain jäsen. "Toukokuusta kesäkuun viidenteentoista päivään he istuivat. Viisitoista tuhatta ihmistä... He romahtivat meidät kivillä, muurittivat uloskäynnit. Kivet imettiin, vettä ei ollut... Siellä kolme lasten hautausmaata jäi louhoksiin... Ja sitten niistä päästettiin savua ja sitten kaasua... kaasua... Kolmesataa ihmistä lähti, lähti tiehensä. Viidestätoista tuhannesta kolmesataa!" Yksi ensimmäisistä joka mainitsi tämän sodanaikaisen tragedian oli Perventsev.
ellauri242.html on line 180: Lisäksi koko romaanin ajan korostetaan jatkuvasti Krimin tataarien petturuudesta kansallisuutena suhteessa neuvostoviranomaisiin ja Krimin venäläiseen väestöön. Koko romaanin ajan Stalin Joseph Vissarionovich mainitaan toistuvasti, tietysti innokkaimmilla sävyillä. Ja partisaaniosaston georgialaiset, toisin kuin tataarit, esitetään rohkeina ja lujautumattomina taistelijoita. Mitähän ukrainalaiset ovat tästä mieltä? No ei midiä, vähävenäläinen wikisivu Arkadista on tynkä.
ellauri244.html on line 79: Sirolan Kaksi kaupunkia jäi vaille suurempaa huomiota. Kai Sirolalta jäi huomaamatta että Dickens oli jo kirjoittanut sen. Se kuvasi Ranskan suuren vallankumouksen aikaisia ja jälkeisiä vuosia Lontoossa ja Pariisissa. Teosta myytiin noin 200 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä kaikkien aikojen myydyimmän romaanin. Vain Sonja Kaurasen Anja Koo menee niukasti edelle. Helsinki ja Tallinna ei olleet yhtä vetäviä. Sirola vajosi syvään masennukseen. Itse hän kuvasi tilaa seuraavasti:
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri244.html on line 150: Kauraprinsessan takautuvat kannanotot ovat ällistyttävän tätimäisiä. Vaikka Anja oli izekin perusrotinkaisia, meritokraattinen säätytietoisuus oli tapissa. "Aina eivät kirjallisten punkkarien ja kadun peruspogoajien näkemykset menneet aivan sulavasti yksiin. Meidän väitoskirjojen ja romaanien parissa häärineiden saattoi joskus olla hiukan vaikea ymmärtää nipin napin tarkkailuluokalta selvinneen rock-lyyrikon pelkistä kirosanoista koostuvia kontribuutioita, ja päinvastoin." Ja tää kohta on suoraan naistenlehdestä: plaaplaaplaa, "hymyilin" "miehelle" (ohraprinssi). Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 285: "Harri Sirolan toinen romaani on leimahtava rakkaustarina, kertomus nuoren suomalaismiehen ja Kreikassa syntyneen mulattitytön levottomasta suhteesta. Tapahtumapaikkana on ensin Pariisi, sitten huumausaineiden ja vallattujen talojen, bändien ja anarkismin Amsterdam."
ellauri244.html on line 291: Ehkäpä Räntämummo vähän venytti pienoisromaaniin niiden seurustelua romaaniteknisistä syistä. Voi vitjat mikä narsistinen kerskuri tää Kauraskakin on. Hyvä Harri ettet jäänyt siinä roikkumaan. Löysä Kaariposken poka oli tyhmempi mutta älys sekin lopulta ettei kannata. Nykyään Anja lojuu sohvalla kokoon kiertyneenä kuin kissavanhus Musta.
ellauri244.html on line 312: Anjan kuvaamat harrivieroitusoireet ei oikein kuulosta kauramummolta. Ne on jostain toisesta pienoisromaanista lainattuja meemejä: "Muistin miltä Sysprinssi kuulosti ruiskahtaessaan suureen puhelimeen. Nirsk narsk ruis ruis." Sensijaan räntämummon viime lizari rantojen miehen näköiselle Harrille kokoomusnuorten kantapaikassa on hyvin uskottavalta kuulostava. Leskikeisarinnan revengeveto ihan Camilla Läckbergin kaliiperia. "Sanokaa etten ole täällä." Jättämisen sunnittelu oli aikanaan lempilajejani. Tunsin voitonriemua.
ellauri244.html on line 348: Valtakirja on Esa Sariolan vaikuttava psykologinen romaani. Jostain naistenlehdestä ilmeni takavuosina että Esukka oli vaihtanut toisen vaimonsa psykologi Helenan johkin nuorempaan kynäilijäkolleegaan. Sekö se on se Salla? Oliskohan tää väkilannoitus aiheuttanut uuden kukinnan ja avannut sanahanat tuokioxi uudestaan?
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri245.html on line 144: Nesbø vietti puolen vuoden virkavapaansa Australiassa. Matkan aikana hän kirjoitti esikoisromaaninsa Lepakkomies (1997), jossa rikostutkija Harry Hole ensimmäistä kertaa esiintyy. Lepakkomies-niteen alkupää on kuin joku Eyewitness travel opas, hirmu pitkästyttävä.
ellauri245.html on line 145: Teos sai Norjassa vuoden parhaan rikosromaanin Riverton-palkinnon ja sille myönnettiin myös vuoden parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinto.
ellauri245.html on line 151: Kirjoitanko aina vain samasta hahmosta, koska teoksella, jonka kannessa lukee ”Harry Hole -romaani”, on potentiaalia tavoittaa suuri lukijakunta? Esitän nämä kysymykset itselleni. Se on tärkeää, sillä tiedän, että päivä, jolloin kirjoitan jotain, yhdenkin lauseen jostain muusta syystä kuin oman kiinnostukseni takia, merkitsee samaa kuin ensimmäinen velvollisuuspano oman kumppanin kanssa: se on lopun alkua.
ellauri245.html on line 174: Lepakkomiehen norjalaisen poliisin nimi on sattuvasti Harry Hole. Se menee ausseihin selvittämään jotain murhajuttua. Kolleega Andrew on Australian neekeri (norjalaisten lempinimi). Spermaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitä löytyy Camillan kirjasta, tai Keazin Endymionin karvoista. Spermaa ei löytynyt kuten sanottu, koska norjalaisen puoli-TV-julkkisnaisen (23v, blondi, nätti elävänä) kohtu oli viilletty auki kuin norjalainen kalafilee. Ehkä sei koiranruokalaatuna. Toisen Harry Hole -romaaninsa Torakat (1998) Nesbø kirjoitti Bangkokissa, jonne myös teos sijoittuu. Tässä taitaa olla joku sapluuna? Onko Nesbö sarjamatkaopas? Sehän se. Mutta jäbään ei ole luottamista pitemmälle kun sen jaxaa heittää, Torakassa se väittää mm että Kiinassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Se ei ole muuta kuin tietämätön tolvana.
ellauri246.html on line 366: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Robert Frost jäi nuolemaan näppejään. Samaan aikaan Joseph alkaa opiskella englantia ja puolaa itsenäisesti.
ellauri246.html on line 371: Näinä vuosina on tullut vaikein hänen kohtalossaan. Tämä liittyy ensisijaisesti onneton rakkaus. Sitä voidaan kutsua romantico-runoilijan (S. Albert Kivinen) sanoin kivisexi. Maria Basmanova oli epätavallinen tyttö eikä muuttunut ajan myötä. Kuuluisa taiteilija, kylmä, hiljainen, jossa tuntui ujo kauneus. He tapasivat maaliskuussa 1962, ja useimmat eivät nähneet. Menimme kaduilla. Hän luki runojaan, hiän kuunteli. Mutta romaani ei hyväksynyt hänen vanhempiaan. Pian ystävät alkoivat usein riidellä, joka kerta eroten ikuisesti. Julma masennus ja itsemurhayritykset olivat seurauksia näiden kierteiden seurauksista hänelle. Ystävät usein näkivät ranteensa sidoksissa veren jälkiä. Ja lopullinen kuilu on tulos kaikkein tavallisimmasta: banal Love Triangle. Yksi lähimmistä Josefin ystävistä Dmitry Basyshev otti tytön ystäväxi ajanjaksona, jolloin Brodsky oli piilossa poliisilta, jo pelkäävät vainoa virittää. Siellä he sopivat. Joseph saapui selvittämään, mutta hiänellä ei ollut aikaa puhua hänelle. Pidätys ja tuomioistuin seurasivat. Ja tämä on täysin erilainen tarina, marinan kuilu suorastaan.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 226: Veijariromaani eli pikareskiromaani kuvaa usein näennäisen omaelämäkerrallisessa muodossa kuvitteellisen tai historiallisen henkilön seikkailuja, vastoinkäymisiä ja urotekoja parodiseen ja satiiriseen tyyliin. Veijariromaanit ovat sietämättömän tylsiä, ja niiden hahmot voittopuolisesti paskiaisia.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 232: Pikareskiromaanin sankari ei yleensä kehity, joten tässä suhteessa laji eroaa ratkaisevasti kehitysromaanista, joissa sankarit päinvastoin kehittyvät. Pikareskiromaanin päähenkilö on tyypillisesti orpo tai jollakin tavalla sivullinen, vakiintumaton ja alituiseen liikkeessä niin maantieteellisesti kuin sosiaalisestikin. Lajin kehityksen ja suosion taustana on nähty keskiaikaisen säätyjärjestelmän rappeutuminen, jolloin raha mahdollisti yhteiskunnallisen nousun ja alemmat kansanosat alkoivat epäillä ylempiensä moraalia.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri248.html on line 317:
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 294: Runoilijan perhe-elämä ei ollut helppoa. Bloc todella palvoi valittua, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että avioliiton tärkein henkinen affiniteetti ei ollut fyysinen vaan epäfyysinen. Tämän seurauksena hänen vaimonsa sai paljon miesystäviä. Lubov Mendeleeva oli näyttelijä ja siksi hän teki helposti romaaneja. Blok huomasi tässä harrastuksessa sekä nöyryyttä että köyrintää. Yhden tällaisen romaanin jälkeen hänen vaimollaan on poika, ja Blok tunnistaa hänet Tonyn tekemäxi. Blok tykkää vaimostaan näissä hetkissä ja tukahduttaa vihaa, kateutta ja aggressiota. Kaiken hän on valmis kestämään vaimoltaan muttei tätä. Block oli valmis sietämään kaikenlaiset sarvettajat jos heillä oli hyvä suhde hänen vaimonsa kanssa. Mutta hän ymmärsi lopulta että vaimon isokainalo oli pohjaton kuilu, ja lopulta he erosivat. Hänellä oli sittemmin naisia, joita hän muutti kuin käsineitä. Block puhui heistä: "Myrkky - toisen myrkyn jälkeen".
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 771: Heti kun Barbussen Le Feu julkaistiin sarjakuvalehtenä, sen luki laaja yleisö, jonka reaktiosta Barbusse oli erittäin kiinnostunut. Kirja oli myös menestys. Ensimmäinen kiista koski sitten romaanin, vuoden 1916 Prix Goncourtin voittajan, historiallista todenperäisyyttä, lähinnä syvän kuilun vuoksi, joka vallizi sensuurin salliman tekstin ja sotapropagandan välillä, joka itse tuomittiin kirjassa. Tekstin poliittiset panokset, erityisesti kommunismi ja pasifistinen sitoutuminen, ovat toinen kiistanalainen aihe kirjassa.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri256.html on line 215: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri256.html on line 231: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja puoliveteisenä kuitenkin.
ellauri257.html on line 63: Taras Bulba on Nikolai Gogolin kirjoittama romaani. Se on kuvaus kasakoiden elämästä Ukrainan laajoilla tasangoilla 1600-luvulla. Se kertoo kasakoiden halusta taistella pyhän oikean venäläisen uskon puolesta. Teoksesta on ilmestynyt lukuisia suomennoksia: Samuli S., J. A. Halonen, Juhani Konkka, Gunvor ja Kaarlo Salo, Ulla-Liisa Heino sekä Neuvosto-Karjalassa kaksi suomennosta, 1940 ja 1952. Siitä on tehty kaksi elokuvaa, Yhdysvalloissa 1962 ja Venäjällä 2009. Näitä leffoja olis hauska verrata. Onko Tony Curtis yhtä vizikäs kuin veijareita ja pyhimyxiä TV sarjassa? Onko yhteisslaavilainen leffa yhtä hahatuttava kuin esim Kuolleet sielut? Puolalainen, kasakka ja turkkilainen kilpailivat siitä kuka oli vähävenäläisin ja mätki eniten juutalaisia. Tony oli unkarin juutalainen nimeltä Bernard Schwartz. Sen isä oli New Yorkin räätäli ja äiti skizo, veli myös. Se ehti ottaa 6 vaimoa ja puikottaa yhtä monta lasta.
ellauri257.html on line 82: Taras Bulba (2009), ohjaaja Vladimir Bortko , tilaus Venäjän valtion televisio ja maksanut kokonaan Venäjän kulttuuriministeriö. Mukana ovat ukrainalaiset, venäläiset ja puolalaiset näyttelijät, kuten Bohdan Stupka (Taras Bulbana), Ada Rogovtseva (Taras Bulban vaimona), Igor Petrenko (Andriy Bulbana), Vladimir Vdovichenkov (Ostap Bulbana) ja Magdalena Mielcarz (puolalaisena aatelisenatyttö). Elokuva kuvattiin useissa paikoissa Ukrainassa, kuten Zaporizhzhiassa , Khotynissa ja Kamianets-Podilskyissä vuonna 2007. Käsikirjoituksessa käytettiin romaanin vuoden 1842 painosta.
ellauri257.html on line 87: Luojan kiitos, olemme eläneet todistamassa Gogolin kuntoutumista suurena humoristina. Sen teki Vladimir Bortko versiossaan kuuluisasta romaanista, joka oli sensaatiomainen jo ennen näyttöjen julkaisua. Tyytyväinen kenttäkomentaja Taras Bulba ( Bogdan Stupka ) tapaa kaksi poikaa ( Vladimir Vdovichenkov ja Igor Petrenko ) koristeellisella maatilalla - tuoreena Kiovan bursasta, papin mekossa ja Moskovan aksentissa.
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri257.html on line 352: He turhautuvat yhä enemmän, kun he huomaavat, että nämä kaksi eivät ole kiinnostuneita toisistaan, ja pelit pysäytetään hetkeksi paikallisella murhalla ja direktiivillä murhata Puolan vastarintaliikkeen roistojäsen. Gombrowicz yhdistää nämä säikeet upeasti jännittyneessä huipentumassa, joka täyttää hänen romaaninsa syvällä absurdin tunteella ja moninkertaistaa sen monimutkaisuuden.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri258.html on line 70: Ymmärrän, ettei Brian De Palman Carrien (1976) tai Stanley Kubrickin Hohdon (1980) kaltaisia elokuvahistorian mestariteoksia synny helposti. Mutta luulisi, että keskinkertainenkin filmimaakari saisi Kingin teksteistä mutkatonta, toimivaa kauhuviihdettä. Kuten vaikka Tulessa syntynyt (Firestarter, 1980) -romaanista, jossa aineksia olisi: tyttären ja isän pakomatka halki Amerikan, telepaattisia voimia, häijyjä pahiksia.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri260.html on line 186: Sen teoxista on mainittava palkinnon jälkeen suomennettu Elämän tarkoitus ja arvo. (Der Sinn und Wert des Lebens, 1908.), esikoisromaani Der Kampf um einen geistigen Lebensinhalt (1896) sekä dynypalkintoa parhaiten motivoiva vaikka postuumi Der Sozialismus und seine Lebensgestaltung (1920).
ellauri262.html on line 228: Oxfordin colleget ovat kehittyneet luostareista, ja opettaja saattoi elää niiden suojissa kuin munkki, ulos astumatta. Saturomaanien tekijät näyttävät kehittäneen lisäksi yksityisiä turvajärjestelmiä, täsmällisiä päiväjärjestyksiä. CS Lewis lopetti luentonsa sekunnilleen, vaikka kesken lauseen, ja jos tuli myöhässä aloitti sen huutamalla eteisestä päällystakkia riisuessaan.
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 274: 1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperiin ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja pyysi oppilasta keksimään selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Oppilaan keximät hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut oppilaansa tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin.
ellauri262.html on line 280: Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut.[29] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955.
ellauri262.html on line 525: Ruuvinauha (Screwtape) näyttää ymmärtävän erittäin hyvin ihmismielen luonteen ja heikkoudet, vaikkakaan ei mitään ihmisrakkaudesta. Hän osaa myös puhua ja rakastaa sarkasmia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sarcasm). Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) on CS Lewisin kristillinen anteeksiantava romaani, omistettu pahalle paavilaiselle JRR Tolkienille. Se on kirjoitettu satiirisella, epistolaarisella tyylillä, ja vaikka se on fiktiivinen muoto, juonen ja hahmojen avulla käsitellään kristillisiä teologisia kysymyksiä, pääasiassa niitä, jotka liittyvät kiusaukseen ja kiusauxen vastustukseen.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri266.html on line 374: Apinoiden planeetta (La Planète des singes) on Pierre Boullen vuonna 1963 julkaistu tieteisromaani. Sen pohjalta on tehty suoraan kaksi elokuvaa ja useita jatko-osia.
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri266.html on line 429: Vuonna 1968 kirjasta tehtiin Oscar-palkittu elokuva, jonka ohjasi Franklin J. Schaffner ja pääosassa Charlton Heston. Alunperin Rod Serlingin kirjoittama käsikirjoitus keskittyi enemmän toimintaan ja poikkesi monella tapaa romaanista, mukaan lukien siihen lisätty oma klassinen kierrepääte, joka erosi romaanin päätteestä. Se inspiroi neljää jatko-osaa, televisiosarjaa, animaatiosarjaa, Tim Burtonin alkuperäisen nimen vuoden 2001 remake -versiota ja vuoden 2011 uudelleenkäynnistystä, Rise of the Planet of the Apes, ohjaaja Rupert Wyatt .
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 434: pilviin, mikä loi "Apemania"-villityksen. Kesäkuussa 1974 Marvel Comics julkaisi myös romaaniin ja elokuvaan perustuvan aikakauslehden nimeltä Apinoiden planeetta . Syyskuuhun 1974 mennessä Apinoiden planeetta oli tullut televisiosarjaksi. Vuonna 1975 televisiossa esitettiin animoitu Return to the Planet of the Apes -sarja.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 795: Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja). Detta om smuts. Siitä ei takuulla tule valmista, tai jos tulee niin tulee Oiska Ketosen sanoja lainaten pannukakku.
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri270.html on line 52: Drina-joen silta (serbixi На Дрини ћуприја, kroaatiksi Na Drini ćuprija) on jugoslavialaisen Ivo Andrićin vuoden 1945 paras romaani. Se käsittelee islaminuskoisten bosniakkien ja ortodoksisten serbien välisiä suhteita Višegradin kaupungissa nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa osmanien ja itävaltalaisten vallan alla. Romaanin aikajänne käsittää neljä vuosisataa, ja se sijoittuu višegradilaisen Mehmed Paša Sokolovićin sillan ympärille. Samankaltaiset sillat:
ellauri270.html on line 63: Andrić kirjoitti romaanin toisen maailmansodan aikana, kun Berliinissä vietettyään letkeitä suurlähettiläspäiviä hän päätyi Belgradiin vuonna 1944 vuokralaisena ilman työtä ja tuloja (hän kieltäytyi miehitysviranomaisten tarjoamasta eläkkeestä), hän julkaisi sen heti vapautumisensa jälkeen vuonna 1945. Suomentajat Aira ja Elvi Sinervo. Mulla on tää ruåzinkielisenä.
ellauri270.html on line 65: Andrić sai romaanin inspiraation omasta elämästään - hän vietti lapsuutensa Visegradissa häntä kasvattaneen tätinsä Ana Matkovšikin luona, kun hänen äitinsä jäi ilman tuloja miehensä kuoleman jälkeen. Hän suoritti peruskoulun Visegradissa ja, kuten kaikki Visegrad-pojat, metsästi haukea ja paistoi särkeä Drinan varrella ja katseli vaikuttavaa siltaa samalla.
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 129: Vangeissa oli myös upseereita aina everstiluutnantteihin asti. Boullen romaanin ja Leanin elokuvan henkilöt ovat kuitenkin täysin sepitteellisiä.
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri270.html on line 293: Shirley Jackson putkahti esille albumissa 133 ja pulpahti lyhyesti pintaan albumissa 158. Shirley Hardie Jackson (14. joulukuuta 1916 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat - 8. elokuuta 1965 North Bennington, Vermont, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kauhukertomuksistaan. Kirjailijanuransa aikana Jackson kirjoitti kuusi romaania, kaksi muistelmateosta ja yli 200 kauhukertomusta, toinen toistaan kauheampia. Kaikista kauhein niistä oli Lottery. Aika kauhean näkönen Shirley oli izekin. Varmaan kotijoukkojakin pelotti.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 556: Fifty Shades Freed pääsi New York Timesin bestseller-listalle sijalle kolme. Hikisesti parempi kuin Dale Brownin esikoinen. Isossa-Britanniassa romaania myytiin vain kaksi miljoonaa kappaletta. Liian vähän panoa ja siihen sisältyvää riskinottoa!
ellauri272.html on line 725: Romaaninkirjoitussyklissä on kaksi kohtaa, jolloin kirjoittajat ovat erityisen haavoittuvia, hän uskoo. "Melkein jokainen tuntemani kirjoittaja käy läpi saman reaktion romaanin päätyttyä – on 24 tuntia euforiaa ja sitten kaikki negatiiviset ajatukset, jotka olet sulkenut pois romaania viimeisteltäessä, tulevat esiin, ja joko juorut tai masentuu tai saat flunssan .
ellauri272.html on line 726: "Toinen kohta on kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa romaanin matkasta, kun melkein kaikki kirjoittajat saavat sen, mitä kutsun "kolmen neljäsosan romaaniksi", kun ainoa asia, josta pidät vähemmän siinä, mitä olet kirjoittanut tähän mennessä on ideoita, joita sinulla on kirjan viimeistelemiseen. Omat kirjani kirjoitetaan melko nopeasti, joten se kestää vain viikon tai kaksi, mutta ihmisillä, jotka käyttävät kirjoittamiseen kaksi vuotta, se voi viedä kuukausia."
ellauri272.html on line 764: Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka kärkkyi siitintä (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 783: Christer Kihlmanin ensimmäinen romaani Varo, Autuas! kertoi pikkukaupungin Lexasta.
ellauri272.html on line 790: Ensimmäinen omaelämäkerrallinen romaani sai alkunsa, kun Kihlman tajusi, ettei kukaan muu kirjailija ole vielä kirjoittanut juuri hänen heikkouksistaan.
ellauri272.html on line 817: Tunnustukselliset romaanit tekivät Kihlmanista julkkiksen. Tosin hän ei itse pidä tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta.
ellauri274.html on line 110:
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri276.html on line 435: Patrick Kavanagh (21. lokakuuta 1904 – 30. marraskuuta 1967) oli irlantilainen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaani Tarry Flynn sekä runot " On Raglan Road " ja "The Great Hunger". Hänet tunnetaan kertomuksistaan Irlannin elämästä arkipäivän ja arkipäivän kautta.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 930: Vuonna 1696, kun Pix oli 30-vuotias, hän nousi ensin ammattikirjailijaksi ja julkaisi The Inhumane Cardinal; tai Inocence Betrayed, hänen ensimmäinen ja ainoa romaaninsa sekä kaksi näytelmää, Ibrahim, turkkilaisten kolmastoista keisari ja Espanjalaiset vaimot.
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 140: 1908 Haskell esitteli Gibranin ystävälleen kirjailija Charlotte Tellerille, 31, ja helmikuussa Émilie Michelille (Micheline), Haskellin koulun ranskan opettajalle, 19. Sekä Teller että Micheline suostuivat poseeraamaan Gibranille nakuina ja heistä tuli hänen "läheisiä ystäviä." Samana vuonna Gibran julkaisi Spirits Rebellious arabiaksi romaanin, joka kritisoi syvästi maallista ja henkistä auktoriteettia. Gibranin edesmenneen tutun Barbara Youngin mukaan "papit polttivat sen Beirutin torilla uskomattoman lyhyessä ajassa," ja he julistivat sen "vaaralliseksi, vallankumoukselliseksi ja myrkylliseksi nuorille". Maroniittipatriarkaatti laski liikkeelle huhun hänen ek-ek-ekskommunikaatiosta, vaikkei koskaan julistanut sitä virallisesti.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri279.html on line 303:
ellauri279.html on line 306: Luin romaanin vuonna 1974 ja olin hämmästynyt. "Se on mitä tehdä!" ajattelin silloin. Mutta arvelin, että se tulee mahdolliseksi 300 vuodessa. Olin väärässä - se osoittautui kuvatuksi 30 vuodessa.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri279.html on line 460: Fuentesin ensimmäinen romaani Missä ilma on kirkasta ( La región más transparente ) oli välitön menestys ilmestyessään vuonna 1958. Romaani rakentuu Federico Roblesin tarinan ympärille – joka on hylännyt vallankumoukselliset ihanteensa tullakseen voimakkaaxi rahoittajaxi.
ellauri279.html on line 465: Kuten Kane, romaani alkaa päähenkilön kuolinvuoteella; Cruzin elämäntarina täyttyy sitten takaiskuilla romaanin liikkuessa menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Cruz on entinen Meksikon vallankumouksen sotilas, josta on tullut rikas ja voimakas "väkivallan, kiristyksen, lahjonnan ja työntekijöiden raa'an hyväksikäytön kautta". Romaani tutkii vallan korruptoivia vaikutuksia ja arvostelee vallankumouksellisten alkuperäisten tavoitteiden vääristymistä "luokkaherruuden, amerikkalaation, taloudellisen korruption ja maareformin epäonnistumisen kautta".
ellauri279.html on line 467: Tiiliskivi Terra Nostra siirtyy arvaamattomasti 1500-luvun ja 1900-luvun välillä etsiessään nykyajan Latinalaisen Amerikan yhteiskunnan juuria valloittajien ja alkuperäiskansojen välisestä taistelusta. Kuten Artemio Cruz, myös romaani hyödyntää vahvasti elokuvallisia tekniikoita.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri279.html on line 471: Hänen vuoden 1994 paras kirjansa Diana: The Goddess Who Hunts Alone on omaelämäkerrallinen romaani, joka kuvaa näyttelijä Jean Sebergiä, jonka kanssa Fuentesilla oli rakkaussuhde 1960-luvulla.
ellauri279.html on line 473: Sitä on kutsuttu "laajaksi, panoraamaromaaniksi", joka käsittelee "edistyksen, vallankumouksen ja nykyajan kysymyksiä" ja "pösilön tavallista elämää, joka kamppailee löytääkseen sen yhden paikan".
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri282.html on line 121: Tämä "osio" on alkua albumissa 285 jatkuvaan Patti Mulkkisen riivintään. v. 2021 kesällä (albumi 104) tutustuin Matti Pulkkiseen sen esikoisen välityksellä, ja pidin sitä aika hyvänä. Silloin vielä jaxoin niellä tiiliskiviromaaneja kokonaisina. Nyt vajaat 2v myöhemmin löytyi Pulkun viimeinen opus, Ehdotus rakkausromaanixi, Pasilan poistohyllystä. Se käsittelee siinä aivohalvausta romaanin keinoilla, ja vähän nähtävästi tärähtänyttä Vuokko-vaimoaankin myös. Pulkki sai paskahalvauxen 1988 ja kuoli 2011 Lapinlahessa, ai taisikin olla Lapinlahdella. Se oli kyllä ammatiltaan mielisairaanhoitaja. Jouzenlauluun mennessä Patti oli jo täysin työlääntynyt ex-"lahioimaiseensa".
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri285.html on line 42: Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema – Raivokkaan postmoderni antiromaani hämmästyttää lukijansa. Tutustu Kirjojen Suomen vuoden 1985 teokseen onlinenä!
ellauri285.html on line 55: Ensimmäinen käynti Sysmiössä vuoden 2023 keväällä. Seijan vanha valkoinen Pannonia-polkupyörä ja Patti Mulkkisen Suomi Sata paasausromaani lähtee mukana. Nyt mulla on tää plus Patti Mulkkisen jouzenlaulu, joista on hyvä paasata samalla kerralla. Paska jätkä ilman muuta, mutta sen paasauxissa on paljon tutunomaista. Patin 2 viimeistä tiiliskiveä ei pitäisi ollenkaan yrittää arvostella romaaneina, sillä ne ovat puhtaita paasauxia. Tämä albumi on jatkoa albumissa 282 alkaneeseen Patti Mulkkisen riivintään. Aihe jatkuu 10 albumia myöhemmin albumissa 295.
ellauri285.html on line 98:
Antiromaanin antia
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 102: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
ellauri285.html on line 104: Yhtenä kirjan sisäkkäisenä antikertomuksena ”Makkonen”, romaanihenkilö, ottaa haltuunsa ”kirjailijan” muistiinpanot ja luonnokset ja toimittaa ne kokonaisuudeksi omin välihuomioin. Kirjailijan muistiinpanot ovat kuin aforismeja tai runoja. Niistä voi poimia lähtökohdan myös Romaanihenkilön kuolemalle:
ellauri285.html on line 106: Pulkkisen kirjan lukeminen on kuin krypton ratkaisemista: vaakasuoraan Neuvostoliitto, Puola, Afrikka, Suomi, pystysuoraan romaani, sota, syntymä, kuolema. Mitä saadaan? Mitä lukija saa vuonna 2017?
ellauri285.html on line 112: Pulkkisen kuvaama maailmantilanne tuntuu nyt kovin kaukaiselta ja näyttämömäiseltä. Se, että ihminen on eläin (usein vaistojensa ohjaama älytön peto), kuten Pulkkinen kuvaa, on tietysti edelleen totta, nyt jopa näkyvämmin kuin 1980-luvulla. Kirjan toinen taso, romaanin synnyttämisen vaikeus, ja ah, taiteilijuuden kärsimykset ovat aiheina ajattomia, jos kohta kuluneita.
