ellauri021.html on line 75: Vähän häirizee näissä epigrammeissa turha apinoiden touhutuxen kiillotus. Moraalinen sanasto, jolla niiden edesottamuxia puleerataan paremmixi, vaikka kuinka Edgar koittaa olla realistinen.
ellauri023.html on line 1124: Leevi oli liian inhorealistinen, kemisti ei tunne likaa. Leevi näki ettei täissä ole kyse hyvixistä ja pahixista vaan ylikansoituxesta. Turpa kii Leevi, näit väärin. Voittajien pyhitys on alkanut.
ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
ellauri080.html on line 841: Eli kysymys on sitten miten realistinen on toi talousliberaali näkemys vapaasta valinnasta jos pikku apinat ei olekaan vapaita edes valizemaan vetääkö ne mömmöä vai ei. Ei se oo. Se on suuren luokan vedätys. Kuten Ari sanoi se on vapaa joka voi tehdä sen mitä se haluaa. Ihan sama päättikö se sen ize vaiko ei. Ei siis "mitä ikinä". Siinä Dostojevski ja muut uusliberaalit ääliöt astuu yxinkertaisesti paskaan.
ellauri098.html on line 699: ESTP on realistinen sopeutuja aineellisten asioiden maailmassa.
ellauri098.html on line 704: ESFP on realistinen sopeutuja ihmissuhteissa.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri210.html on line 1058: Varhaiskauden surrealistinen Dali teki tilaa 1935 henkilölle nimeltä Avida Dollars, joka maalasi julkkisten muotokuvia, palasi paavin helmaan ja sai siltä sovinnaisesta kirkkotaiteestaan peukutuxia. Sille Anterolla ei ole mitään asiaa.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri254.html on line 783: Sosialistinen realismi oli vuosina 1934–1991 Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa esiintynyt realismia edustava taidesuuntaus ja menetelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin taiteisiin.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri266.html on line 79: Desmond John Morris, Linnean seuran heppu honoris causa. (s. 24. tammikuuta 1928) on Bo Egovin ikätoveri englantilainen eläintieteilijä, etologi ja surrealistinen taidemaalari sekä suosittu kirjailija ihmisen sosiobiologiassa. Desmond ei ole vielä kuollut. Se muistetaan vuoden 1967 kirjastaan ​​The Naked Ape ja 50-luvun televisio-ohjelmasta Zoo Time. Myrkkykäärme karkasi, juontaja kuristui mikrofonijohtoon, leijonat naivat livenä, siinä kohokohtia. Öisin Desmond maalailee matkien Congo apinaa ja Dalin Salvadoria. Ne on kyllä vainaita.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri299.html on line 243: Joku Goodreads tampio oli pettynyt että katususikosken keissi sovittiin rahalla. Ketään ei ammuttu paizi pari mitätöntä lakua. Tää oli tosi realistinen loppuhuipennus, tästä täydet pisteet Susikoskelle.
ellauri309.html on line 1059: Mikki on epärealistinen yhdistelmä rauhia Draufgängeriä ja sanftia, freundlichia Mannia. Kaikkea ei voi saada, you can't have both, sanoisi Kingsley Amisin isäpappa. Sellaisia on vain kirjoissa. Onse epistä ettei voi saada sellaista, eikä izekään olla joku Laura Templeton. Vaan vain joku simpleton joka ostaa Nooran kirjoja ja vetää käteen milloin peiton alla milloin vessassa.
ellauri321.html on line 396: Runossa kuvatut uurnakuvat on tarkoitettu ilmeisiksi kuvauksiksi yhteisistä toiminnoista: seurusteluyrityksestä, musiikin tekemisestä ja uskonnollisesta riitistä. Figuurien oletetaan olevan kauniita, mutta muuten itse uurnan oletetaan olevan realistinen.
ellauri349.html on line 211: Eskikin kuuluisi ilolla Suomen talollisiin, realistisen hyväntahtoiseen söhösakkiin, vaikkei ole niin realistinen kuin Pipsa.
ellauri353.html on line 169: Luis Buñuel Portolés oli espanjalais-meksikolainen surrealistinen elokuvaohjaaja ja runoilija. Hän "kritisoi" useissa elokuvissaan porvaristoa ja papistoa. Buñuelin ensimmäinen elokuva oli Salvador Dalín kanssa tekemä lyhytelokuva Andalusialainen koiro. Vizi nää 3. vuosituhannen tölperöt ei osaaa enää käyttää lauseenvastikkeita eikä persoonaopäätteitä. Mixi edes yrittää?
