ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri012.html on line 341: Luin sulta saamani kirjeen kärsimättömästi: kaikista onnettomuuksistani huolimatta toivoin, ettei siinä olisi muuta kuin lohdutuksen sanoja. Mutta kyllä rakastavaiset sitten on ovelia kiduttamaan itseään. Huomaat mun erityisherkkyyden ja mun rakkauden voiman siitä mikä mua heti suretti. Mua häiritsi jo sun kirjeen otsikko: Miks sä laitoit Heloisen nimen Abelardin edelle? Mitä tää tämmönen oikein tarkoittaa? Mä etsin vaan sun nimeä, en omaani, jonka mieluiten vaikka unohtaisin jos voisin, sillä se oli kaiken sun onnettomuuden alkusyy. Säädyllisyys ja sun johtoasema muhun nähden ois vaatinut toista järjestystä, ja jos rakastat mua et ois maininnut mua yhtään; hitsi sä tiesit tän ihan hyvin!
ellauri012.html on line 367: Mä muistan (sillä rakastavaiset ei unohda mitään) ajan ja paikan missä sä ekan kerran tunnustit tunteesi ja vannoit että rakastaisit mua aina kuolemaan. Sun sanat ja valat on syvälle kaivertuneet mun sydämeen. Mun katkonainen puhe kavaltaa mun mielen sekavuutta; mun huokaukset paljastaa mut, ja sun nimi on alituiseen mun huulilla. Voi juku! Kun mä kärsin näin mikset sä herra siellä ylhäällä sääli mun heikkoutta ja vahvista mua sun armolla? Sä olet onnellinen Abelard että sulle on suotu se armo, ja sun onnettomus on käännetty levoksi. Sun ruumillinen rangaistus on parantanut sun panohalut. Myrsky on ajanut sut satamaan. Jumala joka näytti vähän jakaneen sulle huonot kortit, koitti vaan auttaa sua; hän olikin kiltti isi joka vaan ruuvas irti sulta kikkelin, eikä paha vihollinen - viisas lekuri joka sanoo: tää voi vähän kirpaista, vaan pelastaakseen sun henkesi. Mua pitäis sääliä tuhat kertaa enemmän kuin sua, sillä mulla on tuomiota jäljellä vaikka kuinka monta kuukautta. Mun pitää vastustaa noita kuumeita jotka rakkaus herättää nuoreen sydämeen. Tää sukupuoli on vitun heikko, ja mun on vaikeempi puolustautua, koska mua ahdistava vihollinen miellyttää mua; mä nautin vaarasta joka uhkaa mua; miten mä voin olla antautumatta sille?
ellauri014.html on line 845:

XV Ent rakastavaiset on höxötyxissään, mitenhän jätkän käy, ja rouvashenkilön. Kyllä tekis mieli, mut uskaltaako sittenkään. Julle on Wolmarille suorastaan kiukkuinen, pitääkö mun sulta kaikki kärsiä.
ellauri022.html on line 966: rakastavaiset rakastavat tuntea
ellauri037.html on line 322: rakastavaiset saa toisensa, perheet yhdistyvät,
ellauri050.html on line 560: fruchtbarer werden? Ist es nicht Zeit, daß wir liebend kikyloikkaa ottaa? Ex ole aika, että me rakastavaiset
ellauri144.html on line 414: Though lovers be lost love shall not; Vaikka rakastavaiset katoo ei katoo rakkaus;
ellauri162.html on line 419: I. Eka kvartetti - Outo paikka Henkilökohtainen pronomini "me" jakeesta 1 ja otsikko ("rakastavaiset") osoittavat välittömästi rakkausliiton. Rakastavaisia ei eroteta kuolemalla. Ensimmäisessä quatrainissa kuvattu paikka näyttää tervetulleelta ("sängyt täynnä kevyitä hajuja", "syvät sohvat", "kukat"). Ajatus täyttämisestä ("täynnä hajuja") vastakohtana tyhjyyden, tyhjyyden kanssa. Jakeiden 1 ja 2 lempeä assonanssi osoittaa pehmeän ja miellyttävän paikan. Mutta jakeesta 2 ilmestyy kuoleman leksikaalinen kenttä ("haudat"), jotka osoittavat kuoleman läsnäolon. Kuolema liittyy mukavuuden tunteeseen ("syvät sohvat"), mikä osoittaa välittömästi positiivisen kuvan kuolemasta. Jakeessa 3 "kukkien" herättämä miellyttävä ilmapiiri tasapainotetaan adjektiivin "outo" vastapainoksi, mikä tekee niistä häiritseviä, salaperäisiä. Adjektiivia "outo" korostaa sen antepositio ("outoja kukkia").
