ellauri045.html on line 763: Lillrank aloittaa esittelemällä McCloskeyn kuvauksen porvaristosta, sen historiasta, rakenteesta ja luonteesta. Porvaristoa tarkastellaan hyveisiin perustuvan teorian pohjalta. Porvariston päähyveeksi teoria nimeää harkitsevuuden, johon liittyy oma etu mutta myös muita hyveitä kuten usko, toivo ja rohkeus. Näistä koostuu taito olla hyvä liikemies. Porvariston hyveiden merkitys McCloskeyn teorialle on keskeinen, sillä sen mukaan niiden yhdistyminen valistuksen ihanteisiin loi pohjan kapitalismin synnylle.
ellauri048.html on line 512: ne muodostuu aina geeneistä ja meemeistä, murkun rakenteesta

ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri159.html on line 468: Kristinuskon mukaan on kahdentyylisiä paheita. Toiset ovat peräisin ihmisten ruumiillisesta rakenteesta, kuten kieroutuneet aistit (himo) ja toiset epäjumalien palvonnasta. Ensin mainitut ovat vähemmän merkittäviä kuin jälkimmäiset, vaikkakin syntisiä. Hengellisiä paheita ovat muun muassa jumalanpilkka (uskon kanssa pelleily), epätoivo (toivon kanssa pelleily), uskosta luopuminen, hurskauden käyttämättömyys ja välinpitämättömyys.
ellauri258.html on line 409: matriarkaalisiin ideoihin sosiaalisen maailman rakenteesta. Metsän
ellauri266.html on line 524: Hänen tutkimuksensa kädellisten synnynnäisestä empatiakyvystä on johtanut De Waalin siihen johtopäätökseen, että muut kuin ihmiset ja ihmiset ovat yksinkertaisesti erilaisia ​​apinoita ja että näiden lajien sisällä on jatkuvaa empaattisuutta ja yhteistyötä (vaikkei juurikaan niiden välillä). Hänen uskoaan havainnollistaa seuraava lainaus The Age of Empathysta : "Aloitamme olettaaksemme teräviä rajoja, kuten ihmisten ja apinoiden välillä tai apinoiden ja apinoiden välillä, mutta itse asiassa olemme tekemisissä hiekkalinnoilla, jotka menettävät suuren osan rakenteestaan, kun Tiedon meri huuhtelee heidät. Ne muuttuvat kukkuloiksi, tasoittuvat yhä enemmän, kunnes olemme takaisin sinne, minne evoluutioteoria meidät aina johtaa: loivasti kaltevalle pinnalle."
ellauri347.html on line 536: Halusivat mitä parasta, mutta kävi kuten aina. Aleksei Shmelev mainitsee tämän aforismin elävänä esimerkkinä persoonattomasta rakenteesta, joka on ominaista venäläiselle kielelliselle maailmankuvalle ja viittaa siihen, että se, mitä ihmiselle tapahtui hänen oman toimintansa seurauksena, tapahtui "ikään kuin itsestään". Ei se meillä enää vetele! Kyllä löytyy syylliset!
ellauri360.html on line 44: Elokuva tunnetaan arvoituksellisesta kerronnallisesta rakenteestaan, jossa todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat. Myös kohtausten tapahtuma-ajan ja -paikan suhde toisiinsa jää osin avoimeksi. Unenomainen elokuva on jakanut yleisön mielipiteitä: jotkut pitävät sitä mestariteoksena, toiset käsittämättömänä. Mun mielestä se oli jälkimmäistä.
ellauri367.html on line 57: Kesäkuussa 1947 vakoilupäällikkö Juri Modin saapui Lontooseen Neuvostoliiton suurlähetystön kryptografina (englanninkielisissä lähteissä lehdistöavustaja) valvomaan Burgessiä, Bluntia ja Cairncrossia. Tänä aikana Cairncross, jota Modin kutsui parhaaksi agentiksi, luovutti Neuvostoliitolle täydellisen paketin luotavan NATOn asiakirjoja - liiton rakenteesta, rahoitusjärjestelmästä ja kokoonpanosta. sekä ennusteen Suomen ja Ruåzin NATO:on liittymisen ajankohdasta.
ellauri377.html on line 83: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti coed oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille ensimmäisen leevelin mysteerit. Yhdentoista vuoden kuluttua hän saa takaisin vaatteensa ja pystyy paljastamaan tämän ryhmän arvostamat korkeammat mysteerit.
ellauri403.html on line 312: Walter Laqueur oli työssään erityisen kiinnostunut muun muassa Euroopan historiasta, "eurooptimismista", jonka hän piti liioiteltuna - tai Suomen erityispolusta Venäjän 1900-luvun historiassa - tässä tapauksessa erityisesti lehmänkaupoista Stalinin kanssa, Neuvostoliiton rakenteesta ja olemassaolon näkymistä sekä tämän päivän Venäjän ennusteista - ja viimeisinä aikoina Lähi -idän poliittisesta tilanteesta. Laqueuria pidetään tärkeänä poliittisen väkivallan ja terrorismin perustajana.
ellauri409.html on line 600: Tämä sävynmuutos – ilman edes säkeistöä sen merkitsemiseksi – on vertauskuva sekä The Waste Landin hajanaisesta tyylistä että hajanaisesta rakenteesta. Tää on tällänen niikö koprofiili Joycen Ulyssestä jäljittelevä myyttinen menetelmä. Epäkypsät runoilijat jäljittelevät; kypsät runoilijat varastavat. "Hän tekee poliisia eri äänillä". Charles Dickensin teoksesta Our Mutual Friend.
xxx/ellauri139.html on line 1061: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
xxx/ellauri170.html on line 754: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille vasta ensimmäisen leevelin mysteerit.
xxx/ellauri230.html on line 362: 3. joulukuuta 1917 pidettiin erityinen konferenssi, johon osallistuivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja niiden liittolaismaat ja jossa päätettiin rajata kiinnostavia vyöhykkeitä entisen Venäjän valtakunnan alueilla ja luoda yhteyksiä kansallisten demokraattisten hallitusten kanssa. Koska Britannialla ja Ranskalla ei ollut tarpeeksi joukkoja, he kääntyivät Yhdysvaltojen puoleen. Sillä välin 12. tammikuuta 1918 japanilainen risteilijä Iwami saapui Vladivostokin lahdelle "suojellakseen Venäjän maaperällä elävien japanilaisten etuja ja elämää", vaikka väitettiin, ettei Japanin hallitus aikonut "sekaantua kysymykseen Venäjän poliittisesta rakenteesta." Muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvaltain ja Kiinan sota-alukset saapuivat Vladivostokiin. Samanlainen säntäys oli Kiinaan tykkivenediplomatian aikoihin. Valtatyhjiöt täyttyvät kuin jotkut mutakuopat sateella.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
16