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri285.html on line 445: Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
ellauri286.html on line 108: Vaikka olin toki tietoisesti kirjoittamassa juuri romaania, Viron lähihistoria päätyi sen aiheeksi vahingossa, ja käsitys siitä, että aihepiiri oli tärkeä, vahvistui vasta kirjoittamisen myötä.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
ellauri286.html on line 273: Harva toimittaja kuitenkaan vaivautuu tarkistamaan sitaattien todenperäisyyttä, sillä onhan yhden lainauksen tarkistaminen monisatasivuisesta romaanista toki aikaa vievää työtä. Paizi jos se on elektronisessa muodossa, silloinhan riittää textihaku. Mutta sellaista muotoa en päästä käsistäni millään hinnalla, on tässä sevverran sentään voitto-odotuxia.
ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
ellauri288.html on line 99: Tallinnassa Oksanen käy paikoissa, jotka liittyvät uuteen Kun kyyhkyset katosivat -romaaniin. Hän laskeutuu mm. Pagarin pahamaineisen KGB-vankilan kellareihin ja hankkii tietoa virolaisista, jotka kirjoittivat työkseen neuvostopropagandaa. Nyt on jälellä vain puolivillaisia puolivirolaisia, jotka kirjoittavat työxeen länsipropagandaa ja ryssävihalla pippuroituja viihderomaaneja. Tienestit on kyllä paremmat.
ellauri288.html on line 110: 42-vuotiaalta kirjailijalta ilmestyy tänään kuudes romaani, Koirapuisto. Sen takia hän on haastattelussa eikä kotona Kalliossa parantelemassa oloaan. Pohja se on minunkin säkissäni. Työmatkapäiviä on noin sata vuodessa. Minulla on Kalliossa iso työhuone, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen. Silloin en juuri tapaa muita ihmisiä. Nukun pitkään ja rauhallisesti enkä juuri syö. Jääkarhunaaras voi olla vuoden syömättä kun jää on pirstaleina. Nyt eletään pirstaleista aikaa. Yöunet jäivät edellisenä yönä muutaman (n. 7) tunnin mittaisiksi. Silloin kun Sofi ei kirjoita, hän ”rännittää” television suoratoistopalveluiden sarjoja. Hän pitää Yle Areenan sympaattisesta Poldarkista. Narsistista naisia ja namusia miehiä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, Sofi valmisti kilokaupalla itse kehittelemäänsä kaalisalaattia, jotta aviomiehellä on kotona viikoksi syötävää, kun haastattelut ja kirjanjulkaisu pitävät miehen kiireisenä. Kyllä kaali miehen tiellä pitää.
ellauri288.html on line 112: Olen intohimoinen, ja se näkyy kaikessa, mitä teen. Olen joko todella kiinnostunut tai en yhtään. Se on tyypillistä rajatilaisille. Ukrainaan, Tallinnaan ja Helsinkiin sijoittuva Koirapuisto on romaani naisista, jotka myyvät munasolujaan ja vuokraavat kohtujaan heille (p.o. niille), jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen lapsia. Sofi ei ole sellainen. Sofilla ei ole lapsia, eikä hän ole kokenut kaipuuta omaan lapseen. Mies joskus ruinaa niitä, mutta kyllä naisella on oikeus vihata omaa lastaan. Perhe: Naimisissa Juha Korhosen kanssa, joka asuu Helsingissä.
ellauri288.html on line 132: Sofi on usein äänessä Seura-lehessä. Sofi Oksanen uusin romaani Norma on juuri ilmestynyt, ja hän kiertää pitkin Suomea kertomassa kirjastaan. Uusi romaani kertoo hiuskaupasta ja hiuspidennyxistä. Sofi Oksasta ihmetyttää sekin, kuka on ylipäätänsä kelvollinen vanhemmaksi. Ei hän ainakaan, eikä hänen äitinsä. Oksasen äiti on virolainen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa äitinsä synnyinsijoilla Viron Läänemaalla.
ellauri288.html on line 171: Kielet esiintyvät valassa monikossa, eivätkä sattumalta. ”Suomi on monikielinen maa. Suomen ja ruotsin lisäksi emme voi unohtaa myöskään saamen ja romanin kieltä, eikä viroa, Venäjää, Somalia eikä arabiaa. Ihmisellä on oltava oikeus puhua äidinkieltään ilman, että häntä lyödään (niinkuin äiskä minua).” ”Kulttuureilla viittaan muun muassa erilaisiin yhteisöihin ja niiden tapoihin, kuten islamiin, näkövammaisiin tai seniorikulttuuriin. Laajasti ymmärrettynä kulttuurit tarkoittavat myös tiedettä ja taiteita, romaanitaidetta ja bisexuaalisuutta."
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 279: Pursoke on romaani, joka yhdistää taitavasti fiktiota ja historiaa, runoutta ja vulgaarisuutta, halveksuntaa ja transsendenssia. Marianne, Ranska
ellauri288.html on line 289: Epätavallisen vahva romaani. Oksanen kuvaa kauhistuttavimman armottoman yksityiskohtaisesti. Oksanen on poikkeuksellisen taitava ällötyxien rakentamisessa. Tämä on brutaali romaani. Se on raa´asti fyysistä; se paljastaa pelaamiemme suurempien ja pienempien pelien julmuuden, ja sitä on julman jännittävää lukea. NRK, Norja
ellauri288.html on line 291: Eniten tekee vaikutuksen eloisa ja tarkka proosa, jossa pienet yksityiskohdat saavat usein kohtaukset kuulostamaan aidolta ja aidolta. Kuvauksena Virosta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen en voi kuvitella mitään muuta kuin sitä, että romaani on erinomainen: kuva ajasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista ovat ehdottoman vakuuttavia, tuntuu siltä, että tämän on yksinkertaisesti oltava tapahtunut just näin. Dag og tid, Norja
ellauri288.html on line 308: Tämä romaani on karkea ja kaunis samaan aikaan; sitä on mahdotonta tyrmätä sen ihailtavalla kuvauksella valehtelusta ja pelosta. Livres Hebdo, Ranska
ellauri288.html on line 320: Pursotus on romaani kilpailusta, maanpetoksesta ja syyllisyydestä väkivallalle rakennetussa järjestelmässä, jossa naisuhreista tehdään tekijöitä – useiden sukupolvien ajan. Schweizer Fernsehen, Saksa (?)
ellauri288.html on line 322: Joskus siitä tulee suorastaan kuvottavaa, mutta kirjoittaja saa kuvootuxen näyttämään sekä luonnolliselta että siedettävältä. Jopa pornografiset kohtaukset ovat samalla tavalla niin julmia kuin ne ovat tarpeellisia. Hän uskaltaa olla sekä fyysinen että aistillinen… menettämättä koskaan romaanin vahvaa poliittista ankkurointia. Sf Magazin, Saksa
ellauri288.html on line 330: Se on upea romaani, yksi niistä, jotka tekevät islantilaisesta rikkaamman ja paremman ihmisen. On vaikea kuvitella, että Islannissa julkaistaan tänä vuonna parempi romaani.
ellauri288.html on line 340: Tuhannet lukijat eri puolilta maailmaa ovat lukeneet tämän vahvan ja koskettavan romaanin ja rakastaneet sitä. Sofi Oksanen näyttää meille paremmin kuin mikään dokumentti tai tv-ohjelma Neuvostoliiton totalitarismin kauhut, joiden keskiössä on esimerkiksi ihmiskauppa. El Diario, Espanja
ellauri288.html on line 344: Puhdistus on monella tasolla romaani, mutta erityisesti päähenkilön systerin esittelyssä näkyy Sofi Oksasen valtava kirjallinen lahjakkuus. Público, Portugali
ellauri288.html on line 382: Tässä tekstissä kerron teoksesta nimeltä Puhdistus, joka on Sofi Oksasen kirjoittama romaani.
ellauri288.html on line 399: Tarina etenee Aliiden ja Zaran näkökulmaa vuorotellen. Naturalistinen kerronta aivan pulppuaa eeppisinä väreinä. Rakenteellisesti romaani on hämmästyttävän tasapainoinen, alkupuoli on täsmälleen yhtä pitkä kuin loppupuolikas. Sisäinen monologi säksättää kuin valkotornado, ja aistilliset kielikuvat läimivät punan poskille (niille joita runkun popsinta vielä punastuttaa, sitähän saa mielin määrin nähdä luurista pornovideoilta).
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
ellauri294.html on line 445: Umberto Eco kuvailee romaanissaan Baudolino skiapodin nimeltä Gavagai. Olennon nimi "Gavagai" on viittaus Quinen esimerkkiin käännösten määrittämättömyydestä. Saman Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi luostarin osastotaloa koristavat kaiverrukset "tuntemattomien maailmojen asukkaista", mukaan lukien "skiapodit, jotka juoksevat nopeasti yhdellä jalallaan ja kun he haluavat suojan auringolta ojentautuvat pitkä jalkansa pystyssä kuin sateenvarjo." Pyllynreijän sijainti jää mysteerixi, ehkä ukko Nooa voisi neuvoa.
ellauri294.html on line 517: The Fox and the Hound on vuoden 1981 yhdysvaltalainen animoitu kaveridraamaelokuva, jonka on tuottanut Walt Disney Productions ja joka perustuu löyhästi Daniel P. Mannixin vuoden 1967 samannimiseen romaaniin. Disneyn 24. animaatioelokuva kertoo tarinan Tod-nimisen bisexuaalin punaketun ja Copper-nimisen valtalinjan koiraskoiran luonnottomasta ystävyydestä. He kamppailevat säilyttääkseen ystävyytensä huolimatta ilmaantuvista vaistoistaan ja ympäröivistä sosiaalisista paineista, jotka vaativat heitä olemaan vastustajia, koska he ovat luonnostaan vihollisia. Kun päällikkö, Copperin mentori ja huoltaja, jonka omistaa sama metsästäjä kuin hän, joutuu junan alle ajaessaan Todia ja melkein kuolee, Copper ottaa roolinsa metsästyskoirina ja vannoo kostoa Todille. Lopulta he taistelevat keskenään, mutta lopulta Copper pelastaa Todin sen jälkeen, kun Tod pelastaa hänet ja hänen omistajansa karhulta. Hädässä ystävä tutaan, a friend in need is a friend indeed, sanoi Zhelensky, jolla myös on ongelmia karhusta.
ellauri294.html on line 554:
Kettu ja koira (romaani)
ellauri294.html on line 556: The Fox and the Hound (romaani) on vuonna 1967 ilmestynyt romaani, jonka on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Daniel P. Mannix ja kuvittanut John Schoenherr. Se seuraa Todin, punaketun, jota ihminen kasvatti ensimmäisen elinvuotensa, ja Copperin, paikallisen metsästäjän omistaman puoliverisen koiran, jota kutsutaan Mestariksi, elämää. Kun Tod on aiheuttanut miehen suosikkikoiran kuoleman, mies ja koira metsästävät säälimättömästi kettua, muuttuvassa ihmismaailmassa ja Todin normaalissa elämässä ruoan metsästämisessä, kumppanin etsimisessä ja alueensa puolustamisessa.
ellauri294.html on line 558: Valmistautuessaan romaanin kirjoittamiseen Mannix opiskeli kettuja, sekä kesyjä että villiä, monenlaisia metsästystekniikoita ja tapoja, joilla koirat näyttävät jäljittävän kettuja pyrkiessään varmistamaan, että hänen hahmonsa toimivat realistisesti. Kirjan kuvituxen koira on lyhytkorvaisempi kuin Waltin Pluto-imitaatio.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 578: Mannix käsittelee tätä tutkimusta romaanin jälkikirjoituksessa. Puolustaakseen romaaniaan epätodennäköisyyssyytöksiltä hän kertoo havaintojaan villiketuista ja keskustelee muiden ihmisten tarinoista ketun käyttäytymisestä. Mitä tulee toimiin, joita Tod tekee pakottaessaan aktiin metsästyskoiria, hän kertoo sekä näkemästä villikettuja suorittamassa tällaisia tekoja, että muiden hänelle kertomia tarinoita, joita hän käytti joidenkin tarinan tapahtumien perustana. Hän esimerkiksi huomauttaa, että vaikka ihmiset ovat kertoneet hänelle, että ketut eivät todellakaan juokse lammas- tai karjalaumojen seassa jahtaamassa koirakoiria, hän itse katsoi heidän tekevän sitä makuuhuoneensa ikkunasta. Jos kettu juoksi junan raiteita pitkin junan lähestyessä, Mannix käytti tarinaa, jonka eräs metsästysmestari kertoi hänelle Whitford Salesin alueella – lähellä Thorndalea, Pennsylvaniassa.-jonka joutui lopettamaan metsästyksen alueella ketun takia, joka jatkuvasti tappoi takaa-ajokoiria Trentonin rajalla tällä menetelmällä.
ellauri294.html on line 580: Mannix katsoi, että kenenkään kirjoittajan oli lähes mahdotonta paeta antropomorfismia tällaisessa romaanissa, koska ihmisen on arvattava, miten eläimen mieli voi toimia ja mitä motiiveja sillä voi olla. Hänen mielestään eläimet ajattelevat eri tavalla kuin ihmiset, vaikka ne kykenevätkin järkeilemään "alkeellisella tasolla ihmisiin verrattuna". Niiden motiivit ovat samat kuin apinoilla (EAT! FUCK! KILL!), mutta ne eivät esimerkixi laskeskele etukäteen tuotto-kustannussuhteita. Selittäessään kuvauksiaan metsästyksestä, hän sanoi, että oli vaikea päättää, kuinka koira, jolla on ei-ihmishajuinen kyky, tulkitsee ja reagoi hajuihin jäljittäessään toista eläintä. Haiseeko esim. siitä apinat tosi pahalta. Todennäköisesti haisevat.
ellauri294.html on line 584: Alunperin julkaistussa Virkistys-lehden novellissa, vaikka Boston selvisi, hän ei koskaan toipunut täysin ja kuoli ollessaan vain kolmevuotias. Sen sydän särkyi kai. Copper itse perustui Bee Dee Adkinsin, kansallisesti tunnetun metsästyskoirien kouluttajan, suosikkimetsästyskoiraan, jonka kanssa Mannix metsästi. Jotkut romaanin ihmishahmoista perustuivat Arizonan Tucsonin esikaupunkialueella Oro Valleyssa asuvien paikallisten elämään ja tapoihin. Romaani on julkaistu kahdessatoista muussa maassa, mukaan lukien Suomessa vuonna 1968 Otava ja Saksassa Hoffmann und Campe.
ellauri294.html on line 586: "Arvostele bestseller- romaania" -lehden William B. Hill piti sitä "korkkiutuvan hyvänä romaanina", ylistäen sitä "yksinkertaisuudestaan ja yksinkertaisuudestaan", jossa koira ja kettu olivat "oikeita" sosiaalisten asioiden allegorioiden sijaan. Vaikka hänen mielestään romaani oli joissakin paikoissa liian yksityiskohtainen, hän piti tarinaa kokonaisuudessaan "uskottavana, melkein kiehtovana" ja hahmoja "viihdyttävinä."
ellauri294.html on line 589: Kirjailija ja urheilija Richard Alden Knight ylisti romaania ja totesi, että se "ylittää kaikki kirjoitukset, joita olen koskaan tavannut eläinten ajatteluprosesseista".
ellauri294.html on line 597: The Belstone Fox, vuoden 1973 brittiläinen elokuva, jolla on samanlaiset teemat, ja se perustuu David Rookin vuoden 1970 romaaniin The Ballad of the Belstone Fox.
ellauri294.html on line 603: Time Out kutsui elokuvaa "järisyttävän kirjaimelliseksi ja mielikuvituksettomaksi versioksi David Rookin romaanista"; Radio Times antoi sille kaksi tähteä viidestä ja kutsui sitä "työläismäiseksi sovitukseksi" ja lisäsi: "Porter ja Rachel Roberts hylkäävät itsensä asianmukaisesti, mutta elokuva tekee lopulta vaikutuksen enemmän villieläinvalokuvastaan kuin dramaattisesta kiinnostuksestaan."
ellauri294.html on line 605: 40th Anniversary Edition -DVD:n kansikuva sisältää kuvatekstejä "Alkuperäinen ajaton tarina todesta ystävyydestä" ja "Tarina joka innoitti Ketun ja koiran" viitaten vuoden 1981 Disney-elokuvaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Disney pitää Daniel P. Mannixin vuoden 1967 romaania The Fox and the Hound elokuvansa lähdemateriaalina. Vaikea sanoa, sanoisi Raid-elokuvan Raid. Kuka plagioi ketä, joku jotakuta kuitenkin. Niinpä.
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri299.html on line 59: The Dark Tower on kahdeksan romaanin, yhden novellin ja lastenkirjan sarja, jonka on kirjoittanut amerikkalainen roskakirjailija Stephen King. Se sisältää teemoja useista genreistä, mukaan lukien tumma fantasia, tiedefantasia, kauhu ja länsimainen väristys, ja se kuvaa "pyssymiestä" ja hänen pyrkimyksiään kohti "tornia", jonka luonne on sekä fyysinen että metaforinen. Sarja ja sen Dark Towerin käyttö laajentavat Stephen Kingin multiversumia ja yhdistävät siten monia hänen muita romaanejaan. Teppo joutaa samaan lihamyllyyn lokinruuaxi kuin Jasper Pääkkönen.
ellauri299.html on line 61: Varsinaisen sarjan kahdeksan 4250-sivuisen (!) romaanin lisäksi monet Kingin muut kirjat liittyvät tarinaan ja esittelevät käsitteitä ja hahmoja, jotka tulevat esiin sarjan edetessä. Varmaan mukana on myös "Se".
ellauri299.html on line 85: Voi himskatti miten Topol on mahduttanut kaikki antisovjet kaunansa jo romaaninsa avauslukuihin. Pitäisikö Topolin Ukrainan olojen mustamaalaus ottaa todesta? Ei se ainakaan ollut enää siellä omin silmin näkemässä perestroikan kurjuutta 1988 tai niillämain. Raisa Gorbachova pelkää floridalaista ennustajaeukkoa, joka ennustaa sille ja karttaozaiselle Mishalle väkivaltaista loppua.
ellauri299.html on line 116: Brian: Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia. Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti.
ellauri299.html on line 132: 2) Grishamin tulisi pysyä lakikirjoituksessaan ja hylätä kaikki yritykset politiikkaan ja ristiretkiin. Se inhotti minua. Tarpeetonta sanoa, että en pitänyt tästä kirjasta. Huomaa, että tämä on ensimmäinen hänen kirjoistaan, josta en pidä lukemiseni jälkeen monia hänen romaanejaan. Kuten eräs arvioija sanoi: ”Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia." (Mixi vitussa? Oma vika pikku sika.) Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti. Kun Grisham välittää tämän viestin, pitäisikö meidän olettaa, että hän lahjoitti kaikki tämän kirjan tuotot kaupunkien kodittomille? Epäilen suuresti!
ellauri299.html on line 362: Patti laittaa yhtä rumasuisesti Vietnamin sodan vastustajia kuin puolalainen nobelisti Milosz maanmiehiä. Siniristilipun kanssa marssivat kansalliset ylioppilaat saa kiitosta. Patti peukuttaa sotaa koska siinä tulee väpelönkin elämästä merkityxellistä. Sota ja romaani, ainoat transkendenssit! Harmi että Väpi ehti jo kirjoittaa Sotaromaanin. Hyvä oli että Patin lento jäi lyhyexi kuin kanalta.
ellauri299.html on line 472: Honkajoessa romaanin kynäilijä on luonut kokonaisen uuden ihmishahmon ja näyttää hänen kohdallaan miltei äärimmäisyyteen saakka sen suomalaisesta kansanelämästä tutun ilmiön, että humoristi ja hullun roolin ottanut saavat oikeuksia enemmän kuin muut.
ellauri299.html on line 474: Ilkka Malmbergin mukaan Honkajoen repliikkejä on vaikea lukea romaanista ilman että Tarmo Mannin ääni alkaa kuulua. Oven avaa Tarmo Mannin mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri299.html on line 582: Aiemminkin esiin putkahdellut hirveä oikislainen japsuämmä, USAn Toini Havu, Kakutani Michiko New York Timesista antoi romaanille kielteisen arvion, kun hän totesi, että "Grisham on liian kiireinen panostaakseen eteenpäin vaivautuakseen konkretisoimaan mitään näistä tapahtumista" ja kuvaili romaania "tuotenimiromaaniksi, jolla on epämiellyttävä sankari, räjähdysmäinen juoni ja jotain todella kauheaa proosaa."
ellauri299.html on line 584: Vuonna 2003 julkistettiin suunnitelmat romaanin ehdotetusta pienestä näyttösovituksesta ja televisiopilotti kuvattiin. Touchstone Televisionin tuottaman ohjelman pääosissa oli Eddie Cibrian Brockina, KaDee Stricklandina, Mario Van Peeblesina ja Hal Holbrookina. Paris Barclay ohjasi pilotin, jonka käsikirjoittivat Brian Koppelman ja David Levien. Syistä, joita ei koskaan julkistettu, ohjelmalle ei koskaan annettu koko kauden esittelyä. Ihmekös tuo, 2003 oli vahva oikeistoaalto menossa, kun Paha puska paraikaa rynnäköi Irakissa.
ellauri299.html on line 627: Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1976 pääaineenaan yleinen kielitiede, romaaninen filologia sekä lehdistö- ja tiedotusoppi.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 176: Vasili Stepanonovich Lastotshkin todistaa kauhuja kaikkialla Moskovassa, kuten puku ilman ruumista ja Korovjevin perustama haluton kuoro. Kun tämä tapahtuu, Margarita lukee uudelleen sen, mitä Mestarin romaanista on jäljellä. Margarita menee sitten puistoon, jossa hän tapaa Azazellon.
ellauri300.html on line 687: Sarjat on kivempiä kuin monoliitit. Monet ellei useimmat hyvät romaanitkin on ilmestyneet följetongeina. En kaipaa tarinoissa juonta enkä jännitettä. Kaikki noi plot-teoriat joissa pitää muka olla komplikaatio, ratkaisu ja paluu panopuun tai isän luo on aivan perseestä. Riittää seurata mitä tapahtuu erilaisille tyypeille eri aikoina, ei niistä tarvi rakentaa mitään temppeliä tai kehityskaaria, vain torvelot muka jännäävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin aina tapahtuu sitä samaa: EAT! FUCK! KILL! Sixi luenkin ensin kirjan lopusta miten jätkän käy. Hyvässä kirjassa se on ihan yx hailea. Niin on meidänkin elämässämme.
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 282: Henning kertoo videohaastattelussa nuoren Wallenbergin kuuloisella enkulla eze kazoi yhteiskunnan onkelmia skouden ja rofen näkökulmasta. Sen kirjat on kuin kreikkalaisia vuohisaarnoja, jotka oli krimisarjoja, joista vain skoudet puuttuivat. Eli kyllä krimit on yhtä hienoja kuin muutkin romaanit, leuka pystyyn vaan. Poliisit ois niikö Euripideen kuoro ja Wallenberg kuoronjohtaja. Mankelin sukulaiset soitti urkuja, Henningin instrumentixi tuli näppis, koska viulistina se oli second rate. My responsibility is to react. Yours is to buy and read.
ellauri301.html on line 362: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri301.html on line 366: Henning Mankell on eräs Ruotsin luetuimmista kirjailijoista ja hänen rikosromaaniensa päähenkilö Kurt Wallander on rakastetuin sankari ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Kurt on lukijoiden ja kriitikoiden arvostama. Hänen rikosromaaneistaan pitävät miehet ja naiset sekä nuoret ja vanhat. Kaikki uusimmat Wallander -kirjat ovat kivunneet myyntilistojen kärkeen. Mankellin dekkarit ovat erittäin suosittuja myös muualla maailmalla. Henning Mankellin Wallander -sarja on dekkarien aatelia. Jokainen sarjan kirja on hengästyttävä lukuelämys. Kurt Wallander on eräs hienoimmista dekkarisankareista. Dekkarit on syvältä ihan genrenä. Mankelin jaarituxet ovat haukotuttavia.
ellauri301.html on line 391: Kurt Wallender selvittää jo 1960- ja 1970-luvulla monta mystistä kuolemantapausta. Tutkimusten yhteydessä hän joutuu useaan otteeseen hengenvaaraan ja hänen omassakin elämässään tapahtuu paljon: avioituminen Monan kanssa, Lindan syntymä, isän sairastuminen ja lopulta avioliiton "kariutuminen". Kertomus Pyramidista vie Wallanderin Egyptiin, ja tarina päättyy tammikuussa 1990 samaan aamuun, josta ensimmäinen Wallander -romaani Kasvoton kuolema alkaa.
ellauri301.html on line 395: Mutta Henning Mankellin ensimmäisen Wallander-sarjan jälkeisen rikosromaanin valtteja ovat jälleen kirjailijan taattuun tapaan eleetön kerronta, moniulotteiset henkilöt sekä keskiarvokumikaulaa kiinnostavat ongelmanasettelut.
ellauri301.html on line 411: Likainen enkeli on tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa. Hun minnes sin fars siste ord: "En fattig engel. Det er hva du er." Ett år senere er hun eier at en av de største bordellene i hovedstaden i den portugisiske kolonien Mozambique. Plutselig har hun fått en maktposisjon, fra å ha vært en fattig engel er hun blitt den skitne engelen. Noen år senere forsvinner hun sporløst ut av historien, just liksom Kari Eidsvold. Huom! Ei ilmeisesti ole dekkari, mutta varmasti himputin mielenkiintoinen romaani kuitenkin. En ole kyllä lukenut.
ellauri301.html on line 412: Italialaiset kengät -romaanin dramaattinen tarina jatkuu. Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Tarina jää harmittavasti kesken Henningin syöpäännyttyä. Voisiko joku fan fiction kynäilijä kexiä sille siikvelin? Löytyvätkö oikean jalan saappaat, vai onko tämä taas neuvostoliittolaisten juonia?
ellauri301.html on line 421: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
ellauri301.html on line 425: Isäpuoltaan Guillou on kuvannut omaelämäkerrallisessa romaanissaan Pahus. Siinä hänet esitetään sadistina, joka päkistää poikapuoltaan anaaliin päivittäin. Guilloun äiti ja sisarpuoli ovat kiistäneet kuvauksen todenperäisyyden. Myös Guilloun opettajien mukaan romaani on paljolti sepitettä. Guilloun peräaukon laajus on syytä postuumisti mitata.
ellauri301.html on line 432: Peitenimi Coq Rouge ( Täcknamn Coq Rouge) on ruotsalainen jämityselokuva vuodelta 1989. Pääosaa Carl Hamiltonia esittää Stellan Skarsgård. Elokuvan kertoo tumpelosta yrityksestä estää terrori-isku. Elokuva perustuu Jan Guilloun romaaniin Coq Rouge (1986, suom. 1987). Tarinassa on mukana niin Ruotsin Säpo kuin palestiinalaisia ja israelilaisiakin. IB ei ole enää mukana kuvassa mutta CIA on.
ellauri308.html on line 458: Radek oli oikeastaan Ukrainan juutalainen, syntyi Lembergissä eli Lvovissa eli Lvivissä silloisessa Itävalta-Unkarissa juutalaiseen perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Karol Sobelsohn. Hän otti nimen "Radek" Stefan Żeromskin kirjan romaanihenkilön mukaan.
ellauri308.html on line 732: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 95: yli 225 romanssiromaania. Hän kirjoittaa nimillä JD Robb, Jill March ja
ellauri309.html on line 98: lähtien hänen romaaninsa olivat viettäneet yhteensä 861 viikkoa The New
ellauri309.html on line 133: yhtäläisyyksiä ja julkaisi vertailukelpoiset kohdat Internetiin. Daley oli entinen supertähti, jolla oli yli 200 miljoonaa romaania painettuina tapahtuman aikaan, ja Roberts oli romanssien "kuumin uusi kirjoittaja"". Roberts
ellauri309.html on line 137: molemmat romaanit vedettiin myöhemmin painosta. Huhtikuussa 1998 Dailey
ellauri309.html on line 145: kolmesta muusta kovakantisesta romaanista Calder-perheestä ja yhdestä
ellauri309.html on line 146: massamarkkinoiden alkuperäisestä romaanista. Samaan aikaan he ostivat
ellauri309.html on line 157: yhteen romaaniin kerrallaan, kirjoittaa kahdeksan tuntia päivässä, joka
ellauri309.html on line 165: romaanin muodon mestariksi", koska hänellä "on innokas korva vuoropuheluun,
ellauri309.html on line 169: jotka olivat aikoinaan harvinaisuuksia romanssiromaanien genressä. Muttei
ellauri309.html on line 179: romaaneista on ollut New York Timesin bestseller, ja 124 hänen romaanistaan
ellauri309.html on line 181: 24. tammikuuta 2013 mennessä Robertsin romaanit olivat viettänyt yhteensä
ellauri309.html on line 210: " Off Blood and Bone " varastamisesta omasta fantasiaromaanistaan "Veren
ellauri309.html on line 246: lähes vuosi ennen kuin hänen kirjansa – ensimmäinen romaani – julkaistiin.
ellauri310.html on line 441: neljän täysimittaisen romaaninsa ohella muun muassa novelleja, draamaa ja
ellauri310.html on line 442: romaaniluonnoksia. Wolfe sairastui viimeisenä elinvuotenaan keuhkokuumeeseen, joka
ellauri310.html on line 571: Faulkner päätti myöhemmin, että hänen romaaninsa olivat "kuin norsu, joka yritti
ellauri310.html on line 620: Thomas Wolfen romaani "Katso kotiin, enkeli" sisälsi ohuesti naamioituja kuvia monista hänen kotikaupunkinsa paikallisista ihmisistä. Otsikko tulee John Miltonin runosta Lycidas, josta Jönsy oli innostunut:
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri311.html on line 329: Neljä vuotta sitten Salo koki jotain, jota hän kutsuu heräämiseksi. Se tapahtui odottamatta, kun hän oli lukemassa romaania.
ellauri311.html on line 602: kirjallisuudentutkijan tausta. Uuden romaaninsa tapahtumat hän on sijoittanut
ellauri311.html on line 605: sekä esikoisromaanin Pohja (2014, Myllylahti), jossa nähtiin myös trillerin ja
ellauri315.html on line 365: Tuntematon määrä katosi tai hylkäsi legioonan joko tehdäkseen vaivalloisen matkan palatakseen kotiin tai liittyäkseen Tšekkoslovakian kommunisteihin. Viimeksi mainittujen joukossa oli Jaroslav Hašek, myöhempi satiirisen romaanin Hyvä sotilas Švejk.
ellauri315.html on line 367: Kirjallisuudessa brittikirjailija James Meekin vuoden 2005 romaani The People's Act of Love kuvailee Tšekkoslovakian legioonan ryhmän miehitystä siperialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1919. Kaupungin alkuperäiset asukkaat ovat Skoptsyn tai kristillisen lahkon jäseniä, kaikki kastroituja.
ellauri316.html on line 475: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri316.html on line 849: Vlasov on yksi päähenkilöistä Arkady Vasiljevin romaanissa "Kello yksi iltapäivällä, teidän ylhäisyytenne". Historian vääristelytieteiden tohtori Boris Kovalevin mukaan paljon tässä kirjassa ei ole totta edes siteexi ja suoraan sanottuna "monet tosiasiat ovat vääristyneitä."
ellauri316.html on line 851: Uspenskin romaanin kirjoittaja raportoi, että Molotohvi ihaili erityisesti Vlasovin saavutuksia, sanoi hänestä seuraavan: "Napoleonin pito, lyö ja ajaa, ajaa ja lyö."