ellauri162.html on line 431: Kahden olennot, jotka aloitettiin toisesta kvartaalista, lähentyminen on tässä yhteensä jakeen 10 adjektiivin "ainutlaatuinen" ("yksittäinen salama") kanssa. Ajatus fuusiosta lämmöllä, joka tapahtuu hetkessä. Runoilija siirtyy kahden kvartaalin monikosta tercettien yksikölle. Jae 11 on melankolisempi, "nyyhkää" ja "jäähyväisiä", ja se näyttää osoittavan, että rakastavaiset ovat kuolleet, mutta kuolemaa ei mainita tässä tercetissä.
ellauri162.html on line 433: IV. Toinen tercet - Uusiminen kuoleman jälkeen Ja myöhemmin enkeli, joka avasi ovet, Tulee elvyttämään, uskollinen ja iloinen, Tahratut peilit ja kuolleet liekit. Jakeessa 12 "myöhemmin" käännetään varmuus, se tapahtuu. Jakeessa 12 "Enkeli", paratiisin symboli, näyttää vahvistavan, että rakastavaiset ovat kuolleet. "Ovet" voivat myös herättää paratiisin portit. Runoilija on edelleen mystisessa ulottuvuudessa, ja lisäksi uskonnollisen leksikaalinen kenttä on läsnä koko runossa ("taivaat", "mystinen", "enkeli"). Jakeessa 13 kuolema lyödään: verbi "elpyä" (joka edelleen vahvistaa, että rakastajat olivat kuolleet, koska heidät on elvytettävä) osoittaa, että enkeli elvyttää rakastajat, ja tämä paluu elämään on onnellinen, kuten enkeli osoittaa "uskollinen ja iloinen".
ellauri162.html on line 435: Jakeessa 14 toistetaan toista kvartistia ("peilit", "liekit / soihdut"): kuolema on tahrannut peilit ja sammuttanut liekit, mutta ne elvytetään. Siksi sielut eikä ruumiit elvytetään, koska "peilit" ja "liekit" viittaavat ystävien hengellisyyteen eikä heidän kehoonsa. Myös jakeiden 7 ja 8 assonanssi [i] vastaa myös jakeiden 13 ja 14 assonanssia. Kuolema yhdistää rakastavaiset ja sinetöi heidän rakkautensa ikuisesti. Runoilija näyttää siis odottavan sitä vapautuksena, kuten tulevaisuuden käyttö runossa osoittaa. Otsikkoa lukuun ottamatta sana "kuolema" ilmestyy lopulta vain runon lopussa, mutta se on pikemminkin ylösnousemus, kuten jakeessa 13 osoitetaan. Lisäksi "kuolleet liekit" on oksymoroni (liekit = elämä) ja [m] -allitaatio yhdistää nämä kaksi sanaa.
ellauri210.html on line 280: Kuoltuamme meidät pitäis panna palloon, tää pallo olis tehty monivärisestä puusta. Sitä pyöritettäisiin hautausmaalle ja haudankaivajilla olisi läpinäkyvät hanskat, joista rakastavaiset muistaisivat menneet hyväilyt.
ellauri238.html on line 379: Kirsch, alkuperäiseltä nimeltään Ingrid Bernstein, oli ottanut etunimen Sarah myötätunnosta Hitlerin Saksan tuhoamia juutalaisia kohtaan. Itäsaksalaisena Kirschin oli lähes mahdotonta saada matkustuslupaa, mutta Prahaan sellainen järjestyi, ja rakastavaiset tapasivat joulun alla 1966. Sarah kuvaili Penttiä ”venäläiseksi, jolla on amerikkalaisen huoleton käytös”. Tämä oli viimeinen kerta, kun rakastavaiset tapasivat toisensa muuten kuin kirjeitten tai puhelujen välityksellä.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri350.html on line 504: Käytä iloista ja positiivista sävyä kuin Walt Disney. Kaiken kurjan sijasta kiinnitä huomiosi positiiviseen. Uskottele olevasi älykäs, kunnianhimoinen, kiva ja aikaansaapa. Voi kertoa myös että olet empaattinen, kiinnostava ja lämmin. Tämä onnistuu puhumalla kivoista ja kevyistä aiheista. Voit lähteä oletuksesta että deitti on tavis turvelo. Ole siis izekin sellainen! Lähtisitkö viikonloppuna yhdelle, ja jos se menee hyvin kenties vielä toiselle? Kannattaa pitää mielessä että oli aika jolloin rakastavaiset eivät kuulleet toisistaan kuukausiin! Silloin riitti pussukassa evästä varviin ja vielä toisenkiin. Siittiöt olivat mainiossa kunnossa.
