ellauri018.html on line 294: Menin pian sen jälkeen ylös ja pukeuduin uudestaan, ottaen haltuuni, toivoaxeni onnellisella hetkellä kaksi kääröä, kuten isäntäni suvaizi niitä nimittää (viitaten sillä aikaisempaan jakooni emännältä saamieni ja hänen izensä minulle lahjoittamien oivallisten vaatekappalten välillä); ja puin ylleni hienot alusvaatteet, silkkikengät jalkaani ja hienot valkoiset puuvillasukat, otin hienon täytetyn alusntun, siron, vihriäisen, Mantuan silkistä valmistetun viitan ja takin, ranskalaisen kaulahuivin, kamritsi-nenäliinan ja puhtaat hansikkaat. Ottaen sitten viuhkani ja pienen upean käsilaukun minä kazahdin peiliin ja luulin izeäni taas vallasnaisexi; mutten unohtanut asianomaisia kiitoxia siitä, etä saatoin näin lohdullisin mielin pukeutua näihin vaatteisiin.
ellauri020.html on line 278: Tässä vaiheessa marssitetaan kuvaan Natalie, ja sen partaveizenterävä miljonäärirazastaja Gillette, jonka reittä myöten Natalie on noussut ranskalaisen kauppaketjun sisäänostajaxi. Pomon munaa nuolemalla joo, sanoo kateelliset, Onko ne sen parempia, syystä kyllä kysyy Iivana, nuoleskeleehan nekin saman pomon pyllyä. Kumpi maistuu paremmalta, se on makuasia.
ellauri022.html on line 919: Kirjoitti Todesfugen heti Seijan synnyttyä 1952 mut hävis runokilpailun tyttöystävälle. Suuttui sille siitä kuten mä, kun hävisin tikanheiton Seijalle. Paulkin vähän plagioi muilta runoja, Todesfugekaan ei ois mennyt läpi Urkundista. Sääti ranskalaisen aatelisen tytön kaa, jonka sukulaiset eivät tykänneet. Vähän kuin Julie ja Pröö. Kirjoittivat melkein yhtä monta kirjettä kuin ne, tai Seija ja mä pienenä. Hukuttautui Seineen sinä vuonna kun Petsku oli Lapissa. Ja mä Konstanzissa. Ois täyttänyt sinä vuonna 50, se on vaikea paikka monille. Mä kävin yxin Australiassa 50-vuotiskesänä, ja syxyllä tarjosin vanhemmille kiinalaista sapuskaa. Ne söivät epähuomiossa chilikastiketta raakana ja kävivät kuumana. Seijalla ja Helmillä oli söpöt kiinalaiset putkimekot.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri033.html on line 1163: Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, tyhjäntoimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin pahentumiseen Saxan-Ranskan sodan turpasaunan jäljiltä. Uudestaan olis tullut turpaan Fifille maailmansodissa saxanpaimenkoiralta ellei ois apuun tullut anglosaxiboxeri ja transatlanttinen buldoggi. Räyh räyh! Vuh! Uyyylll! Koirat ärisevät toistensa turkissa.
ellauri037.html on line 525: Setämiesystäväni Chamfort sanoo aivan oikein: naiset on tehty käymään kauppaa meidän heikkouxilla, meidän hulluudella, muttei meidän järjellä. (No ei tietysti, miesjärkeä ei ole juuri kaupan, tai se on huonolaatusta, ei löydy ostajia, markkina ei vedä.) Naisten ja miesten väillä on ihokosketus, ei mitään henkistä sielullista eikä luonteen sympatiaa. (Vittu ei ainakaan tän koalan kaa, se on niin totaalisen epäsympaattinen.) Silleen ajatteli antiikkiset ja orientaaliset setämiehet naisista, ja antoivat niille asiaankuuluvan paikan paremmin kuin me (mun kaltaiseni nykypiipunrassit siis), jotka ollaan vanharanskalaisen galantteja ja palvotaan mauttomasti naisia, se on tän kristillis-germaanisen tyhmyyden korkein kukkanen, joka on ainoastaan saanut aikaan sen, että ne on niin arrogantteja ja häikäilemättömiä, että tulee mieleen Benaresin pyhät apinat, jotka tuntien pyhyytensä ja loukkaamattomuutensa pitävät kaikkea izellensä sallittuna. (Olikohan joku daami kiilannut Artun eteen lihakaupan jonossa sen pyytäessä luuta Atmalle, kun se kiihty kirjottamaan tätä turausta?)
ellauri047.html on line 149: Ranskalaisten miehityxen aikana Frankfurtissa Hansun ullakkohuoneessa ranskalaisen luutnantin maalarit maalas alankomaalaisia hiljaiselokuvia. Silent movies?
