ellauri014.html on line 1237: Wolmari ei uskalla kärrätä rouvaa pihalle, niin kauan kun väellä oli epäselvyyttä, onx se nyt kuollut vaiko elossa. Ne vois sen raivoissaan vaikka lynkata. Siis Wolmarin. Ootellaan siis kirstu auki päiväkausia, kunnes rouva alkaa hiljaa fermentoitua. Herra, hän haisee jo, valittavat lakeijat.
ellauri024.html on line 819: Laila on raivoissaan mahometin uskoisten

ellauri035.html on line 789: Kiskoen mustaparta isäänsä raivoissaan parrasta,
ellauri051.html on line 1713: 1103 Dancing yet through the streets in a phallic procession, rapt and austere in the woods a gymnosophist, 1103 Tanssii silti katujen halki fallisessa kulkueessa, raivoissaan ja ankarasti metsässä voimistelija,
ellauri053.html on line 573: Epätoivoista sumua, huokailee Uarne joka haluis sielunravintoa. Äidinmaitoa. Isä potki raivoissaan pihalla kiviä.
ellauri061.html on line 1583: Kalle Palanderin vaimo Riina kiistää uuden miehen. Virossa tiuskiva Kalle yhä raivoissaan. Kallen lukuisista kyläkateista ei ole mitään väliä.
ellauri062.html on line 878: Kundry raivoissaan kutsuu Klingsoria apuun. Klingsor ilmestyy "Pyhä Keihäs" kädessään ja sinkoaa sen Parsifaliin. "Keihäs" jää kiinni Parsifalin "Graaliin". Nyt Parsifal tietää tehtävänsä ja velvollisuutensa. Tällä lailla pystyn painamaan!
ellauri118.html on line 1080: Kellekkä se Kaari oli uskollinen? Ei kai hyvinsyöneelle Linnilälle? Eiku jollekulle Virkajärvelle, kunnes petti sitä pannen herkkusuuta. Nyt on Kaaren afrokampaus lässähtänyt, ei se näytä enää munakarvoituxelta. Kun Linnilällä lakkas seisomasta, Kaarella oli tapana vaan pidellä sen letkua. Eräänä päivänä se yllätti Kain ja toisen naisen pitelemässä Kaizun vintilää. - Mitä sillä on mitä mulla ei ole, huusi Kaari raivoissaan. - Parkinsonin tauti, puolustautui Kai. Kaarella ja Peggylla on paljon yhteistä, molemmat särki perheen vaihtaaxeen miehen väpelömpään, joka kokkaa niille sapuskat sillä aikaa kun ne kirjottaa.
ellauri140.html on line 880: And half enraged at her shamelesse guise, Ja puolixi raivoissaan sen nakusta pyllystä,
ellauri153.html on line 284: Tullia puolestaan ajoi vaunuillaan senaattitaloon, jossa hän oli ensimmäinen, joka tervehti miestään kuninkaana. Mutta Tarquin pahoitti paluunsa kotiin, - huolestuneena siitä, että väkijoukko saattaisi tehdä hänen väkivaltaisuutensa. Kun hän ajoi kohti Urbian-kukkulaa, hänen kuljettajansa pysähtyi yhtäkkiä kauhistuneena nähdessään kuninkaan ruumiin makaamassa kadulla. Mutta raivoissaan Tullia itse tarttui ohjaksiin ja ajoi vaunujensa pyörät isänsä ruumiin yli. Kuninkaan veri roiskui vaunuja vasten ja värjäsi Tullian vaatteet, niin että hän toi hirvittävän jäänteen murhasta takaisin kotiinsa. Katu, jolla Tullia häpäisi isin, kuolleen kuninkaan, tuli myöhemmin tunnetuksi Vicus Sceleratuksena, rikoksen katuna.
ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista.
ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
ellauri267.html on line 649: ja antoivat niin raivoissaan liekkensä,

ellauri272.html on line 662: Seuraavana päivänä raivoissaan kristitty saa selville Walesista, että Elenan entinen aviomies Eric Lincoln oli pelastanut Jackin vankilasta huolimatta hänen suhteestaan ​​Christianin kanssa. Christian kertoo Analle, että saatuaan tietää tapauksesta Eric hakkasi Elenan ankarasti ja erosi hänestä. Christianin kehotuksesta huolimatta Elena kieltäytyi nostamasta syytteitä Ericia vastaan ​​syyllisyyden vuoksi tapaukseen. Christian kosti ostamalla Eric Lincolnin hakkuuyhtiön myydäkseen sen. On myös saatu selville, että Elizabeth tunnusti poliisille, että Hyde kiristi hänet rikoskumppanikseen. (Hänen lopullinen kohtalo on kuitenkin edelleen mysteeri.)
ellauri278.html on line 69: Sodan ensimmäisinä kuukausina oli epäonnistumisen vaikutelma, joukkomme vetäytyivät, se oli erittäin vaikeaa kaikille. Stalin ei koskaan näyttänyt siltä, ​​että se oli hänelle vaikeaa. En koskaan huomannut hänessä hämmennystä, päinvastoin, vaikutti siltä, ​​että hänen mielialansa oli iloinen, hänen asenteensa ihmisiin oli suvaitsevainen. Hän ymmärsi ilmeisesti, että tällaisina hetkinä ihmisiä on tuettava, rohkaistava. Valkosuomalaisten kanssa käydyn sodan aikana satuin kuulemaan keskustelun joukkojen ruoasta. Sinä talvena oli poikkeuksellisen kylmä. Stalin oli raivoissaan: - He lähettävät valkoista leipää, makkaraa, kaviaaria eteen. Kuka sitä tarvitsee? Kaikki jäätyy, muuttuu kiveksi. Unohditte yksinkertaiset venäläiset vanikat, jotka tunnettiin Pietari Suuren ajoista lähtien. Kätevää ruokaa sotilaalle missä tahansa kampanjassa, kuumalla ja kylmällä säällä.
ellauri281.html on line 68: Sodan ensimmäisinä kuukausina oli epäonnistumisen vaikutelma, joukkomme vetäytyivät, se oli erittäin vaikeaa kaikille. Stalin ei koskaan näyttänyt siltä, ​​että se oli hänelle vaikeaa. En koskaan huomannut hänessä hämmennystä, päinvastoin, vaikutti siltä, ​​että hänen mielialansa oli iloinen, hänen asenteensa ihmisiin oli suvaitsevainen. Hän ymmärsi ilmeisesti, että tällaisina hetkinä ihmisiä on tuettava, rohkaistava. Valkosuomalaisten kanssa käydyn sodan aikana satuin kuulemaan keskustelun joukkojen ruoasta. Sinä talvena oli poikkeuksellisen kylmä. Stalin oli raivoissaan: - He lähettävät valkoista leipää, makkaraa, kaviaaria eteen. Kuka sitä tarvitsee? Kaikki jäätyy, muuttuu kiveksi. Unohditte yksinkertaiset venäläiset vanikat, jotka tunnettiin Pietari Suuren ajoista lähtien. Kätevää ruokaa sotilaalle missä tahansa kampanjassa, kuumalla ja kylmällä säällä.
ellauri294.html on line 529: Kupari palaa ketun hännän alta asiantuntijana metsästyskoiraxi, jonka odotetaan jäljittävän kettuja. Myöhään yöllä Tod livahtaa kuksiin hänen luokseen. Heidän "keskustelunsa" herättää päällikön, joka varoittaa Amosta. Siitä seuraa takaa-ajo ja Copper saa Todin kiinni, mutta päästää tämän menemään samalla kun hän ohjaa Amosin pois. Päällikkö saa Todin kiinni, kun tämä yrittää paeta rautatiekyydllä, mutta vastaantuleva juna iskee häneen, minkä seurauksena hän putoaa alla olevaan jokeen ja murtaa jalkansa. Tästä raivoissaan Copper ja Amos syyttävät Todia onnettomuudesta ja vannovat kostoa. Ymmärtääkseen, ettei Tod ole enää turvassa hänen kanssaan, Tweed jättää hänet riista-alueelle. Oman metsässä vietetyn tuhoisan yön jälkeen Big Mama esittelee hänelle Vixeyn, naarasketun, joka auttaa häntä sopeutumaan elämään "siellä."