ellauri389.html on line 479: "Kuinka onnellisia ovat nuoret rakastavaiset, juuri niin merimies Billy seurusteli
xxx/ellauri123.html on line 974: runoilijat ja rakastavaiset vuodattavat".
xxx/ellauri126.html on line 668: Paula Salomaa ei oikein näytä miltään petihirmulta. Silti siltä löytyy vinkeitä naintiohjeita tasavertaisille yhtyjille. Luja voima johdattaa rakastavaiset määrätietoisesti kohti haluttua päämäärää. Lempeä voima vapauttaa heidät kohti aistillista nautintoa yhtä vapaana vastuusta kuin vedessä keinuva aalto. Luja on luonnollisesti jättestor ståkuk ja lempeä on tuhero. Paize että osat voivat vaihtua kuin Eskin suhteellisuusteoria! Tää toimii sekä heteroille että homoille!
xxx/ellauri174.html on line 426: Todellakin, jos voisit jälkikäteen näkeä rakastamasi positiivisen alun ja sen, missä muodossa hän oli, kun hän ensin sekoittui äitinsä kohdunkaulassa, uskon, että useimmat rakastavaiset tunteisivat intohimonsa romahtavan tunteeksi, jossa lugubriteetti kiistelisi absurditeetin kanssa. ja kuvittelematon toimisi pistetuomarina. (Häh mixi niin? Kyllä suxi luistaa vaikka tietää millä suxivoiteella se on lubrikoitu.)
xxx/ellauri251.html on line 120: Avioliitto näytti olevan Atalantelle mieluinen, vaikka hän oli alkuun ollut vastahakoinen. Melanion (Hippomenes) puolestaan oli niin onnen ja autuuden vallassa, että ei muistanutkaan kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kisan voittanut. Jumalattaren kosto oli ankara. Afrodite odotti, että pari kulkisi jonkun temppelin ohitse, ja sitten hän vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. Melanoin vei Atalanten temppeliin ja rakasteli siellä vaimonsa kanssa. Tarinan eri versioiden mukaan temppeli kuului joko Zeukselle tai sitten Kybelelle – joka tapauksessa ko. jumala(tar) suuttui temppelinsä pyhyyden turmelemisesta ja runkkutahroista. Tästä seurasi kova rangaistus: rakastavaiset muutettiin salonkileijoniksi. Ihanaa leijonat ihanaa. Kybele-version mukaan hän aikoi ensin surmata rakastavaiset, mutta päätyi muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja. Kybeleestä ja sen leijonavetoisista vaunuista oli jotain läppää Flaubertilla. Joissain tarinan versioissa pari ehti olla jo jonkin aikaa silleen ennen kuin heistä tuli leijonia. Tuohon aikaan uskottiin, ettei leijona voi paritella oman lajinsa kanssa. Siis mitä? Sori mutta tätä en kyllä taida uskoa.
xxx/ellauri358.html on line 265: Siitinelämä ei ole muuta elämää kummempaa, sekin on vaan aktiviteetti, siis izetarkoitus. Tämä on Eevan opetus, plus se, ettei päämäärä ole tärkeää vaan liike (Bernstein). Liike-elämäkin menee aina vaan eteenpäin, optimistisesti kohti luovaa tuhoa. Just niinkö existentialismi on talousliberalismin filosofia, tää Eevan etiikka on lisääntymättömyyteen ja keskinäiseen runkkauxeen tyytyväisen laissez faire neoproletaarin yxinyrittäjän etiikka. Pääasia on että rakastavaiset tulevat myös ize jatkuvasti. Näin on rakkaus taas valjastettu markkinoiden palveluxeen, mutta tällä kertaa vapaiden. Miten huima, haasteellinen tie!
22