ellauri047.html on line 867: Fredrik Suuri eli Fredrik II (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussi – 17. elokuuta 1786 Potsdam, Preussi) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas. 46 vuotta.
ellauri054.html on line 134: Samuel Johnson sanoo nimenomaan että esseet on hutastuja, juosten kustuja. Dr Johnsonilla oli Touretten syndrooma. Vääxyn ranskalaisen kahvilan epäystävällisen miehen tyttärelläkin on se. Etenevät ennakoimattomasti kuin kiesit kylätiellä (T.Anhava), purjehtivat pilvet ja virtaava vesi (Tung Po). Juurikin näin. Vähän sellasta taktiikkaa ilman sdradegiaa (Barthes).
ellauri055.html on line 1297: Kala omaksui ranskalaisen uskonnonhistorioitsijan Ernest Renanin ajatusmaailman, jonka mukaan ”korkein elämänarvo on uskonto”, mutta ”uskonto ei, tarkkaan ottaen, ole tosi”.
ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
ellauri069.html on line 199: Omegapiste on ranskalaisen filosofin ja jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin (1881–1955) kehittämä käsite, joka kuvaa kompleksisuuden ja tietoisuuden äärimmäistä tasoa, jota kohti maailmankaikkeus hänen teoriansa mukaan kehittyy. Teilhard kutsui evoluutioteoriaansa kompleksisuuden ja tietoisuuden laiksi; Teilhardin mukaan maailmankaikkeus voi kehittyä lisääntyvän kompleksisuuden ja tietoisuuden suuntaan vain, mikäli sitä vedetään kohti äärimmäisen kompleksisuuden ja tietoisuuden pistettä. Höh, tää on vaan vanhaa taivastoivoa tekotieteellisillä sanoilla. Vähän sellasta transhumanismia. Pierrestä lisää albumissa 219.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri150.html on line 348: Dreyfus-juttu (ransk. Affaire Dreyfus) oli Ranskaa vuosina 1894–1906 kuohuttanut oikeusjuttu. Sen keskushenkilönä oli Ranskan armeijan yleisesikunnassa palvellut kapteeni Alfred Dreyfus, jonka väitettiin välittäneen saksalaisille sotasalaisuuksia. Dreyfusin tuomitseminen elinkautiseen vankeusrangaistukseen jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi ja oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, eli joku vitun madjaari joka pötki pakoon ulkomaille. Alfred Dreyfusilta riistettiin sotilasarvo École Militairen pihalla ja veikko lähetettiin Pirunsaarelle. Tuomiota sittemmin vähän lievennettiin, armahdettiin ja lopulta pyörrettiin kokonaan. Dreyfus sai ylennyxen majurixi ja papukaijamerkin. Sori siitä! No hard feelings!
ellauri150.html on line 351: 17. syyskuuta 1894 turvallisuuspalvelun päällikkö Jean-Conrad Sandherrin apuri majuri Hubert Joseph Henry sai käsiinsä luettelon, joka sisälsi kaupiteltavia sotilassalaisuuksia. Myynnissä oli listan mukaan muun muassa uuden ranskalaisen 120 millimetrin tykin tarkat tiedot. Henryn mielestä tällaisia tietoja ei voinut olla kuin tykistön upseereilla. Hän alkoi tutkia papereita ja törmäsi Alfred Dreyfusin kirjoittamaan raporttiin edelliseltä vuodelta. Henryn mielestä luettelon ja raportin käsialat olivat samat, ja hän sai myös työtoverinsa vakuuttuneiksi Dreyfusin syyllisyydestä. Dreyfusiin ei luotettu, sillä hän oli juutalainen ja Elsassissa syntyneenä häntä pidettiin saksalaismyönteisenä.
ellauri162.html on line 282: Jos sen voisi tehdä uusintana, varottaisin heitä äärimmäisestä keveydestä, jolla he heittäytyvät kaltaiseni pahan ranskalaisen päähän, ja kun kerran olisin päässyt asiaan, ettei minun tarvitsisi palata siihen, ettei tarvizisi enää löytää itseäni siitä tilanteesta, että minun on kieltäydyttävä näin houkuttelevista suosionosoituxista, mikä välttämättä aiheuttaa minulle suurta tuskaa, pyytäisin heitä työntämään kunnialegioonansa sinne missä aurinko ei paista, samoin kuin heidän elysialaiset nautintonsa.