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri321.html on line 516: 1300-luvun alun Caffan piispa esiintyy Umberto Econ romaanissa Ruusun nimi , ja hän tekee useita teräviä vastauksia pitkässä, myrskyisässä keskustelussa munkkien ja pappien ryhmässä; häntä kuvataan aggressiivisena ja hieman kapeakatseisena.
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri322.html on line 155: Päähenkilö Caleb Williams on syntyperäisesti nöyrä, mikä on harvinaista Godwinille, koska hänen hahmonsa ovat usein varakkaita ja arvokkaita henkilöitä. Caleb Williamsia, köyhää, itseoppinutta, orvoksi jäänyttä nuorta miestä ja romaanin ensimmäisen persoonan kertojaa, suositellaan työhön rikkaan Ferdinando Falklandin tilalle. Vaikka Falkland on yleensä pidättyväinen ja hiljainen mestari, hän on myös altis äkillisille raivokohtauksille. Huolestuneena hänen purkauksistaan Caleb kysyy herra Collinsilta, Falklandin kuolinpesän hoitajalta, tietääkö hän syyn Falklandin oudolle luonteelle.
ellauri322.html on line 177: Alkuperäistä ja kiistanalaisempaa käsikirjoituksen loppua ei julkaistu virallisesti, vaikka se sisältyy usein liitteenä moniin uusiin romaanin painoksiin. Tässä versiossa Falkland väittää oikeudessa, että Calebin asialista on vain kosto. Caleb vastaa väittäen olevansa oikeudenmukaisuuden ääni ja tarjoutuen keräämään todistajia Falklandia vastaan, mutta tuomari yhtäkkiä vaientaa hänet ja kieltää hänen tarjouksensa kutsuen Calebia röyhkeäksi ja hänen syytöksiään naurettaviksi. Joidenkin sivujen puuttuessa tarina hyppää viimeiseen kohtaukseen, jossa Caleb vangittiin jonkin aikaa myöhemmin, ja hänen vartijanaan on kukaan muu kuin Jones. Calebin kertomus näyttää nyt epäsäännölliseltä ja sekavalta, mikä viittaa siihen, että hän on tullut hulluksi. Calebille kerrotaan, että Falkland on kuollut hiljattain, mutta hän ei näytä deliriumissaan muistavan edes kuka Falkland on. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän.
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri325.html on line 324: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri325.html on line 466: Optimisti: "En tarkoita … sitä etteikö lehdissämme tulisi olla ulkomaidenkin tapahtumia ja oloja selostavia artikkeleja, vaan tarkoitan, että selvästi tendenssimäisiä artikkeleja ei tarvita – olkoonpa niiden tendenssinä sitten osoittaa, että jopa pinuppa Marilyn Monroe lukee yksityiselämässään korkealaatuista romaanikirjallisuutta ..."
ellauri325.html on line 546: Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi "luovaa kirjallista työskentelyä," jonka olivat aloittaneet mm. Sarastus: koulupoikaromaani. Gummerus 1923, Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928 ja Harkitkaa! Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936.
ellauri325.html on line 567: Joulukuussa 1964 Airo yhtyi Margit Borg-Sundmanin johdolla tehtyyn eduskuntakyselyyn, jonka aiheutti Hannu Salaman romaani Juhannustanssit. Kyselyssä tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä jumalanpilkkaa sisältävän ja sukupuolikuria loukkaavan kirjallisuuden julkaisemisen lopettamiseksi. Airo vastasi kysymyxeen myöntävästi.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri326.html on line 146: "La guerre des salamandres" todistaa Karel Capekin (1890-1938) visionäärisestä hengestä, joka kirjoitti tämän dystooppisen romaanin vuonna 1935, kolme vuotta ennen ensimmäistä Tsekkoslovakian raiskausta ja 33 vuotta ennen toista!
ellauri326.html on line 152: ”Salamanterien sota” on pelottavan tunnelman omaava teksti, joka rajoittuu Jules Vernen tieteisfiktioon. Tämä romaani tuomitsee rajattoman edistyksen tavoittelun, jossa ihminen on valmis uhraamaan henkensä ja myymään sielunsa.
ellauri326.html on line 154: Tämä dystooppinen romaani kertoo ensin, että kapteeni van Toch, kapteeni Haddockin kaliiperin merimies, löysi Tyyneltä valtamereltä salamantereita muistuttavia olentoja! van Toch perustaa vaihtojärjestelmän, joka koostuu salamandereiden toimittamisesta veitsiin haita tuhoavien haiden tappamiseksi. Vastineeksi salamanterit keräävät helmiä ja antavat ne kapteeni van Tochille. Myöhemmin hän kutsuu rikeestuneen juutalaispojan, GH Bondyn, sijoittamaan salamanterien kuljettamiseen eri saarten välillä kerätäkseen lisää helmiä. Van Tochin kuoleman jälkeen Bondyn yritys hylkäsi helmimarkkinat myydäkseen salamantereita työvoimaksi. Tämä on kuvattu yksityiskohtaisesti romaanin toisessa osassa, joka on suunniteltu eräänlaiseksi lehdistökatsaukseksi ympäri maailmaa julkaistuista salamantereista ja esittelemään näitä eläimiä tieteellisestä, kaupallisesta ja eettisestä näkökulmasta.
ellauri326.html on line 166: Karel Capekin mielestä salamanterit olivat tšekit. Mutta he voisivat myös edustaa kaikkia kansoja, joita haluamme käyttää pelinappuleina suuressa politiikassa ja jotka jonakin päivänä päätyvät kapinaan. Tämän romaanin myötä Karel Capek näki jo synkät päivät, jolloin hakaristirobotit kävelevät Prahan kaduilla. (Capek keksi vuonna 1920 sanan "robotti", joka tarkoittaa "työläistä" tšekin kielellä - kuuluisassa näytelmässään "RUR" = Rossumin universaalit robotit, jossa hän kuvaili robottikapinaa.)
ellauri326.html on line 174: Kaikki tämä puhuu Maan rajallisuudesta ja lisää tietoisuutta planeetan tulevaisuudesta. Jos Capekin jo vuonna 1936 hälyttävä viesti on vielä painavampi vuonna 2021, teoksen sävy on kaukana vakavasta. Hänen puheensa on täynnä ironiaa. Hän esimerkiksi päättää tehdä raportteja vääristä tieteellisistä kongresseista ja romaanin erittäin hauskoista ja erittäin todennäköisistä poliittisista julistuksista toimittajien säännöllisin väliintuloin, jotka kutsuvat poliittisia tai tieteellisiä henkilöitä puhumaan salamanteriongelmasta tieteellisin sanoin, melkein moukkamainen!
ellauri326.html on line 176: Viesti, jonka syvästi humanisti Karel Capek halusi välittää kirjoittamalla tämän romaanin, on selvä: totalitarismi etsii aina populismia, ja ratkaisuna on kysymys ihmisen yleisestä edusta, erottelukyvystä ja ihmisen hyväksikäytöstä. Jos K. Capekilla ei vuonna 1936 ollut absoluuttista näkemystä keskitysleireistä, hän tiesi hyvin, että totalitaarinen valta oli tulossa, että se perustui aina nälänhätään, kurjuuteen, syrjäytymiseen, toisen vallan hylkäämiseen. joka ruokkii alisteista ja joidenkin heikkenemistä vallanpitäjien hyödyksi.
ellauri326.html on line 180: Huolimatta romaanin geopoliittisesta ankkuroinnista toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen, Karel Capekin viesti on edelleen ajankohtainen. Salamanterien sota ei ole moralisoiva romaani. Ei koskaan kirjoiteta tai ehdoteta: "tämä odottaa sinua", vaan tulemme ulos huutaen naurusta, vaikka silmämme pyörivät päässämme! Se on romaani, jossa fantasia, fantasia ja huumori hierovat harteillaan kauhua ja poliittisia uutisia.
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri326.html on line 194: Koska salamanterissa on majava, kapteeni voi vuorostaan yhdistää voimansa rikkaan teollisuusmiehen kanssa rakentaakseen vedenalaisia rannikoita. Epätavallisen lajin vienti ja sen häpeämätön hyväksikäyttö alkavat ja lisääntyvät. sävy muuttuu. Mitä Capek ei unohda ilmoittaa meille yhden hahmon suun kautta: "Vaihdamme helmenkalastusseikkailuromaanin työhymnillä". Poistu Jack Londonista. Tee tie poliitt-journalistiselle, tieteellis-kapitalistiselle satiirille. Ja paljon muuta.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 468: Ilja Ilf ja Jevgeni Petrov: Kaksitoista tuolia: romaaniankkronikka; suom. Reino Silvanto ja Juhani Konkka. WSOY 1946, 2. painos 1967, 3. painos 1981, 4. painos 1983.
ellauri327.html on line 424: Cobenin teoksista on filmatisoitu Ei sanaakaan (Tell no one, 2001), josta tehty samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2006. Netflix on hiljan filmatisoinut ainakin kaxi Kurt Cobainin turahduxista, toinen ranskaxi ja toinen puolaxi. Elokuussa 2018 Coben allekirjoitti useiden miljoonien dollarien viisivuotisen sopimuksen amerikkalaisen Netflixin kanssa. Sopimuksen mukaan 14 Cobenin romaanista kehitetään alkuperäisiksi Netflix-sarjoiksi tai -elokuviksi, ja hän toimisi vastaavana tuottajana kaikissa projekteissa.
ellauri327.html on line 470: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 511: Vuonna 1924 ilmestyi Kiannon toinen pääteos, romaani Ryysyrannan Jooseppi. joka oli puhdas plagiaatti Joel Lehtosen Putkinotkosta.
ellauri327.html on line 534: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri328.html on line 141: Valentin Pikulin vuoden 1985 romaani ranskalaisen kenraali Jean Victor Moreaun (1763-1813) urasta käyttää nimekseen suum cuiquen venäjänkielistä käännöstä Kazhdomu svoyo.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri328.html on line 148: "Jokaiselle oma" on neuvostokirjailija Valentin Savvich Pikulin historiallinen romaani. Pikulin on juoni mies, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy. Toisin Seija joka ei kyykisty siihen mihkä paskantaa. Peruuttamattomasti.
ellauri328.html on line 176: "Mahdoton tehtävä" nimisen de propaganda fide läpyskän H.C. Andersen on samanlainen monomaani yhden kirjan mies kuin Vasiljevin agenttiromaanin Andrei Martynov. Kirja vaan on eri, toisella juutalaisten käsikirja, toisella työläisten. Siihen ne erot sitten päättyvätkin, loppu menee prikulleen samaan tapaan. 2 jalkaa hyvä, 4 paha, taikka kääntäen.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri330.html on line 287: Vuonna 1925 julkaistu Theorie des Romans oli hänen kansainvälisesti tunnetuin teoksensa, jossa hän käsittelee nimenmukaisesti romaanin teoriapuolta. Ei siitä sen enempää. Kukahan hölmö tämänkin väpelön sepustuxen väpelöstä miehestä on kirjoittanut?
ellauri330.html on line 309: Maalla Ippolit tutustutetaan siskon ystävättäreen, Varjenkaan. Varjenka on kaikilla kuviteltavilla tavoilla Ippolitin vastakohta. Häntä kiinnostavat ritariromaanit, ei kuiva yhteiskuntateoria. Hän uskoo syvästi Jumalan johdatukseen. Tätä ei pidä lukea että Varjenka olisi hyveellinen ja hauras neito, kaikkea muuta. Varjenka hoitaa maatilan juoksevat asiat isän ollessa siihen liian raihnas, eikä kainostele alaistensa lyömistä jos näkee sen olevan tarpeen. Hän elää hetkessä, on hyvin fyysinen ja välitön sekä ennen kaikkea suorapuheinen.
ellauri332.html on line 205: Sekä Anthony Burgessin romaani että Stanley Kubrickin myöhempi "A Clockwork Orange" -sovitus eivät ole heikkohermoisille. Elokuva oli kusen peitossa, eikä ihme, miksi. Juoni keskittyy Alex DeLargen, väkivaltaisesti kieroutuneen rikollisen ympärille, joka tekee kauhistuttavia julmuuksia. Mitähän itua siinäkin muka oli?
ellauri332.html on line 228: Vaikka on harvinaista, että elokuva vastaa täysin romaania, "Siskoni vartija" on loistava esimerkki elokuvasta, joka teurastaa kokonaan kirjan juonen ja viestin. Jodi Piccoultin samanniminen romaani seuraa perhettä, joka käsittelee tyttärensä kuolinkamppailua syöpää vastaan ja roolia, joka jokaisen jäsenen tulisi olla. Romaanin järkyttävä loppu kuvaa täydellisesti viestejä elämän satunnaisuudesta ja hauraudesta. Jostain kummallisesta syystä elokuvantekijät kuitenkin päättivät muuttaa lopun kokonaan ja tappaa tyttären sijaan toisen hahmon. Se ei vain tehnyt elokuvasta ennustettavan, vaan siitä puuttui todellista sisältöä tai ajatusta. Piccoult ja hänen fanit ovat syvästi pettyneitä.
ellauri332.html on line 232: Me kaikki tiedämme sanonnan "elämä jäljittelee taidetta". No, Francis Ford Coppolan elokuva "Apocolypse Now" (sovitus kyrpiäisen Joseph Conradin paska romaanista "Heart of Darkness") on loistava esimerkki siitä. Elokuvan tekeminen osoittautui puhtaaksi kaaokseksi ja tulos oli sen mukainen.
ellauri332.html on line 257: Jamie Dornan ja Dakota Johnson näyttelevät tämän kiihkeän "romantiikka"-elokuvan rakastajia, ja siinä yritettiin hyödyntää samannimisen romaanin mainetta. Silti elokuva ei päässyt edes kirjan matalalle tasolle; koska kahdella päänäyttelijällä oli niin vähän kemiaa, suhde vaikutti pikemminkin kammottavalta ja saalistusvaltaiselta kuin... mitä sen pitikin olla kirjassa? Ihan samaa paskaahan se oli siinäkin, come to think of it. Siinä ei ollut meille kerrotun äänikirjan intohimoista jännitystä tai mielenkiintoista voimadynamiikkaa. Itse asiassa Johnsonin ja Dornanin kerrotaan vihanneen toisiaan. Se teki romanttisesta elokuvasta todennäköisesti kovan kakan.
ellauri332.html on line 382: Kusisen Stephen Kingin romaani "The Shining" pyörii Jack Torrancen (jäljittelemätön Jack Nicholson) ympärillä, Overlook-hotellin talonmies, joka laskeutuu hitaasti hulluun naikkoseen.
ellauri332.html on line 425: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 531: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
ellauri332.html on line 710: Unenvälittäjä - saaga koostuu kolmesta romaanista, jotka on kirjoittanut Augusto Cury – lääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja julkaisuilmiö Brasiliassa. Ensimmäinen USA:n markkinoille ilmestynyt kirja Unenvälittäjä: Kuzumus sisältää hahmoja, jotka ovat läsnä koko saagassa. Sydämestä laaditun kertomuksen avulla Cury vetää rinnakkaisuuden modernin yhteiskunnan vaikutusten elämäämme ja tunteidemme välille.
ellauri335.html on line 327: Reijo Mäki valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982 ja työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin Porin ja Turun konttoreissa markkinointiviestien jakelutehtävissä ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1993. Turussa Mäki on asunut vuodesta 1987. Mäen esikoisromaani, dekkari Enkelipölyä, ilmestyi vuonna 1985. Kirjailijan tunnetuin hahmo turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1986 Moukanpelissä. Mäen teokset sijoittuvat lähes poikkeuksetta hänen asuinkaupunkinsa Turun kaduille ja baareihin.
ellauri335.html on line 366: Solar Films on tuottanut yhdeksän elokuvaa Reijo Mäen Vares-romaanien pohjalta.
ellauri340.html on line 471: 1960-luvun lopulla hän ansaitsi maineensa avantgarden jäsenenä sellaisilla näytelmillä kuin Offending the Audience (1966), joissa näyttelijät analysoivat teatterin luonnetta ja vuorotellen loukkaavat yleisöä ja ylistävät sen "suoritusta" sekä Kaspar ( 1967). No vittu mikä oivallus. Tänhän Jouko Turkan oululaiset ylioppilaat pani paremmaxi ja heitti yleisöä kakkakökkäreillä. En todellakaan pidä teatterista. Hänen romaaneihinsa, jotka ovat enimmäkseen ultraobjektiivisia, rajatilaisia henkilöitä, ovat Maalivahdin ahdistus rangaistuspotkussa (1970) ja Vasenkätinen nainen (1976). Äitinsä vuonna 1971 tekemän itsemurhan johdosta hän heijasteli hänen elämäänsä romaanissa A Sorrow Beyond Dreams (1972). No olisin mäkin tehnyt izarin jos olis tää ovipainike tolleen tullut vikatikkinä.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 502: Hedelmävaras: Tai yksisuuntainen matka sisätiloihin: romaani. KIRJAILIJA: PETER HANDKE. Osta tämä kirja, tai lainaa kirjastosta.
ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
ellauri340.html on line 522: Handken vuoden 1972 romaani Short Letter, Long Farewell sisälsi koomista huumoria ja halveksuntaa. Se kertoi itävaltalaisen miehen tiematkasta Yhdysvaltojen halki. Hän etsi ensin vieraantunutta vaimoaan ja sitten pakeni häntä, kun tämä uhkasi tappaa tämän. Kertoja päätyy lopulta elokuvaohjaaja John Fordin taloon, joka on aikansa metafiktiivinen uutuus. Rock and rollia ja kaikkea, jota historia ei rasita, rakastava Handke käytti Yhdysvaltoja näyttönä, jolle hän saattoi heijastaa fantasioitaan. Unelma tyhjän pöydän kansasta (joka tietysti jättää huomioimatta Amerikan oman kansanmurhan menneisyyden) kasvaisi huolenaiheeksi Handkelle, kun hän pyrki laajentamaan itsensä rajoja maailmassa, jossa hän ei ollut koskaan tuntenut olonsa kotoisaksi.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri340.html on line 528: Paluu äitinsä kuolemaan ja omaan perhe-elämäänsä on saattanut kylvää vuosikymmenen lopulla siemenen uudelle suunnalle – Handken slovenialaisiin juuriin keskittyvälle suunnalle. Hänen äitinsä ilmestyi hetkeksi uudelleen vuoden 1979 romaanissa Slow Homecoming, ja Slovenia esiintyy näkyvästi hänen vuoden 1986 romaanissaan Repetition.
ellauri340.html on line 533: Yksi Handken huolellisimmista opiskelijoista 1980- ja 1990-luvuilla oli WG Sebald, joka ammensi inspiraationsa Handken flaneureista omissa hajanaisissa fiktioissaan. Toistamista käsittelevässä esseessä Sebald tunnustaa velkansa ja seuraa Handken tyylin kehitystä pitäen häntä kriittisenä rakkaana, joka myöhemmin jätettiin huomiotta, kun hänen työnsä muuttui saarekkeemmaksi. Sebald ylisti romaania sen kokemuksen alkemiallisesta muuttamisesta kieleksi, mutta totesi myös, että "korkeimmissa ulottuvuuksissa ilma on ohutta ja putoamisen vaara on suuri." Itse asiassa toisto oli varhainen merkki Handken laskeutumisesta ja hänen kiinnittymisensä Balkanille.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 562: Tämä pitää paikkansa myös The Fruit Thiefissä. Siinä on jotain loistavaa, joka näyttää myös erottamattomalta kirjoittajan tahallisesta tietämättömyydestä. Siellä täällä Handke vihjaa vastustaakseen Länsi-Euroopan jatkuvasti kiihtyvän informaatiokulttuurin huomionhukkaa, jota hän niin halveksii: ”Sinä hallitset sillä välin. Älä anna niiden viedä sinulta! Sillä välin, välissä, asioita tapahtuu, muotoutuu, kehittyy, syntyy." Mutta sillä välin ylestyessään Handke väittää solipsismiin, joka löytää omaperäisyyttä itsensä hemmottelussa. Toisin kuin hänen aikaisemmat teoksensa, jotka pohjautuvat arjen brutaaleihin totuuksiin, The Fruit Thiefin hermeettisyys on vähemmän saavutettavissa ja paljon elohopeampaa. Kertojan ajatusten virrassa eksyneen Handken romaanin vuoksi on vaikea tietää, missä ajatus alkaa ja toinen päättyy, ja alkaa pohtia, onko se tarkoitus: romaani on hyvässä ja pahassa tutkimusta teossa. eristetty luovuus, taiteilija, joka on jättänyt maailman lopullisesti taakseen.
ellauri341.html on line 85: Mitään väkevää lukuromaania on siis turha odottaa. Sen sijaan saadaan tuhti annos historian melskeitä ja bakteriologiaa.
ellauri341.html on line 100: Jännää myös millainen apina oli toi Herlinin palkkaama arvostelija. Se nuuhki hetken Markuxen aateromaania ja siirtyi sitten toisaalle kun se ei haissut riittävästi ihmisnaaraalta. Eikä kukaan tuntunut rapsuttavan sitä munista kansien välistä.
ellauri341.html on line 106: Keväällä 2020 Leikola aloitti MTV:n nettikolumnistina ja julkaisi romaanin Teidän edestänne annettu. Ei siitä sen enempää, vaikka paxuhan se oli sekin. Asuu Helsingissä. Yksi aikuinen lapsi. Vaimo lie jättänyt aikapäiviä. Valokuvaaja Juha Metson kanssa tuli tehtyä kirja kalastaja Pentti Linkola-vainajasta.
ellauri341.html on line 110: Kai Ekholm kuvaa tuoreessa kirjassaan Jörn Donner, Kuinka te kehtaatte (Docendo 2020) Donnerin omaelämäkertaa Mammuttia (Otava 2013) ”kirjanperkeleeksi”, jossa kerrottavaa on vain liikaa. Samaa voisi sanoa Teidän edestänne annettu -romaanista. Se pakenee kaikkia yksiselitteisiä määritelmiä aidon postmodernistisen romaanin tapaan sisältäen useita kirjoja yksissä kansissa. Teos on yhtä aikaa historiankirjoitusta, nykyajan kommentointia kuin myös salapoliisiromaanin aineksia sisältävää kulttuurihistoriaa. On harmillista kun kirjalla ei ole selkeätä genreä ja sitä lyytä 1-selitteistä määritelmää. Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko genreviuhka ja vähän enemmänkin?
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri342.html on line 376: Sarja perustuu hyvin, hyvin löyhästi ohjelman tuottaneen sosiaaliantropologin Kathy Reichsin elämään ja romaaneihin. Sen nimihenkilö Temperance Brennan on nimetty Reichsin rikosromaanisarjan päähenkilön mukaan jossa Brennan kirjoittaa menestyneitä mysteeriromaaneja, joissa esiintyy kuvitteellinen kulttuuriantropologi Kathy Reichs.
