Ravit on alkamassa, hepat on rivissä. Korkeat töyhdöt niiden korvain välillä heiluu tuulessa kuin puut (tai kenties mulkut); ja ne heiluttavat valjaissaan simpukankuoren muotoisia vaunuja, joita ajaa kuskit päällään jonkinlainen monivärinen rintahaarniska, ranteista kapeat hihat levenevät käsivarsiin, sääret paljaina, parta ja tukka ajettuina sileäxi hunnityylisesti.
ellauri043.html on line 724:

Pilarit, korkeuttaan puolixi pimeyteen häipyvät, reunustavat rivissä pöytiä jotka jatkuvat horisonttiin, missä näkyy kerrostuvan valoudussa portaikkoja, kaarikäytävien jonoja, kolosseja, torneja ja epämääräsen reunakiveyxen takana palazeja, korkeampia kuin seetripuut, suuria rakennusmassoja mustempina pimeää.
ellauri043.html on line 4323: Sypressien juurella on rivissä naisia kykkimässä hirvennahoilla, kaikilla on diadeemina naruseppele. Joillakin on upeet vetimet ja ne huutaa suureen ääneen ohikulkijoille. Aremmat piilottelee muotojaan käsivarsiin, samalla kuin joku madame, äiti kai, kannustaa niitä takaata. Toiset, musta saali päässä mut muuten aivan nakuina, näyttää kauempaa lihapazailta. Kun joku järbä heittää niille rahaa polville, ne nousee seisaalle.
ellauri090.html on line 152: Roope vittuilee vähän kirkkoisä Augustinuxelle, mikä pudottaa katoliset ainakin sen ihailijakunnasta. Muistattehan, Augustinus oli Leibnizin koulukunnan perustajajäseniä, minkä mukaan tässä elellään parhaassa mahdollisessa maailmassa, koska pirukin on luojanluoma, ja siis paras mahdollinen piru sekin. Jos joku herran tempaus näyttää väärältä, vääryys on vaan tillittäjän silmässä. God works in mysterious ways. Ei tässä olla mitään manilaisia (Arouet siellä takarivissä, pyyhi virnu poies naamalta tai tulee jälkkäriä, eikä ruuan päälle tule sulle jälkkäriä.) Eli näin:
ellauri106.html on line 40: Oikeassapa oli kapu. Phillun humoristilaatu on tukahdutettu raivo. Shixavaimosta sillä ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Eikä muistakaan naisista. Tukahdutettu raivo, misogynia ja pedofilia. Selvä pyy: oidipuskomplexi. Älkääkä yhtään supisko ja hihittäkö siellä takarivissä! Näillä paasauxilla ja Rothin sepustuxilla ei ole kerrassaan mitään yhteistä! Any similarities to persons dead or living are purely coincidental.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 332: Vittu uskonnotkin on tota samaa peliteoriaa, sillä erotuxella että tit for tat tapahtuu haudan takana. Huonolla mailalla tai pelionnella pelannut surkimus saa ylituomarilta hyvitystä kärsimistään takaiskuista kuin takarivissä korista pelannut lyhyenläntä Kimmo Koskenniemi vapaaheittoja isoveljien taklausvirheistä.
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri150.html on line 393: Jyrki Lehtolan kolumni: Sanna Marin – likka, jota tarttee vielä kouluttaa Älkää käsittäkö väärin. En oo sovinisti. En todellakaan. Onhan se kiva välillä kattella, kun lavalla on timmejä daameja eikä rumia miehiä (en oo homo). Ja hyvin tää hallitus on asiansa hoitanut, hienosti seisoo likat rivissä lukemassa miesten kirjottamia tiedotteita.
ellauri158.html on line 476: Kaikki ruumiit liikkuvat joskus hitaammin, joskus nopeammin. (Entäs ne jotka eivät liiku? Pst! Hiljaa takarivissä)
ellauri162.html on line 558: Prudentiuxen Psychomachia oli aikansa Marvel sarjakuva, jossa hyveet ovat supermiehiä. Hieman alle tuhannessa rivissä runo kuvaa paheiden ja hyveiden konfliktia taisteluksi Virgilin Aeneidin tyyliin. Tuhat kristittyä marttyyriä hurraa kristinuskon hyökkäystä, tekee aaltoja ja voittaa sen.
ellauri192.html on line 867: Näin ollen Pestel-höyrylaivan saapumiskohtaus, jota kohtaavat penkereille rivissä olevat miehistöt ja joutilaallinen yleisö, toistaa jakson Tshehovin "Nainen koiran kanssa", kun Gurov ja Anna Sergeevna sulautuvat saapuvaa laivaa katsovaan joukkoon. . Samalla tarina siitä, kuinka teatterista löydetty tuoli putoaa yhtäkkiä lattian läpi, vastaa tositapahtumia - puhumme "vuoden 1927 suuren Krimin maanjäristyksen ensimmäisestä iskusta".
ellauri238.html on line 675: Delila kääntyi, näytti meille räkättäville äijille vittunsa ja hymyili kiihottavasti. Minä istuin ensimmäisessä penkkirivissä, niin että olisin voinut koskettaa. Tällaisia huveja löytyy suurkaupungeissa. Aamulla sitten istun kahvilassa sämpylää suussa ja luen lehdestä, että Martin Luther King on tapettu. Kumpihan tuottaa enemmän nautintoa, alastomien tyttöjen tuijottaminen vai murhauutisten lukeminen? Sanoisin että yhtä paljon. Kun porukat puhuvat Ukrainan kansan kärsimyksistä, siinä on sadismia pohjalla. Luulen että rauha maailmassa ei ole mahdollinen, ennen kuin apinat ovat seksuaalisesti vapaita, niin että kyrpä ja vittu leikkivät keskenään iloisesti kuin lapset. Jos sittenkään, kyllä lapsillekin tulee riitaa hiimän- ja barbinukeista tai äidin huomiosta. Kun nyt mietin, ize asiassa saan ASMR kaikista näistä kolmesta: rottasota (K), kädetys (F) ja kossupullo (E).
ellauri258.html on line 116: Aivan käsittämätöntä pullistelua nobelistien eturivissä.
ellauri260.html on line 71: Kuuluja personalisteja: Jacques Maritain, joku jenkki Bowne and his first followers and the European personalist Emmanuel Mounier. Takarivissä seisoo enkelitohtori ja punkkitohtorin idolit Heidegger ja Sartre. Katolisia personalisteja olivat Jacques Maritain, Yves Simon, Étienne Gilson, Robert Spaemann, and Karol Wojtyła, eli se puolalainen paavi John Paul kakkoineen.
ellauri300.html on line 345: