ellauri002.html on line 1556: On minun rakkauteni laita nyt.
ellauri012.html on line 263: Mut voi! missä on noi onnelliset ajat? Nyt valitan rakastajaani, ja mulla ei ole muita iloja kuin tuskalliseet muistot menneestä. Kaikki te menneet kilpailijat jotka katoitte mua kadehtien, kuulkaa, se teidän kadehtima ei enää ole mun. Rakastin sitä; mun rakkauteni oli sille rikos ja rangaistuksen syy. Mun kauneus kerran lumosi sen; toisiimme tyytyväisenä me vietettiin hienoimmat päivämme rauhassa ja onnessa. Jos se oli rikos, olkoon vaan, tykkään siitä vieläkin. Mä en sure muuta kuin että nyt mun pitää olla ilman. Mut mitä sanonkaan? Mun onnettomuus oli että mulla oli julmat sukulaiset, joiden ilkeys tuhosi meidän onnen; jos ne olis ollut järkeviä, olisin ollut onnellinen mun rakkaan miehen kaa. Mut ei! Ne oli tosi julmia kun ne raivossaan laitto roiston yllättämään sut unessa! (Roistot siis sahasivat irti Abelardin munat, ikäänkuin väänsivät siltä irti kikkelin. Tää oli se suuri onnettomuus josta ei suoraan sovi puhua.) Missä mä olin silloin? Olisin tosi mielelläni puolustanut rakastettua; olisin suojellut sua väkivallalta henkeni hinnalla. Äh! minne tää liika into on viemässä mua? Rakkaus säikähtää ja häveliäisyys vie mun kielen.
ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri012.html on line 351: Sä haluut mun antautuvan virkatehtäviin, ja olevan kokonaan johtoportaan käytettävissä. Miten mä voin tehdä niin, kun sä pelottelet mua niin etten osaa ajatella muuta päivin öin? Kun joku paha uhkaa, ja sitä ei voi torjua, miksi pitää jäädä sitä etukäteen mutustelemaan, mikä on vielä tuskallisempaa kuin itse paha? Mitä mulla on enää virkaa kun sä oot kuollut? Mikä mut sitoo maahan kun kuolema on vienyt multa kaiken mitä rakastan sen päällä? Olen kovalla vaivalla sanoutunut irti elämän iloista, säilyttäen vaan rakkauteni, ja salaisen ilon ajatella sua koko ajan, ja kuulla että olet elossa. Ja kuitenkaan, voi nenä, sä et elä mua varten, enkä mä voi uskotella itselleni että mä nään sua koskaan enää. Tää on mun suurin suru.
ellauri035.html on line 578: niin minun rakkauteni olisi kukkaköysi, ja yö
ellauri036.html on line 147: "Onko minun se siis sanottava? Onko minun sanottava, etten kuuden kuukauden aikana ole kertaakaan paneutunut levolle, sanomatta itselleni, että kaikki on turhaa, ettet ole koskaan parantuva, etten ole noussut yhtenäkään aamuna vuoteesta ajattelematta, että minun on vielä koetettava, ettet ole sanonut minulle sanaakaan, joka ei ole antanut minun tuntea, että minun on lähdettävä luotasi, ettet ole minua hyväillyt ilman että olisin tuntenut, että minun olisi mieluummin ollut kuoltava? Onko minun sanottava, että päivästä päivään, hetkestä hetkeen, horjuen pelon ja toivon vaiheilla olen tuhannet kerrat ollut kiusauksessa koettaa lopullisesti voittaa joko rakkauteni tai tuskani? Onko minun kerrottava, että niin pian kuin avasin sydämeni sinulle, viskasit ivallisen katseen syvään sen sopukoihin saakka, ja että kun sen taas suljin tunsin omistavani aarteen, johon yksin sinulla oli omistusoikeus? Onko minun kerrottava kaikista niistä heikkouksista ja salaisuuksista, jotka tuntuvat lapsellisilta sen mielestä, joka ei niitä kunnioita? Onko minun mainittava, että kun vihoissasi lähdit luotani, sulkeuduin huoneeseeni lukeakseni ensi kirjeitäsi? Onko minun kerrottava, että on olemassa eräs valssi, jota en koskaan turhaan soittanut, kun kovin ikävöin sinua palaavaksi? Ah, minua onnetonta, kuinka kalliiksi ovat kaikki mykät kyyneleeni, kaikki hellät mielettömyyteni tulleet! Nyt tahdon itkeä. Koko minun tuskani ei ole ollut miksikään hyödyksi."
ellauri197.html on line 345: I scarce believe my love to be so pure Tuskin uskon rakkauteni olevan niin puhdas
ellauri267.html on line 260: Anna minulle rakkauteni, kunniani; anna ne takaisin -

ellauri267.html on line 309: Loukkaantunut kunniani ja ihastunut rakkauteni,

ellauri267.html on line 522: Mor. En uskalla puhua, koska pelkään, että minut kuullaan; mutta jos luulet, että henkilöni on vaarasi arvoinen ja voi ansaita rakkauteni, tämä muistiinpano kertoo sinulle loput. [Heittää paperinenäliinan alas.] Ei enää, sydämeni kulkee kanssasi.