ellauri162.html on line 296: Epäreilua. Pekka nousi ylös, kouraisi housuntaskuaan ja löysi pienen nahkaisen pussin. Kankeasti Pekka pääsi liikkeelle. Höperö se oli jo, vanha kai. Vapaat on virrat ja auki haukien suut. Handen kita on kasvantavinossa. Nuhju-ukko on kohta kotona. Iskee silmää salaa naisten takaata. Hannu-Pekan isä oli Teron kolleega. Joi kraanavettä ja irvisti. Äiti pyöritti päätään, huokaili. Olisipa sukupuoliosat vaihtuneet kuten ranskalaisen leffan unijaxossa! Mutta ei. Hande on Hande vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri164.html on line 60: Tässä draamassa Claudel maalasi perinteisen yhteiskunnan romahtamisen monarkiasta. Kaksi aristokraattia, mies ja nainen, jotka selvisivät terrorin verilöylyistä, yrittävät henkensä, rakkautensa ja kunniansa uhalla pelastaa paavin: jälkimmäinen on kidnapattu vankilasta, jossa keisari oli pudottanut hänet ja piiloutunut heidän alueelleen. Mutta imperiumin prefekti on paljastanut läsnäolonsa ja harjoittaa vastenmielistä kiristystä. Tunteiden ja tilanteiden väkivalta antaa voimakkaan dramaattisen voiman tälle eturistiriitalle ja intohimoille, jotka syntyvät kaatuneen aristokratian ja historian muunnelmien alaisen vallan välillä. "Kuinka olisin voinut olla niin julma?" kysyi tämän "saagan" ensimmäisen osan kirjoittaja, jossa se herää laajoilla aivohalvauksilla, ranskalaisen yhteiskunnan yksittäisten kohtaloiden, kyynelten ja mullistuksia pidemmälle 1400-luvulla, mikä edeltää nykyajan tuloa.
ellauri172.html on line 992: Cydalise oli ranskalaisen romantiikan sana runoiljoiden bändäreistä, itämaisen kauniista ja mielellään tubisista naisista. XIX vuosisadan pissaliisoja. "Talon vanhassa salongissa kajahtelivat meidän riimimme, jota usein pätkivät cydaliisojen hilpeät naurunpurskahduxet ja hupsut laulut. Missä ovat rakastettumme? Haudassa ovat. He ovat onnellisempia siellä, kauniissa paikassa, kuin kuoliaaxi nukutetut koirat. He ovat enkelten tykönä sinitaivaan takana ja laulavat ylistystä jumalanäidille." Niin, aina, joko madonnia tai huoria tai ehkä vähän molempia. Läski vanginvartijaämmä Beforeignereissa, jolta Tor Hunden kysyi johtuuko sen tahallinen vittumaisuus luonteesta vai työnkuvasta, vastasi: ehkä vähän molemmista.
ellauri196.html on line 472: Pingviinien saari on hersyvän hauska poliittinen ja historiallinen satiiri lähinnä ranskalaisen, mutta osin myös muun eurooppalaisen kulttuurin kehittymisestä legendojen ajasta aina 1900-luvun uusiin aatteisiin asti. Se on jaettu kahdeksaan kirjaan, joista ensimmäiset käsittelevät varhaisia aikoja, joista tullaan vähitellen keskiajan ja renessanssin kautta nykyaikaan; lopuksi otetaan katse jopa tulevaisuuden kronikointiin. France kirjoittaa samaan tyyliin kuin historioitsijat ottaen välillä aktiivisemman ja lähdekriittisemmän kertoja-kommentaattorin roolin. Tarkkaavainen lukija löytää Pingviinien saarelta Kaarle suuren, Joan d’Arcin, viikinkivalloittajat, Ranskan vallankumouksen ja monet muut vähän erilaiseen muotoon siirretyt historialliset henkilöt ja käännekohdat. Aatteita, tieteitä ja taiteita
ellauri203.html on line 355: Luku III: Ketmam perustuu nykyiseen Iraniin 1800-luvun ranskalaisen diplomaatin Arthur de Gobineaun kirjoituksiin. Kirjassaan Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat Gobineau kuvailee Ketmanin käytäntöä, tekoa, jossa palvotaan islamia ja samalla salataan salainen islamin vastustus. Gobineau kuvailee käytäntöä laajalle levinneeksi islamilaisessa maailmassa, ja hän lainaa yhtä informanttiaan sanoneen: "Persiassa ei ole ainuttakaan oikeaa muslimia." Gobineau kuvaa edelleen Ketmanin käyttöä heterodoksisten näkemysten salaa levittämiseen ihmisille, jotka uskovat, että heille opetetaan islamilaista ortodoksiaa.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 491: James von Rotschild hieroi kerran kauppaa kuulun ranskalaisen taidemaalarin Horace Vernetin kanssa muotokuvansa maalaamisesta. Hinnasta he eivät tahtoneet päästä sovintoon, sillä tämä saita raharuhtinas tinki tinkimistään. Lopulta Vernet närkästyi ja huudahti: Viisisataa louisdoria tai ei mitään! Hyvä, maalatkaa minut ilmaiseksi, vastasi paroni ja poistui.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri260.html on line 125: Mounierin työ herätti tärkeiden ranskalaisten ajattelijoiden, kuten Gabriel Marcelin, Denis de Rougemontin ja Jacques Maritainin, huomion, jotka tutkimuksensa, luentojensa ja kirjoitustensa kautta auttoivat kehittämään ranskalaista personalistista ajattelua. Maritain, joka työskenteli Mounierin kanssa useita vuosia, oli vastuussa ranskalaisen personalismin tuomisesta Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen Mounierin itsensä johtama eurooppalainen personalismi sopeutui liberaaliin demokratiaan ja suhtautui siihen kritiikittömämmin, ja Maritainilla oli rooli vuonna 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimisessa. Paha haxahdus!
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri290.html on line 108: Suezin kriisi oli 29. lokakuuta – 7. marraskuuta 1956 käyty lyhyt sota Egyptin, sekä Ison-Britannian, Ranskan ja Israelin liittouman välillä. Egyptiin hyökänneet Britannia, Ranska ja Israel olivat alkaneet suunnitella sotaa Egyptin Gamal Abdel Nasserin ilmoitettua maan kansallistavan tuolloin brittiläis-ranskalaisen Suezin kanavan. Britannia ja Ranska päättivät palauttaa kanavan länsimaiseen hallintaan ja Israel osallistui sotaan miehittäen Siinain niemimaan. Kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tuomitsivat hyökkäyksen pakottaen hyökkääjät vetäytymään alueelta. Britannialle ja Ranskalle kriisin päätös merkitsi niiden suurvalta-aseman loppua.
ellauri313.html on line 559: Johann Kaspar Lavater (1741–1801) oli sveitsiläinen pappi ja kirjailija, Sturm und Drang -aikakauden merkittävimpiä henkilöitä. Hän toimi vuodesta 1786 Zürichin Pietarinkirkon ensimmäisenä pappina. Lavaterilla oli loistavat saarnaajalahjat, ja hän oli vakaumuksiltaan järkähtämätön. Hän esitti ajatuksensa rohkeasti vastustaessaan kantonihallituksen liian ankaria toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään Lavateria liittolaisuudesta Venäjän ja Itävallan kanssa. Niinpä hän joutui kärsimään Baselissa jonkin aikaa vankeusrangaistusta. Zürichin piirityksen aikana Lavater onnexi haavoittui ranskalaisen sotilaan luodista ja kuoli 2v myöhemmin. Lavaterin luonteessa oli suuria vastakohtaisuuksia.
ellauri317.html on line 314: Pushkin oli impulsiivinen mies jonka ballit ei pysyneet housuissa ja sentakeen se taisteli monia kaksintaisteluja. Hänen kohtalokas kaksintaistensa oli todellakin toinen kerta, kun hän haastoi Georges d´Anthèsin, venäläisen kaartin ranskalaisen upseerin, kunniansa pilkkaamisesta. Vitun mamut sähläävät taas pyssyjen kanssa karzalla, veri lentää. Lakukeppi ja ranu. Savunaama kylmeni, ranun permis ei edes heilahtanu.
ellauri328.html on line 141: Valentin Pikulin vuoden 1985 romaani ranskalaisen kenraali Jean Victor Moreaun (1763-1813) urasta käyttää nimekseen suum cuiquen venäjänkielistä käännöstä Kazhdomu svoyo.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 645: Baudrillard tuomitsi "kyynisyyden", jolla nykyajan yritykset ilmaisevat avoimesti liiketoimintamallejaan . Hän mainitsi esimerkiksi ranskalaisen televisiokanavan TF1:n johtajan Patrick Le Layn, joka totesi, että hänen yrityksensä tehtävä oli "auttaa Coca-Colaa myymään tuotteitaan". Baudrillard valitti, että tällainen rehellisyys esti ja ryösti vasemmistolta sen perinteisen roolin kritisoida hallituksia ja yrityksiä.
ellauri342.html on line 180: — Mutta kyllä, tiedäthän... se, joka toi ranskalaisen viinin muulillesi.