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri343.html on line 119: elämä ISÄNMAALLE: Tästä romaanista syntyi elokuva Rukajärven tie. Eipäsvaan pikemminkin päinvastoin! Ko. läpyskä on kohennettu romaanixi leffamanuskasta. Siltä se vaikuttaakin kyllä. Antti Tuuri kertoo romaanissaan jatkosodasta, velvollisuudesta ja tyhmänrohkeudesta - äärimmäisistä olosuhteista, joihin maailmanhistorian tapahtumat suomalaisia miehiä heittelivät kuin ajopuita.
ellauri343.html on line 132: "Tie Rukajärveen" (tunnetaan nimikkeillä "Neljäkymmentäyksi: Vastakkainasettelu", "Vyöjitys" ja "Viholinjojen takana") on vuoden 1999 elokuva. Perustuu suomalaisen kirjailijan Antti Tuurin romaaniin ”Elämä on isänmaata varten” (Suomeksi: Elämä isänmalle, 1998). Rukajärvi on kylän ja Rugozeron (Muezerskyn piirikunta Karjalan tasavallan) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan.
ellauri344.html on line 45: Suomessa on pakko alkaa kääntää katsetta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Venäjä on saanut Ukrainasta jonkinlaisen voiton, kirjoittaa Iltalehden propagandapäällikkö Solmu Mäkelä. Vähävenäläisen valtion yli 600 päivää paxuuntunut sotaromaani alkaa yltyvien, taisteluväsyneiden äänten mukaan lähestyä sitä pistettä, jossa paikallisen Vanhalan tulee lausua: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Ukraina.”
ellauri344.html on line 205: Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri345.html on line 58: Vaikka runoilija uhrasikin kaiken rakastajien onnen pimeille voimille, hänen erehtymätön vaistonsa missasi teloituksen jumalallis-transsendenttisen luonteen. Heidän kaatumisensa tässä olemassaolossa ei varmastikaan voinut olla kaikki - mikä takasi, etteivät he voittaisi juttua korkeammassa oikeusasteessa? Eikö Goethe juuri sitä näyttänyt halunneen ilmaista loppusanoillaan? Siksi FH Jacobi kutsui romaania "pahan kalun nousuksi".
ellauri345.html on line 75: Hölmön väriteorian ilmaantuminen osuu yhteen tämän romaanin kanssa. Goethen magnetismin tutkimus vaikuttaa selvästi itse teokseen. Äijä taisi olla sekoomassa pahasti. G. piti izeään "horoskooppiolentona, joka ryömii maan päällä, jossa maanplaneetta Saturnus seisoo, se vahva tämä-maailmallisuus, joka takertuu maahan 'karkeassa rakkaudessa takertuvin elimin'.
ellauri345.html on line 396: Tämä tuo Ottilien hahmon esiin. Tässä romaani näyttää näkyvämmin kasvavan myyttisen maailman ulkopuolelle. Sillä vaikka hän joutuisikin pimeiden voimien uhriksi, hänen syyttömyytensä määrää hänet tähän kauheaan kohtaloon vanhan vaatimuksen mukaisesti, että uhri on moitteeton. Vaikka tämän tytön figuuri ei edusta siveyttä, siinä määrin kuin se voi johtua henkisyydestä - pikemminkin tällainen koskemattomuus Lucianessa on melkein moite - hänen täysin luonnollinen käytöksensä täydellisestä passiivisuudestaan huolimatta tekee Ottilien eroottisista puolisfääreistä juuri sopivat, tämä syrjäinen syrjäisyyteen asti. Wernerin sonetti sanoo sen myös tunkeilevalla tavallaan: Mikään tietoisuus ei suojele tämän lapsen siveyttä. Mutta eikö heidän ansionsa ole vain niin paljon suurempi?
ellauri345.html on line 406: Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 408: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina. Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 416: Kun Ottilie kuolee anorektikkona, hän on romaanissa ilmaissut kuinka ruoka usein vastusti häntä myös onnellisempina aikoina. Ottilien olemassaolo, jota Gundolf kutsuu pyhäksi, ei ole niinkään pyhittämätön, koska hän olisi tehnyt rikoksen hajoavaa avioliittoa vastaan, vaan pikemminkin siksi, että hän on ulkonäöltään ja muuttuessaan kohtalokkaan väkivallan kohteena aina kuolema, tekemättä päätöksiä hänen elämänsä jatkuu. Tämä syytön, syytön asuminen kohtalon avaruudessa antaa hänelle ohikiitävissä katseissa jotain traagista.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 453: Niinpä hän ajoittain muistelee romaanin parissa tekemänsä työtä sanoilla: "Ihminen on tarpeeksi onnellinen, jos voi näinä myrskyisänä aikoina turvautua hiljaisten intohimonien syvyyksiin."
ellauri345.html on line 460: Ottilienin kauneutta määräävän illusion kanssa epäolennaisuus uhkaa edelleen pelastusta, jonka ystävät saavat taisteluistaan. Sillä jos kauneus on ilmeistä, niin on myös sovinto, jonka se myyttisesti lupaa elämää yes kuolemassa. Heidän uhrauksensa olisi yhtä turhaa kuin heidän kukoistuksensa, ellei heidän sovintonsa olisi sovinnon näyte. Itse todella todella sovinto on olemassa vain Jumalan kanssa. Jos siellä on sovitettu itsensä kanssa yes vain siten voi sovittaa itsensä hänen kanssaan, niin näennäiselle sovinnolle on ominaista halu sovittaa heidän kanssaan ja vain siten sovittaa heidän Jumalan kanssa. Jälleen kerran tämä näennäisen sovinnon yes todellisen sovinnon välinen suhde kohtaa romaanin yes novellin kontrastin.
ellauri345.html on line 470: Siksi että se voi tarkoittaa niin paljon, siksi se tarkoittaa niin paljon. Tuon rakkauden katkeaminen paljastaa ytimekkäämmin, että jokaisen itsestään kasvaneen rakkauden on tultava tämän maailman herraksi: oli se sitten luonnollinen lopputulos, yhteinen - nimittäin tiukasti samanaikainen - kuolema, tai olkoon se yliluonnollisen pitkäkestoinen, avioliitto. Goethe sanoi tämän novellissa, koska yhteinen valmius kuolemaan jumalallisen tahdon kautta antaa rakastajille uuden elämän, vaikka menettävät oikeutensa vanhaan oikeistoon. Tässä hän näyttää kahden pelastetun elämän samassa mielessä, jossa avioliitto on pelastettu hurskaille; Tässä parissa hän edusti todellisen rakkauden voimaa, jota hän kieltäytyi ilmaisemasta uskonnollisessa muodossa. Sitä vastoin romaanissa on kaksinkertainen epäonnistuminen juuri tällä elämänalueella.
ellauri345.html on line 472: Hän ei halunnut antaa runoilijalle vähintäkään omia oikeuksiaan. Avioliitto ei voi olla romaanin keskipiste missään mielessä. Lukemattomien muiden tavoin Hebbel oli tässä täysin väärässä sanoessaan: "Yksi puoli Goethen valinnaisista yhteyksistä on jäänyt abstraktiksi; nimittäin avioliiton mittaamattomasta merkityksestä valtiolle ja ihmiskunnalle on vihjattu argumentoivalla tavalla, mutta se ei soi esityksessä, mikä olisi kuitenkin ollut mahdollista ja olisi suuresti vahvistanut vaikutelmaa koko teoksesta. Ja aiemmin "Maria Magdalenan" esipuheessa; "Kuinka Goethe, joka oli ehdottomasti taiteilija, suuri taiteilija, saattoi tehdä niin loukkauksen sisäistä muotoa vastaan valinnaisissa affiniteeteissaan, että hän, toisin kuin hajamielinen dissekteeri, toi anatomiseen teatteriin automaatin todellisen ruumiin sijasta. Omalaatuista. "En voinut selittää sitä tosiasiaa, että hän solmi turhan, jopa moraalittoman avioliiton, kuten Eduardin ja Charlotten välillä, hänen kuvauksensa keskipisteessä ja käsitteli ja käytti tätä suhdetta ikään kuin se olisi täysin päinvastainen, täysin laillinen."
ellauri345.html on line 480: Ja täten esihistoria, jonka Goethe suunnitteli romaanille, on todistus mitä erehtymättömimmistä tunteista. Eduard ja Charlotte ovat rakastaneet toisiaan ennenkin, mutta molemmat solmivat mitättömän avioliiton ennen kuin he olivat laillisesti yhdistyneet. Ehkä vain tällä tavalla se voisi jäädä hämärään, missä virhe on molempien puolisoiden elämässä: joko edellisessä päättämättömyydessä tai nykyisessä uskottomuudessa.
ellauri347.html on line 166: Greenberg tunnetaan parhaiten osittain omaelämäkerrallisesta bestseller-romaanista En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964). Se sovitettiin vuoden 1977 elokuvaksi ja saman vuoden 2004 näytelmäksi.
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri347.html on line 176: Samaan tapaan kuin romaanissa, Greenbergillä diagnosoitiin skitsofrenia. Tuolloin erottumaton skitsofrenia oli kuitenkin usein epämääräinen diagnoosi, joka annettiin potilaalle tai potilastietojen osastolle pääasiassa muista kuin lääketieteellisistä syistä, mikä olisi voinut kattaa minkä tahansa määrän mielensairauksia. ahdistuneisuudesta masennukseen.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 375: On pääteltävä, että "voi olla ehkä tehdä hyvä elokuva huonosta romaanista, mutta ei koskaan hyvästä." Arvostettujen ja hyvin rahoitettujen TV-sarjojen nousun myötä 2000-luvulla television kulta- aikana pidetyssä televisiosarjassa jotkin aiemmin kuvaamattomiksi pidetyt teokset ovat läpikäyneet visuaalisia mukautuksia. Pitkään kuvaamattomina pidettyjen teosten joukossa on lopulta onnistuneesti kuvattu Taru sormusten herrasta, Watchmen ja Gerald's Game.
ellauri348.html on line 377: Charlie Kaufmanin sanoinkuvaamattoman seko romaani Antkind (2020) on tollanen kuvamaton. Neuroottinen epäonnistunut elokuvakriitikko B. Rosenberger Rosenberg törmää siihen, mikä saattaa olla ihmiskunnan historian suurin taiteellinen saavutus: kolmen kuukauden mittainen elokuva, joka sisältää aikataulutetut nukkumis-, ruokailu- ja vessatauot, joka otti kirjailijaltansa, psykoottiselta afrikkalais- amerikkalaiselta mieheltä nimeltä Ingo Cutbirth, 90 vuotta saada loppuun. B. tekee tehtäväkseen näyttää sen muulle ihmiskunnalle. Mutta elokuva tuhoutuu, kun hän pysähtyy juomaan soodaa, jättäen jäljelle vain yhden ruudun, josta B:n on jotenkin yritettävä palauttaa mieleen elokuva, joka saattaa olla sivilisaation viimeinen suuri toivo. Romaani kasvaa kattamaan laajan valikoiman käsitteitä ja juonilinjoja. B. on pakkomielle todistaa poliittisesti korrekti bona fides, kehua suhteestaan mustaan sitcom-tähteen ja hänen jatkuvasta käytöstään harvinaista ei-binääripronominia "thon". Tämä sivu ei ole saatavilla muilla kielillä, mutta aika samantapaisesta Markus Leikolan yhtä flopanneesta tiiliskivestä voisi olla apua.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 451: Minä ja Morrison on Kata Kärkkäisen esikoisromaaniin perustuva elokuva vuodelta 2001. Elokuvan on ohjannut Penkku Penkku peffa lenkku. Elokuvaa on kutsuttu toiseksi osaksi Levottomat jalat -trilogiasta, jonka ensimmäiseksi osaksi on nimitetty Levottomat jalat (2000) ja kolmanneksi osaksi Levottomat jalat 3 (2004). Elokuvilla ei kuitenkaan ole muuta yhteistä Levottomiin jalkoihin kuin tuotantoyhtiö. Minä ja Morrison -elokuvan tunnuskappale on Anssi Kelan ”Milla”, joka oli pitkään Suomen singlelistan ykkösenä. Mun täytyy kävellä näin, mulla on levottomat jalat. Irina Björklund sai Millan roolista parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.
ellauri349.html on line 107: Rakkauden koetus: esseeromaani. Suomentanut Tomi Snellman. WSOY, Helsinki, 2005
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri352.html on line 694:
romaani
ellauri353.html on line 227: Vuonna 1966 Buñueliin ottivat yhteyttä Hakimin veljekset, Robert ja Raymond, egyptiläis-ranskalaiset tuottajat, jotka ovat erikoistuneet seksikkäisiin tähtielokuvantekijöiden ohjaamiin elokuviin, ja tarjosivat hänelle mahdollisuuden ohjata elokuvaversio Joseph Kesselin romaanista Belle de Jour, kirja varakkaasta nuoresta naisesta, joka viettää kaksoiselämää pariloituna, ja joka oli aiheuttanut skandaalin sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä vuonna 1928. Deneuve ei voinut sietää rasvaista Buñuelia.
ellauri359.html on line 98: Carpenterin ja Merrillin suhde oli inspiraationa Maurice Hallin ja Mauricen riistanhoitajan Alec Scudderin suhteelle. Kirjoittaja DH Lawrence luki Mauricen käsikirjoituksen, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1971. Carpenterin maalaiselämäntyyli ja käsikirjoitus vaikuttivat Lawrencen 1928 romaaniin Lady Chatterleyn rakastaja, joka rakentui miehen ja naisen välisen keskeisen suhteen ympärille, mukana riistanhoitaja ja ylemmän luokan jäsen.
ellauri359.html on line 112: William Blake ja hänen tuotantonsa ovat tärkeässä roolissa tunnetussa Orson Scott Cardin Alvin-fantasiaromaanisarjassa. Blake esiintyy teoksissa Jutunvaihtaja-nimisenä hahmona (engl. Taleswapper), jonka läsnäolo, tarinat ja näyt käynnistävät tapahtumia.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 51: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri360.html on line 61: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri360.html on line 63: Labyrinthissa, Robbe-Grilletin neljäs romaani, on hänen täydellisin esimerkki teorioista, joita hän onnistui havainnollistamaan aikaisemmissa romaaneissaan vain osittain. Selvittäessään labyrinttimaisesti kiemurtelevia tapahtumia lukija ymmärtää, että ranskalaisen kaupungin kaduilla vaeltelee nuori sotilas, joka haluaa toimittaa kenkälaatikon muotoisen paketin toisen sairaalassa kuolleen sotilaan perheelle. Pakkauksen sisältö, lukijaa kiinnostava mysteeri, osoittautuu merkityksettömiksi henkilökohtaisiksi omaisuuksiksi, ei pommiksi tai romaanin juonen ehdottamixi salaisixi papereixi.
ellauri360.html on line 65: Lopuksi, kun sotilas kuolee sängylle, joka saattaa olla naisen (paitsi että kertojan katossa oleva halkeama on havaittavissa), lääkäri antaa hänelle kolmannen kipulääkepistoksen, joka kutsuu itseään "minäksi" ja tunnistaa siten olevansa koko romaanin kertoja.
ellauri360.html on line 67: Paizi romaani ei koskaan vetäydy sellaisten suurten ranskalaisten kirjailijoiden kuin Honore de Balzacin ja Gustave Flaubertin perinteisiin muotoihin. Sen sijaan se pysyy kuvailevassa tilassa, vailla "merkitystä" tai "merkitystä" ja kieltäytyy kaikista yrityksistä sijoittaa symbolisten tai yleisesti ymmärrettyjen kuvien verkko objektiivisten kuvausten päälle.
ellauri360.html on line 79: https://www.themodernnovel.org on moderneista kynäolijöistä tehty sivusto. Sieltä voi käydä zchekkaamassa ken on moderni ja kekä ei. Modernismista on paasattu albumeissa 49, 50, 65, 66. Masentavasti kaikki parhaat naisten romaanit oli n.h. Miesten romaaneissa oli sentään vanhoja tuttuja:
ellauri360.html on line 81:
121 parasta 1900- ja 2000-luvun romaania
ellauri360.html on line 249: Minae Mizumura :本格小説 新潮社 (Aito romaani)
ellauri360.html on line 343: Copyright © Moderni romaani 2015-2023
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 57: Vuoteen 1818 sijoittuva tarina on jatkoa Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo tapahtumille. Fitzwilliam Darcy lähtee Konstantinopoliin aloittaakseen diplomaattisen tehtävän vaimonsa Elizabeth Bennetin kanssa. Heidän poissa ollessaan parin viisi varakasta tytärtä jäävät Lontooseen serkkunsa herra Fitzwilliamin luo. 21–16-vuotiaat sisarukset ovat prime ja kunnollinen Letitia, nokkela Camilla, kevytmieliset kaksoset Georgina ja Isabelle sekä musiikillinen ihmelapsi Alethea. Kaksi nuorempaa veljeä jää Darcyn kartanolle Pemberleyyn.
ellauri362.html on line 71: Publishers Weekly arvioi romaanin arvostelussa, että se "on pikemminkin rantakirja historiallisten fiktioiden ystäville kuin kirjallinen kunnianosoitus Austenin mestariteokselle", ja katsoo, että tyttäret on kirjoitettu ennustettavasti. Arvostelija arvostelee myös Astonia siitä, ettei se onnistunut jäljittelemään Austenin tyyliä, vaan romaanin proosa on "tylsää ja anakronistista".
ellauri362.html on line 78: Fitzwilliam Darcy, Gentleman on yhteinen nimi, joka on annettu Pamela Aidanin kirjoittamalle historiallisten romanttisten romaanien trilogialle. Kuten nimestä voi päätellä, ne perustuvat vahvasti Jane Austenin vuoden 1813 romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo, ja niissä on monia romaanin tapahtumia nähtynä herra Fitzwilliam Darcyn, Austenin romaanin keskeisen mieshahmon, näkökulmasta.
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 187: Siltä osin kuin romaanilla voidaan sanoa olevan juoni, se seuraa Christopher Glowryn, synkän lesken, omaisuutta, joka asuu ainoan poikansa Scythropin kanssa eristetyssä perheen kartanossa Nightmare Abbeyssa Lincolnshiressa. Herra Glowryn melankolia saa hänet valitsemaan palvelijoita, joilla on pitkät kasvot tai synkät nimet, kuten Mattocks, Graves ja Skellet. Ne harvat vierailijat, jotka hän toivottaa tervetulleeksi kotiinsa, ovat enimmäkseen samanlaisia, lukuun ottamatta hänen lankoaan, herra Hilarya. Vierailijat käyvät keskusteluja tai toisinaan monologeja, jotka tuovat esiin heidän eksentrisyytensä tai pakkomielteensä.
ellauri362.html on line 294: Veijo Meri oli suomalaisen prosaismin huomattavin modernisti ja yksi maailmalla parhaiten tunnetuista suomalaisista kirjailijoista. Kirjallisuuteen Meri tuli 25-vuotiaana, jolloin modernismi sai Otavassa jalansijan. Meri ryhtyi proosan kielen uudistajan työhön ohjenuoranaan hemingwayläinen selkeys. Niinpä 1950-luvun ilmapiiri ja Meren elämyksellinen kokemustausta ovat voimakkaasti läsnä hänen tuotannossaan. Sen sijaan 1960-luvun jälkeisistä elämänkokemuksistaan hän ei romaanin eikä novellin muodossa kirjoittanut.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri364.html on line 100: Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.
ellauri364.html on line 447: Neurasteenikko hyppää tehtävästä toiseen eikä mistään tule valmista. Samoin käy romaanien luvun kanssa, vaikka vahinko ei ole yhtä suuri. Vieläpä tympeän liikuttavat kohdat kirjoissa saavat kyynelet kohoamaan hänen silmiinsä.
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
ellauri368.html on line 109: Mapun kirjojen lisäksi Eugène Suen romaani Les Mystères de Paris (Pariisin mysteerit; 1842–1843), jännittynyt ja monimutkainen melodraama, jonka Kalman Shulman käänsi ensimmäisen kerran hepreaksi vuonna 1857, viihdytti lukijaansa ja ehdotti romaanisen ilmaisun mahdollisuuksia hepreaksi.
ellauri368.html on line 110: Itse asiassa 1860- ja 1870-luvuille tyypillinen ideologinen realistinen romaani keskittyi naamioituneiden "valon poikien" taisteluun valaistumisen tuomiseksi juutalaiseen ympäristöön, jota kuvattiin synkänä ja fanaattisena.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri368.html on line 164: Herbertin romaanien ja johdannaisten teosten poliittinen, tieteellinen ja sosiaalinen fiktiivinen ympäristö tunnetaan nimellä Tyynyuniversumi tai Duniverse. Kymmeniä tuhansia vuosia tulevaisuuteen sijoittuva saaga kertoo sivilisaatiosta, joka on kieltänyt kaikki "ajattelevat koneet", mukaan lukien tietokoneet, robotit ja tekoäly. Niiden tilalle sivilisaatio on kehittänyt kehittyneitä henkisiä ja fyysisiä tieteenaloja sekä kehittyneitä tekniikoita, jotka noudattavat tietokoneiden käyttökieltoa, kuten mekaanisia kärpäsiä, neuloja, pikkuveiziä ja valomiekkoja. Tälle valtakunnalle elintärkeä on ankara aavikkoplaneetta Arrakis, ainoa tunnettu maustearrakin lähde, maailmankaikkeuden arvokkain aine.
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 62: Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi esihistoriallisen ajan eläimistä kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana, ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät.
ellauri369.html on line 64: Sittemmin olen lukenut noi Kurtenin Björnin romaanit, ne oli hauskoja erit. sixi että kiltit neandertaalit muistuttivat hyvätapaisia suomenruåzalaisia, mustat cro magnonit taas oli kuin tervattuja angolosaxeja.
ellauri369.html on line 76: Roney jakaa "fantastisen kirjoituksensa" tieteiskirjallisuuteen (termiä ei vielä ollut olemassa) ja esihistoriallista menneisyyttä käsitteleviin romaaneihin, kuten Vamirah (1892) jota pidettiin ensimmäisenä todellisena esihistoriallisena romaanina.
ellauri369.html on line 78: Esihistoriallisiin" teemoihin liittyivät romaanit Vamireh (1892) ja Eirimah (1893) kirjoitettiin yhdessä sekä useita novelleja, sekä esihistoriallisia (esim. "Kiyamon syvyydet", 1896) että tieteiskirjallisuutta (" Toinen maailma", 1898 jne.). Kun veljet riitelivät (virallinen syy oli luonne-erot), nousi kaksi erillistä kirjoittajaa - Roni Jr. ja Roni Sr. Vuonna 1908 Rosny-veljekset lopettivat julkaisemisen yhdessä. Seniori oli Goncourt-akatemian puheenjohtaja vuosina 1926–1940, jolloin juniori otti tämän tehtävän.
ellauri369.html on line 256: Tähden suuran kokonaisuus 53:19–28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia". Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa rumana silmäpuolena.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 493: Hänen ahdingonsa toi hänelle teetä ja sympatiaa sukulaistädeiltä, kuten George Eliot , Elizabeth Gaskell ja myöhemmin rouva Humphry Ward. Rouva Wardin vuoden 1888 suosittu romaani Robert Elsewhere sai suurelta osin inspiraationsa tästä Frouden elämän aikakaudesta. Kaikkien pettymyxexi James löysi vaimon katakombeista.
ellauri369.html on line 497: Frouden sepustuxet herättivät sekä liberaalien että Oxford High Church määnien vihan; tämä vihamielisyys ilmaistiin Christian Remembrancerin ja Edinburgh Review - lehden arvosteluissa. Teos oli kuitenkin suosittu menestys, ja sen kanssa, että Froude kielsi varhaiset romaanit vuonna 1858, auttoi häntä saamaan takaisin suuren osan vuonna 1849 menettämänsä arvostuksen. Thomas Macaulayn kuoleman ansiosta vuonna 1859 Froudesta tuli tunnetuin elävä historioitsija Englannissa.
ellauri369.html on line 529: Carlylen elämän päätyttyä Froude suuntasi matkustamaan, erityisesti Britannian siirtomaihin, vieraillen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Intiassa. Froude aikoi "sytyttää kansalaisten mielissä kotona sitä mielikuvituksellista innostusta siirtomaa-ajatusta kohtaan, josta hänen oma sydämensä oli täynnä". Tänä aikana Froude kirjoitti myös historiallisen romaanin, The Two Chiefs of Dumbbell, joka oli vähiten suosittu hänen kypsistä teoksistaan. Kuten aiemmassa kirjassaan Irlannin historiasta, Froude käytti kirjaa muuttaakseen irlantilaisesta sankarista konnan, jolla on historiallisia vääristymiä.
ellauri370.html on line 554: Täydellisempi, väkivaltaisempi, myös kömpelömpi romaani Les Pléiades (1874) oli tarkoitettu elitistisen individualismin kirjalliseksi teoriaksi. Raaka syytös demokratiaa ja nykyaikaisuutta vastaan vahvistaa rakkauden "kuninkaan poikien" ylimpänä arvona. Julkaisematon romaani Les Voiles noirs katosi Château de Chaméanen tulipalossa.
ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan "The Jewish Question".
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri373.html on line 571: Ginsberg ei voinut antaa Hertzlille anteeksi olosuhteissa, joista jälkimmäinen ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan näkemyksiä eikä hyväksynyt ehdottamansa suunnitelmaa toimiin, jotka on määrätty "Siionin liiton pöytäkirjoissa" dretsov." Siksi hän käytti kiivaasti ulkonäköä hyväkseen Emme julkaise romaania "Aiipeiiapsi" ja julmasti pilkattiin Ha Shiloah -lehdessään tammikuussa com numero 1903.
ellauri373.html on line 708: Vanhauusimaa (saksa : Altneuland; heprea: תֵּל־אָבִיב Tel Aviv, "Kevätkumpu"; jiddish : אַלטנײַלאַנד ) utopistinen romaani kuten Steve Kingin It, poliittisesti saksaksi by Tivadar Herzl, julkaistiin kuusi vuotta Herzlin poliittisen pamfletin, Der Judenstaat (Juutalainen valtio) jälkeen ja laajensi Herzlin visiota juutalaisten paluusta Israelin maahan, mikä auttoi Altneulandista muodostumaan yhdeksi sionismin perustamisteksteistä. Israel Isidor Elyashev (Altnailand, Varsova, 1902) käänsi sen jiddišiksi ja Nahum Sokolow hepreaksi nimellä Tel Aviv (myös Varsova, 1902). Tel Aviv on Israelin trendikäs suurkaupunki rättipäiden appelsiinikylän paikalla. Tel Avivissa yhdistyvät aurinkoinen rantaloma ja suurkaupungin syke. Niiden lisäksi tarjolla on erinomaisia ravintoloita, vilkasta yöelämää, taidegallerioita ja tunnelmallinen Jaffan vanhakaupunki. Nimi on peräisin jostain profeetoilta.
ellauri374.html on line 660: Aleksanteri Pushkin vieraili Orenburgissa vuonna 1833 tutkimusmatkalla kirjojensa Pugatšovin historia ja kuuluisan romaanin Kapteenin tytär parissa. Hän tapasi täällä ystävänsä Salvador Dalin, joka myöhemmin kirjoitti ensimmäisen yhtään vakavan venäjän kielen sanakirjan.
ellauri375.html on line 47: Tämä ei ole H.G. Wellsin tieteisromaanin klassinen elokuvaversio, jossa marsilaiset aloittavat sotakoneineen maapallon valloituksen kalifornialaisen pikkukaupungin lähettyviltä. Ohjaus Byron Haskin. (The War of the Worlds, USA 1953). Vaan Steven Spielbergin Maailmojen sota 2005!
ellauri375.html on line 51: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen fantasiakirjailija H. G. Wellsin maineikkain romaani on toiminut Steven Spielbergin ja Tom Cruisen tämänvuotisen megaelokuvan pohjana. Maailmojen sota (1898) on filmattu elokuvaksi kerran aiemminkin, osana 50-luvun kylmän sodan paranoia-aaltoa vuonna 1953. Uudessa filmatisoinnissa Spielberg osoittaa jälleen kerran olevansa paitsi tehostepitoisen kesähittielokuvan mestari, myös elokuvakerronnan taituri. Elokuvan loppupuolen pienet ongelmat pitävät kuitenkin viidennen tähden hänen räpylöidensä ulottumattomissa. Ei Putinin pitäisi voittaa lopussa, eikä Xi Jin Pingin. Se on tyylirikko.
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
ellauri381.html on line 397:
Vasili Azhevin romaani "Kaukana Moskovasta"
ellauri381.html on line 401: Kaukana Moskovasta (1946-1948) on neuvostokirjailijan Vasily Azhaevin romaani. Sen tarkoituksena oli havainnollistaa sankarillista työtä öljyputken rakentamisen aikana Kaukoidässä Suuren isänmaallisen sodan alussa.
ellauri381.html on line 402: Alkuperäisessä versiossaan romaani julkaistiin Kaukoidän lehdessä vuosina 1946-1947. Vuonna 1948 romaanin tarkistettu versio julkaistiin New World -lehdessä.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ja omistautumisestaan kotimaahansa."
ellauri381.html on line 408: ”Jos vertaa aikakauslehtiversiota kirjaversioon, niiden erot ovat silmiinpistäviä. Ensinnäkin monien sankareiden nimet muutettiin: Aleksei Pervovista tuli Aleksei Kovšov, Abram Izrailevich Zalkindista tuli Mihail Borisovich ja Tupolevista tuli Iljushin. Oli kyllä selvä parannus päästä tuosta Pervosta, juutalaisesta Abramista puhumattakaan. Jos vertaa yksittäisten julkaisujen tekstejä, myös postuumien (Azhaev kuoli vuonna 1968), huomaa helposti, että tämä teksti on tasoitettu poliittiseen tilanteeseen sopivaksi. Siten romaanin vuoden 1976 BAM-painoksessa luvusta "Marraskuun seitsemännen aamu" on jätetty pois tunteellisimmat kohdat siitä, kuinka rakentajat kuuntelevat suuren johtajan (vozd) puhetta kaiuttimesta."
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri381.html on line 414: Saksalaisen slavisti Wolfgang Kazakin mukaan "tämä teos on täysin sosialistisen realismin silloisten kaanonien mukainen : päähenkilöt ovat idealisoituja positiivisia sankareita, konfliktit ovat kaukaa haettuja ja niiden myönteinen ratkaisu voidaan ennakoida etukäteen. Hahmojen yhteenkuuluvuutta yhdessä tiimissä havainnollistaa se, että keskeiset tekniset ideat nousevat pääsääntöisesti samanaikaisesti romaanin eri hahmojen kesken. Kirjoittaja näyttää jatkuvasti näitä hahmoja poikkeustilanteissa ja heidän tekojaan kommentoidaan tekijän tarkoituksen mukaisesti.”
ellauri381.html on line 445: Fedja sedän teiniromaani on hurjan pitkästyttävä. Solzhenizynin Pervyi krug vaikuttaa kummalta. Täytistäkö professori antaa länkkäreille jotain preparaatteja? Syyttäköön vain izeään jos joutuu siitä Siperiaan kovaan työhön. Molemmat kaveruxista joutuivat karkotetuxi työleirille huonon käytöxen johdosta. Mutta mistä rikoxesta? Pullikoinnista. Fedja meinattiin dekapitoida, mutta zaari pyörsi päätöxen viime tingassa. Vizin kiukkuisina tyypit palasivat kaukoidästä. Oliskohan ollut viisainta vaan ottaa juipit heti hengiltä.
ellauri381.html on line 647: The First Circle on vuoden 1992 dramaattinen trilleri, jonka on ohjannut Sheldon Larry. Juoni perustuu Alexander Isaevich Solzhenitsynin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset tapahtuivat Montrealissa, Moskovassa ja Pariisissa. Television ensi-ilta tapahtui 25. helmikuuta 1992 Ranskassa. Elokuva esitettiin sitten joissakin Euroopan maissa, ja vuonna 1994 elokuva dubattiin venäjäksi esitettäväksi Channel Onessa. Pääosaa esitti ex-Jeesus Nasaretilainen Robert Powell.
