ellauri014.html on line 1209: Parempi kuolla nyt, lopettaa peli kun on joholla, eikä vasta viimeisexi jääneenä ryppyisenä leskenä. Kuolla reippaana hyvässä kunnossa kauniina, ihailijoiden ympäröimänä, eikä yxin jossain hoivakodissa masentuneena vanhana kalkkunana, niinkuin Tutu.
ellauri048.html on line 1301: Who pledgest now thy gallant son; Joka panit myyntiin reippaan poikasi;
ellauri055.html on line 757: Lahtinen jäi tappamatta loppuselvityxessä, kun se ei osannut selittää kenen puolella se oli ampunut. Lahtinen häkeltyi ja koitti sorahdellen selittää jotakin, josta kysyjä ei saanut mitään selvää. Koko Lahtinen tuntui sorisevan ylhäältä alas asti. Vöyriläinen antoi sille reippaan potkun takapuoleen ja komensi: Ja marls nyt äijä. Ja painu vähän pirlkeleen äkkiä helvetin kuuseen. Ja Lahtinenhan painui.
ellauri061.html on line 1115: Tää on tyypillistä autofiktiota sikäli et Jarza parantelee elämänsä suurimpia vajavuuxia. Tässä tarinassa sillä on tyttökin ja se voi esittää sovinistisesti reippaan Voltteri- pojan ja ihqun kuopustytön isää. Vaimo tekee ruokia. Jarza kazoo izeään peilistä. Mulkku näyttää pienentyneen. Aika lähteä kustantamon jouluglögeille. Se on julkun työtä. Edustamista. Narsististen linssiluteiden kausikazelmus. Siihen tuli joku viestintäviipottaja, entinen miesuutisankkuri Maikkaris
ellauri080.html on line 106: Neuroottinen on nurja puoli positivistista, eli pessimisti siis, sellainen joka pelkää kaikkea ja häslää koko ajan, siis tyypillinen nainen. Mixkähän noi tomppelit jätti sen tälleen nurinpäin, kun kaikki muut piirteet on reippaan amerikkalaisen tunnuspiirteitä? Halusko ne ajaa naiset joukolla yhteen nurkkaan sillä, noinniinku villin lännen karjatilan meiningillä?
ellauri282.html on line 270: Matti on varmaan ollut poikasena parzikassa. Se näät hyräileepi partiolaisten nozkilauluja. Hizi etne ovat ällöjä. Tiimi istuu reippaana väiskilakit päässä Lammassaaren nuotiolla ja paistaa lettuja.
ellauri434.html on line 408: Flegmaattisuus kaikessa jokapäiväistä elämää koskevassa ja tulinen kiire kaikessa henkistä työtä koskevassa kuuluivat T. Vaaskiven olemuksen jyrkkiin vastakohtiin. Historia, filosofia, luonnontieteet, biologia, sielutiede ja ennen kaikkea maailman jokainen uskonto olivat hänen tutkimushalunsa kohteina, paitsi kaunokirjallisuuden suurta maailmaa, jossa hän suorastaan eli ja hengitti. Uuno Kailaan kanssa oli sielun veljeyttä, kumpikin piti vanhoista tädeistä ja peräaukoista. Monumentaalisern taata Sillanpäähän sopi sovittaa Freudin ja Kretschmerin teorioita. Päästyään etelään Tallinnaan 1937 hän tapasi prof. Suitsin ja tämän reippaan rouvan.  Professori Oraxen (salvukarju) kanssa syntyi puoliujoa haastelua ja kivaa jimbajambaa. Savukkeiden päät hehkuivat ja ilmassa liiteli nimiä sellaisia kuin Shelley, Poe — Goethe — Manninen. Tatu piti myös Uppsalasta ja Turusta.
7