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri353.html on line 186: Munuel koitti päästä jenkkeihin, mutta Hollywood kohteli sitä yliolkaisesti ja Marlene ei sietänyt sitä ollenkaan. Lopulta Luisia pyydettiin vain seisomaan jossain extrana ja arvioimaan erään ryntäikkään missin espanjaa, jolloin hän ilmoitti olevansa siellä ranskalaisena, ei espanjalaisena, ja hänellä "ei ollut aikaa hukata yhden huoran kuuntelemiseen". Vittu ei se edes osannut ranskaa kunnolla.
ellauri360.html on line 65: Labyrinthissa, Robbe-Grilletin neljäs romaani, on hänen täydellisin esimerkki teorioista, joita hän onnistui havainnollistamaan aikaisemmissa romaaneissaan vain osittain. Selvittäessään labyrinttimaisesti kiemurtelevia tapahtumia lukija ymmärtää, että ranskalaisen kaupungin kaduilla vaeltelee nuori sotilas, joka haluaa toimittaa kenkälaatikon muotoisen paketin toisen sairaalassa kuolleen sotilaan perheelle. Pakkauksen sisältö, lukijaa kiinnostava mysteeri, osoittautuu merkityksettömiksi henkilökohtaisiksi omaisuuksiksi, ei pommiksi tai romaanin juonen ehdottamixi salaisixi papereixi.
ellauri369.html on line 82: Rosny aîné oli hyvin HG Wellsin tai Olaf Stapledonin kaltainen konseptiltaan ja tavaltaan käsitellä niitä romaaneissaan. Hän oli toiseksi tärkein hahmo Jules Vernen jälkeen modernin ranskalaisen science fictionin historiassa.
ellauri402.html on line 191: Moina Mathers, syntynyt Mina Bergson (28. helmikuuta 1865 – 25. heinäkuuta 1928), oli taiteilija ja okkultisti 1900-luvun vaihteessa. Hän oli ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin sisar, ensimmäinen juutalaissyntyinen mies, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1927. Hänet tunnetaan kuitenkin enemmän avioliitostaan englantilaisen okkultistin Samuel Liddell MacGregor Mathersin kanssa. yksi Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön perustajista ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1918 seuraajajärjestön johtajana, nimeltään Ruusuristilainen Alpha et Omega.
ellauri403.html on line 324: Putinismista teoksen kirjoittaneen ranskalaisen filosofin Michel Eltchaninoffin (2015, 2022) mukaan Putinilla poliittisena johtajana ei ole kiinnostusta vakiinnuttaa Venäjälle valtioideologiaa Neuvostoliiton marxilais -leninismin linjan mukaisesti. Hänen puheissaan ja teoissaan voi kuitenkin havaita erilaisia filosofisia vaikutteita. Putinin ideologiassa sekoittuvat hyvin erilaiset filosofiset linjat: Ivan Iljinin (1883–1954) valkokaartin perinteet, Nikolai Danilewskin ( 1822–1885) suurvenäläinen panslavismi, Saksan konservatiivisen vallankumouksen ajatukset Carl Schmittin ympärillä ( 1888–1985), Ernst Jünger (1895–1998) ja Ernst Niekisch (1889–1967), Lev Gumilewin (1912–1992) ja Alexander Duginin (* 1962) euraasialaiset teoriat sekä osia neuvostoajattelusta. Eltchaninoff näkee kaikkien näiden ideologisten lähestymistapojen yhteisen ytimen "imperiumiajatuksessa ja sodan anteeksipyynnössä". Eltchaninoff on iljettävän näköinen.
ellauri408.html on line 70: Näyttää siltä, että ajatus Paholaisen "lunastuksesta" rakkauden kautta on kaukana uudesta! Ihmettelen, ovatko ohjelman kirjoittajat lukeneet tämän runon. Suosittelen alkuperäistä ranskankielistä versiota, jos voit lukea sen: Runoudelle on ominaista, että se menettää jotain käännöksessä. "Eloaa" on kutsuttu kauneimmaksi ranskalaisromanttisista runoista. Kuvasto on upea. Tarina kertoo, että uusi enkeli, Eloa (huomaa nimen samankaltaisuus klassisen ranskalaisen romanttisen sankaritar Heloisen kanssa), syntyy Jeesuksen Lasaruksen kuollessa vuodattamasta kyynelestä. Hän nousee liittyäkseen enkelien joukkoon taivaassa, missä häntä varoitetaan langenneesta kaverista. Mutta sen sijaan että tuomitsisi hänet, hän on surullinen ajatuksesta, että joku on niin täysin yksinäinen ja rakastamaton. Ei hyvä merkki taivaan näkökulmasta!
ellauri408.html on line 519: Halutessaan esiintyä Ranskan akatemiassa hän muisti vuonna 1880 vanhan vuoden 1790 vallankumouksen lain, jota kutsuttiin "suureksi naturalisaatioksi" ja joka myönsi Nantesin ediktin jälkeen protestanttisten pakolaisten jälkeläisille täyden kansalaisuuden. Niinpä, jälleen ranskalaisena ja pysyvästi Pariisissa, hän meni koputtamaan instituutin oveen. Kaksi tuolia oli täsmälleen vapaana: Littré ja Jules Dufaure. Hän kaatoi Littrén tuolin tunaroituaan Pasteurille mutta sai toisen kuudennella yrityxellä 1881, ja kipusi nojatuoliin 1882.