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 192: Romaani Catch-22 julkaistiin kovakantisena vuonna 1961, ja se sai vaihtelevia arvosteluja. Chicago Sun-Times kutsui sitä "parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi vuosiin", kun taas kaikki muut kriitikot pitivät sitä "järjestämättömänä, lukukelvottomana ja karkeana". Kirjaa myytiin 10 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa.
ellauri384.html on line 201: Tieteellis-teollinen vallankumous oli hyvässä vauhdissa 1650-luvulla, mikä teki Rembrandtin mietiskelyteemasta suhteellisen trendaavan aiheen. Maalaus muodostaa keskeisen teeman Joseph Hellerin vuoden 1988 romaanissa Picture This. Se tutkii Rembrandtin näkemystä yhteiskunnasta hänen pohtiessaan rahan arvoa.
ellauri386.html on line 91: Friedrich Nietzsche kutsui Dostojevskia "ainoaksi psykologiksi, jolta minulla oli jotain opittavaa". Ernest Hemingway totesi, että Dostojevskin teoksessa "oli asioita, jotka olivat uskottavia ja toisia joita ei kannata uskoa, mutta jotkut niin totta, että ne muuttivat sinua lukiessasi niitä; hauraus ja hulluus, pahuus ja pyhyys ja mitä uhkapelaamisen järjettömyydestä tuli tietää." Franz Kafka kutsui Dostojevskia "verisukulaisexi." Hermann Hesse nautti Dostojevskin teoksista ja sanoi, että hänen lukeminen on kuin "vilaus tuhoon". Norjalainen kirjailija Knut Hamsun oli siitä into piukeena. Häntä pidetään venäläisen symbolismin, ekspressionismin ja psykoanalyysin edelläkävijänä. Sigmund Freud sijoitti Dostojevskin toiseksi Shakespearen jälkeen luovana kirjailijana ja kutsui Karamazovin veljeksiä "upeimmaksi koskaan kirjoitetuksi romaaniksi". En ole jaxanut lukea, Aljosha on vitun epäuskottava persoona. Perumbadavam Sreedharanin kuuluisa malajalamromaani Oru Sankeerthanam Pole käsittelee Dostojevskin elämää ja hänen rakkaussuhdettaan Annaan.
ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
ellauri386.html on line 199: Aljosha, jolla on yhteinen nimi kirjailijan nuoren pojan kanssa, joka kuoli romaanin kirjoittamisen aikana, on Dostojevskin henkinen puoli, joka pyrkii saavuttamaan Dostojevskin oman henkisen ihanteen.
ellauri389.html on line 132: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri390.html on line 100: Teivas Syöpä-Närpiön tai siis Teivas Oxalan kappale sen poika-aikojen poikakirjaa, Jallu Saulin "Nuori Kijl" on joutunut jonkun jäämistöstä puuntakaahuutajan haltuun Oulunkylän kontista. Siihen on hyvä tutustua Antti Tuurin pohjalaistarinoiden rinnalla. Siinä porvarillinen agronomi Kijl plokkaa aatelisen neiti Flemingin. Tää voisi olla Jallun vanhempien romaani. On tähän paljon nyysitty sukulaismiehen Siltalan pehtooristakin. Tapahtuvat sijoittuvat Poljanyn kylään (ex-Uusikirkko) ikivanhalla venäläisellä Kurjalan kannaxella.
ellauri390.html on line 106: Etelä-Pohjanmaan liepeillä olevan lannanhajuisen Alajärven pitäjän takalistolla, Teerineva-nimisellä porukalla on ja vaikuttaa varmaan monelle Suomen Kuvalehdenkin lukijalle tuttu reipashenkisten ja miehekässisältöisten romaanien kirjoittaja, kirjailija, maisteri Jalmari Sauli. Kun kirjailija Sauli tuli tänne entiselle kruununtorpparien alueelle missä torpat ovat nyt täällä jo kaikki itsenäisiä tiloja, eli tämä takamaan kylä vielä täydellistä virtsanjuonnin kakkakautta. Eiköhän alkuun tämäkin kirjailija, kuten se edesmennytkin huomattu kynänkäyttäjä, tunnossaan tuuminut: sydänmailla on elämä kuin jaa jaa eli kurjaa.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 172: Radcliffe julkaisi elämänsä aikana viisi romaania, joita hän kutsui aina " romansseiksi". Väkivalta ja erotiikka kutkuttivat niissä lukijoita. Jane Austenin Northangenissa pilkkaama Udolfo lienee niistä nimekkäin.
ellauri390.html on line 174: Radcliffe tunnettiin siitä, että se antoi loppupeleissä lukijoille järkevän selityksen yliluonnollisille käänteille. Yleensä Radcliffe paljasti loogisen tekosyyn romaaniensa loppupuolella, mikä johti kohonneeseen jännitteeseen. Walter Scottille se oli pettymys: "Salakavalilla askeleilla arraxien takana saattaa epäilemättä joissain tilanteissa, kun hermot on viritetty korkealle, olla ei niinkään pieni vaikutus mielikuvitukseen; mutta jos lukija saa loppupeleissä kuulla sen olleen vain kissan tassuttelua, tilanteen vakavuus katoaa ja lukijasta tuntuu että häntä on petetty, ja ihmettelee miksi hän on suostunut petokseen." No se on sitä epäuskon jousitusta tietysti.
ellauri390.html on line 189: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 191: Vuonna 1863 hän matkusti Varsovaan tehdäkseen useamman tunnin muistiinpanoja romaaniinsa Panurgen lauma (1869), joka kertoo tammikuun kansannoususta. Vuonna 1874 hän kirjoitti toisen romaanin, May The Force Be With you, samasta aiheesta. Molemmat romaanit olivat luonteeltaan taantumuksellisia. Myöhemmin Krestovski julkaisi avoimen juutalaisvastaisen trilogian Tma Jegipetskaja (”Egyptin pimeys”, 1888), Tamara Bendavid (1889–1890) ja Toržestvo Vaala (”Baalin juhlat”, 1891–1892).
ellauri390.html on line 212: Suosittu 60-jaksoinen televisiosarja "Pietarin mysteerit" kuvattiin Vsevolod Krestovskin romaaniin "Petersburg Slums" (venäjäksi "Петербургские трущобы") pohjautuen.
ellauri390.html on line 213: "Pietarin slummet. Hyvinsyötyjen ja nälkäisten kirja" on Vsevolod Krestovskin seikkailunhaluinen romaani ja hänen kuuluisin teoksensa. Romaani kirjoitettiin kirjailija N. G. Pomyalovskyn vaikutuksen ja tuen alaisena. Hän antoi hänelle idean suuresta romaanista E. Xun " Pariisilaisten mysteerien " hengessä, joka yhdistäisi realistiset ja romanttiset suuntaukset.
ellauri390.html on line 220: Kaupunkimysteerit ovat 1800-luvun suosittujen romaanien genre, jossa hahmot tutkivat kaupunkien salaisia alamaailmoja ja paljastavat korruption ja hyväksikäytön.
ellauri390.html on line 221: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia (kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 223: Romaani oli yksi suosituimmista kirjallisista tapauksista Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Seikkailunhaluinen juoni, psykologisesti ja realistisesti tarkat kuvat hahmoista, tutut paikat, joissa toiminta tapahtuu, tyypillisiä luonnoksia eri yhteiskuntaluokkien elämästä - kaikki tämä herätti lukijassa kiinnostusta ja laajaa keskustelua. Lausumat olivat hyvin erilaisia: I. S. Turgenev kutsui sitä "hölynpölyksi", kuuluisa kustantaja ja toimittaja A. S. Suvorin huomautti ironisesti teoksen "stenografismista" ja V. I. Nemirovich-Danchenko päinvastoin oli yksi enemmistölukijoista, jotka ylistivät romaanin korostaen erityisesti sen sexuaalirikollisen toiminnan dynaamisuutta.
ellauri390.html on line 225: "Pikkuhiljaa" romaani alkoi unohtua. Mutta 1900-luvun 80-luvun lopulla, perestroikan aikana, se julkaistiin uudelleen kahdessa osassa (julkaistiin sitten uudelleen vuosina 1994 ja 2005), sillä sen kuvaamat sosiaaliset ongelmat olivat kapitalismin mukana palanneet. "Tämä kirja on yhdistelmä seikkailunhaluista romaania, jossa on selkeä salapoliittinen juonittelu ja erittäin sosiaalista teosta, joka osoittaa, kuinka mittaamaton kuilu erottaa venäläisen yhteiskunnan 'huiput' ja "pohjat", agraari oligarkia ja urbaani pohja. Molemmat näistä olosuhteista varmistavat kirjan menestyksen molemmissa yhteiskuntaluokissa." — I. Skachkovin vuoden 2005 painoksen esipuheesta
ellauri390.html on line 240: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 243: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri390.html on line 245: Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin "Panurgova chereda", joka julkaistiin ensin "Russian Herald" -lehdessä (1869) ja julkaistiin sitten erillisenä painoksena Leipzigissä vuonna 1870.
ellauri390.html on line 246: Hän on kirjoittanut romaanin "Two Powers", joka julkaistiin "Russian Herald" -lehdessä (1874).
ellauri390.html on line 247: Nämä kaksi romaania, "Panurgova Chereda" ja "Two Powers", muodostivat Pietarissa vuonna 1875 julkaistun neliosaisen dilogian "Kronikka Venäjän valtion uusista vaikeista ajoista".
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri390.html on line 267: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 271: Krestovskyn romaanissa, toisin kuin sarjassa "Pietarin mysteerit" (1995), joka on luotu työn perusteella, positiivisia hahmoja ei juuri ole. Mutta he ovat myös kaikki sosiaalijärjestelmän uhreja. Ja toistensa uhrauksia. Anna on prostituoitu, Annan veli on varas, hänen ystävänsä Sergei Kovrov on murhaaja, prinssi Shadursky on tekopyhä viettelijä, prinsessa Shadurskaya on yliluonnollinen petturi.
ellauri390.html on line 273: Romaanissa esitetyissä tilanteissa ei ole sijaa jaloudelle ja kunnialle, ei ole sijaa edes perusinhimilliselle ystävällisyydelle ja säädyllisyydelle. Hirviömäinen yhteiskuntarakenne tuhoaa ihmisessä kaiken hyvän ja jyväshyvän. Julmuus ja laittomuus - sosiaalinen, kansallinen, aineellinen - voivat ja saavat aikaan vain vielä suurempaa julmuutta ja laittomuutta. Yhteiskunta on kuuro, yhteiskunta on välinpitämätön. Sellainen yhteiskunta tuhoaa itsensä. Kirjoittaja syyttää häntä kertoen tarinan ankarasti ja samalla yksinkertaisesti, ilman koristelua tai epiteettejä. N. S. Leskovin [Mitä vittua?] romaania "Pietarin slummit" pidettiin "sosialistisimpana venäjän kielen romaanina".
ellauri390.html on line 275: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
xxx/ellauri010.html on line 588: Eli ei formaatti (romaani/runo/eepos) sinänsä ehkä syyllinen ole.
xxx/ellauri027.html on line 559: Kauppinen on kirjoittanut johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta sekä jännitysromaanin "Kuoleman takapiru".
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 348: 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi, jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Niitä olivat vuosina 1929–1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär sekä hänen viimeinen romaaninsa Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Helsingin yliopiston Satakuntalaiselle Osakunnalle, jonka inspehtorinä hänen puolisonsa J. J. Mikkola toimi pitkään.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 1025: Ille faciet tyyppisen narsistiäidin narsistilapselle äidin kuolema on helpotus. Ei mulle ollut. Mulle se oli menetys. Mä olin rajatonta rakkautta tarvizevan närsistiäidin lapsi. Sisaruxista K. ja P. tunsivat helpotusta ja kantaa kaunaa vieläkin. Hmm. Tästä vois joku lahjakkaampi kirjoittaa romaanin.
xxx/ellauri056.html on line 71: Kirsti Manninen eli Enni Mustonen on erehdyttävästi voipullan näköinen viihdekirjailija. Syntyi Aukiana Seinäjoella. Kaaheen laakee aakee. Sen isäkin on kirjailija, Pekka Aukia. Yhtä never heard molemmat. Enni Mustonen on rakastettu bestselleristi, jonka tunnelmalliset ja aistivoimaiset romaanit herättävät menneen eloon.
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri056.html on line 282: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 240: Einar vaikutti myös Hiljan tuotantoon. Hiljan ja Einarin suhde muuttui vähitellen ystävyydeksi, eikä heidän välejään katkaisseet avioliitot. Hiljaa käsitteli rajua ja kipeää suhdettaan Einariin muutamissa novelleissaan, Inari-romaanissaan ja runokokoelmassaan Iltakellot. Hilja oli Einarin tukena kuolemaan asti ja hoiti muun muassa Einarin raha-asioita.
xxx/ellauri057.html on line 868: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
xxx/ellauri057.html on line 888: Simenonin (1903-1989) ensimmäinen varsinainen romaani, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), ilmestyi vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 890: 193 rompskua, 158 novellia, useita omaelämäkertoja, artikkeleita ja reportaasheja Simenonina, toiset 177 rompskua, kymmeniä novelleja, pornoa ja muuta 27 peitenimellä. 17. luetuin maailmassa, ranskankielisistä 3. Vernen ja Dumasin jälkeen, 1. belgialaisista (ylläri). Vaik kai Hercule Poirot on tunnetumpi. Suurin bestselleri on Raamattu, kaikista koukuttavin lukuromaani. Muutkin kärkipaikat on uskontoplärillä,vasta pitkän matkan päässä tulee muut lastensadut kuten Grimm ja Potter.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1067: Wang Wei: Ei Elina Vaaraa ole unohdettu... Ystäväni Satu Koskimies julkaisi romaanin Hurmion tyttäret (2009), jossa päähenkilöinä ovat Elina Vaara ja Katri Vala.
xxx/ellauri057.html on line 1079: Wang Wei: Jos ei muuta, voi iiiiihmetellä, mitä kaikkea sai aikaan, julkaisi! Mieletön määrä kirja-arvosteluja, esseekokoelmat, historialliset romaanit. Kun luin sen hist. romaania Tiberius, tuli niin hirvee hinku suolakurkkuihin, että täyty käydä ostamassa.
xxx/ellauri057.html on line 1376: J. W. Tuura oli naimisissa Kerttu Emilia Simolinin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Hirvelä; 1887–1919) kanssa vuosina 1909–1919. Heillä oli neljä lasta. Kääntäjänä toiminut Kerttu Tuura suomensi muun muassa Jack Londonin romaanit Klondyken kuningas (alk. Burning daylight) ja Onnen suosikki sekä Octave Feuilletin kirjan Nuoren naisen päiväkirja. Tuura meni toisen kerran naimisiin 1921 Sanni Heleniuksen kanssa. Isänmaa tarvizee kaikki isot munat.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri075.html on line 266: Anna Kortelaisen hieno romaani kaivaa esiin vasemmisto-opiskelijoiden suosiman älykön matkan, joka
xxx/ellauri075.html on line 323: Kortelainen romaani tuo osaltaan hyvin esiin, että on turha etsiä oikeaa Benjaminia ideoiden tasolla – se oli yxinkertaisesti ÄÄLIÖ. Mutta mixi Annan ja Hannun liitto kesti hikisesti 5 vuotta? Eikö 2 narsistia mahtunut saman katon alle? Lakkasko Hannulta seisomasta Annan edessä?
xxx/ellauri075.html on line 463: Ellisin ensimmäinen ei-fiktiivinen teos on White, jossa hän kertoo oman näkemyksensä kirjailijana Amerikan Psykosta. Tommi Melender sanoo Parnassossa Ellisin teoksesta Kalliit yöt, että se on "häkellyttävän huono romaani".
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri075.html on line 489: Tulivuoren juurella (Under the Volcano, 1962, suom. 1968) on Malcolm Lowryn (1909-1957) tärkein työ. Juuri muuta merkittävää kirjailija ei juopottelultaan saanut aikaiseksi, mutta tämä romaani on yksi 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia saavutuksia. Se on myös kenties hienoin koskaan tehty alkoholismista tehty romaanikuvaus.
xxx/ellauri075.html on line 493: Parasta Tulivuoren juurella -kirjassa on sen proosa. Suomennoskin on mitä hienoin, joten Lowryn pitkiä lauseita ja kappaleita hyödyntävä kerronta pääsee oikeuksiinsa. Kirja on ns. yhden päivän romaani, eli kaikki siinä tapahtuu vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia käytetään, mutta leijonanosassa kirjaa puidaan juuri Kuolleiden päivää ja sen tapahtumia. Lowry käyttää paljon vertauskuvia. Ne ovat pienen pohdinnan jälkeen selviä, mutta eivät kliseisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että konsuli on (paheellinen) vieras oudossa tropikaalisessa maailmassa samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun Paratisiissa. Ihmiskunta on sodan takia muutenkin heikoilla jäillä.
xxx/ellauri075.html on line 499: Tulivuoren juurella on merkittävä romaani, joka kannattaa lukea. Sitä ei ilmestymisaikanaan ja pitkään sen jälkeen vielä pidetty klassikkona, mutta vähitellen se on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Aikalaiskuvausten perusteella Lowry oli henkilönä ikävä, mutta tämän romaanin myötä hänen taiteensa elää pitkään, ellei vielä pitempään.
xxx/ellauri075.html on line 508: Morsiamen matkoilla ollessa Pariisiin sijoittunut amerikkalainen poikkeaa baariin, missä kohtaa italialaisen Giovannin, jolloin hänessä piillyt homoseksuaalinen taipumus paljastuu ja saa vallan. Avoimesti, mutta tiukkaa tyylikuria noudattaen Baldwin kuvaa tätä ahdistavan sameaa miesten suhdetta käyttäen symbolitaustana vankisellin kaltaista tuhruista kellarihuonetta. Morsiamen paluukaan ei amerikkalaista vapauta, ja lisäksi tulee syyllisyyden taakka, sillä Giovanni on epätoivoissaan tehnyt murhan ja saanut kuolemantuomion. Amerikkalainen jää yksin kärsimyksensä kanssa, sillä morsiankin luopuu hänestä. Oudon aiheensa vuoksi romaani edellyttää ennakkoluulotonta lukijakuntaa, joka kykenee käsittämään siihen sisältyvän ahdistuksen. Ei nuorten luettavaa.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
xxx/ellauri081.html on line 201: Kuten kertasin toisella tavalla elokuvan Hurmaava petturi. Luin vasta loppuun Le Carrén romaanin ja sain tarinasta huomattavasti syvemmän käsityksen. Elokuva pakosti pinnallistaa. Kirja kuvaa hienostuneen viiltävästi venäläisen rahanpesun suurpoliittisia seurauksia, tässä lähinnä Britanniassa. Tekijä on armoitettu asiantuntija salaisen rikollisuuden ja vakoilun maailmassa. Tiheitä jännityksen ja nautinnon hetkiä. Loppu jää avoimeksi, mutta tiettyyn suuntaan arvailtavaksi. Päähenkilö Dima, rahanpesijöiden kuningas, jää mieleen pitkäksi aikaa. Viiltävää rahanpesua. Voi hizi että oiskin noin paljon rahaa että tarvii pesukonetta.
xxx/ellauri081.html on line 204: Kirjan ystävät eivät menetä mitään, päinvastoin. Nyt vasta dekkarit maistuvat ja painavampikin kirjallisuus. Puran jo alustavasti rästejä, Knausgårdin neljännen osankin viimein luin, ja olipa pitkästyttävä romaani. Se että kertoo kaiken mikä mieleen juolahtaa ei sittenkään ole tehokas taiteellinen menetelmä. Ellei takana ole Päätalon jyräävää elämänkokemusta. Mutta kai se viideskin on luettava, ja kuudeskin kuulemma ilmestyi. Selvästi ylimitoitettu eepos, ja silti vain neljäsosa Päätalon Iijoki-sarjasta, joka oli mitoitettu jezulleen, Päätalohan oli rakennusmestari.
xxx/ellauri081.html on line 206: Samalla jatkuu loputon Decamerone tarinasta toiseen (suositeltavaa ääneen lukemista vaikka puolisolle) ja Camus’n Rutto huvittaa edelleen, kuinka samanlaisia rajoituksia ja karanteeneja siinä algerialaisille määrätään kuin meille nyt. Ja huvittavasti tulee ruumiitakin. Tämän aiheen kirjallisuutta löytyy. Jukka Petäjä näkyy keksineen Philip Rothin kymmenen vuotta vanhan romaanin 1940-luvun polioepidemiasta.
xxx/ellauri081.html on line 207: Silti on syytä laajentaa aihepiiriä. Kadehdin Suvi Aholan kokemusta siitä, kuinka täysin hän sukelsi menneeseen vuosisataan Hilary Mantelin historiallista romaania lukiessaan. Meillä kaikilla on mahdollisuus kaikota kauas ajankohtaisista ilmiöistä kirjojen upottavassa meressä. Ilmainen vihje: kokeilkaa vaikka Runebergin runoja. Kolerasta hänkin perheineen selvisi Helsingissä 1840-luvun taitteessa, ja silloin vasta säkeitä syntyikin. Ja ostakaa mun ruuneperintorttuja! Ne on nyt Wreden kostuttamia.
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri087.html on line 902: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. paljastuskirjailijana. Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka oli järkky (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 168: Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri104.html on line 806: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
xxx/ellauri104.html on line 811: Kalapuikkoviiksimies. Se tyyppi, jonka mielestä miesten tulee olla miehiä, naisten tulee olla naisia, ja muutenkin kaikkien tulee tietää paikkansa. Lukiessa hämmentyy: miten noin – 1980-luvun suomalaiseen stereotypiaan verrattuna – anarkistinen yhteiskunnallinen ajattelija, radikaalisti suomettumista ja rähmälläänoloa romaanissaan silmille lyövä kirjoittaja, voi toisaalta olla niin yhteiskunnallisesti sokea. Että romaanissaan täysin tietoisesti vasemmistolaisia yhteiskunnallisia rakenteita rikkomaan pyrkinyt paskiainen toisaalta niin jämäkästi pönkittää oikeistolaisia rakenteita mukahuomaamattaan. Yllärikö? No sehän oli vaan hänmies jostain Nurmexesta.
xxx/ellauri104.html on line 813: Pulkkinen sai keväällä 1988 aivohalvauksen ja menetti joksikin aikaa työkykynsä. Sitä saa mitä tilaa. Terveyden kohentuessa hän kirjoitti kirjan Ehdotus rakkausromaaniksi (1992), jossa hän käsitteli näitä vaiheita romaanin keinoin.
xxx/ellauri104.html on line 1217: Toinen hyvä kikka saada herran tahto selville on Kaarlo Syvännön suosittama peukalovärssy. Ei tarvi säntäillä kuin pyromaani jolta on tikut hukassa. Homojen eheytys on hyvä bisnes hengellisille liikkeille ja psykologeille, kannattaako siitä luopua kuin turpeennostosta vain jonkun hatusta vedetyn pykälän perusteella?
xxx/ellauri114.html on line 559: On mukava näin eläkkeellä tutustua maailmanhistoriaan romaanien välityksellä.
xxx/ellauri116.html on line 393: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri120.html on line 422: Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.
xxx/ellauri122.html on line 141: Hilja Haahdin uusi nuortenromaani Aavikkotien hyypiö sai alkunsa Max-koiran sairastuessa. Koira kuoli sopivasti muutama päivä käsikirjoituksen ensimmäisen version valmistumisen jälkeen, kuten Peggy Atwoodin huomaavainen alzheimer-mies Graeme Gibson.
xxx/ellauri122.html on line 930: Catch-22 esittelee Yossarianin amerikkalaisena sotilaana toisessa maailmansodassa, jolla on assyrialaista ja armenialaista perintöä. Eksoottisen nimen "Yossarian" Heller valitsi korostaakseen päähenkilönsä irtautumista valtavirran sotilaskulttuurista. Yossarianin nimeä kuvataan "iljettäväksi, vieraaksi, vastenmieliseksi nimeksi, joka ei vain herättänyt luottamusta". Se oli "...ei ollenkaan niin puhtaiden, terävien, rehellisten, amerikkalaisten nimien kaltainen kuin Cathcart, Peckem ja Dreedle." Mitä tulee nimen alkuperään, "Heller myönsi myöhempinä vuosina, että nimi "Yossarian" oli johdettu hänen ilmavoimien ystävänsä, assyrialaisen Francis Yohannanin, nimestä, mutta että Yossarianin itse hahmo oli "inkarnaatio". toiveesta." Kun häneltä vuonna 1974 kysyttiin, mitä mieltä hän oli sodasta ollessaan siinä, Heller kirjoitti: "Paljon eri tavalla kuin Yossarian tunsi ja paljon eri tavalla kuin minä tunsin romaania kirjoittaessani… Itse asiassa nautin niin teki melkein kaikki muutkin, joiden kanssa palvelin, harjoituksissa ja jopa taisteluissa."
xxx/ellauri122.html on line 932: Yossarian, kuten monet muutkin sotilaat, yrittää paeta sodan todellisuuksia juopumalla, syömällä itseään messuhallissa ja harrastamalla seksiä, vaikka romaanin tapahtumien ansiosta on helppo uskoa, että hän tekisi näitä asioita joka tapauksessa. Yossarian on jatkuvassa ristiriidassa sotilaspolitiikan "Catch-22" kanssa, joka on ympyräperusteisesti perusteltu byrokraattinen ansa, jota hänen esimiehensä käyttävät perustellakseen monia epäloogisia vaatimuksiaan. Toisin sanoen hän ei voi saada hullun papereita teeskentelemällä hullua, koska hänen esimiehensä näkevät hänen halunsa päästä pois lentämisestä merkiksi täydellisestä mielenterveydestä (siis Catch-22).
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 1101: kättä ja barbinukke. Capote julkaisi 1948 esikoisromaaninsa
xxx/ellauri122.html on line 1109: Capoten seuraava romaani oli vuonna 1951 ilmestynyt
xxx/ellauri122.html on line 1114: Käännekohta Capoten uralla oli pienoisromaani Aamiainen
xxx/ellauri122.html on line 1138: uuden kirjallisuuden lajityypin, dokumenttiromaanin (engl.
xxx/ellauri122.html on line 1151: kuolla, jotta saisi viimeisteltyä romaaninsa.
xxx/ellauri122.html on line 1168: romaanistaan Answered Prayers. Tarinat olivat kevyesti
xxx/ellauri127.html on line 299: Tyttö Limberlostista (romaani) - A Girl of the Limberlost (novel) Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta. Voit lukea sen tästä jos haluat.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 327: Stratton-Porterin edellisen romaanin, Freckles, keskeinen hahmo on mies, jonka tehtävänä on partioida ja vartioida arvokkaita puupuita Limberlostin suolla. Freckles esiintyy Girl of the Limberlostissa Elornan ystävänä. Elokuvassa Freckles on pöllö. Tämä osittainen luettelo hahmoista on otettu romaanista, s. xiv.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät. Don Jose oli baskiainen.
