ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri028.html on line 478: Välillä minä käyn Seijan veeseessä virzaamassa pöntön reunalle.

ellauri051.html on line 1368: 768 Where the yellow-crown'd heron comes to the edge of the marsh at night and feeds upon small crabs, 768 Missä keltakruunuhaikara tulee yöllä suon reunalle ja ruokkii pieniä rapuja,
ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
ellauri090.html on line 362: Querida! Ao pé do leito derradeiro, Rakas! viimeisen tän sängyn reunalle,
ellauri142.html on line 397: Bhagavad Gîtân oppi ei ole mikään huono ajatus, myhäilevät silverbäkit taustalla pyylevinä kuin Lautuma. Mixi Buddha on niin läski? Koska se syö ruuat muiden lautaselta, jättää Eeditille reunalle vaan sinapit. Se on läski niiden puolesta. Samalla lailla kuin Kim Kardashian on rikas ja komea laahuxen edestä.
ellauri188.html on line 265: HS Vantaa|”Ei herran­jestas, autoilijat eivät tule tykkäämään” – Vantaan itä­reunalle on luvassa liikenne­järjestelyjä, jotka mullistavat pysyvästi yksityis­autoilijoiden elämän!
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri345.html on line 151: Kaunis aamu lähestyi, kun nuori ja ystävällinen nainen liikkui häntä kohti. Hän lähti kadulta, ilmeisesti odottaen rauhaa ja virkistystä tuoreessa paikassa, josta hän löysi itsensä. Hänen kirjansa putosi hänen käsistään, hämmästyneenä. Pyhiinvaeltaja, jolla oli maailman kauneimmat silmät ja miellyttävän liikkeen elävöittämät kasvot, oli niin erottuva ruumiiltaan, askeleelta ja sopivuudeltaan, että hän nousi tahattomasti istuimeltaan ja katsoi kadulle nähdäkseen seurueen, jota hän epäili hänen takanaan.. Sitten hahmo kiinnitti jälleen hänen huomionsa kumartaen jaloisesti häntä kohti, ja hän vastasi kunnioittavasti tervehdyksen. Kaunis matkustaja istuutui lähteen reunalle sanaakaan sanomatta ja huokaisen.
ellauri396.html on line 156: Shepherd huomaa olevansa keskustelun keskipisteessä, joka on puhjennut yliopistoissa, verkkokeskusteluissa ja sanomalehtien pääkirjoituksissa eri puolilla maanosaa; jossa Laurier on saatettu huonoon maineeseen ja sen akateemikot saatettu vainoharhaisuuden reunalle. Shepherd on kahden liikkeen välissä, joista toinen edustaa transsukupuolisia ihmisiä, jotka puhuvat oikeuksiensa puolesta, ja toinen oikeistolaisten sananvapauden protektionisteja, jotka taistelevat poliittista korrektiutta vastaan ​​koulukampuksilla.
ellauri408.html on line 622: Heti kun hän tulee sisään, hän vie hänet huoneen herran luo. Päätelty on siellä kuka karole ystävällisen seuransa kanssa. Tämä valittu joukko koostuu Liessestä, rakkauden jumalasta ja hänen palvelijastaan ​​Gentle-Regardista, kauneudesta, rikkaudesta, Largessesta, franchising-sopimuksesta, kohteliaisuudesta, Oyseusesta ja nuorista. Kohteliaasti nähdessään rakastajamme, hän tulee hakemaan hänet ja esittelee hänet konventille. Hän osallistuu karoleen ja tanssien päätyttyä kiirehtii vierailemaan lumotussa puutarhassa. Hän pysähtyy suihkulähteen reunalle, joka ei ole kukaan muu kuin Narkissuksen lähde, ja haluaa hänen tavoin ihailla itseään kirkkaissa vesissä. Alareunassa on maaginen peili, jolla on ainutlaatuinen hyve. Kaikki ne, jotka katsovat sinne, ovat yhtäkkiä niin ihastuneet näkemäänsä, että voittamaton intohimo valtaa heidän sydämensä. Rakastaja ihailee upeaa ruusupensasta, josta hän valitsee yhden, kauneimman kaikista, ja hänen sydämensä palaa välittömästi halusta poimia jumalallinen kukka. Kun hän pohtii häntä, rakkauden Jumala ampuu nuolensa häntä kohti. Haavoistaan ​​uupunut rakastaja putoaa tajuttomaksi. Rakkaiden Jumala ryntää hänen kimppuunsa, ottaa hänet vangiksi, tarttuu hänen [s. XXIX] siittimeen sulkemalla sen kultaisella avaimella, sanelee sille käskynsä ja katoaa.
xxx/ellauri013.html on line 592: Ambrosius kaipaa pilven reunalle.
xxx/ellauri177.html on line 365: Villiintynyt puutarha oli se kiusaaja, jonka jokainen ääni opetti rakkautta. Permannolta tuli pyörtyneiden kukkien tuoksuja, pitkä kuiskaus, joka kertoi ruusujen häistä, orvokkien ahkeruudesta; eikä heliotroopeilla ole koskaan ollut sensuellimpaa intoa. Hedelmätarhasta kuului tuulen tuomia kypsiä hedelmiä, hedelmällisyyden rasvaista tuoksua, aprikoosien vaniljaa, appelsiinien myskiä. Niityt korottivat syvempaa ääntä, joka muodostui auringon suutelemien miljoonien ruohojen huokauksista, lukemattomien helteisten ihmisten laajasta valituksesta, jokien viileiden hyväilyjen pehmentämä, juoksevien vesien alastomuus. josta pajut haaveilivat ääneen halusta. Metsä puhalsi tammien jättiläismäistä intohimoa, korkeiden metsien urkulauluja, juhlallista musiikkia, joka johti tuhkan, koivujen, sarvipuun, plataanien häitä, lehtien pyhäkköjen pohjalla; kun pensaat, nuoret pensaat olivat täynnä ihastuttavaa tuhmuutta, toisiaan jahtaavien, ojien reunalle heittäytyneiden, toistensa iloa varastavien rakastajien melua keskellä suurta oksien kahinaa. Ja tässä koko puiston liitoksessa karkeimmat halaukset kuuluivat kaukaa, kallioilla, missä lämpö sai kivet turpoamaan intohimosta, missä traagisella tavalla rakastetut piikkiset kasvit ilman läheisiä lähteitä voisivat helpottaa. he kaikki sytyttivät itsensä tähdellä, joka laskeutui heidän sänkyynsä.
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan ​​kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri295.html on line 654: “Valac? Seere? Mitä täällä oikein tapahtuu?” Me molemmat käännähdimme. Rahab seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
16