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri340.html on line 588: Toimittajat ja kriitikot olivat raivoissaan, mutta Handke tuplasi. Keväällä 1999, kun USA ja naton liittolaiset aloittivat pommikampanjan serbien karkottamiseksi Kosovosta, hän vieraili Belgradissa osoittaakseen tukensa Slobodan Miloševićin hallinnolle. Muutamaa kuukautta myöhemmin amerikkalaisen toimittajan Peter Maassin mukaan Handke sai Jugoslavian passin. Kun Milošević kuoli vuonna 2006, Handke piti ylistyspuheen hänen hautajaisissaan. Ei ihme että länkkärit poltti hihansa. Kyykäärme povella!
ellauri342.html on line 157: -- Voi sika, hänellä on jotain tuuli! hän ajatteli ravistellen häntä kellot raivoissaan...; mutta ei hätää, mene pois, jos sinun on pakko pahantekijä, saat silti potkut palattuasi... I säästää sen sinulle!
ellauri347.html on line 404: Fromm tekee muutamia arvauksia siitä, kuinka tällainen henkilö tapahtuu. Hän ehdotti että saattaa olla jokin geneettinen vika, joka estää heitä tuntemasta tai reagoida kiintymykseen. Se voi myös olla niin täynnä elämää ja turhautumista että henkilö viettää loppuelämänsä raivoissaan. Ja lopuksi, hän ehdottaa, että kyse voi olla kasvamisesta äiti nekrofilin kanssa, niin ettei lapsella ole keneltäkään oppia rakkautta. Se on hyvin mahdollista että jokin näiden tekijöiden yhdistelmä toimii. Ja silti on vielä the ajatus siitä, että nämä ihmiset tietävät mitä he tekevät, toisin kuin Jeesuxen tyhmät naulapyssyt, ovat tietoisia pahasta, ja valitsevat Barabbaan. Se oli sentään reilu juutalainen kapinallinen eikä hullu. (Sitäpaizi Abban popmusa oli vetävää ja ansjovixet hyviä.) Se on aihe, joka vaatisi enemmän tutkimista!
ellauri378.html on line 458: "Lambeth Walk - Nazi Style", parodia propagandaelokuvasta Triumph of The Will, joka näyttää saksalaissotilaat ilmeisesti hanhiaskeleita Lambeth Walkille. Kerrotaan, että Joseph Goebbels oli niin raivoissaan nähtyään sen, että hän juoksi ulos huoneestaan ​​potkimalla tuoleja ja huutaen kirosanoja.
ellauri382.html on line 182: Laitettuaan lasinsa lyöty taistelija otti mikrofonin, selvästi edelleen raivoissaan.
ellauri383.html on line 605: Astialla ovat Kakon lisäxi persumiehet.- Hetkonen sanoi Putkonen ize asiasta kysyttynä ja pieraisi varmemmaxi vakuudexi puhelimeen. - Koska silloin, kun edellisen kerran oli tämä reppusopimushomma [kunta-alan vientialoja saamat isommat korotukset] keskusteluissa, miesten vientiliitot olivat aivan raivoissaan siitä. Läski autoliiton mieskin arvosteli naisvaltaisia julkisia aloja siitä, että ne ovat valmiita hyväksymään heikennykset yksityiselle sektorille voidakseen itse neuvotella vientimallista ja tavoitella isompia korotuksia.
xxx/ellauri087.html on line 611: Syrjäytymisvaaraa tällä pojalla ei ollut. Hän pääsi saman tien töihin Teiniliittoon, joka 1960- ja 70-lukujen vaihteessa eli kukoistuskauttaan vasemmalta puhaltavassa myötätuulessa. "– Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin, Yrjö naurahtaa ja puhuu kymmenisen vuotta sitten kuolleesta isästään, taidemaalari ja pilapiirtäjä 'tuplayrjö' Jurij Georg Engeströmistä, paljon ja rakastavasti." ”Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin.” No ei tosiaan, se nähdään sen massayrittäjäpojastakin, joka on raivoissaan kun Sanna Marin ei sitä tottele. ”Suomi on pieni ja simppeli yhteiskunta. Täällä ollaan tyhmiä, täällä on helppo pioneeriliittolaisten kähmiä. Toivottavasti päättäjät eivät pilaa tätä kaikkea.”
xxx/ellauri104.html on line 923: ’Sinun on tänä iltana kirjoitettava kotona viisikymmentä kertaa: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni tyttö meni kotiin, rukoili vanhempiensa kanssa ongelman puolesta ja kirjoitti sitten viisikymmentä kertaa: ’Jumala on olemassa!’ Kun hän seuraavana päivänä palautti paperin, opettaja oli raivoissaan. Nainen räjähti. ’ (Ilkeä commie ope oli nainen.)
