ellauri043.html on line 4947: Mutta jumalten rappusten yläpäässä, höyhenenpehmeiden pilvien seassa, joiiden pyörteet kääntyessään pudottelee ruusuja, Venus Anadyomene kazoo izeänsä peilistä; sen silmäterät liukuvat laiskasti sen vähän Esko Ahomaisen raskaiden silmäluomien alla.
ellauri049.html on line 742: Et sur le sol visqueux, hérissé de blocs lourds, Ja sitkeässä maassa, raskaiden polkkyjen
ellauri145.html on line 337: Quand sous les lourds flocons des neigeuses années Kun lumisten vuosien raskaiden hiutaleiden alla
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri315.html on line 342: Perääntyminen alkoi valkoisen armeijan raskaiden tappioiden jälkeen Omskin operaatiossa ja Novonikolajevskin operaatiossa marras -joulukuussa 1919. Kenraali Kappelin johtama armeija vetäytyi Trans-Siperian rautatietä pitkin ja käytti käytettävissä olevia junia haavoittuneiden kuljettamiseen.. Heitä seurasi 5. puna-armeija Genrich Eichen komennolla.
ellauri355.html on line 65: Rutskoi saapui pian suurelle Valkoisen talon pohjoisparvekkeelle, ja käski mielenosoittajia hyökkäämään kohti pormestarin taloa ja Venäjän päätelevisioasemaa, Ostankinon televisiokeskusta. Myöhemmin Rutskoi kiisti ulkomaisen TV-yhtiön CNN:in nauhoittaman hyökkäyskäskyn. Aika samaa puuhastelua kuin Trumpfilla Capitoliumilla. Myös Hasbulatov käski mielenosoittajia hyökkäämään, ja eläkkeellä ollut kenraali Aleksandr Makashov tuli hyökkäykseen mukaan. Kapinalliset ajoivat kahdella kuorma-autolla pormestarin talon katukerroksen ikkunoista sisään, ja talo oli helpolla vallattu. Pian panssarit ja kuorma-autot lähtivät ajamaan kohti Ostankinon televisiokeskusta punaliput liehuen ja Neuvostoliiton hymni soiden. Kremlistä oli kuitenkin samaan aikaan lähtenyt muutama hallituksen panssariauto puolustamaan TV-keskusta. Ostankinossa taisteltiin tunteja, ja kymmeniä kuoli. TV sammui pian sen jälkeen, kun alakerrasta oli alkanut kuulua raskaiden konekiväärien rätinää. Tunnin pimennyksen jälkeen TV:n ykköskanava aloitti lähetykset salaisesta kriisistudiosta. Nyt TV:ssä nähtiin muun muassa itkevä Jegor Gaidar, joka pyysi uudistusmielisiä tulemaan ihmiskilviksi Tverin kaduille kaupungintalon ympärille panssareita vastaan. Sinne saapuikin melko pieni määrä, vain muutamia tuhansia ihmisiä. Moskovan keskiluokka ei pitänyt uudistuksista. Toimintakyvytön hallitus pysyi hiljaa, ja iltapäivää kohti hallituksen edustajia alkoi saapua istuntoon. Samaan aikaan Rutskoi määräsi ilmavoimat pommittamaan Kremliä [puppua]. Rutskoi uskoi kesän laajojen kotimaassaan tekemiensä vierailuretkien pohjalta valtakunnan asevoimien tukevan häntä.
ellauri421.html on line 1062: Yrjö Jylhä oli raskaiden taisteluiden satuttama. Hänen JR 30:n komppaniastaan kaatui 22 Soinin pitäjän miestä yhdessä hyökkäyksessä, Koukkuniemen vastaiskussa, jonka hän oli saanut esimieheltään tehtäväksi.
xxx/ellauri175.html on line 894: Tätä lukemassa suuri keksijä vajosi istualleen laitteen lähelle: - hänen hajamielinen katseensa kohtasi, ei kaukana hänestä, eebenpuupöytä: kuutamo kalpeni yhä hurmaavaa käsivartta, valkoinen käsi sormuksilla lumoutuneena! Ja surullisena mietteliäänä, vaipuneena tuntemattomiin vaikutelmiin, silmänsä kääntyneenä ulos, hän kuunteli yöllä avoimen kehyksen läpi jonkin aikaa välinpitämätöntä talvituulta, joka mustia oksia oksasi, - sitten hänen katseensa nousi vihdoin, kohti vanhoja valopalloja, jotka paloivat, välinpitämättömänä, raskaiden pilvien välissä ja uurteutuneena, äärettömyyteen asti, käsittämätöntä taivaan mysteeriä, hän vapisi, - epäilemättä kylmyyttä - hiljaisuudessa. Perhana, eihän siitä enää mitään tule kun se Sowana pääsi karulle. Paizi jos...
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
9