ellauri020.html on line 432: Iines alkaa näyttää bisneskynsiä. Akua ei parane neuvoa, muut neuvot kuin "hyvin päätelty Robin" ja "ihan timangia" saa sen takuuvarmasti pahalle päälle. Iines päättää myydä hiihtomajan ja ostaa oman hotlan Nykistä. Hei me lennetään, mennään kuin puhalletut kumilelut Akun privaatilla jumbojetillä. Carter tarjoilee. Sillä on vaan yxi nimi kuin koiralla, se on vaan "Carter nouda" ja "Carter ota luu, hyvä poika". Iines narisuttaa Pyhän Laurin mukavia nahkahousuja koneen nahkapenkillä. Aku röhnöttää toisella laverilla rypistellen jonkun toisen hemmon puvunhousuja, paiskien aivotyötä Eero Asserin paidanhihat käärittynä. Minnehän ne on hukannu taas omat kuteensa? Ehkä Carter on pureskellut ne pilalle kuin Kaxen.
ellauri066.html on line 194: Jyreätä menoa. Mennään eikä meinata. Pois tieltä risut ja männynkävyt. Oulun poikia. Keskipohjalaista sukua. Pispalassa lusi.
ellauri092.html on line 467: Vapaussodan kevätmyrsky lakaisi pois kansalaissodan risut ja männynkävyt. Honkaniemi myytiin. Niskavuorta ei myyrä! uhitteli Hella Wuolijoki. Se osas pitää puolesa. Mutta Hilja oli ize asiassa jo kylästynyt emännöimään Honkanummella.
ellauri102.html on line 382: Mix poliitikot sit koko ajan valehtelee työllisyysasteesta? Työllisyysasteella ei korreloi suoraan talouskasvuun enää, vaan käänteisesti: tuottavuus kasvaa joka kerran kun jengi lentää pihalle. Selitys on että joutomiehet pitää panna risusavottaan, jotta niille ei tarvi maxaa niin paljon avustuxia. Kun ne kieltäytyy hyödyttömästä ja nöyryyttävästä työstä niin on oiva syy jättää maxamatta korvauxet. Ja voihan ne risut myydä sitten vanhuxille hellapuixi.
ellauri185.html on line 330: Oho? Kysymys 35 puuttuu Tiede-lehden luettelosta. Perimmäisiä kymysyxiä onkin vain 12. Onko tämä se 13. kysymys, eli mikä kysymys uupuu joukosta? Sekö jonka vastaus on 42? 12 oli Jeshuastakin hyvä luku, leipäannoxet on helppo murisuttaa pojille. Mutta Jee-suxen kanssa siitä tulee 13? Epäonnen luku? Ei hätää Juudas poistui muonavahvuudesta, ja sitten Jessekin. Mitä, taasko jäi vain jalkapallojoukkue? Ehei, vaihtopenkiltä saatiin Juuttaan paikkaa paikkaamaan vilttiketjumies Matti. Josta kukaan ei ole kyllä kuullutkaan, oli se niin maan takamies. Maailman Matti. Matti Nykänen suunnitteli omat hautajaisensa, tuhkat piti sirotella lentokoneesta.
xxx/ellauri057.html on line 775: Sitäpaizi etoo tollanen mezänraivauxen ylistys. Pois tieltä risut ja männynkävyt, tilalle tulee kohta meidän apinoiden tisut hännät ja hävyt. Linnunpesät pois ja liito-oravat, tähän tulee monokulttuurista peltoa. Hän alkoi heti kiskoa tuohta elävien puiden kyljistä. Auts! Nahka pitäs kiskoa sen omasta perseestä.
xxx/ellauri086.html on line 872: Whether Tempter sent, or whether tempest tossed thee here ashore, selässänsä risutaakka, tänne konttoriini saakka!
xxx/ellauri129.html on line 457: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri166.html on line 34: - Mutta kupeteeraa vaan! Istukaa, tuumitaan nyt aluxi, sanoi Halfkylä palopaikalla. Mitäs pojat noin muutoin tietää? - Ei me oikeastaan mitään niin... "Rymy" vastasi. - Se on paha juttu, Koillinen heristi sormeaan. Pitää tietää paljon, lähes kaikki! Nimittäin sitten on turvallista olla: täysinäinen kukkaro ei kilise! Minäkin tutkin ihmetellen näitä Suomen asioita juuri teidän saapuessanne. Ja lisää kullanarvoista tietoa ahtautui luukaaliin kuin väkeä Tokion metroon. Pääsin viimeinkin perille siitä, mikä Viksbergin mezässä aina rapisee? Oikea vastaus on: sairaan pojan haamu, joka kantaa risutaakka. Iloisempaa ja reippaampaa tietoa edustaa se, että herrat Junttila ja Larsson lykkivät kummallisilla kanoottien näköisillaä vesisuxilla Tallinnasta Porkkalaan kahdessatoista tunnissa. Vai mitä pojat?
xxx/ellauri193.html on line 579: Två av de mest häpnadsväckande pristagarna av Nobels litteraturpris är utan tvekan de båda arbetarförfattarna Eyvind Johnson och Harry Martinson, som delade på priset 1974. Inte så mycket för att någon hävdade att de inte var förtjänta av priset av litterära skäl, utan snarare för att båda två vid tidpunkten för prisutdelningen satt i Svenska akademien och därmed gav priset till sig själva, eller mer korrekt sagt, till varann. Hur genant detta än är så här i efterhand är det ändå värt att lyfta deras författarskap som betraktas som en viktig del i den mer eller mindre unikt svenska arbetarlitteraturen.
10