xxx/ellauri175.html on line 613: Nuori mies oli juuri puhunut ihmisarvon nimissä ja jopa terveen järjen nimissä, raivoissaan Hadalyn ihmelapsesta. Varmasti hänen juuri sanomansa ei ollut kiistaton – ja jos hän olisi joutunut jollekin parlamentaarikkoon puolustamaan asiaa, ei ole epäilystäkään siitä, että tämä raudan antaminen oli luonteeltaan luonteeltaan vaarallista, lyhyttä ja hankalaa. vastahyökkäys. Siten kysymykseen: "Mistä lähtien Jumala sallii koneiden puhua?" jos joku ohikulkija olisi vastannut hänelle: "Koska hän näki, kuinka surullista käytät sitä!" vastaus olisi ollut varsin kiusallinen. Mitä tulee lauseeseen: "Unohdin, olen teatterissa! jos kaveri olisi vain humannut:
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 629: Ja itsestään huolimatta hän palasi Albineen, Paradouhun, palaviin muistoihin. Ensin hän keksi tekosyitä. Eräänä iltana hän kaatui huoneensa lattialle aivokuumeen valtaamana. Kolmen viikon ajan hän kuului tähän lihansa kriisiin. Hänen verensä raivoissaan pesi suonet hänen raajojensa kärkiin asti, aivan jynssäsi hänen läpi vapautetun virran huminaa; hänen ruumiinsa kallosta jalkapohjiin puhdistui, uudistui, oli sellaisen sairauden raivoamana, että hän usein deliriumissaan oli luullut kuulleensa työmiesten vasarat naulaavan hänen luitaan.
xxx/ellauri177.html on line 749: "Olen usein ajatellut kivipyhimyksiä, jotka ovat olleet raivoissaan vuosisatojen ajan oman tilansa takaosassa", hän sanoi hyvin matalalla äänellä. Pitkällä tähtäimellä ne täytyy kylpeä suitsukkeessa sisäelimiä myöten... Ja minä olen kuin yksi niistä pyhimyksistä. Minulla on suitsukkeita elinteni viimeistä poimua myöten. Juuri tämä balsamointi tekee tyyneyteni, lihani hiljaisen kuoleman, rauhan, jota maistan elämättä... Ah! Älkää antako mikään häiritä minua liikkumattomuudestani! Pysyn kylmänä, jäykkänä, graniittihuulini loputtomalla hymyllä, voimattomana laskeutua ihmisten joukkoon. Tämä on ainoa toiveeni.
xxx/ellauri287.html on line 267: - Emme koskaan! Pidätkö meitä pilkkanasi, ukko! - Diego hyppäsi tuoliltaan raivoissaan kuin piru olisi tullut hänen sisäänsä. Silloin pääjohtaja vain teki rauhallisen eleen turvamiestensä suuntaan, ja minä ja Keiichirō... Tunsimme aseen piiput takaraivoissamme.
xxx/ellauri376.html on line 238: Vieraat jatkavat keskustelua tapahtuneesta odottaessaan messujen alkamista. Pihaa lähestyy Antonin kyläläinen, joka työskentelee nyt kaupungin tehtaalla ja tapasi Antonin messuilla edellisenä päivänä. Hän saa tietää hevosen varkaudesta ja kertoo yleisölle Antonin elämästä. Hänen mukaansa Anton eli hyvin, oli kiltti mies, joka ei kieltäytynyt auttamasta muita, ja lisäksi hän oli miesten joukossa ainoa lukutaitoinen mies. Eräänä päivänä miehet eivät kestäneet johtaja Nikitan julmuutta ja kirjoittivat kirjeen Pietariin nuorelle mestarille. Anton sai tehtäväkseen kirjoittaa kirje. Kirje kuitenkin palautettiin Pietarista Nikitalle itselleen, joka oli raivoissaan ja saatuaan tietää, että Anton oli kirjoittanut kirjeen, lähetti veljen taas rekryytiksi, ja Anton itse alkoi karkottua maailmasta. Joten muutamassa vuodessa Anton köyhtyi täysin.
32