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 480: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 513: Bukowskin tarinat kertovat lähes aina elämän laitapuolesta ja niiden tematiikka liikkuu yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteissa. Hän kirjoitti paljon vaikeasta isäsuhteestaan, parhaana esimerkkinä omaelämäkerrallinen kasvuromaani Siinä sivussa (Ham on Rye, 1982). Tarinoiden päähenkilönä on usein Bukowskin alter ego, Henry Chinaski: naisiinmenevä mutta naimaton, rähjäinen ja vapaa mies. Kirjallisen tuotantonsa lisäksi Bukowski käsikirjoitti Mickey Rourken ja Faye Dunawayn tähdittämän elokuvan Baarikärpänen (1987). Bukowski kuoli leukemiaan vuonna 1994.
xxx/ellauri128.html on line 574: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri129.html on line 292: Riku Korhosen (s. 1972) kuudes romaani alkaa keski-iän turtumuksesta ja käsittelee tarinoiden kohtalokasta voimaa. Teosofisen perinteensä unohtaneen liberaalin kulttuurin neuvottomuutta pahan edessä. Vai oiskoon se sittenkin vaan tavallista toxista setäilyä. Rikusta tulee mieleen vähän Kari Hotakainen, vaikka romuluisempi.
xxx/ellauri129.html on line 294: ”Riku Korhonen on kirjoittanut mahtavan romaanin, jossa yhteen kiertyvät elämä, arki, rikos ja rangaistus.” - HS
xxx/ellauri129.html on line 296: "Korhonen on kirjoittanut osuvan aikalaisromaanin rakastamisen vaikeudesta ja miehen alttiudesta pahaan." - Finlandia-palkinto raati
xxx/ellauri129.html on line 298: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 310: Tämän paasauxeen tavoite on tutkia lähiluvulla missä määrin finlandiaehdokas Riku Korhonen on narsistinen kakka. Onko se kenties kotoisin poissaolevan isän ja englanninopettajaäidin hännän alta kuten David Foster Wallace, avioerolapsi ja kaappihomo. Vaaleenpunurin romaanin Lari on yhtä jättikokoinen kuin Riku ja Eero yhtä pahatapainen.
xxx/ellauri129.html on line 326: Bruno Bettelheim (28. elokuuta 1903 – 13. maaliskuuta 1990) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko ja tietokirjailija, joka saavutti kansainvälistä mainetta kehittämänsä autismin syntyä koskevan, myöhemmin vääräksi osoitetun teorian ansiosta. Bettelheim tunnetaan myös satujen psykoanalyyttisista tulkinnoistaan joista on suomennettu Satujen lumous: Merkitys ja arvo. Se on onnetonta paskaa. Korhon vaaleenpunuri romaani alkaa vinxahtaneella sadulla joka on varmaan Bettelheimin pussista.
xxx/ellauri129.html on line 338: Esikoisromaani syntyi opintojen ja opettajaäidin työn lomassa. Hän kirjasi siihen kaikkien 70-luvulla lähiöissä kasvaneiden yhteisiä muistoja, kuten leikit kerrostalojen pommisuojien luona (vrt. Karl-Ove Knausgård osa 3), kokemuksen keskiluokan sisäisestä kirjosta ja tunteen siitä, että lähiöstä kotoisin oleva ei ole usein oikeastaan mistään kotoisin.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri129.html on line 348: Hänellä soikin aina taustalla rock, kun hän kirjoittaa tai kikkailee tietokoneella itselleen uusia annoksia suuren addiktionsa aiheesta. Addiktiiviset ihmiset on ahneita, Tiede-lehti selvitti. Ei kannattaisi kikkailla, voi sattua Juhaa leukaan. Riku Korhonen on näet kerännyt Irakin sotaa käsitteleviä artikkeleita jo viisi vuotta. Joskus mielessäni on ollut visuaalisena taustakuvastona karmeita sotatilanteita. Mutta ne eivät toimineet romaanissa.
xxx/ellauri129.html on line 354: Parisuhteen päättymisen kipua jouluna 2004 Korhonen käsitteli uppoutumalla viinanhumalluttamaan kirjoitusrupeamaan. Samalla syntyi pääteema tulevaan romaaniin: se kuvaa parisuhteen kariutumista. Irakista tuli sivuteema, mutta kirjassa on paljon tekijänsä ihmissuhdekokemuksia.
xxx/ellauri129.html on line 360: Mulla oli vaihe, jossa mulle tapahtui uskomaton määrä onnettomuuksia. Yleensä ne toilailut sattuivat humalassa. Vaikka 36-vuotiaalta Korhoselta on väkevin kapakka- ja klubielämä jäänyt taakse, hän pitää juomapuuhia yhä arvossaan. Pitkiä pätkiä tulevasta romaanistakin on syntynyt umpikännissä, hän kertoo.
xxx/ellauri129.html on line 435: Pitäskö lukea se kirjastonhoitaja Nodierin fantasiaromaani? No ei se vaikuttaa vielä kehnommalta.
xxx/ellauri129.html on line 459: 5:30 Olli keittää kaurapuuroa reilun annoksen, syöttää nukkuvalle vaimollekin. Olli rypistää sanomalehden. Hän tekee sen hitaasti, kuten kaiken muunkin. Yhtä romaania Olli kirjoittaa 25 vuotta. Siitä huolimatta hän on ehtinyt julkaista 15 romaania. Olli on tosi iäkäs. Olli on Riittaa 3kk vanhempi. Kun Olli Jalonen kirjoittaa, hän vaikuttaa viisaan lempeältä. Kun hän puhuu, hän vaikuttaa kummalliselta. "Puhun kuten kirjoitan. Olen mumissut 1980-luvulta asti."
xxx/ellauri129.html on line 526:
xxx/ellauri129.html on line 668: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirja Valkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
xxx/ellauri129.html on line 712: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 721: Nodier oli luonnontutkija, nuorgrammaatikko. historioitsija, politikoitsija, runoilijoitsija ja romaanikirjastonhoitaja. Oivallinen, yksinkertainen, kuultavan selkeä tyyli kannattaa hänen runsasta tuotantoaan. Nodierin värikkäistä ja jännittävistä totaalisesti unohtuneista romaaneista merkittäviä ovat muun muassa Jean Sbogar, Thérèse Aubert, Smarra, ou les démons de la nuit. Le roi de Bohème et ses sept châteaux, La fée aux miettes, Mademoiselle de Marsan (1832–1834, Œuvres de Nodier), historiallisista teoksista Le dernier banquet des Girondins (1833).
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri137.html on line 697: Tartuin vaihtelunhaluisena Sujata Masseyn rikosromaaniin (tai dekkariin) nimeltä Rei Shimuran ensimmäinen tapaus. Jonkun Rein olen joskus lukenut, vaikka tämän, en muista. Tämä on, usko tai älä, Rein ensimmäinen tapaus. Viimeinen tapaus käsitellään albumissa 176.
xxx/ellauri137.html on line 812: Sezukolla oli muutakin omaisuutta jenkeissä. Se siitä Shagin sovinistisika teoriasta ettei sillä muka ollut muuta annettavaa kuin kauneus. Siis mitä? Kumpi teoria on sovinistisiempi? Sujata on vitun jenkkipossu. Mutta Sujatalle Luoja viestitti että oli USAan palaamisen aika. 2 vuoden rintaäänellä voi jo hyvin kirjoittaa. Mäkin voisin kirjoittaa romaanin amerikkalaisista. Exotiikkaa.
xxx/ellauri139.html on line 176: A: Tämä lause on Dostojevskin romaanista Idiootti, sen kolmannesta osasta sivulta 524 (vuoden 2004 painoksessa). Siinä Ippolit Terentjev sanoo näin:
xxx/ellauri139.html on line 230: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 236: "Jo kauan minua on vaivannut eräs ajatus, kirjoittaa Dostojevski, mutta olen pelännyt tehdä siitä romaania, sillä ajatus on liian vaikea - enkä ole ollut siihen valmistautunut, vaikka ajatus on kovin viehättävä ja minä pidän siitä. Tämä idea on luoda täysin erinomainen apina. En voi kuvitella sen vaikeampaa tehtävää, erityisesti meidän aikanamme... tämä ajatus on vähäinen joissakin taiteellisissa suhteissa, mutta vain muutamissa, mutta sellainen on kuitenkin täysin tarpeellinen. Vain epätoivoinen tilanteeni on pakottanut minut käymään käsiksi tähän sietämättömään ajatukseen. Otin riskin kuin ruletissa: "ehkä" se kynän alla aukeaa!" («Kirjeet», osa. II, s. 61).
xxx/ellauri139.html on line 242: Viimeisissä sanoissa voidaan nähdä romaanin viittaus ja maininta Tshernyshevskin romaaniin: Dostojevski ikäänkuin ilmaisee olevansa samaa mieltä Tshernyshevskin kanssa siitä, että kysymys "Mitä olisi tehtävä?" on peruskysymys sen ajan venäläisessä elämässä, ja haluaa antaa romaanissaan vastauksen tähän kysymykseen
xxx/ellauri139.html on line 246: Tärkeä asema Idiootin myöhempien osien aiheissa oli pitkään "lasten kerholla", joka muodostui ruhtinaan ympärille ja hänen vaikutuksestaan: lasten piti tekijän mielestä saada 'erityisasema' ruhtinaan Nastasja Filippovanan ja Aglajan suhteissa; romaanin lopussa, Nastasja Filippovnan kuoleman jälkeen, ruhtinaan piti "täydellisesti" antautua klubin toimintaan ja lasten kasvatukseen.
xxx/ellauri139.html on line 248: "Jos Don Quijote ja Pickwick hyväntekijöinä ovat lukijan kannalta sympaattisia ja onnistuvat, se johtuu siitä, että he ovat sekopäisiä. Tämän romaanin päähenkilö, ruhtinas, jos ei olekaan seonnut, hänessä on muu sympaattinen piirre, hän on viaton". Viattomien lasten päivänsankari.
xxx/ellauri139.html on line 250: Eräitä Myshkinin kuvaan liittyviä romaanin episodeja luodessaan kirjailija on käyttänyt oman elämänkertansa piirteitä. Myshkinille kuten muutamille muillekin kirjojensa sankareille kirjailija antoi sen vaikean hermosairauden, epilepsian, josta hän itsekin kärsi; Myshkinin tila ennen epileptista kohtausta vastaa sitä, mitä hän oman kertomansa mukaan koki sairauskohtauksen lähestyessä.
xxx/ellauri139.html on line 260: Dostojevski kirjoitti, että erinomaisen inhimillisen persoonallisuuden korkeimpana ihanteena hän pitää Kristusta, "Kristus ruhtinasta"; Dostojevski mainitsee, romaanin ja päähenkilön alkuperäisessä luonnoksissaan: sosiaalissen alistamisen, oikeudettomuuden, omahyväisyyden ja ahneuden maailman, tuhoavien koettelemusten vastapainoksi ruhtinas laittaa romaanissa ei inhoa, ei
xxx/ellauri139.html on line 263: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 267: Ollen solidaarinen "yksinäiselle ajattelijalle" Lebedev esiintyy romaanissa vastaan Gertsenin tieteellisen tiedon apologiaa. Kuten Petsherin, Dostojevski Lebedevin suulla puolustaa uskontoa yhteiskuntaelämän välttämättömänä perustana.
xxx/ellauri139.html on line 279: "Kansanjoukot, ehdottomasti kaikki, ovat ihastuksissaan! Kerhossa, pikku salongeissa, rautatievaunuissa (minä nimittäin jatkuvasti olen matkoilla ja tänäänkin tulin Tamborasta), kaikkialla ja kaikilta kuulee pelkkää yhtä ja samaa: joko luitte Dostojevskin viimeisimmän romaanin? sehän on aivan ihana, siitä ei pääse irti ennenkuin on viimeisellä sivulla". Koukuttava! Ei voi laskea käsistä!
xxx/ellauri139.html on line 281: Liberaalisen Golos-sanomalehden kriitikko kirjoitti, että päätellen alkupään luvuista romaanin on lupa odottaa olevan kiinnostavamman kuin Rikos ja rangaistus, vaikka se kärsii samoista puutteista - jossain määrin venytetystä ja osittain toistetusta yhdestä ja samasta henkisestä liikkeestä".
xxx/ellauri139.html on line 287: Syvä psykologinen analyysi, joka on tunnusmerkillistä kaikille herra Dostojevskin teoksille ja erityisesti ja erikseen hänen romaanissaan Rikos ja rangaistus, on uudessa romaanissa viety täydellisyyden korkeuteen.
xxx/ellauri139.html on line 292: Vain V.P. Burenin "Pietarin sanomat"-lehdessä piti romaania Dostojevskin "epäonnistuneena" teoksena. Burenin piti romaania "kaunokirjallisena sepitelmänä, joka muodostui useista tyhmistä henkilöistä ja tapahtumista, joissa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota niiden taiteelliseen tarkoitukseen". Burenin moitti kirjan tapahtumien ja näkymien luonnottomuutta ja satumaisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 300: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 311: "Mutta eipä mitään! Romaanissa on paljon kirjoitettu lyhyesti, paljon pitkäpiimäisesti ja epäonnistuneesti, mutta jotakin on onnistunutkin. En seiso romaanin, vaan ajatuksieni takana."
xxx/ellauri139.html on line 1220: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri139.html on line 1229: Enemmän kuin katujen kieli romaanissa kaikuu viihderomaanien klangi. Hempeilevien ja korrektien ilmausten takaa kuultaa taloudellinen ja psyykkinen hätä, joka dostojevskilaisesti kiihtyy usein suggestiiviseksi, paljastavaksi ryöpyksi tajunnan peräkammarista, jossa haisee kiihko, kaikuu kärsimys ja jonka ovenkarmeissa riippuu tarkoituksettomuus. Devuškin joutuu nöyryytetyksi työpaikallaan, koska hänen vaatteensa ovat kehnot. Devuškin ja Dobroselova kärsivät, mutta tuska on Köyhässä väessä maallista, olosuhteista johtuvaa, eikä ylly Dostojevskin myöhemmän tuotannon metafyysiseen riutumukseen.
xxx/ellauri168.html on line 182: X-Filesin innovaatio oli että naisosan esittäjä oli mikimpi kuin sen hessumainen aisapari. Sekin oli aika pelottavaa. Ehkä ensimmäinen tarkka kuvaus "harmaista" on ruotsalaisen Gustav Sandgrenin vuonna 1933 nimimerkillä Gabriel Linde julkaisemassa nuorille suunnatussa tieteisromaanissa Tuntematon vaara (ruotsinkielinen alkuteos Den okända faran): "Hän huomasi, etteivät nuo olennot muistuttaneet mitään ihmisrotua. He olivat lyhyitä, lyhyempiä kuin keskimitan japanilaiset, heidän päänsä oli hyvin iso ja kalju, otsa voimakas, nelikulmainen, nenä ja suu hyvin pienet ja leuka heikko.
xxx/ellauri173.html on line 41: Ne rabotajet, huusi kiukkuinen venakko eilen MIUI-merkkiseen matkapuhelimeen ykkösen pysäkillä Vallilassa ennenkuin mies löi sille luurin korvaan. My rabotajem bez posrednikov, avaimet käteen vetoa ilman välikäsiä. Huismannin mainostama Isle-Adamin luddiittimainen scifi-romaani on tämän paasauxen avainaiheena.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri176.html on line 453: Barney d'Aurevilly oli lopettanut Vastahankaan-artikkelinsa näihin virkkeisiin: "Baudelaire, satanisti joka kuoli uudelleen syntyneenä kristittynä oli selkeästi Huishaismannin roolimalli. Pahan kukkien ilmestyttyä minä sanoin Baudelairelle: Teillä ei ole enää muuta järkeenkäypää vaihtoehtoa kuin pistoolinpiippu tai krusifixin eteen polvistuminen. Baudelaire polvistui krusifixin eteen. Tekeeköhän Vastahankaan-romaanin kirjoittaja saman ratkaisun? Baudelaire ei tosin koskaan kääntynyt samassa mielessä kuin Huysmans. Baudelaire oli liika fixu krusifixixi. Huisman ei. Ei Nyölökään.
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
xxx/ellauri177.html on line 70: Les Rougon-Macquart -sarjan teokset sijoittuvat ajallisesti Ranskan toiseen keisarikuntaan. Se tarkastelee Rougonin ja Macquartin sukujen jäseniä viidessä sukupolvessa ja väkivallan, alkoholismin ja seksityön perinnöllisiä vaikutuksia suvun jäsenissä. Zolan naturalistisen tuotannon taustalla on Hippolyte Tainen esittämä miljööteoria, joka korostaa ympäristön ja perimän vaikutusta ihmiseen. Zola pyrki kokeellisen romaanin metodin kautta tarkastelemaan ihmisiä objektiivisesti tietyssä ympäristössä tiettynä ajankohtana.
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri178.html on line 124: Mitähän Pili oli näkevinään John Le Carren vakoiluromaanissa A Perfect Spy? Vai pitikö se pikemminkin Davidista izestään? David reportedly enjoyed “playing” on his first wife’s suspicion that he was homosexual. The association between homosexuality and secrecy, furtiveness and potential treachery ensured gay characters were a recurring trope in Cold War-era spy fiction. John Le Carre's The Spy Who Came In From The Cold and Tinker, Tailor, Soldier, Spy include gay subtexts - made even more explicit in the 2011 movie adaptation of the latter. Merry Xmas from the onanist and the whore!
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri187.html on line 255: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Saramagon seitsemäs romaani, ja se aiheutti ilmestyessään alkukielellä 1991 suoranaisen skandaalin, kun Portugalin varapääministeri kieltäytyi esittämästä sitä Euroopan kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Saramagon tulkinta evankeliumien tapahtumista onkin hävytöntä rienausta.
xxx/ellauri187.html on line 260: Kumouksellisinta Saramagon romaanissa lienee se, millaiseksi hän kuvaa Jumalan ja tämän suhteen Saatanaan, sekä Jeesuksen näkemys omasta tehtävästään, jota hän ei suinkaan katso täytetyksi. "Se on täytetty" kuului sitten kai yleisön joukosta.
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri193.html on line 156: Mann tarkoitti Taikavuoren aluksi paljon lopullista versiota lyhyemmäksi pienoisromaaniksi. Se oli tarkoitettu mukaelmaksi Kuolemasta Venetsiassa ja kuvaukseksi Mannin saamista vaikutelmista parantolasta Sveitsin Davosissa, jossa hänen vaimonsa oli useita kuukausia hoidossa keuhkosairauden vuoksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota keskeytti kirjan kirjoittamisen ja sen vaikutukset saivat Mannin kirjoittamaan romaanin uudestaan ja laajentamaan sitä käsittelemään länsimaisen yhteiskunnan ”itsetuhoviettiä” sekä sairauden ja kuolevaisuuden kysymyksiä.
xxx/ellauri200.html on line 200: Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.
xxx/ellauri200.html on line 202: Komediallinen ja omaelämäkerrallinen perhekronikka Talo mr Biswasille (1961) oli Naipaulin läpimurtoromaani. Sitä seurannut Mr Stone and the Knights Companion (1963) sijoittui jo Englantiin ja voitti Hawthornden-palkinnon.
xxx/ellauri200.html on line 522:
Otteita Rikun romaanista
xxx/ellauri202.html on line 36: Tänään aiheena on 2 hirmu paxua Nobel-kaliiperin lukuromaania. Kolmannexi sopisi Romain Rollandin Jean-Christophe, muttei satu olemaan käsillä.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 76: Se johtuu varmaan pillereiden puutteesta. Keskeiseen osaan nousee myös Thibaultin veljesten erilaisuus - kun nuorempi vaalii moraalikäsityksiään, niin vanhempi luopuu pikkuhiljaa niistä. Martin du Gard onnistuu ihmisten luonteiden ja keskinäisten suhteiden kuvauksessa lähes täydellisesti, voikin todeta että hän on tässä kasvuromaanisarjassa yltänyt maailmankirjallisuuden A-ryhmään Nobel-tasolle. Harmi ettei hänen kirjojaan kovinkaan hyvin tunneta (ainakaan Suomessa). Se olisi tuiki tärkeää, ei niiden lukemisella muuten voi paljon kerskua. Kuitenkin kirjojen verkkainen kerronta saattaa nousta haasteeksi lukijalle. Ilmeisesti sarjan eri jaksoissa on painopiste vaihteleva eri ihmisten ja teemojen osalta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa osataan ottaa kaikki irti ihmisten vastenmielisistä piirteistä.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 492: Mahfouz kertoo näiden pieneläjien edesottamuksista värikkäästi ja värikkäitä ovat myös heidän puheensa, jotka ovat täynnä sekä vetoamisia uskontoon että meheviä haukkumasanoja. Sikäli kuin mennään kujan ulkopuolelle, paljastuukin enemmän tai vähemmän turmeltunut maailma, jossa harjoitetaan prostituutiota ja juodaan viiniä kujalaisten nautintoaineiden rajoittuessa tupakkaan, hasikseen ja makeisiin. Lisävivahteen teokseen tuovat maassa olevat englantilaiset sotilaat. Kujan ulkopuolisesta maailmasta mainitaan ohimennen juutalaiset. Hieman yllättäen kujan asukkaiden joukossa on myös homoseksuaali. Sävyt vaihtuvat koomisesta melodramaattiseen ja välillä ollaan miltei viihderomaanin ilmapiirissä. Toisinaan ei vaikutelma tekomakeasta aikuisten sadusta ole kaukana.
xxx/ellauri208.html on line 496: Kujalaisetkaan eivät elämässään välty onnettomuuksilta. Rakkaus ja rakkauden kaipuu mutta myös paremman elämän kaipuu ovat keskeisiä tekijöitä, jotka niihin johtavat. Tältä osin romaanissa seurataan erityisesti Hamida-neidon vaiheita. Suurimmaksi osaksi onnettomuudet tapahtuvat kujan ulkopuolisessa maailmassa ja aiheuttavat kuohuntaa kujan asukkaiden kuullessa niistä. Mutta kuohutkin asettuvat. Teoksen lopussa Midaqq-kuja palaa ”kunniakkaaseen unohdukseensa ja välipitämättömyyteensä”: ”Aamulla siellä itkettiin, jos joku antoi siihen aihetta, mutta illalla jo naurettiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.” Kaikki kuitenkin loppuu, eli kuten englantia harrastava šeikki Darwish toteaa romaanin viimeisillä riveillä: ”Eikö kaikella ole loppunsa? Näin on asia. Kaikella on loppunsa ja se on englannin kielellä ”end”, kirjain kirjaimelta: e-n-d.”
xxx/ellauri208.html on line 509: Jätettyäni Stiegin ansaitusti kesken tartuin uudestaan Riku Rinkulaan. Lääkäriromaani taitaa olla toinen talousliberaali Odysseia. Lapset saavat kasvonsa tärkeimmistä toiveista, vapaudesta ja rahasta. Eli siis vallasta ja vallasta. Mutta kyllä Riku tietää mistä puhuu kun puhuu keskiluokkataustaisesta izestään ja Lada-häpeästä. Se puhuu siitä hyvin, se on sille annettava.
xxx/ellauri208.html on line 517: Äiti suhtautui yhteiskunnallisiin vääryyksiin tunteellisemmin, kyynelehti ja raivosi nälänhätäkuvien äärellä, vei meidät euro-ohjuksia vastustaville marsseille, kertoi Vietnamista ja Tonkininlahden välikohtauksesta, Punaisesta armeijakunnasta ja Neuvostoliiton alistamista sukulaiskansoista. Mutta tärkeintä oli, ettemme katsoneet liikaa televisiota ja luimme riittävästi romaaneja. Romaanien lukeminen oli äidistä varmin inhimillisyyden tae, ja varsinkin parhaiden romaanikirjailijoiden kärsimykseen eläytyminen. Hän kertoi Dostojevskista katorgalla ja valeteloituksesta, Kafkan tuskallisesta isäsuhteesta, unettomuudesta ja kasvissyönnistä ja Woolfin mielialaheilahteluista ja itsemurhasta.
xxx/ellauri208.html on line 522:
Penseitä lääkäriromaanista
xxx/ellauri208.html on line 544: Mökki tuli valmiixi 2008, ja samana vuonna ilmestyi Rikun lääkäriromaani. Häräntappoase kertoi että Riku oli ollut tosi höxötyxissään Irakin selkkauxesta, kerännyt kahmaloittain lehtileikkeitä.
xxx/ellauri208.html on line 607:
Rikun puskaromaanin ääreltä
xxx/ellauri208.html on line 745: Dramaturgin koulutuksen saanut Idström kirjoitti kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja kaikkiaan viisi romaania. Arvostetuimmat teokset Veljeni Sebastian (1985) ja Kirjeitä Trinidadiin (1989) olivat Finlandia-ehdokkaita. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai 1985.
xxx/ellauri208.html on line 768: Esimerkiksi heppoisesta alusta käy vastikään lukemani Miehelle kuuluu kaikki -romaani (2003), jossa yritysjohtajaa nöyryytetään hänelle nauravien naisten edessä kauppareissulla, joten hän päättää kostaa perustamalla keski-ikäisten miesten ”respect the cock” -tyylisen ukkokerhon, joka aikoo palauttaa miehisyyden kunniaan.
xxx/ellauri208.html on line 837: Sen huomaa. Muista asioista Sariola kirjoittanee vähemmän mielellään. Tarkka korva kahden ihmisen väliselle kitkalle tekee Sariolasta Suomen mittakaavassa erityislaatuisen, hän tavoittaa puheen nyansseja yhtä vahvasti kuin Rosa Liksom mutta eri tavalla. Valitettavasti juonissa Sariola ei juuri loista. Niin tässä kuin esimerkiksi Kaikella voimallani -romaanissa (2014) tapahtumat ovat liian korkealentoisia, vaikka kirjailija on parhaimmillaan keskiluokkaisen elämän arkisissa kuvauksissa. Myös Miehelle kuuluu kaiken loppu sutaistaan kasaan dekkareita matkivalla loppupaljastuksen tapaisella, joka venyttää jälleen uskottavuuden rajoja.
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri208.html on line 904: "Menetetty" isä palaa aikuisen Lauran elämään. Päähenkilö käy läpi sekä lapsuutensa että aikuisuutensa rakkauden- ja vihantunteita. Teoksessa on vahva ruokaan liittyvä tematisointi: kaipuu ja puute yhdistetään nälkään. Alastomuudessaan hätkähdyttävä romaani isän ja tyttären mutkikkaasta suhteesta, vihasta ja rakkaudesta
xxx/ellauri208.html on line 906: Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänen Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy uudestaan hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi. Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri208.html on line 945: Annika Idströmiltä ilmestyi 1980-luvulla neljä romaania: Sinitaivas, Isäni, rakkaani, Veljeni Sebastian ja Kirjeitä Trinidadiin, jotka nostivat hänet heti suomalaisiin eturivin kirjailijoihin. Vaikka ruotsi oli Annika Idströmin äidinkieli, kirjoittamisen kieleksi valikoitui isoäidin kieli, suomi. Varsinainen läpimurto oli Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana ja nousi lukijoitten suosikiksi. Viimeiseksi jäänyt teos, Luonnollinen ravinto, ilmestyi juomiseen ja kirjoittamiseen liittyneen vaikean kriisin jälkeen 1994.
xxx/ellauri208.html on line 951: Ensimmäinen romaani Sinitaivas (1980) käsittelee vielä pääasiassa realistiseen sävyyn neljän naisen hetkeksi yhteen kietoutuvia kohtaloita. Eronnut 6-vuotiaan Maurin yksinhuoltajaäiti Virpi saa asunnon pahanhajuisesta kaupungin vuokratalosta, itähelsinkiläisestä lähiöstä. Päähenkilö ei ole kipuineen ja ahdistuksineen yksin. Hän tutustuu kolmeen samassa talossa asuvaan naiseen, jotka kaikki ovat joko eronneita, yksinhuoltajia, petetyksi tulleita tai pettäneitä ja oirehtivat eri tavoin. Teoksessa kerrostalo alkaa elää ja hengittää kuin Helvi Hämäläisen romaanissa Katuojan vettä (1935), ja erilaisista taustoista ja kohtaloista – myös kilpailusta – huolimatta naiset muodostavat toisilleen jonkinlaisen turvaverkon, yhteisön, jossa "sisaruus" kannattelee.
xxx/ellauri208.html on line 953: Kerrostalolähiön lisäksi romaanissa liikutaan myös teatterimaailmassa, teatterin "petotarhassa" ja päähenkilön keskiluokkaisessa lapsuudenkodissa, jota hallinnoi itsekeskeinen ja etäinen tekstiilitaiteilijaäiti. Äidin näyttelyn kulttuuriväen kansoittamien, alkoholinhuuruisten avajaisten farssimainen kuvaus kuin ennakoi Miina Supisen keskiluokkaisen kulttuuriperheen elämän hullunmyllyä kuvaavaa satiirista romaania Liha tottelee kuria (2007).
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri208.html on line 957: Romaanissa päähenkilö, Laura Salmi, tapaa kuolleeksi luullun isänsä yllättäen Sea Stariksi nimetyssä ravintolassa, jossa toimii tarjoilijattarena. Perhesuhteiden kuvaus saa rankkoja oidipaalisia ja insestisiä sävyjä, kun avioerolapsi Laura pyrkii myös eroottista valtaansa käyttämällä anastamaan isältään vihdoin sen rakkauden, mitä paitsi on jäänyt. Väkivalta, seksuaalisuus ja syöminen kietoutuvat yhteen romaanin freudilaisessa symboliikassa ja hurjissa ekspressiivisissä ja groteskeissa kuvissa. Sea Starin "mustassa ruumassa", sen rujoissa ihmiskohtaloissa kiteytyy näkemys elämän absurdista tarkoituksettomuudesta ja ihmisen perustavasta yksinäisyydestä: "Sea Star on kaipaus ja kaipaus on hauta…"
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri208.html on line 963: Veljeni Sebastian kiinnittyy jälleen, niin kuin Annika Idströmin romaanit yleensäkin, selkeästi aikaan ja tunnistettavaan paikkaan, jonnekin Itä-Helsinkiin, mutta samalla siinä kiteytyy niin kuin myytissä tai sadussa jotakin perustavaa ja yliyksilöllistä inhimillisestä kokemuksesta. Hädän hetkellä Antti, jonka hahmossa on yhtäläisyyksiä Günther Grassin Peltirummun Oskariin, turvautuu ystäväänsä – tai mielikuvitusystäväänsä – Sebastianiin. Järkyttävyydestään huolimatta romaani päättyy kohoamisen ja kosmisen kaikkiyhteyden tuntoon, kun romaanin lopussa Sebastian kutsuu ikkunalaudalla kuudennessa kerroksessa istuvaa, äitinsä menettänyttä Anttia mukaansa "maailman katolle" kohti tähtiä ja kuuta, osaksi "ympärillä avautuvaa äärettömyyttä". Hoo hoo jaa jaa, täas tällänen Astrid Lindgreniltä tuttu hyppy pimeään veljen yllytyxestä, kohti Kankijalan fantasiamaailmaa.
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri208.html on line 969: Tuotteliaimmalla kaudellaan, 1980-luvulla, vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyt Annika Idström myös käänsi, opetti Minnesotan yliopistossa kirjallisuutta, esiintyi paljon julkisuudessa ja oli naistenlehtien "unelmahaastateltava". Mutta julkisuus oli kuluttavaa ja myös kirjoittamisen rima nousi yhä korkeammalle, kunnes syvä kriisi ajoi hakemaan vapautumista taakaksi käyneestä kirjailijaelämästä Uuden Valamon luostariin Heinävedelle. Kuitenkin Luonnollisen ravinnon kannibalismi-aihe, jonka voi nähdä hämmentävällä tavalla liittyvän myös kristilliseen kulttuuriperintöön, alkoi itää juuri siellä. Viimeisen romaanin kolme vuotta kestänyttä kirjoittamista Annika Idström luonnehti työlääksi ja tuskallisen vaikeaksi.
xxx/ellauri208.html on line 971: Luonnollisen ravinnon kertojana on yksinkertaisesti kansanedustajaksi nimetty mies. Juuri ennen juhannusta kansanedustaja on tutustunut ravintolassa nuoreen naiseen, joka on tekemässä sosiologian pro gradu -työtään rakkauden vaikutuksesta aikuisväestöön pääkaupunkiseudulla ja haluaa haastatella kansanedustajaa. Rakkaus ja syöminen kietoutuvat romaanissa yhteen, samoin kuvaannollinen ja kirjaimellinen. Miesten pettämät ja hyväksikäyttämät naiset, joiden joukkoon kuuluvat myös opiskelijatyttö ja kansanedustajan vaimo, ovat perustaneet Järjestön, jossa ensiksi "halusivat kenties vain syödä". Mutta hylättyjen naisten kosto ja rakkauden "nälkä" muuttuu kuvaannollisesta kirjaimelliseksi, kun joku ehdottaa, että seuraavalla kerralla voitaisiin syödä miestä. Hyväksikäytön ja riiston aihe laajenee tässä Idströmin älyllisesti ehkä haastavimmassa teoksessa koskemaan naisten lisäksi myös luontoa ja kolmatta maailmaa.
xxx/ellauri208.html on line 975: Etenkin Idströmin kolme jälkimmäistä romaania ammentavat vahvasti psykoanalyyttisesta, freudilais-lacanilais-kristevalaisesta traditiosta. Idström on itse nostanut viimeisen romaaninsa keskeiseksi vaikuttajaksi ruotsalaisen psykoanalyytikon Jürgen Reederin Jacques Lacania käsittelevän teoksen Begär och etik (1990).
xxx/ellauri208.html on line 977: Luonnollisen ravinnon kirjoittaminen oli johtanut kirjoittamisen jälkeiseen masennukseen ja osittaiseen luovuuden tukahtumiseen. Myös julkaisemisen kynnys oli noussut poikkeuksellisen korkealle. WSOY:n syksyn 2002 katalogissa mainittiin romaani nimeltä Meri Falkin muotokuva, mutta se ei koskaan ilmestynyt. Kirjoittaminen jatkui kuitenkin loppuun asti.
xxx/ellauri209.html on line 65: Alivaltiosihteerin kaikkien aikojen ensimmäinen kolmas kirja Nuoret viralliset miehet jatkaa siitä, mihin Huippuvirallinen kirja jäi. Alivaltiosihteeri on juuri saapunut Iijoesta Tammerkoskeen ja nikkaroi itselleen pitkät kalsarit ikkunatiivisteteipistä 50-luvun Tampereella. Tähän teemaan palaan kun ehdin Paavo Rintalan teoxeen Rikas ja köyhä. Se on romaani nuoren miehen vaiheista 50-luvun alun Suomessa. Kai Laitinen Helsingin Sanomissa arveli että se voi herättää pahennusta.
xxx/ellauri218.html on line 404: Toi Luigi Cabanossi on varmaan schöne Ärztinin pussiin pian pujahtava makkara. Ensi töixeen se puristelee tohtorinnan tissejä. Eipä aikaakaan kaiketi niin puristelu siirtyy alemmaxi. Ei kyllä hyvät romaanit pyörii kaikki lisääntymisteeman ympärillä, tai sitne on huonoja. Tää Konsalik on konsensuaalista sosiaalipornoa, missä eri maalaiset ja eri yhteiskuntaluokkaiset eurokapitalistit ja gastarbeiterit heittävät pois ennakkoluulonsa ja kustantavat lopuxi yhteistuumin pfarrerille pienen kappelin. Karvarintainen sexiatleetti Affe Caponazi onkin oikeasti paha mafioso, siis maahanmuuttajana poikkeus. Muut sisiliskot ovat laihoja ja rumia mutta reippaita kaivosmiehiä ja kunnon kavereita. Eine koita viedä meidän töitä eikä naida meidän naisia. No ehkä vähän muttei paljoa.
xxx/ellauri224.html on line 215: 22. joulukuuta 1849 28-vuotias Fjodor Dostojevski "marssi" (oik.laahusti) Pietarin synkästä vankilasta kylmään ja asetettiin ampumaryhmän eteen. Hetken päästä, Dostojevski ajattelisi, että hän on kuollut. Hän oli julkaissut kaksi romaania – ensimmäinen menestys, seuraava floppi – mutta paljon muutakin hän halusi sanoa ja tehdä.
xxx/ellauri224.html on line 221: "Kuvamme Dostojevskista tämän röyhkeänä, sairaana venäläisenä painavien romaanien kirjoittajana hämärtää vivahteikkaamman kuvan todellisesta miehestä", sanoo Alex Christofi, venäläisen kirjailijan kirjallisen elämäkerran " Dostojevski rakastunut: intiimi elämä " kirjoittaja. Dostojevski oli vivahteikkaammin sanottuna röyhkeähkö, sairaahko paxuhkojen mutta sisällöllisesti köykäsien rompskujen kyhhäilijä.
xxx/ellauri224.html on line 260: Ensimmäisen romaaninsa menestyksen myötä Dostojevski joutui hetkeksi venäläisten kirjallisten syleilyyn ja lopetti insinöörityönsä armeijassa. Mutta kun hänen jatkoromaaninsa jumiutui, hänen uudet kirjalliset "ystävänsä" kääntyivät hänen kimppuunsa ja pilkkasivat hänen omituisia tapojaan, syyläänsä ja puhetapaansa. Dostojevski oli aina pieni, kalpea ja fyysisesti heikko, ja hänen ensimmäiset epilepsiaoireensa ilmenivät teini-iässä, kuten myös polluutio.
xxx/ellauri224.html on line 267: Yllä oleva rivi on peräisin " Idiootista ", romaanista, joka julkaistiin vuosikymmeniä Dostojevskin läheisen teloituksen ja neljän vuoden koettelemuksen jälkeen Siperiassa, mutta se heijastaa sitä, kuinka hänen elämäänsä vaikutti ikuisesti hänen pidätys ja vankeus.
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 312: Tämä lainaus on peräisin Dostojevkin viimeisestä ja suurimmasta romaanista "Karamazovin veljet". "Meillä on tämä kuva Dostojevskista tuotteliaana kirjailijana, joka kirjoittelee jatkuvasti pöytänsä ääressä tai riitelee aikalaistensa kanssa, mutta itse asiassa hän omisti suuren osan elämästään löytääkseen kumppanin, jonka kanssa hän voisi perustaa perheen", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 317: Stenografi Anna Snitkina [kuvassa] meni naimisiin Dostojevskin kanssa vuonna 1867 pian sen jälkeen, kun tämä auttoi hiäntä saamaan valmiiksi romaanin "Pelaaja", jonka hiän omisti hänelle. Mä naisin kyllä mieluummin Anna Snatkinaa (oik.)
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri225.html on line 200: No mutta mitä helvettiä? Nythän tää avainromaani eeku selkenee! Kiltit ekumeenit eli länkkärit lähettivät ennen sotia kilttejä lähettejä Kiinaan tekemään kristillistä käännytystyötä, mut sit tulivat pahat unistit eli ryssät pilaamaan koko sopan ja usuttivat kiinalaiset pitkälle marssille kohti punaista tähteä. Kunnes sittemmin Jelzin Dalzulina käänsi nudnistiryssän kelkan ja historia lakkasi kuten Fukuyama ennusti, kauppa alkoi käydä globaalisti ja kaikista tuli kapitalisteja. Mitä nyt mumslimifundamentalistit pörräsivät terroristeina ja tapattivat epähuomiossa jenkkipörriäisellä Smuttyn panopuun Paon. Okei! Smutty on siis vapaalla jalalla!
xxx/ellauri227.html on line 245: Pienen paxun arabistin pieni paxu Virpi-vaimo (o.s. Määttä) on sepittänyt romaanin juuri tästä aiheesta. Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin, on kirjan nimi.
xxx/ellauri227.html on line 283: Kolme vuotta myöhemmin Marklund teki paluun rikosromaanilla Helmifarmi (jossa ei kuitenkaan esiinny enää Annika Bengtzon). Marklund kertoi haastattelussa: "Vähensin julkisuudessa esiintymistä enkä esimerkiksi antanut enää ruotsalaisille lehdille haastatteluja." Toinen syy julkisuudesta vetäytymiselle oli hänen aviomiehensä vakava sairastuminen. Liza Marklund vaikeni kolmeksi vuodeksi - aviomiehellä syöpä. Marklund on naimisissa Mikael Aspeborgin kanssa. Hänellä on kolme lasta, joista kaksi Aspeborgin kanssa. Yhden isä on joku "Ankka". Hänen vanhin lapsensa Annika Marklund (kuinka ollakaan! arvatenkin juuri se jonka isä on "Ankka"? Juu: Marklund left home when she was just 16 years old when she moved to Piteå, Sweden and worked as a waitress and chambermaid. She had her first child, Annika at the age of 21. Marklund met Annika's father Michael Zev Spielman while in Israel on a kibbutz. Spielman, born in California, was five years older than Marklund.) - niin siis tämä Annika tytär on valokuvamalli ja näyttelijä ja kirjoittaa myös kolumneja. Marklund ize asuu Tukholmassa eipäs vaan Malmössä ja Marbellassa.
xxx/ellauri227.html on line 285: – Itse määrittelisin Helmifarmin kuitenkin mieluummin rakkaustarinaksi kuin rikosromaaniksi, Marklund miettii.
xxx/ellauri227.html on line 355: Gösta Berlingin taru on lepakkosisältöinen avainromaani. Toimittajat ovat vastenmielisiä nuuskijoita. Ministerin vaimo veti ministerin lähelleen ja avasi tämän sepaluxen. FDOJONGGJONGG! sanoi ministerin molo. Onhan tämä Studio Sex. Oikeasti ministeri oli liian väsynyt ojentautumaan ajettuaan juuri 900km.
xxx/ellauri227.html on line 537: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
xxx/ellauri227.html on line 541: Isäpuoltaan Guillou on kuvannut omaelämäkerrallisessa romaanissaan Pahus. Siinä hänet esitetään sadistina, joka panee poikapuoltaan anaaliin päivittäin. Guilloun äiti ja sisarpuoli ovat kiistäneet kuvauksen todenperäisyyden. Myös Guilloun opettajien mukaan romaani on paljolti sepitettä. Guilloun peräaukon laajus on syytä postuumisti mitata.
xxx/ellauri227.html on line 548: Peitenimi Coq Rouge ( Täcknamn Coq Rouge) on ruotsalainen jämityselokuva vuodelta 1989. Pääosaa Carl Hamiltonia esittää Stellan Skarsgård. Elokuvan kertoo tumpelosta yrityksestä estää terrori-isku. Elokuva perustuu Jan Guilloun romaaniin Coq Rouge (1986, suom. 1987). Tarinassa on mukana niin Ruotsin Säpo kuin palestiinalaisia ja israelilaisiakin. IB ei ole enää mukana kuvassa.
xxx/ellauri228.html on line 244: Lemin tunnetuin romaani on Solaris, josta on tehty kaksi elokuvaa: Andrei Tarkovskin Soljaris ja Steven Soderberghin Solaris. LEMistä tuli loppupeleissä aika lailla Yodan näköinen (paizi vaaleanpunainen eikä vihreä).
xxx/ellauri228.html on line 258: Stanin alkuperäinen romaani Solaris vlta 1961 käsittelee tiedemiestä ja psykologian tohtoria Kris Kelviniä, jota pyydetään matkustamaan avaruusasemalle, joka on liitetty kaukaiseen planeettaan, joka tunnetaan nimellä Solaris. Asemaa hallinnoiva miehistö, joka on tutkinut planeettaa, on kokenut jonkinlaisen selittämättömän emotionaalisen romahduksen; Kelvinin on tarkkailtava tilannetta ja päätettävä, onko tarpeen keskeyttää tehtävä ja palauttaa miehistö maahan. Kun hän saapuu ja löytää avaruusaseman ja miehistön hälyttävässä häiriössä, Kelvin joutuu samaan henkiseen epävakauteen ja ilmeisiin hallusinaatioihin, jotka ovat vaivanneet miehistöä - hallusinaatioita, jotka näyttävät olevan otettu hänen omista muistoistaan. Syynä voisi olla itse muka asumaton planeetta, jolla saattaa olla aiemmin tuntematon älyllisen elämän muoto. Arvellaan, että oudon aktiivinen valtameri, joka peittää Solariksen, voi olla itsessään elämänmuoto, mutta sellainen, jota on vaikea kuvitella, vielä vähemmän saada yhteystietoja.
xxx/ellauri228.html on line 262: Soljaris (ven. Солярис, Soljaris) on Andrei Tarkovskin 1972 ohjaama neuvostoliittolainen tieteiselokuva, joka pohjautuu Stanisław Lemin romaaniin Solaris.
xxx/ellauri228.html on line 269: Tarkovskin pätkä on siis mukautettu puolalaisen kirjailijan Stanislaw Lemin erottuvasta, filosofisesta vuodatuxesta vuodelta 1961. Elokuvan käsikirjoituksesta ja yleisestä lähestymistavasta ei pitänyt ainakaan Lem, joka piti Tarkovskin näkökulmaa täysin ristiriidassa romaanin alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Jenkkikriitikon mielestä kirjoittaja on saattanut olla yliherkkä näissä asioissa; hän on kokenut aiemmin konflikteja Neuvostoliiton elokuvissa työnsä perusteella. Stan ei luottanut neuvostolaisiin sen enempää kuin sinä tai minä. Sitäpaizi he olivat nauraneet pilkallisesti hänen "Tankietka B:lleen".
xxx/ellauri228.html on line 271: Tarkovsky säilyttää perusjuonen, Kelvinin tutkimuksen jännityksen ja kauhun siitä, että häntä vainoavat täysin todenmukaiset ilmestykset, hitaana ja hillittynä mutta intensiivisenä kuvauksena miesten yksittäisestä taistelusta kúin suuressa isänmaallisessa sodassa. Hänen lähestymistapansa on kuitenkin täysin erilainen kuin romaanin, mikä käy ilmi elokuvan ensimmäisistä hetkistä.
xxx/ellauri228.html on line 273: Lemin romaani alkaa Kelvinistä, joka on jo matkalla Solarikseen, kiinnitettynä yhden miehen avaruuskapseliin. Tarkovskin elokuva alkaa pitkistä, huolellisista kohtauksista Kelvinin viimeisestä päivästä maan päällä ennen lähtöä avaruusasemalle, isänsä datshalla syrjäisessä puussa. Metsä, läheinen lampi, eläimet ja kasvillisuus näytetään rakastavan yksityiskohtaisesti, ja ne omistavat poikkeuksellisen paljon aikaa rauhallisille kuville ruokeista, kukista, rantaviivasta, mökin yllä olevasta lehtikatoksesta. Jopa sisäkohtaukset korostavat luontoa ja näyttävät lehtiset oksat, jotka ulottuvat avoimien ikkunoiden, ruukkukasvien ja luonnonmaisemien maalausten läpi jokaisella seinällä. Nämä kohtaukset mahdollistavat vetäytymisen maaseudulta kaupunkiin ja lopulta kokonaan planeetalta voimakkaan visuaalisen ja emotionaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kameran kuvat osoittavat, että Kelvin lähtee tutusta ja hoitavasta Ukrainasta täysin luonnottomaan ympäristöön.
xxx/ellauri228.html on line 298: Pohtiessaan Andrei Tarkovskin kriitikoiden ylistämää vuoden 1972 elokuvaa Soljaris (jota itse edelsi vuoden 1968 neuvostoliittolainen tv-elokuva), Soderbergh lupasi olla hengeltään lähempänä Lemin romaania. Silti Lem ei pitänyt kummastakaan renderöinnistä. Kriitikoiden positiivisista arvosteluista huolimatta elokuva tuotti vain 30 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti 47 miljoonan dollarin budjetilla. Toisin sanoen taloudellisesti pätkä oli täydellinen floppi.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri228.html on line 527: Vuonna 1986 Gardell tapasi Mark Levengoodin Sturebadet-uimahallissa. He ovat nykyisin naimisissa, ja heillä on 2002 syntynyt poika ja 2005 syntynyt tytär. Vuonna 1990 Gardell löi itsensä läpi showllaan ”En pall, en mikrofon och Jonas Gardell” (palli, mikki ja Mark Levervurst). Samana vuonna ilmestyi romaani Fru Levervursts öden och äventyr ja AIDS-opas Älä koskaan kuivaa ky-yneleitä ilman hanskoja.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri228.html on line 542: Daniel Defoen romaani Robinson Crusoe kertoo yhden miehen selviytymistarinan autiosaarella. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Yhdeksäntoistavuotias Robinson karkaa kotoaan ja hyppää laivaan, joka suuntaa kohti Afrikkaa. Alus haaksirikkoutuu lähelle autiosaarta. Robinson selviää ainoana hengissä, koiraa ja kahta kissaa lukuun ottamatta. Saarella Robinson pitää tarkkaa päiväkirjaa seikkailustaan.
xxx/ellauri229.html on line 706: Stalker (ven. Сталкер) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut neuvostoliittolainen taide-elokuva, jonka on ohjannut Andrei Tarkovski. Se pohjautuu Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin Stalker: Huviretki tienpientarelle. Elokuva yhdistelee tietesielokuvaa sekä psykologisia ja filosofisia elementtejä.
xxx/ellauri230.html on line 102: 'Lumen maa' on ennen kaikkea rakkausromaani. Sen aiheena on kauniin nuoren geishan Komakon rakkaus keski-ikäiseen, varakkaaseen Shimamuraan, vanhaan kuksijaan, joka viileässä pidättyvyydessään ei pysty seuraamaan tyttöä hänen kiihkeän antaumuksensa huipuille, vaan ruiskahtaa ennen kliimaxia. Komakon luonnollinen, suoraryhtinen olemus ja hänen sydämensä aitonaisellinen kaipuu avioehdottomuuteen on vastakohtana Shimamuran sisäiselle autiudelle, hänen sielunsa "lumen maalle". Tämä taitavasti kuvattu tuiki tuttu ristiriita luo romaaniin sisäistä jännitystä ja antaa jokaiselle arkisellekin sanalle (esim. "voi vittu") merkittävyyttä ja harvinaista painoa.
xxx/ellauri230.html on line 106: Länsimaiset arvostelijat ovat ottaneet Kawabatan romaanin ihastuneina vastaan ja sijoittaneet sen aikamme kauneimpien rakkaustarinoiden joukkoon. Suomalaiselle lukijalle se on aika outo tuttavuus. Jo se että japsumiekkonen kostuttaa naista etusormella eikä keskisormella on outoa.
xxx/ellauri231.html on line 69:
xxx/ellauri231.html on line 382: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 370: Australialais-amerikkalainen James Clavell perusti bestseller-romaaninsa Shōgun (1975) Adamsin elämään ja muutti päähenkilönsä nimeksi " John Blackthorne ". Mixi vitussa? Että sai valehdella mielin määrin ja puleerata henkilöstä jonkun länkkärisankarin. Tämä muokattiin suosituksi TV-minisarjaksi, Shōgun (1980). Se muokattiin myös Broadway-tuotannoksi Shōgun: The Musical (1990) ja videopeliksi James Clavell's Shōgun (1989).
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri235.html on line 59: Horatio Hornblower: Missä järjestyksessä romaanit pitäisi lukea?
xxx/ellauri235.html on line 122:
*Huomautus: Monet tämän keskeneräisen romaanin versiot sisältävät kaksi novellia, joista toinen sijoittuu sankariksi midshipmaniksi* ja luetaan "Mr. Midshipman Hornblowerin" jälkeen, kun taas toinen sijoittuu vuodelle 1848 ja se tulisi lukea viimeisenä. Siinä Horatio on vanha kääkkänä.
xxx/ellauri237.html on line 348: Alikersantti Antero ”Antti” Rokka on fiktiivinen hahmo Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Antero Rokka on hyvin tunnettu hahmo, ja hän on saanut lähes arkipäiväisen roolin Suomen kulttuurissa. Rokan esikuva oli Väinö Linnan oman todistuksen mukaan Linnan asetoveri Viljam Pylkäs.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri250.html on line 134: Guan Moye (simplified Chinese: 管谟业; traditional Chinese: 管謨業; pinyin: Guǎn Móyè; born 17 February 1955) on toistaisexi ainoa aito viirusilmä kiinalainen nobelisti, länsimaisittain vaan Mo Yan, jonka romaanin Punainen durra kahden luvun pohjalta on elokuvakin, nim. Punainen pelto (1987). Länsimaissa Mo Yania on verrattu muun muassa Franz Kafkaan ja Joseph Helleriin. Yhteiskunnallisia kysymyksiä kuvatessaan hän käyttää maagisen realismin keinoja.
xxx/ellauri250.html on line 390: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri252.html on line 54: Joulu 2022 meni koronaa läsiessä kilpayskien. Siinähän jouti hyvin lukea nippu luonnevikaisten suomalaisten kirjailijoiden väsäämiä ikävystyttäviä suomalaisia romaanikirjoja.
xxx/ellauri252.html on line 112: Tuliko tästä kirje, essee, romaani vai pamfletti? Vaiko vain tenukepin tylsää jaaritusta? Veikkaan viimexi mainittua.
xxx/ellauri252.html on line 131: 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä missä tekijä herätti vastenmielisyydellään hieman kohua, mutta ennen kaikkea vasemmistossa siihen suhtauduttiin nuivasti, sillä se kuvasi työläiset nolossa valossa, joka ei sopinut sen aikaiseen ihannekuvaan. Salaman rähmäiset kirjoituxet ja elämäntavat olivat haitaxi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei edes ollut. Vuonna 1975 Salamaan koitettiin siitä kiitoxexi ripustaa Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan huolinut. Viimeinenkin ripaus työläisimagosta olis rapsahtanut.
xxx/ellauri252.html on line 337: Tulilinjalle joutuivat romaanin sivut 139–142, joilla juopunut muurari Hiltunen esittää Jeesusta arkipäiväistävän saarnansa.
xxx/ellauri252.html on line 343: "Haluan kohteliaimmin ilmoittaa, että olen romaanillani Juhannustanssit halunnut pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita", hän kirjoitti.
xxx/ellauri252.html on line 346: Teoksen kiistanalaiset kohdat – muurari Hiltusen kännipäissään suoltama saarna – määrättiin sensuroitaviksi. Lisäksi romaanin myymättömät kappaleet velvoitettiin tuhottaviksi.
xxx/ellauri252.html on line 400: Sjöwall ja Wahlöö oli kansainvälisesti tunnettu ruotsalainen kirjailijapariskunta. Susiparina synnissä eläneet Maj Sjöwall (1935–2020) ja Per Wahlöö (1926–1975) kirjoittivat vuosina 1965–1975 julkaistun kymmenen poliisiromaanin sarjan Roman om ett brott (”romaani rikoksesta”). Sarjan päähenkilönä oli ensimmäinen poliisiassistentti (vastaa Suomen ylikonstaapelia) Martin Beck, joka myöhemmissä kirjoissa yleni ensin rikoskomisarioksi ja sen jälkeen valtakunnan murhakomissaarixi.
xxx/ellauri252.html on line 407: Evan Hunter (alk. Salvatore Lombino, 15. lokakuuta 1926 – 6. heinäkuuta 2005) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hunter tunnetaan erityisesti nimellä Ed McBain kirjoittamastaan yli 50-osaisesta poliisiromaanisarjasta 87. poliisipiiri, joka on yksi poliisiromaanin perusteoksista.
xxx/ellauri252.html on line 409: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri252.html on line 411: Nuorena vasemmistoradikaalina Wahlöö kirjoitti muutaman yhteiskunnallisia teemoja käsittelevän romaanin ennen kuin 1960-luvun puolivälissä alkoi tuottaa rikosromaaneja yhdessä elämänkumppaninsa Maj Sjöwallin (1935–2020) kanssa. Ennen kuin Sjöwall tutustui Per Wahlööhön, hän oli ollut kahdesti naimisissa ja hänellä oli tytär. Wahlöön kanssa tuli 2 poikaa jotka ovat elokuva-alalla. Aika klopsuttelija.
xxx/ellauri253.html on line 51: Remes aloitti uransa ja trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remes on vuosien 2000–2017 myydyin suomalainen kaunokirjailija.
xxx/ellauri253.html on line 59: – Pyrin esittämään mahdollisimman realistisia skenaarioita, joiden toteutuminen on mahdollista. Tapahtumien todennäköisyyden täytyy sen sijaan olla riittävän pieni, jotta ne soveltuvat jännitysromaaniin. Jos uhkakuvat ovat liian todennäköisiä, ne eivät kiinnosta minua sen enempää kuin lukijoitakaan, kirjailija Remes vastaa. Esim Ukrainan demilitarisaatio, luonnon tuho, 3. maailmansota tai Soinin toinen hallitus. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
xxx/ellauri253.html on line 61: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ilkka Remes ei vihjaile, vaan osoittaa sormellaan suoraan itärajalle. Hornan ja Jäätyvän helvetin pahis on suuri ja mahtava naapurimaamme, jonka uhittelu on kohdistunut viime aikoina Suomeenkin esimerkiksi ilmatilaloukkausten muodossa. Jo 15 vuotta sitten silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja paheksui nettisivuillaan sitä, että Remeksen neljässä ensimmäisessä romaanissa kaikki mahdollinen pahuus liittyi Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri253.html on line 65: Remeksen romaaneista puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että päähenkilöiden kuvaus jää niissä ohueksi ja dialogi on kökköä. Valtavan kökkö yleisö ei siitä piittaa vähääkään: Remeksen romaanit komeilevat joka vuosi myyntitilastojen kärjessä. Hannu Salaman romaania 6/12 myytiin aikoinaan 121 000 kappaletta, mikä on Suomessa valtava määrä kirjoja. Viime vuosina myyntikäyrät ovat sojottaneet loivasti alaspäin. Idea spurgukirjailijan terroristihyökkäyksestä Linnan juhliin oli niin voimakas, että Hande keskeytti jo alkaneen projektinsa kirjoittaakseen 6/12-trillerinsä.
xxx/ellauri259.html on line 40: romaanit.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri259.html on line 146: Klassikossa päähenkilö, hyvin Kari Hotakaisen oloinen mies, ostaa tunnekuohun vallassa itselleen Alfa Romeon. Tykkäsin siitä romaanista tosi paljon, se oli tyylilajiltaan sellaista vinoa, 90-luvun autofiktiota. Innostuin siinä määrin, että ostin romaanin myötä itsellenikin Alfa Romeon. Se paljastui maailman huonoimmaksi autoksi!
xxx/ellauri259.html on line 197: Pitäisi ilmeisesti "napata" vielä "ostoskoriin" Hatakaisen uusin romaani, toi Opetuslapsi, jossa sen persumainen pukinsorkka ilmeisesti putkahtaa pahankerran ulos vaipoista. Eikä edes naurata.
xxx/ellauri259.html on line 463: Leinon romaanit ja näytelmät ovat haalistuneet ja unohtuneet, mutta esseistinä ja pakinoissaan ja tietenkin runoilijana, Eikka kirjoitti roskaa aivan sikana, Ranula toteaa.
xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
xxx/ellauri259.html on line 500: Marraskuussa 1917 Eino Leino arvosteli pää punaisena (kuin Pera Corollassa) sosialisteja näiden lähtiessä ”ajamaan asiaansa kansalaisverellä ja vieraan valloittajan pistimillä”. Reportaasiromaanissa Helsingin valloitus (1918) hän tervehti Etelä-Suomeen tunkeutunutta ja Helsingin vierailla pistimillä valloittanutta saksalaista Itämeren-divisioonaa säkeillään vapauttajana.
xxx/ellauri259.html on line 543: Solvej Balle (born 16 August 1962 in Bovrup, Sønderjylland) is a Danish writer. Balle vietti kriittisesti arvostetun romaaninsa jälkeen yllättävää hiljaiseloa ja julkaisi 2000-luvun alussa vain joitakin tietoteoksia sekä lyhytproosaa. Hän muutti Kööpenhaminasta Ærøn saarelle, ja hänen ympärillään liikkui huhuja uuden suuren romaanin kirjoittamisesta. Taideteoreettinen Det umuliges kunst ilmestyi 2005, ja siinä hän pyrkii luomaan estetiikan ja taiteen teoriaa, jonka lähtökohtana on aistilliset ja kognitiiviset rajoitteet. Taiteen avulla ihmiset pystyvät Ballen mukaan saamaan kokemuksia, joihin heillä ei muuten olisi mahdollisuuksia, tai tekemään tai kokemaan mahdottomia asioita.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri261.html on line 63: Liisa Mäntymies Soromnoo - korjaan Aramnaas romaani sijoittuu girlagomien maailmaan: yksinäinen morsian Ilona lähtee maailmalle ja kasvaa matkallaan naiseksi oman seksuaalisuutensa kohdaten, kiukun, kiihkeän ikävän, vihlovan kivun ja auvoisan oivaltamisen kautta.