ellauri353.html on line 198: Vuonna 1949 Buñuel luopui Espanjan kansalaisuudestaan tullakseen meksikolaiseksi. Los Olvidados Ciudad Mexicon katulapsista pysyy Munuelin teosten joukossa hetkenä, jolloin hän murtautui pinnalle ja räjähti, ennen kuin hän vaipui takaisin kuin ilotulite etuoikeutettujen maailmaan, jossa hänen surrealistinen näkemyksensä rakasti pelata. Buñuelin katulapset eivät ole "jalostettuja" heidän epätoivoisesta selviytymistaistelusta, he ovat itse asiassa armottomia saalistajia, jotka eivät ole parempia kuin heidän yhtä romantisoitumattomat uhrinsa. Kuvaamisen aikana useat miehistön jäsenet vastustivat tuotantoa monin eri tavoin: yksi teknikko kohtasi Buñuelin ja kysyi, miksi hän ei tehnyt "oikeaa" meksikolaista elokuvaa "sen sijaan surkea kuva kuten tämä"; elokuvan kampaaja erosi paikan päällä kohtauksen johdosta, jossa päähenkilön äiti kieltäytyy antamasta hänelle ruokaa ("Meksikossa yksikään äiti ei sanoisi noin pojalleen."); toinen henkilökunnan jäsen kehotti Buñuelia luopumaan "roskakasalla" ampumisesta. Eivät pitäneet rikkaan spanjuunan ilostelusta märkäselkien kustannuxella. Buñuelilta vaadittiin jopa Meksikon kansalaisuuden peruuttamista.
ellauri368.html on line 110: Itse asiassa 1860- ja 1870-luvuille tyypillinen ideologinen realistinen romaani keskittyi naamioituneiden "valon poikien" taisteluun valaistumisen tuomiseksi juutalaiseen ympäristöön, jota kuvattiin synkänä ja fanaattisena.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia ​​lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
xxx/ellauri075.html on line 526: Cranen kaunokirjalliset teokset edustivat realismia ja varhaista yhdysvaltalaista naturalismia sekä impressionismia. Häntä pidetään nykyisin yhtenä sukupolvensa innovatiivisimmista kirjailijoista. Lisäksi Stephen Crane voidaan sanoa olevan yksi harvoista vakavasti otettavista villiä länttä kuvanneista kirjailijoista. Cranen teksteissä yhdistyvät realistinen kuvaus, korkeakieliset ilmaisut, tavallinen puhekieli ja liioittelevat kielikuvat.
xxx/ellauri087.html on line 54: Mutta sitten: “Pafos-viikko sallii irrottautumisen suorituspaineista ja arjen hyörinnästä. Syntyy vapautunut, kunnioittava, hyväntahtoinen, positiivis-realistinen kohtaamisen tilanne, jonka ytimessä on jokaisen meidän ihme ihmisenä. Tunnelma on hyväksyvä, inspiroitunut, rohkaiseva, kohtelias ja kohottava. Työskentelemme hienoviritteisen hengittävästi, kukoistuksen huokoisuuksia vaalien, kukin omalla tavallamme.”
xxx/ellauri177.html on line 397: Täh? Minnekkä nää oli 19. vuosisadan tyyliset aika seikkaperäiset asusteensa hukanneet? Ois kannattanut vähän pöyhiä puskia nussimisen jälkeen eikä niin hätäisesti lähteä vaan kahta kättä heittäen. Zola ei nyt ole kovin realistinen, mutta sehän olikin naturisti, ja loppupäässä suorastaan symbolisti. Tää kirja ainakin on aivan hanuristin kädestä..
xxx/ellauri208.html on line 877: Keinotekoinen ehkä mutta inhorealistinen. Sellainen muovisäkkimeri siellä paraikaa onkin, sargassolevän sijasta, kiitos vitun muovin kierrättäjien.
xxx/ellauri237.html on line 1047: Kukaan ei voi epäillä sitä, että optimismi on asenne, joka voi viedä meidät pitkälle elämässä ja auttaa meitä olemaan onnellisia. Optimismi on hyve, kunhan optimistisella ihmisellä on korkea itseluottamus ja hän on realistinen ympäröivään ympäristöön nähden. Elikkä siis terve optimisti on se jolla oikeasti on hyvin pullat uunissa.
xxx/ellauri239.html on line 50: Wayne W. Dyer on izehoitopersoona, joka on tullut mainituxi toisaalla esimerkkinä ESFP-persoonallisuudesta. ESFP (extroverted sensing feeling perceiving) is one of the sixteen personality types of the Myers-Briggs Type Inventory (MBTI) test. ESFPs operate from the principle that “all the world’s a stage” — and they want to be the stars. ESFP on realistinen sopeutuja ihmissuhteissa. ESFP on jenkein ja ämmämäisin tyypeistä: öykkäri ketku touho ääliö. Tai positiivisemmin, "Free-spirited and fun-loving people persons" kuten Kinsella. ESFPs are enthusiastic about having new experiences and meeting new people. They are generally warm and adaptable realists who go with the flow. ESFP authors include Tony Robbins, Wayne Dyer, Deepak Chopra, Bill Clinton, and Paulo "Kani" Coelho. Learn more about how ESFPs write somewhere else. Eli tämä paasaus keskittyy vain Wile E. Coyoteen alias Wayne W. Dyeriin.
xxx/ellauri358.html on line 49: Tämä dokumenttielokuva Pearl Harborin hyökkäyksestä, jonka Toland ohjasi yhdessä John Fordin kanssa, on niin realistinen uudelleenlavastetussa materiaalissaan, että monet pitävät sitä nykyään todellisena hyökkäysmateriaalina. Se voitti parhaan dokumentin (lyhyt aihe) Oscar-palkinnon. Richard Burton oli lyhkänen, mun pituinen ja Humphrey Bogart Wokun kokoa. Sixi ne mahtuivat hyvin valkokankaalle ottamaan hämärässä teräviä vastamulkoisina.
29