ellauri408.html on line 910: Juutalainen uskonnonkäsitys saa inhoamaan uskontoa itseänsä. Kuinka synkeän naurettavaa onkaan kuvitella, että Jumala on juutalainen! Jäykkä ja itsekäs juutalainen on sanonut: Hävitköön ihmissuku mieluummin kuin minun uskoni. Usko on juutalaisten keskuudessa aina voittanut järjen ja kukistanut oikeuden. Kiihkomielinen itsepäisyys on heidän toinen luontonsa. Mutta juutalainen usko on suurin tunnetuista uskontyypeistä, koska se Babylonin vankeuden ajoilta saakka odottaa yhä vielä Messiasta - siis 24 pettymyksen vuosisadan kuluttua. Toisin meillä joiden odotus Messiaan ranskalaisen visiitin jälkeen on ollut hiukka lyhkäsempi. Sellainen usko on sielun kivettymistä, muumioitumista tai ainakin jäykkäkouristusta. Se on psykologinen merkillisyys, joka ansaitsee huomiota, mutta tuskin ihailua, sillä ihailu on säästettävä ylevälle suuruudelle eikä kiihkoisalle itsepäisyydelle.
ellauri409.html on line 131: Tää ei ole oikea paikka tarkastella katkeraa kiistaa ja konfliktia. Paras selostus nerouden kriitikon näkökulmasta, joka ei ottanut kantaa, joka ei ollut jansenisti eikä jesuiitta, kristitty eikä uskoton, on Sainte-Beuven suuri kirja Port-Royal. Ja tässä kirjassa Pascalille omistetut osat ovat Sainte-Beuven kaikkien aikojen kirkkaimpia kritiikkisivuja. Riittää, kun huomataan, että Pascalin seuraava ammatti hänen kääntymyksensä jälkeen oli noiden kahdeksantoista "kirjeen" kirjoittaminen, jotka proosana ovat erittäin tärkeitä ranskalaisen klassisen tyylin perustamisessa ja joita ei siinä päihitä yksikään, ei Demosthenes, Cicero tai Swift. Ensinnäkään he eivät ole ranskalaisia, ja toisexi heillä on kaikilla polemian ja oikeuslääketieteen paperit: he suostuttelevat, viettelevät, he ovat epäreiluja.
ellauri409.html on line 150: Nyt suuri vastustaja, jota vastaan Pascal asettui, ensimmäisistä keskusteluistaan herra de Sacin kanssa Port-Royalissa, oli Montaigne. Pascalia ei tietenkään voi tuhota; mutta kaikista kirjailijoista Montaigne on yksi vähiten tuhoutuvista. Voit yhtä hyvin hälventää sumun heittämällä siihen käsikranaatteja. Montaigne on sumu, kaasu, nestemäinen, salakavala elementti. Hän ei järkeile, hän vihjailee, hurmaa ja vaikuttaa; tai jos hän perustelee, sinun on oltava valmis siihen, että hänellä on jokin muu tarkoitus kuin saada sinut vakuuttuneeksi hänen argumentistaan. Ei hän siihen paskanna mihin kyykistyy. On tuskin liikaa sanoa, että Montaigne on oleellisin kirjailija, joka tulee tietää, jotta ymmärtäisimme ranskalaisen ajattelun kulkua viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Montaignen vaikutus oli kaikin tavoin vastenmielistä Port-Royalin miehille.
ellauri413.html on line 328: Runoelmassa kerrotaan lavean sepitteellisesti ensimmäisen ristiretken tapahtumista, jolloin ranskalaisen ritarin ja ylimyksen Godefroy de Bouillonin johtamat kristityt taistelivat muslimeita eli saraseeneja vastaan, jotta piiritetty Jerusalem saataisiin vapautetuksi.
