ellauri022.html on line 614: Pelottavinta bastardeissa on se, että bastardikin perii. Menee reviiristä osa harakoille. Geeneillä lunastetaan pesästä meemejä. Ison Paulin hukkakaurasta piti lainhuutoon tehdä tarkka selvitys. Ei löytynyt kyykäärmeen sikiöitä. Carlsonit sopivat että ollaan ihan hiljaa, ei kerrota, lahjottiin hiljaisexi kummilahjoilla. Piru peri, nuo pikku Bernadottet.
ellauri036.html on line 2009: Mut annas olla kun reviiristä tulee pulaa.

ellauri058.html on line 607: Anssi Sinnemäki ei ilmeisesti myöskään ole ollut tietoinen Karosen oletetusta reviiristä, sillä kokenut toimittaja uskalsi viime kesänä julkaista tutkimuksen Haanpään novellikokoelmasta Kenttä ja kasarmi (1928).
ellauri107.html on line 357: Kun Coleman lakkaa puhumasta reviiristä se alkaa puheen nartuista. Vitun apinat. Juutalaiset raivaavat tiensä hämmästyttävästi ghetosta huipulle. Tässä on vähän tällästä homosteluakin mukana. Molemmat äijät, Coleman ja Nathan on Philip Roth erivärisissä vaippahousuissa.
ellauri110.html on line 666: On Hande uskontoon enemmän kuin oljen verran raollaan. Sitä viehättää toi murkkukeko ja uskovaisten yhteisön uho ja tuho. Uhoahan Handessa on enemmän kuin kotitarpeixi. Tuhoakin piisaa. Ja tota uskovaisten passiivis-aggressiivista nöyristelyä. Valta on myös mammonaa. Pikemminkin päinvastoin, better yet, reviiristä on molemmissa kysymys. EAT KILL FUCK.
ellauri152.html on line 440: Musta toi idea et jumalan piti tehdä saatana jotta apina voi treenata siihen freewilliä kuin johkin nyrkkeilysäkkiin on aivan hanurista. Siinä on kyllä pantu peliteoria ihan liian korkealle statuxelle, ja absolutisoitu just tän apinalajin utiliteetit erehdyttävästi apinannäköisen jumalan tahdoxi. Mitä saatanan pahaa se nyt on jos vaikka jellona tahtoo popsia Danielin, tai joku palestiinalainen pitää kiinni reviiristä?
ellauri172.html on line 817: Valtaosa pappiromskuista käsittelee papin pippelöintiä. Huismanni oli oikeassa että papin kohdalla nimtuten tämä osa silverbäkin reviiristä on se kiperin. Ihmekös tuo kun katolliset ruuvaa irti papin kikkelin. No kyllä protestantitkin koittaa estää papin hevosia karkaamassa muihin talleihin. Siitä syntyy aika lailla misogyniaa, happamista marjoista. Le dégoût, la haine de la femme le firent jurer comme un charretier.
ellauri188.html on line 302: Tabun takia markiisittaret eivät saaneet käyttää venettä. Tabu haha, sama tabu minkä tautta saudittaret ei saa(neet) ajaa autoa eikä kävellä yxin kadulla ilman isää aviomiestä poikaa tai veljeä. Kylnää tabut tiedetään. Muut ei saa päästä "mun" kaikkein pyhimpään, mun Marilynin hurlumheihin. Vittu et mua ottaa päähän kaikenlainen pyhistely. Puhtaasti reviiristä siinä on kymysys.
ellauri271.html on line 196: Dostojevskin jauhanta siitä voiko ihmispolo haluta vapaasti mitä haluaa on punainen silli. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä halut on koulittu matelijanaivoihin darwinismin avulla, ja niistä tärkein on pitää genomia hengissä. Lähes aina kuin elukat tumpeloivat näissä survival geimeissä, ne eivät laske oikein mikä pelittäisi parhaiten pitkässä juoxussa, haamivat vain jotain lyhytkestoisempaa tyydytystä. Siinä on Darwinilla vielä homma kesken, eikähän koko ansaintalogiikka välttämättä mahtuisikaan geeneihin. Koiraan on keskimäärin viisasta panna jokaista halukasta panopuuta, koska sillä maximoituu lisääntymismenestys 1. sukupolvessa. Mutta lisääntymismenestyxen maximoimisexi on myös reviiriä puolustettava! Kalan sdradegia toimii jos reviiristä ei niin ole väliä, tai se on yhteinen kuin kommunisteilla. Mutta termiittiapinoilla reviiri on mobiili ja kulkee kalukukkarossa! On siis optimoitava milloin kandee maxaa nussinnasta ja milloin pitää kiinni rahapussista. Tästä tulee se EAT! FUCK! KILL! problematiikka jota koko kirjallisuuden on nähty pohtivan.
ellauri475.html on line 296: 256 Tässä on taas Jannelta täysin unohtunut se että apinat on luonnostaan seuraelukoita, ja missä ollaan seurallisia vahditaan myös tarkkaan reviireitä eikä summassa päästetä kaveria oman naaraan perseelle tai saaliin osille. Siitä se moraali heti lähtee, silverbäkit sitä vahtivat silmä kovana. Ihan tyhmää jauhaa onko apinat syntyjään hyviä vai pahoja, totta kai ne on kumpaakin, riippuen kenen etuja ne kulloinkin valvovat. Koko omistuxen idea on reviiristä syntynyt. Kaikki elukat niitä vahtivat ja ärisevät toisilleen kun pitää niistä jakaa jotakin. Toisaalta ei vain apinat vaan muutkin elukat kohtelee suht suvaizevasti toisia, ainakin jos ne on pieniä söpöjä ja vaarattomia, eivätkä maistu hyvältä. Eli Jannen kultainen sääntö kuuluu:
xxx/ellauri186.html on line 140: Jos tässä olis vaan kysymys rauhasta niin voishan Suomi, Ruozi ja Ukraina luvata olla liittymättä länsiliittoon. Mutkun ei. On kysymys reviiristä.
xxx/ellauri224.html on line 475: Iloisia uutisia Hoblasta: Helsinki laivaa talvilämpimixi käryävää kivihiiltä Australiasta asti. Näin puolustetaan maan energiaomavaraisuutta. Australia on meidän puolella, vaikka maapallon takapuolessa. Ettäkö se kasvattaa hiilijalanjälkeä? Mitä väliä enää maailmanlopusta, nythän on kyse jostain elintärkeämmästä, nimittäin länsiapinoiden reviiristä! Sitäpaizi hiilet tuodaan laivalla, ei siitä jää mereen jalanjälkiä. Valaille voidaan vaikka teettää korvalappuja.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
13