ellauri019.html on line 1006: Sir Simon sanoi vaimolleen: Ka, mitäpä tämä kaikki muuta on, rakkaani, kuin että naapurimme havittelee äitinsä kamarineitoa! Ja jos hän huolehtii siitä, ettei tytöltä mitään puutu, en käsitä että hänelle tässä mitään suurta vääryyttä tapahtuu. Eihän sillä mitään perhettä loukata.
ellauri041.html on line 1488: ja kysyi: rakkaani, rakastatsä mua?
ellauri197.html on line 239: O would, beloved, that you lay Voi jospa rakkaani sä lojuisitkin silleen,
ellauri275.html on line 127: Ilja Chavchavadzen lyyrisen runouden pääsisällön määrittelivät nykypäivän sosiaalisen todellisuuden ongelmat ja teemat. Hänen runollisuudessaan on kuitenkin kokonainen runosarja intiimeistä rakkausaiheista. Monia näistä runoista leimaa vilpitön hellyys, syvä emotionaalisuus ja kokemusten välittömyys. Tämä selittää niiden suuren suosion. Ja nyt Gruusian ihmiset laulavat hänen lyyrisiä runojaan, kuten "Muistatko, rakkaani, suuressa puutarhassasi ...". Vangitseva lyyrisyys läpäisee S. Tšaikovskille (suuren säveltäjän sisarelle) omistetun runon.
ellauri276.html on line 834: Kuuntelen rakkaani kanssa;
ellauri345.html on line 365: [Eile denn]4 zu meinem Lieben, Kiiruhda, tuuli, siis rakkaani luo, Tuuli tuule sinne missä muruseni on
ellauri349.html on line 191: Tule rakkaani
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri353.html on line 339: ja viimeisenä vaan ei vähimpänä Eva Maria Korsisaaren "Tule rakkaani".
xxx/ellauri087.html on line 235: – Olen saanut olla kaiken aikaa rakkaani Pipsan kanssa.
xxx/ellauri170.html on line 1052: Niistä mysteerioista, jotka Jeesus antaa opiskelijoilleen. Kun Maria sitten lopetti tämän itkemisen, Jeesus vastasi suurella myötätunnolla ja sanoi heille: "Todella, veljeni ja rakkaani, jotka ovat hylänneet isän ja äidin nimeni tähden, teille annan kaikki mysteerit ja kaikki tontut. "Annan teille viivoitinten ja heidän hylkeittensä kahdentoista maailmanajan mysteerin ja heidän salakirjoituksensa sekä tavan, jolla he kutsuvat päästä alueilleen. "Annan teille lisäksi kolmannentoista æonin mysteerin ja tavan, jolla he ovat pyrkineet heidän alueilleen, ja annan teille heidän salakirjoituksensa ja hylkeet.
xxx/ellauri175.html on line 414: - Vai niin ! nähdään myöhemmin ! hän vastasi: kun olemme tällä kujalla. On hyvin pimeää, rakkaani, eikä meitä voi nähdä. Vakuutan teille, että tämä on hyvin outo huolenaihe, joka tuli mieleeni ensimmäistä kertaa elämässäni! Tällä hetkellä kerron sinulle tämän.
xxx/ellauri175.html on line 459: "Oi rakkaani! hän kuiskasi melkein järkyttyneenä.
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri208.html on line 902: Idströmin äiti oli Yleisradion pitkäaikainen musiikkitoimittaja Cay Idström ja sisar käsikirjoittaja ja dramaturgi Tove Idström. Idström eli avoliitossa Jotaarkka Pennasen kanssa 1968–1975 ja heille syntyi vuonna 1972 tytär, toimittaja Tyyne Pennanen. Papasta ei taaskaan mitään puhetta. Mitä vittua? Kirjan se kynäili kuitenkin nimeltä isäni, rakkaani. Ei kai sillä ole jotain insestitaustoja?
xxx/ellauri208.html on line 945: Annika Idströmiltä ilmestyi 1980-luvulla neljä romaania: Sinitaivas, Isäni, rakkaani, Veljeni Sebastian ja Kirjeitä Trinidadiin, jotka nostivat hänet heti suomalaisiin eturivin kirjailijoihin. Vaikka ruotsi oli Annika Idströmin äidinkieli, kirjoittamisen kieleksi valikoitui isoäidin kieli, suomi. Varsinainen läpimurto oli Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana ja nousi lukijoitten suosikiksi. Viimeiseksi jäänyt teos, Luonnollinen ravinto, ilmestyi juomiseen ja kirjoittamiseen liittyneen vaikean kriisin jälkeen 1994.
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri208.html on line 959: Jo esikoisteos Sinitaivas kertoi, niin kuin Idströmin itse sitä luonnehtii, "vaikeudesta erottaa todellisuus mielikuvista". Isäni, rakkaani -romaanista lähtien eri todellisuuksien – ulkoisen ja mielensisäisen, aktuaalisen ja kuvitteellisen rajan hämärtyminen – nousee Idströmin tavaramerkiksi. Vielä pidemmälle surrealismiin, fantasiaan, uneen ja hallusinaatioon mennään seuraavassa romaanissa Veljeni Sebastian, jota hallitsevat korosteisesti makaaberit ja groteskit kuvat ja sisäisten tuntojen projisoiminen ulkoiseen.
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri293.html on line 299: Toisin sanoen kaikki asiat toteutuvat evankeliumin aikaan mennessä. Tämä oli tuolloin suosittu tulkinta, joka perustui sanoihin "Sillä tuhat vuotta sinun edessäsi [on] kuin eilen, kun se on ohi, ja [kuin] vartio yössä" (Psalmi 90:4) ja "Mutta , rakkaani, älkää olko tietämättömiä tästä yhdestä, että yksi päivä on Herralle kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä" (2 Piet 3:8).
xxx/ellauri304.html on line 220: Kirja päättyy naisen kehotukseen: "Kiire, rakkaani, ripeä kuin gaselli tai nuori, polttarit maustekukkulalle!" Vaikka Megillat Shir Hashirimin päätelmän mukaan rakastajat eivät ilmeisesti ole vielä onnistuneet täyttämään toivettaan yhtyä, he kaipaavat edelleen tämän unelman täyttymistä. Ymmärrettynä syvemmällä tasolla tämä ilmaisee juutalaisten huutoa, jossa pyydetään, että Hashem lunastaisi heidät nopeasti heidän pitkästä maanpaosta ja tuo heidät takaisin Eretz Yisraeliin ja Yerushalayimiin, länsirannalle ja Gazan stripille. Mutta ei ennen messiasta, terottavat stadivartijat. Ax, vat tö fuk, pannaan pojat toimexi, taotaan filistealaisia pieniin päihin nyt kun rauta on kuuma! Nirhataan ne hengiltä tai karkoitetaan Ebyktiin, pommitetaan maa sileäxi ja rakennetaan juutalaisille kerrostaloja arabihökkeleiden paikalle.
xxx/ellauri356.html on line 62: Tämän albumin heräte oli Korsisaaren thesis Tule, rakkaani. Ei tarvi enää höylätä, multa tuli jo. Korsisaaren guru oli Luce Irigaray. Luce ei ollut kummonenkaan feministi, ja kaappilesbo. Onkohan Korsisaaren kirjassa tilaa nonbinarismille. Eläköön se pieni ero.
22