ellauri421.html on line 51: Hallgrimur Helgason on 1996 kirjansa 101 Reykjavik lievekuvassa samannäköinen narukaula päähöyhenetön broileri luin ranskalaisen taidelorttisarjan koleerikko "Capitän". Vittu tollaset kolmikymppiset kaljupäät jotka yrittää piilotella kaljahtavan päälakensa ajamalla koko kallon porsliinixi on sitten naurettavia. Ei kyllä oikeasti naurata. Ja sit pitää vielä olla tazkoja ja Mattiesko Hytösmäisiä pikkuhaboja pikku kätösissä, kärpässarjan voimamiehiä. Merde! Putain! Ranskalaiset hemmot on ihme pikkumiehiä, tinttejä ilman tukkatöyhtöä. Kolme-nelikymppiset soittelee keskiyöllä pomolle tai säntäävät kuzumatta kallonkutistajan kotiin koska "mun ihan tosiaan on pakko saada lässyttää tästä juuri nyt". Vitun narsisteja, helkkarin infantiileja. Putain! Merde! Vähintään nelikymppisellä Arzy farzy Linta Lituskanenällä joka muistuttaa elävästi Tintti Karppista on liian pitkä letti ikäisexeen, tekisi mieli leikata se näin: klip! klip! Ilmeisesti tälläset parasta ennen päivän ohittaneet keskinuoret inselit on joku uusi asiakassegmentti joille pitää olla omat herutusohjelmat kuten jokunen vuosikymmen sitten alkoi tulla boomereille. Pahin uhka Pariisin taidepoliiseille on ruuhkaliikenne ja päälle unohtuneet luurit. Niistä ei selviä kuin takomalla rattia ja huutamalla Merde! Putain!
xxx/ellauri027.html on line 1073: Eskin opetuslapsi Tuuli Lehti (hah! nimestä tulee mieleen yx aika verinen ranskalaisen sarjakuvan naissankari, jota satuin just lukemaan, kun löysin sen ranskan proffan jakoon jättämistä kirjoista - tod.näk mun luokkakaverin pikkusiskon Mervi Helkkulan vanhoja, nimittäin Plume aux Vents) auttoi Eskiä tiivistämään kaiken kolmeen pointtiin, Alex Stubbin mielixi:
xxx/ellauri056.html on line 557: Fichte opiskeli Jenan (1780) ja Leipzigin yliopistossa (1781–1784).Vuodesta 1810 hän toimi professorina ja yliopiston rehtorina Berliinissä, missä hän ranskalaisen sotaväen liikkuessa kaduilla vuosina 1807–1808 piti kuuluisat puheensa, Reden an die deutsche Nation. Fichten nationalismi olikin suunnattu Ranskaa vastaan.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri120.html on line 404: Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.
xxx/ellauri128.html on line 487: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri134.html on line 320: Neizeet kuullostaa kans jotenkin naismaisilta tyypeiltä. Neizeet istuu sienen päällä mykkyrässä ja panee piippuun salviaa, hölmö ranskalaisen vapautusliikkeen myssy kenossa. Dodgsonin suu vesissä himoizema kultakutri kazoo päältä pikku mekko vesirajassa. Mirjam Pylkkänen kuoli neizeenä. LOL, uskokoon ken tahtoo. Rauhixessa miehet ei saaneet nukkua sen sängyssä, voi jalka turvota.
xxx/ellauri173.html on line 861: - Vai niin ! nämä ajatukset ovat nyt vain... pikkujuttuja, nuori mies sanoo. - Rutto! huudahti sähköasentaja, miten menee! ― vain pienistä asioista? Mutta mitään ei unohdeta, ei enää ihanteellista! Muista tämän ranskalaisen sanat: ”Jos Pauline-siskon nenä olisi ollut hieman lyhyempi, koko maan pinta olisi muuttunut. "-Ei mitään? ― Mutta mitä tekemistä maailman vakavimmilta näyttävillä asioilla on nykyäänkin?
xxx/ellauri177.html on line 60: Albine tekee ranskalaisen visiitin pappilaan tarjoomassa pesää ja häipyy hyvänhajuisena hihitellen pusikkoon. Papin molo takoo liinan alla pöydän lahvia. Veli Arkkienkeli lahmii laardia. Jabernat on koira jolle kuuluu koiran kuolema. Emäntä on mustasukkainen, suu viivana, veli Arkkienkeli kauhoo kitaan pottuja.
xxx/ellauri200.html on line 377: Fogg on keski-ikäinen bipolaarinen laiha väpelö, Passpartout on luipero frankofoni Ibrahim-niminen musulmaani lakukeppi, ja detektiivi Fixistä on tehty sarjoissa nyttemmin välttämätön 3. pyörä, neuvokas ja suulas token nuori nainen, joka alkaa kaiken kukkuraxi muhinoida Ibrahimin kaa. Foggille on kyllä varattu jossain myöhemmässä jaxossa (mitä vetoa että amerikkalaistunut - juu tietysti) Estella, joka ei kuitenkaan tule häirizemään juonenkuljetusta vaan jättää kolmikon seikkailemaan kolmistaan kuin eilisen ranskalaisen romcomin jewess, lakukeppikokki ja lepakko. Konna Bellamykaan ei ole täysin paha, pitää Foggille kauniin muistopuheen. Mutta spoilerista ilmenee että Fogg pääsee kuitenkin lyttäämään sen julkisesti loppupeleissä. Estellaa ei huolita mukaan siikveliinkään kaiketikin, missä kolmikkomme jatkaa Jules Vernen merenhuisketarinaan. Tyypillistä on, että konnantöitä rahoittava konna saa osaxeen vain pahexuntaa, kun taas suoritusportaan konnat tapetaan muitta mutkitta. Nain on meidankin elamassamme. Ehkä vituttavinta on että seikkailut on aivan sivuosassa, ja koko sarjan ytimessä on näiden tyyppien haukotuttavat keskinäiset välienselvittelyt koijassa ala tositeeveesarja Viettelysten saari.
