ellauri011.html on line 601: epärealistista potpurria, jolla on

ellauri054.html on line 57: Teos, joka nosti hänet maailmanmaineeseen oli kuitenkin Janua linguarum reserata, Avattu kielten ovi (1631), latinan kielen realistista ajattelutapaa hyödyntävä oppikirja, josta otettiin pian painoksia eri kielillä Euroopassa.
ellauri058.html on line 157: Nykymaailmassa ei ole realistista, että ihminen huolehtii yhtä aikaa omista lapsistaan, omista vanhemmistaan, ja omasta urastaan. Jostakin on laistettava, ja mikäs siihen parempi kuin vanhuxet. Uralta kerätään ne tuhatlappuset joilla vanhat pidetään kituuttamassa jääteleillään. Sillinpäitä järsien, kun sattuu sillipäivä. Käytävillä huhutaan uusista perunoistakin.
ellauri060.html on line 211: Kirjan kerronta ei ole koko ajan realistista vaan siinä on fantastisia piirteitä esimerkiksi kun pastori kulkee pitkin Viluvaaran hautausmaata.
ellauri096.html on line 511: Kenties eeppisimmällä nimellä koskaan varustettu Jaakko Yli-Juonikkaan uusin romaani jatkaa hevostallin ympärille kietoutuvaa surrealistista Neljä ratsastajaa -sarjaa.
ellauri145.html on line 745: Sitä voisi epäillä, että tää jo riittäisi herättämään hänen pelottavan läppänsä: "Minä puhun alleni." Subrealistista pälinää, eikö mitä? Kaikki sanojen kokoonpanon tarjoamat resurssit käytetään häikäilemättä sanaleikistä alkaen, Nouveaun, Rousselin, Duchampin ja Rigautin myöhemmin käyttämään, kaikkiin muihin tarkoituksiin kuin huvitteluun, pikemminkin päinvastoin: kun hänet kuskattiin kuolemaisillaan Dubois´n taloon, Corbière kirjoitti äidilleen: Olen Dubois´ssa, josta arkkuja tehdään. (Du bois = puusta, honaazä? LOL)
ellauri158.html on line 436: Aina tietää että kun Siili alkaa monisanaisesti pulista, se ei välttämättä izekään ihan tiedä mitä se haluu sanoa. Mitähän tääkin taaas olisi? Onxe jotain sellasta että toteutumattomat asiat (esim siis apinoiden esi-isät) on olemassa joteskin kuitenkin jumalan hämärinä ajatuxina sittenkin kun niitä ei oikeasti ole? Vaikea sanoa, kun Siili ei edes ize kexi yhtään kunnon esimerkkiä. Jotain geometrista höpinää ympyrään piirretyistä neliöistä vaan. Tässä tulee mieleen sen peräsuolisyöpään kuolleen Jon Barwisen vaikeudet kun se koitti rakentaa semantiikan vaan yhdestä mahdollisesta maailmasta. Se oli aika siilimäistä. Onkohan se oikein realistista? Jaakko Hintikkaa sanottiin idealistixi kun sillä oli niitä monia. Hintikkaa ei hirveästi vaivannut oliko ne oikeasti olemassa, leikisti oikeasti, mitä väliä. Ize asiassa Barwise oli varmaan niistä oikeistolaisempi. In his last year, Barwise was invited to give the 2000 Gödel Lecture; he died prior to the lecture.
ellauri210.html on line 341: Mimmosia runoja Pablo väsäsi? Entä mimmosia läppiä? Picasso kirjoitti paljon surrealistista runoutta vuodesta 1935 alkaen ja surrealistisen näytelmän Le Désir attrapé par la queue (1941).
ellauri210.html on line 1072: Yhdysvalloissa vietetty aika toi Dalílle aiempaakin suurempaa menestystä. Hänen näyttelynsä kiersi maan suurimmissa kaupungeissa, ja hän julkaisi omaelämäkertansa, josta tuli myyntimenestys. Hän teki yhteistyötä Walt Disneyn kanssa: he suunnittelivat surrealistista piirroselokuvaa Destino, mutta tuotanto keskeytettiin ja elokuva valmistui vasta vuonna 2003. Eivät varmaan päässeet yhteisymmärryxeen vizeistä.
ellauri254.html on line 789: Mikäs tässä oli vikana? No eihän se järin realistista ollut. Eikä ehkä ollut hyvä idea vaatia sille monopolia. Silti vittu 100% länsiviihteestä lähtee ihan vastaavista lähtökohdista. Siinä sankareita vaan ovat individualistiset pyrkyrit jotka onnistuvat kipuamaan keon huipulle, tollaset John Workmanit sun muut supermiehet.
ellauri353.html on line 233: Seuraavan yhteiselokuvan The Discreet Charm of the Bourgeoisie (1972) idean alkio tuli Buñuelista ja Silbermanista, jotka keskustelivat järjettömästä toistosta jokapäiväisessä elämässä; Silberman kertoi anekdootin siitä, kuinka hän oli kutsunut ystäviä illalliselle taloonsa, mutta unohti sen, niin että hän oli poissa päivällisiltana ja hänen vaimonsa oli yöpukusillaan. Elokuva kertoo ryhmästä varakkaita ystäviä, jotka ovat jatkuvasti umpikujassa yrittäessään syödä yhdessä. Vänkää, eri surrealistista.
ellauri375.html on line 63: Aivan lopussa näkyy myös Spielbergille ominainen yltiösentimentaalinen kädenjälki: sama ohjaaja joka vielä tuntia aikaisemmin teurasti graafisesti aseettomia siviilejä avaruusolioiden kuolemansäteillä, ei malta olla lopussa silittämättä oletettua massayleisöä myötäkarvaan kääntämällä jokaisen auki jääneen juonenpätkän osoittamaan mahdollisimman siististi ja yksiselitteisesti kohti onnea ja hyvääoloa. Yltiösentimentaalista ja epärealistista!
xxx/ellauri057.html on line 985: EU-nuķki: Niin, toi vertaaminen Olli Jaloseen. Me ollaan ihan erityyppisiä. Olli kirjoittaa realistista proosaa. Kikkelipojun bio so far:
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri178.html on line 347: Anton Tšehovin tuotanto sijoittuu realismin ja modernismin väliin: kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tšehovin kerronta on puolueetonta, objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja yksinkertaista. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.
xxx/ellauri239.html on line 112: Onkin varmaan niin että Konfutsen yksinomaan maallista ja käytännöllistä elämää silmälläpitävä oppi paremmin sopii kiinalaisille, joiden elämänharrastukset ovat ”realistista” laatua. Kiinalainen luonne lieneekin yleensä taipuvainen ulkonaiseen huomaavaisuuteen ja älykkyyteen; onhan kiinalainen ”viekkaus” käynyt miltei sananparreksi. Ei niin ollen ihmetytä, jos kiinalainen mandariini sanoo taoisteja ja buddhalaisia tyhjänpäiväisiksi lahkolaisiksi, jotka eivät käytännöllisessä elämässä ole miksikään hyödyksi, he kun ”vain ajattelevat elämää”. Sellainen arvostelu ei itse asiassa merkitse mitään, sillä samalla tavalla nimitetään täällä länsimailla ”haaveilijoiksi” ja ”idealisteiksi” niitä ihmisiä, jotka etsivät syvempää tietoa elämästä kuin sitä, mitä tavalliset oppikoulut tarjoavat, ajatellaan nyt vaikka ruusuristiläisiä.
xxx/ellauri312.html on line 466: Kätilö tutkii hyperrealistista vauvanukkea pitäen sen suua auki peukalolla.

17