ellauri267.html on line 801: Emp. Ja tunnustatko rakkauteni anastamisen?
ellauri267.html on line 860: Ne ovat rakkauteni luvatut nautinnot.
ellauri267.html on line 1048: Joh. Tähän asti rakkauteni on kantanut minut, melkein tietämättäni, minne olin menossa. Jatkanko? löydänkö itseni? – Mitä vahinkoa minä teen vanhalle miehelleni! Mutta mikä vahinko, koska hän on vanha ja hänellä on kolme vaimoa ja kuusi sivuvaimoa, vierelläni! Se on vain oman kymmenykseni varastaminen häneltä.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri345.html on line 367: Doch vermeid' ihn zu betrüben mutta ettet masentaisi häntä, Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
ellauri350.html on line 743: Esimerkiksi: "Toivon, että minulla olisi joku, jonka kanssa voisin jakaa rakkauteni romanttisiin elokuviin ."
ellauri384.html on line 128: että hän on luottamukseni ja rakkauteni arvoinen.
xxx/ellauri173.html on line 398: Hän ja minä kuuluimme hyvin nopeasti toisillemme uskosta, jolla näin ympäröin rakkauteni. Niin paljon todisteita tarvittiin todistaakseen piispalle, että näyttelijätär ei pelannut komediaa! Sinä päivänä kun tunnistin hänet peruuttamattomasti, halusin silti vapauttaa itseni tästä haamusta...
xxx/ellauri174.html on line 514: - Vai niin! maanpako painaa, jos minun täytyy vain katsoa, ​​kuin saviaistieni leikkikalua, häntä, jonka lohdullinen ja pyhä viehätys oli herättää, - minun silmissäni niin väsynyt taivaan näkökulmasta! – muisto siitä, mitä olemme menettäneet. Vuosisatojen ja kurjuuden läpi tämän varjon pysyvä valhe kyllästää minua! ei enempää: enkä enää välitä ryömimään vaistoon, josta se houkuttelee ja houkuttelee minua, kunnes yritän aina turhaan uskoa, että se on minun rakkauteni.
xxx/ellauri175.html on line 592: Kunpa tietäisit kuinka suloinen tulevaisuuden sieluni yö on ja kuinka monta unta olet odottanut minua! Kunpa tietäisit mitä huimauksen, melankolian ja toivon aarteita persoonallisuuteni kätkee! Minun eteerinen lihani, joka odottaa vain henkesi henkäystä tullakseen eläväksi, ääneni, jossa kaikki harmoniat ovat vangittuina, minun kuolematon pysyvyyteni, eikö se mitään, turhan päättelyn kustannuksella, joka todistaa, että minua ei ole olemassa? — Ihan kuin et olisi vapaa kieltäytymään tästä turhasta ja kuolevaisesta todisteesta, kun se itsessään on niin kyseenalainen, koska kukaan ei voi määritellä, mistä tämä Olemassaolo, josta hän puhuu, alkaa tai missä sen olemus tai sen käsite koostuu. "Onko syytä pahoitella, etten ole kavaltavien rotua? niistä, jotka hyväksyvät valoissaan etukäteen mahdollisuuden jäädä leskeksi? Minun rakkauteni, sillä olen kuin se, jolla enkelit sykkivät, sisältää ehkä kiehtovampia viettelyjä kuin maallisilla aisteilla, joissa muinainen Circe vielä nukkuu!
xxx/ellauri177.html on line 292: Hiän laski silmäluomiaan, hän pyöräytti päätään kuin Markku Lehto. "Rakastan sinua", hän jatkoi. En tunne sinua, en tiedä kuka olet, en tiedä mistä tulet; et ole äitini etkä sisareni; ja silti rakastan sinua, annan sinulle koko mällin "sydämestäni", en pidätä siitä mitään muulle maailmalle... Kuuntele, rakastan silkkisiä poskiasi kuin satiinia, rakastan suutasi, joka tuoksuu ruusuilta, rakastan silmiäsi joissa näen itseni rakkauteni kanssa, rakastan jopa ripsiäsi piirakassa, jopa niitä pieniä suonia, jotka värjäävät kalpeutesi isokainalossa... Tämä kertoo sinulle, että rakastan, että rakastan sinua, Albine. "Kyllä, minä puolestani rakastan sinua", hiän jatkoi. Sinulla on erittäin ohut parta, joka ei satuta minua, kun painan otsaani niskaasi vasten. Olet vahva, olet pitkä, olet kaunis. Ja tuo on myös. Rakastan sinua Serge.
xxx/ellauri202.html on line 89: Anna minulle anteeksi minun rakkauteni, että olen tällä hetkellä synkkä. ..
xxx/ellauri202.html on line 93: Jacques vastaa: Anna anteeksi! Väkivaltainen, kiihkeä, talttumaton luonteeni on syynä kaikkeen, oi kallis rakkauteni.
xxx/ellauri202.html on line 95: Jacques on kirjoittanut aiemmin "En unohda koskaan niitä tuokioita, ah, niin harvoja tosin ja niin lyhyitä, jolloin olemme kuuluneet vain toisillemme. Sinä olet ainoa rakkauteni".
24