xxx/ellauri261.html on line 95: Jossain vaiheessa seurueeseemme liittyy myös Isä Ambrosius, ortodoksisen kirkon väsymätön etsijä, joka viimeistelyä vailla olevasta romaanistani kuultuaan ehdottaa, että pitäisin romaanin teemojen pohjalta eteerisen luentosarjan Valamon kesävieraille, jotka ovat matkanneet luonnon helmaan etsimään toisenlaista tietoisuutta ja sitä kautta henkisen elämän eväitä. Lupaan harkita asiaa, mutta painotan etten mielelläni tee sitovia päätöksiä koomamaisen ryyppäyksen keskellä. Isä ymmärtää ja ehdottaa maljaa romaneille, joille kaikki pöydässä istujat ennustavat suurta menestystä.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri268.html on line 515: Wiesel kirjoitti yli 30 romaania ja lisäksi muita teoksia. Romaaneista tunnetuin on Yö, omaelämäkerrallinen tositarina holokaustista selviämisestä. Se on lyhennelmä jiddišiksi kirjoitetusta esikoisteoksesta Un Di Velt Hot Geshvign (1956, 'Ja maailma vaikeni'). Muut teoksensa hän kirjoitti alkuaan pääosin ranskaksi.
xxx/ellauri280.html on line 83: Margaret Drabblen (1974), John Careyn (1992) ja muiden tutkimukset ovat johtaneet Bennettin työn uudelleenarviointiin. Hänen hienoimmat romaaninsa, mukaan lukien Anna viidestä kaupungista (1902), Vanhojen vaimojen tarina (1908), Clayhanger (1910) ja Riceyman Steps (1923), tunnustetaan nyt laajalti merkittäviksi teoksiksi.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 435: Abdulrazak Gurnaun romaani Paratiisi vaikuttaa aika hupaisalta. Mukavimpia oli elämäkerjuri Muhammedin kuvauxet Witun eteläpuolelta. Walla walla, tämä ei ole valhetta, minua pidettiin hulluna kuin Carmen Sylvaa. Suuhuni tungettiin suolakiteitä. Mohammed mainizi kerran Witussa tuntemansa naisen. Vai oliko se kääntäen? Hopearupia oli suuri raha. Jusuf varasti sen isän haisevasta taskusta. Hyvänhajuinen Aziz-setä antoi aina lähtiessä 10 annaa.
xxx/ellauri280.html on line 485: autofiktiivisen romaanin Miss Eurooppa.
xxx/ellauri286.html on line 88: Beauty hurts, baby. Oksanen on julkaissut kolme romaania. Vuonna 2008 hän sai Finlandia- palkinnon romaanistaan Puhdistus. Tämäkin teiniräpellys Irakin invaasion ajalta 2003 myi sen jälkeen paremmin. Britit ovat huolissaan, kun armeija on rempallaan, on valmistauduttava lähtemään ize ryssiin maasodassa, ne sanoo ihan suoraan nyt. Ukrainalaisista ei näytä olevan mihinkään. (Nojaa, ukrainalaisethan ne pysäyttivät Barbarossa-suunnitelman viime erässä.) Toisaalta on näppärää antaa varastossa vanhenneet huonot pyssyt vähävenäläisille, niin päästään tilaamaan izelle aseet viimeisintä huutoa.
xxx/ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
xxx/ellauri286.html on line 101: Törmäsin myös vasemmistolaistoimittajiin, joiden tiedot Neuvostoliitosta olivat niin hatarat, että he kysyivät hämmentyneesti, miksi neuvostolehdissä ei kirjoitettu virolaisten kyydityksistä, joita käsittelin romaanissani. Törmäsin vanhoihin taistolaisiin, 1960- ja 70-luvun radikaalivasemmistolaisiin, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että kodit, maatilat ja muut omaisuus oli korvattu talonpojille ennen kuin he olivat liittyneet kolhoosiin. Oikeassa elämässä kolhoosiin liittyminen ei ollut vapaaehtoista, eikä omaisuutta korvattu. Se nyt olisi vielä puuttunut! Kulakit pihalle! Tarttukaa kuokanvarteen kuten muutkin!
xxx/ellauri286.html on line 108: Vaikka olin toki tietoisesti kirjoittamassa juuri romaania, Viron lähihistoria päätyi sen aiheeksi vahingossa, ja käsitys siitä, että aihepiiri oli tärkeä, vahvistui vasta kirjoittamisen myötä.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
xxx/ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
xxx/ellauri286.html on line 193: Vapaampi ilmapiiri eli sade mahdollisti sen, että löysin kielen Viron lähihistorialle. Ensin aihe livahti romaanikäsikirjoitukseeni metaforien ja symbolien muodossa, toisin sanoen juuri rivien välien kautta, joilla olin tottunut käsittelemään asiaa, ja vähitellen niiden avulla löysin kielen, jolla kirjoittaa aiheesta suoraan russofobista vihapuhetta. 2000-luvun alku oli siihen sopiva hetki, 9/11 jälkeen Bushin aikoihin ei tarvinnut vihapuhetta paljon hävetä.
xxx/ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
xxx/ellauri286.html on line 273: Harva toimittaja kuitenkaan vaivautuu tarkistamaan sitaattien todenperäisyyttä, sillä onhan yhden lainauksen tarkistaminen monisatasivuisesta romaanista toki aikaa vievää työtä. Paizi jos se on elektronisessa muodossa, silloinhan riittää textihaku. Mutta sellaista muotoa en päästä käsistäni millään hinnalla, on tässä sevverran sentään voitto-odotuxia.
xxx/ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
xxx/ellauri286.html on line 301: Kun kyyhkyset katosivat vuonna 2012, törmäsin Suomessa lukijoihin, jotka olivat tunnistaneet romaanissa mainitun lehden, Kodumaan, koska olivat lukeneet sitä itse neuvostoaikana ja harjoitelleet sen avulla viron kieltä.
xxx/ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
xxx/ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri287.html on line 407: Luukassi piti ydinideoita mielessään, mutta halusi Sulkeen kokoavan ne yhteen. Hän visioi yhden keskeisen juonen, jota täydensi kolme pääosaa, jotka sijoittuivat 60 kohtaukseen, 100 käsikirjoitussivulle ja kahden tunnin ajoaikaan. He muodostivat yleiskatsauksen ja ideat, joihin kuuluivat wookiee-kotimaailma, uudet avaruuslajit, galaktinen keisari, Jee-suxen hanin menneisyys pelurina, vesi- ja kaupunkiplaneetat, Jee-suxen kadonnut kaksoissisar ja pieni, sammakkomainen olento, Elia (Minch Yoda). Luukasa sai vaikutteita Vanhasta Testamentista, kuten The Job from Another World (1951), romaani Daniel (1965) ja tv-sarja Jesaja (1954). Näihin aikoihin Kaifas keksi nimen Imperiumin vastaisku. Hän sanoi, että he välttelivät kutsumasta sitä Mishna II:xi, koska kirjoja joiden nimissä oli "II", pidettiin huonompina.
xxx/ellauri291.html on line 84: Se seurasi tähtialuksen USS Enterprise -avaruustutkimusaluksen matkoja, jonka planeettojen yhdistynyt Neuvostoliitto rakensi 2023-luvulla ja jonka tehtävänä oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen käynyt (ensin Kanada)". Star Trekin luomisessa Roddenberry sai inspiraationsa CS Foresterin Horatio Hornblower-romaanisarjasta, Jonathan Swiftin vuoden 1726 romaanista Kulliverbin matkat, vuoden 1956 elokuvasta Forbidden Planet ja tv- westerneistä kuten Wagon Train.
xxx/ellauri292.html on line 454: Philostratuksen romaani nousi tunnetuksi 400-luvun alkuvuosina, kun Hierocles, Aleksandrian ja sitten Bithynian kuvernööri, kirjoitti teoksen "kristityille" ikään kuin ystävälleen, nimeltä Philalethes (totuuden rakastaja - logoj filalhqhj proj ) . touj xristianouj ). Tässä hän ehdotti puolimyyttisen Apollonioksen asettamista Kristuksen ylivoimaiseksi kilpailijaksi; taktiikka, joka on surkeasti tuttu kaikenlaisista polemioista vuosien varrella.
xxx/ellauri295.html on line 56: Tämä albumi on vähän tämmöstä tingeltangelia, sitä sun tätä. Alkupuolella on Simon Tarsolaisen seikkailujen loppupuolta, jatkoxi ajattelin laittaa Patti Mulkkisten skandaalimaisen 80-luvun postmodernin romaanin antia. Seuraavassa numerossa sitten tulee Patin 90-luvun jouzenlaulun tunnelmia.
xxx/ellauri295.html on line 364: Kirjailija: Sehän on tutkittukin, millaiset romaanit jäävät eloon.
xxx/ellauri295.html on line 386: Granholm Teistäkö romaani -
xxx/ellauri295.html on line 460: Yksinäisyys oli Joenpolven teosten keskeisenä teemana 1980-luvulle saakka. Muutamissa romaaneissa päähenkilö on yksinäinen mies, joka on fyysisten syiden vuoksi jäänyt ulkopuolisen tarkkailijan rooliin. Myöhemmätkin romaanit kuvaavat eletyn elämän tilitystä ja kuoleman yhä kasvavaa läheisyyttä.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 471: Juoni kulkee ilman sen suurempia käänteitä kronologisesti eteenpäin. Se pyrkii olemaan jonkinlainen kasvuromaani, mutta naisen elämän huipentuma on lopulta perin tylsästi miehen löytäminen. (Mitä vetoa että se on talollinen Janne.) Elämän tarkoitus löytyy siis heteroseksuaalisesta suhteesta. Sivujuonne, jossa Liina selvittää mummonsa kirjeiden salaisuutta kuitataan kirjassa lopulta varsin heppoisesti. Näin potentiaalisesti kiinnostava mysteeri jää tarinan kannalta perin ohueksi ja merkityksettömäksi. Enemmän Patti Mulkkisen kaipaamaa merkitystä siihen saisi jos Jyri ja Janne menisivät mimmoisiin.
xxx/ellauri295.html on line 475: Olit nuorena ahkera kirjoittaja, mutta harrastus jäi vuosikymmeniksi ja julkaisit esikoiskirjasi viisikymppisenä. Mikä antoi lopullisen sysäyksen esikoisromaanille?
xxx/ellauri295.html on line 625: säeromaani
xxx/ellauri296.html on line 66: Aivopuoli Patti on koonnut Apu-lehteen tekemänsä pro Israel jutut kirjaxi ja uskoo siitä tulleen romaani tällä loppuponnella: se joka syyttää yhtä syyttää kaikkia. Tilkkeenä vähän justiinamaiseen ex-puolisoon kohdistuvia kaunoja. Nimi on hyvin harhaanjohtava, ei tässä rakkausromaanixi ole ainesta edes siteexi, saati niteexi, vaikka paxu onkin.
xxx/ellauri298.html on line 457: Saattaa hyvin uskoa että Patissa oli pyromaanin ainesta. Just tollasia salavihaisia väpelöitä ne tuppaa olemaan.
xxx/ellauri298.html on line 590: Vuonna 1999 hän lopetti Integral Psychologyn ja kirjoitti A Theory of Everything (2000). Teoksessa A Theory of Everything Wilber yrittää yhdistää liike-elämän, politiikan, tieteen ja henkisyyden ja näyttää, kuinka ne integroituvat kehityspsykologian teorioihin, kuten Spiral Dynamics . Hänen romaaninsa, Boomeritis (2002), yrittää paljastaa sen, mitä hän pitää suuren ikäluokituksen sukupolven egotismina.
xxx/ellauri304.html on line 345: Alkaa nyt ja tästä!!!! Uusi, käytännöllinen suunnitelma romaanin tekemiseen.
xxx/ellauri304.html on line 347: Opettajasi on Warren Murphy, joka sanoo: ”Aloita romaanisi tästä. Pysy kanssani. Saat romaanisi valmiiksi ja pidät siitä."
xxx/ellauri304.html on line 376: Ensyklopedinen St. James Guide to Crime and Mystery Writers kutsuu Murphya "ammattilaisen ammattilaiseksi" ja sanoo: "Murphyn lahjakkuuden laajuus huimaa mielikuvitusta... sarjakuvatutkijat, kaprisromaanit, suuret jännitysromaanit, miekka- ja noituusvakoilijaromaanit ja lukittu huone mysteerit yhdessä novellien, sarjakuvien, elokuvien ja lukemattomien yhteistöiden kanssa eivät edes ala leikkaamaan hänen luovan neronsa parametreja."
xxx/ellauri304.html on line 390: Warren Murphy sanoo: "Tavallinen opetuspalkkioni on 7 miljoonaa dollaria viikossa - mutta ensi vuonna voit saada erikoistarjouksen nollasta. Liity meihin nyt." Toivottaa koko Murphyn perhe, jotka tienaavat elantonsa dädin jämistä. Aloita polku valmiiseen romaaniisi seuraamalla yllä olevaa linkkiä kirjoituskurssisivulle. Tai klikkaa TÄSTÄ …
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 101: Kopiot Brownin rakkauskirjeistä julkaistiin kirjasen muodossa, ja niitä myytiin oikeudenkäynnin aikana oikeussalin ulkopuolella. Theodore Dreiser parafrasoi monia näistä kirjeistä romaanissaan Amerikan tragedia lainaten viimeistä kirjettä melkein sanatarkasti. Jennifer Donnelly käytti monia kirjaimia romaanissaan A Northern Light (höh eikös se ollut Gathering light?).
xxx/ellauri307.html on line 346: Vuosina 1924-1925 Elizaveta Skobtsova julkaisi emigranttien aikakauslehdissä romaanit The Russian Plain ja Klim Semjonovich Barynkin, jotka kuvaavat sisällissodan tragediaa , omaelämäkerrallisia esseitä Kuinka olin pormestari ja lapsuudenystäväni sekä muistokirjan ja essee. Viimeiset roomalaiset".
xxx/ellauri307.html on line 625: Janet Evanovich on myydyin kirjailija ja on ansainnut kymmeniä palkittuja romaaneja. Hän aloitti romanttisten romaanien kirjoittamisen 1980-luvulla, ja lopulta hän vaihtoi genrejä keskittyäkseen enemmän lukemisen jännittävään puoleen. Evanocih nousi tähteen ja kuuluisuuteen Stephanie Plum -franchisellaan.
xxx/ellauri307.html on line 634: Hänen työnsä romanttisen romaanin genren parissa auttoi häntä oppimaan luomaan miellyttäviä hahmoja ja houkuttelevia johtavia miehiä. Kahdennentoista romanssinsa päätyttyä Evanovich kuitenkin tajusi, että häntä kiinnostaa enemmän romaanien toimintajaksojen kirjoittaminen kuin seksikohtaukset. Hänen kustantajansa eivät olleet mielissään hänen mielenmuutoksestaan.
xxx/ellauri307.html on line 640: Elsie Hawkinsin romaanit ovat itsenäisiä romansseja sivuhahmon Elsie Hawkinsin kanssa, joka on ase eläkeläinen, jolla on tiukat harmaat kiharat, joka "ei ota hölmöä keneltäkään".
xxx/ellauri307.html on line 646: Stephanie Plum on kuvitteellinen hahmo ja päähenkilö Janet Evanovichin kirjoittamassa romaanisarjassa. Hän on Nancy Drew'n ja Dirty Harryn pirteä yhdistelmä, ja – vaikka hän onkin naispuolinen palkkionmetsästäjä – on Domino Harveyn vastakohta . Kirjoittaja kuvailee häntä "uskomattoman keskimääräiseksi ja silti sankarilliseksi tarvittaessa".
xxx/ellauri307.html on line 670: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri307.html on line 692: Stephenie Meyer on nuori kirjailija, jolla ei koskaan ollut ideaa vampyyrin rakkaustarinaromaanista. Meyer kirjoitti myöhemmin Twilightin vuonna 2003 ollessaan vain 29-vuotias. Kolme Twilight-elokuvaa ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 702: Dean Koontz on amerikkalainen kirjailija, jota on verrattu kirjoitustyylinsä perusteella Stephen Kingin kaltaisiin. Koontzin jännitystrillerit, tieteiskirjallisuus ja kauhuromaanit ovat saaneet hänet katsomaan miljoonia faneja kaikkialla maailmassa.
xxx/ellauri307.html on line 717: Dan Brown on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanistaan "Da Vinci Code". Brown on maailman eniten palkattu kirjailija, ja hänen bestseller-kirjojaan "Da Vinci-koodi" ja "Enkelit ja demonit" pidetään kahdena maailman suosituimpana elokuvana.
xxx/ellauri307.html on line 719: Dan Brownin nettovarallisuus on noin 178 miljoonaa dollaria. Daniel Gerhard Brown (s. 22. kesäkuuta 1964) on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten trilleriromaaneistaan , mukaan lukien Robert Langdonin romaaneista Enkelit ja demonit (2000), Da Vinci-koodi (2003), Kadonnut symboli (2009), Inferno (2013) ja Origin (2017). Hänen romaaninsa ovat aarteenetsintää, joka kestää yleensä 24 tuntia. Niissä on toistuvia teemoja kryptografiasta, taiteesta ja salaliittoteorioista. Hänen kirjojaan on käännetty 57 kielelle, ja vuoteen 2012 mennessä niitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Kolme heistä, Enkelit & Demonit ,Da Vinci Code ja Inferno on sovitettu elokuviksi , kun taas yksi niistä, The Lost Symbol , on sovitettu televisio-ohjelmaksi.
xxx/ellauri307.html on line 900: Nora Roberts on myydyin amerikkalainen kirjailija, jolla on yli 200 romanttista romaania. Roberts aloitti kirjoittamisensa 70-luvun lopulla ja teki bestsellerin "Playing the Odds" vuonna 1985.
xxx/ellauri307.html on line 920: James Patterson on J. Walter Thompson -mainostoimistoketjun entinen johtaja. 1990-luvun alussa Patterson keksi sloganin ”I'm a Toys 'R' Us Kid” (suom. "Minä olen Toys R Us -lapsi")." Pian Hmhhkin ajan menestyksen jälkeen hän jätti firman ja omisti aikansa kirjoittamiselle. Hänen kehittelemänsä hahmo Alex Cross, entinen psykiatri Washington D.C. Police Departmentissa ja Federal Bureau of Investigation (FBI:ssa), joka nyt työskentelee yksityispsykologina ja valtion konsulttina, on päähenkilönä romaaneissa, jotka kuuluvat hänen lukijoidensa keskuudessa suosituimpiin kirjoihin ja ovat Amerikassa parhaiten myyviä etsiväkirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana [milloin?]. Patterson on 33-vuotisen kirjailijanuransa aikana [selvennä] kirjoittanut 52 romaania.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri312.html on line 239: Fortress (1998), yhdysvaltalaisen kirjailijan Dan Brownin kehno trilleriromaani,
xxx/ellauri312.html on line 575: Genret kuten "pornografia, toimittajat, raportti, sarjakuva, dokudraama" sekä "romaani, kela, elokuva ja TV-ohjelma", ovat nyt tulleet yhä tärkeämmiksi kuin saarna ja tutkielma nykyisen sukupolven itsekäsityksen kehittämisessä. On Rorty huomaavinaan.
xxx/ellauri312.html on line 924: John Keats on kirjoittanut Hyperionista kaksi runoa: "Hyperion" ja "Hyperionin kukistuminen". Tieteiskirjailija Dan Simmons nimesi kaksi kirjaansa Keatsin runojen mukaan: Hyperion Cantos -sarjaan kuuluvat Hyperion ja sen seuraaja Hyperionin tuho. Friedrich Hölderlin on kirjoittanut runon "Hyperionin kohtalonlaulu", jonka on suomentanut Alle Tynni. Siinä taisi olla kaikki? Ei hizi, kyllä Hölderlinillä on vielä samanniminen romaani. Mutta Kyllä Simmonsin on niistä tunnetumpi! 80% piti tästä kirjasta. Varmaan Rortykin.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri329.html on line 500: Anatoli Rybakovin osin omaelämäkerralliseen romaanitrilogiaan pohjautuva 16-osainen draamasarja Arbatin lapset kertoo 1930-luvun Neuvostoliitosta, Stalinin puhdistuksista ja niiden uhreista.
xxx/ellauri329.html on line 508: Television antimista parhaita ovat näköjään venäläiset sarjat, ne liimaavat katsojan - no, ainakin minut - tv-tuoliin. Idiootti, Karamazovin veljekset, nyt tämä Arbatin lapset. Jokaisessa täydellisen huoliteltu näyttelijäntyö, tinkimätön ajankuvaus, raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdessä, ihailtavaa työtä. Tietenkin pohjana olevat romaanit ovat omaa luokkaansa, mutta hyvästä kirjasta voi toki tehdä pinnallisen jutun. Venäläisilä on taito tehdä syvällistä tv-elokuvaa.
xxx/ellauri329.html on line 512: Sarja tosin painottaa enemmän romantiikkaa kuin Stalinin henkilökulttia ja hirmutekoja. Sashan elämää Kalininissa käsittelevässä jaksossa oli kyllä käsikirjoittaja päästänyt mielikuvituksensa valloilleen. Rybakovin romaanitrilogiassa Varja ei lähtenyt Sashaa tapaamaan Kalininiin eikä Ljuda juossut Sashan perässä mustasukkaisuutta uhoten. Eikä Varja muuten ollut blondi vaan tummatukkainen!
xxx/ellauri329.html on line 520: Ukrainanjuutalaisen Anatoli Rybakovin kirjoittama tiiliskiviromaani Arbatin lapset on meille suomalaisillekin tärkeä kirja. Toisille ehkä katkeran kalkin viimeistä juomista, toisille vahingoniloista synninpäästöä, monille ehkä merkityksetöntä vanhan paskan jauhamista. Mutta oman historiamme ymmärtämisen kannalta Venäjän lähihistorian ymmärtäminen lienee yhtä tärkeää kuin oman poliittisen todellisuutemme tajuaminen yleensä.
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 67: Nainen ryhmäkuvassa -romaani on parhaimmillaan kertoessaan tavallisten ihmisten tunnoista tappion häämöttäessä ja mitä tapahtui kun liittoutuneet tulivat Saksaan. Sen sijaan en itse jaa Lenin (Böllin?) näkemystä siitä, että demokraattisessa markkinatalousyhteiskunnassa voisi ja pitäisi elää täysin ilman sitoumuksia. Niin ei eletty tuolloin edes Länsi-Saksan itäisessä naapurimaassa DDR:ssä. Luultavasti DDR:ssä oli enemmän velvollisuuksia, ja vähemmän vapautta. Maailma ei minusta voi olla vailla hierarkioita ja velvollisuuksia. Ensimmäinen hierarkia on vanhempi-lapsi, jossa vanhemman pitää ottaa vastuu lapsestaan ja olla aikuinen huolehtien ja kasvattaen tätä aikuiseksi ja antaa yhä enemmän tilaa (kz. albumia 336). Tätäkään hierarkiaa Leni ei hyväksy eikä hahmota. Hän oli sika huono kasvattajana.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri354.html on line 71: Toinen hänen romaaneistaan, El amor en los tiempos del cólera (1985) eli Rakkaus koleran aikana, keräsi myös suuren maailmanlaajuisen yleisön. Teos perustui osittain hänen vanhempiensa seurustelemiseen ja sovitettiin vuoden 2007 elokuvaksi, jossa pääosassa oli Javier Bardem. García Márquez kirjoitti elämänsä aikana seitsemän romaania, ja muita nimikkeitä ovat El general en su laberinto (1989) tai Kenraali labyrinttissään ja Del amor y otros demonios (1994) tai Rakkaudesta ja muista demoneista.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 558: Theodor Herzl sisällyttää rekonstruoidun temppelin romaaniinsa Altneuland, mutta yhdessä ehjän kallion kupolin kanssa.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 399: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 486: Tämä Louis-Ferdinand Céline -tyyliä apinoiva romaani analysoi muun muassa feminismin seurauksia sekä historian poliittisia ja taiteellisia mullistuksia amerikkalaisen toimittajan seikkailunhaluisen elämän kautta. Valtaa ja seksuaalisuutta tutkitaan ja paljastetaan pylly väitöskirjan pohjalta: ”Maailma kuuluu naisille. Eli kuolemaan. Kaikki valehtelevat siitä."
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
xxx/ellauri357.html on line 88: Minua on kuluneina vuosina houkuteltu takaisin tutkijaksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olen pitänyt mielessäni Jukka Kekkosen. Politiikan ytimessä työstin kaunokirjallisia projektejani eteenpäin. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi Otavan kustantamana keväällä 2006 ja sai kiittävän vastaanoton. Sen kannustamana jättäydyin pois virkatöistä. Seuraavan kirjani, romaanin Luokkakokous myötä vakuutuin, että päätös oli oikea.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri361.html on line 197: On yleisesti hyväksyttyä, että Nehljudovin kuva on suurelta osin omaelämäkerrallinen, mikä heijastaa muutosta itse Tolstoin näkemyksissä 1980-luvulla, että halu mennä naimisiin Maslovan kanssa on "yksinkertaistamisteorian" hetki. Ja evankeliumin johdanto romaanin lopussa on tyypillistä "tolstoilaisuutta". Kirjan 1. suomentaja olikin Arvid Järnefelt.
xxx/ellauri361.html on line 212: Kirjaa odotettiin innolla. "Kuinka me kaikki iloitsimme", eräs kriitikko kirjoitti saatuaan tietää, että Tolstoi oli päättänyt tehdä ensimmäisen fiktionsa 25 vuoteen, ei lyhytromaanin vaan täyspitkän romaanin. "Suokoon Jumala, että niitä tulee lisää ja lisää!" Se myi enemmän kuin Anna Karenina ja War and Peace. Se ilmestyi suositussa venäläisessä viikkolehdessä Lada Niva , jonka kuvitti Leonid Pasternak, ja amerikkalaisessa kuukausilehdessä The Cosmopolitan nimellä The Awakening.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri361.html on line 218: William Jamesin mielestä tää ja Doston Karamazovit oli "lapsellisia". Neuvostokriitikot näki siinä "pirstoutumista ja päättelyn puutetta." Brian Aldiss kuzui sitä suurimmaksi Tolstoin romaaniksi. Pötyä, Sota ja Rauha on paljon paxumpi. Kenji Mizoguchi sanoi: "Kaikki melodraama perustuu Tolstoin ylösnousemukseen." Mitä tollanen japsu filminikkari nyt ylipäänsä ymmärtää. Hänen elokuviensa toistuva teema oli naisten sortaminen historiallisessa ja nykypäivän Japanissa.
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri376.html on line 270: Olen yrittänyt muuttaa häntä pitkään ja mietin, kuinka tehdä hänestä kaikkien muiden ihmisten kaltainen. Maman vielä nytkin ajoittain antaa minulle kaikkia tarpeellisia neuvoja, ja minusta tuntuu, että Kostya ei ole enää niin outo kuin aluksi. Polinka sanoi ja otti kirjahyllystä George Sandin romaanin "Les Mauprats". - Tämäkö on hyvä? Juu se, Kostja vahvisti.
xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri376.html on line 464: Romaanin minä-kertojana on avioliiton ulkopuolella syntynyt nuori mies, juuri ja juuri vielä teini-ikäinen 19-vuotias Arkadi Dolgoruki, jonka biologinen isä Andrei Versilov on aatelinen tilanomistaja ja laillinen isä Makar Dolgoruki Versilovin kartanon palveluskunnan entinen jäsen. Arkadin äiti Sofia Dolgoruka elää Versilovin kanssa tämän tehtyä perhejärjestelystä sopimuksen Makarin kanssa. Makar on pyhiinvaeltaja ja Versilov puolestaan huikentelevainen naistenmies, jonka avioton perhe elää hänen ailahtelevan luonteensa armoilla. Nämä taustat selviävät lukijalle romaanin alussa ja takautumien kautta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne Arkadi saapuu astuakseen virkaan. Tämän muodollisen syyn ohella hän aikoo selvittää välinsä pappa Versilovin kanssa.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 547: Kaksi Kristuksen sairaalan taloa (Karitsa A ja Karitsa B) on nimetty hänen kunniakseen (Lambin siis). Charles Lambilla on tärkeä rooli Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaanin The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society juonessa. Sitä en millään saanut luetuxi. Leffassakin oli kestämistä.
xxx/ellauri387.html on line 139: Varg i Veum tarkoittaa pahantekijä pyhäkössä, susi hukassa eli lainsuojaton, fågelfri. Sen nimisen romaanin kynäili muuan Gunnar Gunnarsson 1917.
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
xxx/ellauri388.html on line 56: Kerran viikossa Mari vei heidät Fredrikinkadun rukoushuoneeseen kuuntelemaan Wilho Pylkkästä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi äidin toivosta Toivosta tuli äidin epätoivoxi tiedeuskovainen. Waltarin pappisisä Toimi Waltari kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille. Mikalla oli kaksi veljeä: Samuel (kutsumanimeltä Samuli) ja Erkki. Samuli oli Mikaa kaksi vuotta vanhempi ja Erkki viisi vuotta nuorempi. Veljet on yhdistetty romaanissa pikkuveli Samuelixi. Mikan isä Toimi ja setä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja ja julkaisivat lukuisia uskonnollisia kirjoja. Kirjat julkaisi useimmiten Suomen Merimieslähetys.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
xxx/ellauri388.html on line 285: Tässä ei oikeastaan voisi puhua mistään yhtenäisestä ihanteesta eli elämänohjeesta, koska "kaunokirjallisuus" on jokaisen itsekohtainen käsite, joka riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on lukenut. Yleensä voinee sanoa, ettei romaanien sankarit selvittele elämänohjeita, vaan uskovat niihin, jotka ovat yleisössä vallalla ja "rakkaus" vaan synnyttää erilaisia draamallisia tai psykoloogisia sattumia, joutuessaan ristiriitaan kylmän, vaativan yleisen mielipiteen kanssa.
1154