xxx/ellauri202.html on line 178: André Gide on arvostettu hahmo ranskalaisen kansakunnan kaapin päällä ja Nobelin palkinnon saaja vuonna 1947. Mutta tässä teoksessa piirretystä kiehtovasta, omituisesta ja intiimistä muotokuvasta voi nauttia joku, joka ei ole koskaan lukenut tai ehkä koskaan edes kuullut hänestä. Hän yllättää meidät jatkuvasti inhimillisyytensä laajuudella. Kirja tuo esiin hänen ristiriitaisen seksuaalisuutensa ja taistelunsa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä leimautumisen ja tuomitsemisen aikakaudella.
xxx/ellauri231.html on line 57: 1805Trafalgarin taistelu: Brittiamiraali Horatio Nelson upottaa yhdistetyn ranskalaisen ja espanjalaisen laivaston. Mutta parasta on, että Nelson ammuttiin ja kuoli taistelun aikana.
xxx/ellauri231.html on line 427: Vanja suunnitteli jo paluuta Neuvostoliittoon, kuten Aleksandr Kuprin oli tehnyt 1930-luvulla. Puhuessaan kommunististen kollegojensa kanssa Pariisissa vuonna 1946 Bunin ylisti korkeimman neuvoston päätöstä palauttaa Neuvostoliiton kansalaisuus Venäjän pakkosiirtolaisille Ranskassa, mutta ei edelleenkään sanonut "kyllä" neuvostopuolen jatkuvaan kehotukseen palata. "Vanhan miehen on vaikea palata takaisin paikkoihin, joissa hän on parempina aikoina rynnähtänyt vuohia. Kaikki ystävät ja sukulaiset on haudattu... Se olisi minulle hautausmaamatka", hän kuulemma sanoi Žukoville lupaavasti, "alan ajattelemaan sitä enemmän". Taloudelliset vaikeudet ja ranskalaisen yleisön suhteellinen välinpitämättömyys Dark Avenues -lehden julkaisemista kohtaan olivat hänen motiivinsa.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri255.html on line 323: ranskalaisen naisen, jolla on röyhkeä nenä,
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
xxx/ellauri307.html on line 108: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri319.html on line 81: Alfred Rosenberg syntyi riialaisen baltisaksalaisen käsityöläisen Voldemar Wilhelm Rosenbergin ja ranskalaisen hugenottiperheestä peräisin olevan pietarilaisen Elfrida Caroline Ziren perheeseen. Hänen isoisänsä Martin Rosenberg oli suutarimestari ja kiltansa vanhin suutari.
xxx/ellauri356.html on line 120: Vaikka jotkut poststrukturalistisista ja teoreettisista viittauksista niteessä "The Laugh of the Medusa" voivat tuntua haastavilta tietämättömille lukijoille, ranskalaisen feministisen kirjailijan essee on täynnä silmiinpistäviä, voimaannuttavia lainauksia.
xxx/ellauri356.html on line 314: Eugène Guillevic (1907 Carnac, Ranska – 1997 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, 1900-luvun ranskalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä nimiä. Hän sai aineistoa runoihinsa kotiseudultaan Bretagnesta. Hän oli ajattelultaan marxilainen, ja kirjailijana hän edusti surrealismia. Hänen läpimurtoteoksensa oli Terraqué (1942), joka edusti mineralogista vaihetta, mutta hän siirtyi sitten osallistuvaan herbaariorunouteen ja ilmensi siinä erityisesti ydinaseiden vastaisia näkemyksiään.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri358.html on line 195: Tätä taistelua, jossa ranskalaisen ritarikunnan tyrmäsivät ylimääräiset englantilaiset sotilaat, pidetään usein ritarillisuuden aikakauden päättymisenä ja pitkän kantaman aseiden ylivallan alkamisena lähitaistelussa (etäisyysaseet, joihin Ranskan armeijoissa vuodesta 1340 lähtien kuuluivat tuliaseet). Tappio oli reaktiona tärkein syy Jeanne d'Arcin eepoxelle ja sitten tykistöinvestoinneille, joista tuli ranskalainen erikoisuus.
xxx/ellauri410.html on line 606: kuin nuoli ranskalaisen kirjeen läpi,
74