ellauri032.html on line 374: Pandemia raivoaa, takoo maapallon kalloa. Pandemonium on alkanut.
ellauri036.html on line 149: Tässä on jotain karmaisevan tuttua... Saatuaan tän sanotux Pipa väsähtää, ja Musse alkaa uuden kierroxen Mussen sättimistä. Ajattele niitä, joilla ei ole äitiä, sukulaisia, ei ystäviä eikä koiraa lohtunaan, sanoo Musse izelleen, raivoaa ja itkeskelee. Täähän on ihan Rusoon kotiopettajatouhua. Ajattelis nyt vähän Pipaakin, mutta ei. Siihen se ei pysty eikä kykene. Sen pää on täynnä Mussea, vaan Mussea, aina vaan samaa Mussea. Tää pätkä esim on eri narsistinen:
ellauri060.html on line 983: Aasia kunnossa. Suivaantunut Sauli raivoaa Tuulan mentyä kuin Jankon Betoni, ampuu Nooran ylistämän mustarastaan hirvipyssyllä ja haulikolla, ja leikkaa vasiten terottamallaan vesurilla hirmuisesti kiroten pään irti Nooran ostamalta söpöltä karizalta jolle Noora lässyttää, käskien ohimennen Saulia korjaamaan verannalta papanat.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri269.html on line 769: Hän kamppaili tasapainottaakseen älyä ja tunteita. Spockin vulkaanisen isän perintö sitoi hänet etuoikeuslogiikkaan ennen kaikkea, mutta hänen ihmisäitinsä emotionaalinen puoli teki työn mahdottomaksi. Hän uhrasi henkensä pelastaakseen miehistön sillä periaatteella, että "monien tarpeet ovat suuremmat kuin harvojen tai yhden tarpeet". Silti hänet herätettiin henkiin, koska hänen emotionaaliset miehistön jäsenensä jättivät huomiotta tämän logiikan ja riskeerasivat kaiken pelastaakseen hänet. Juutalaiset ovat käyneet samaa taistelua rationalistien ja kabbalistien, Hasidimin ja Mitnagdimin kanssa, jotka on lukittu mielen ja sydämen taisteluun. Ja jopa siellä taistelulinjat eivät aina ole selvästi piirrettyjä. Rabbi Shneur Zalman Liadista (1745-1812), joka yritti saada hasidilaisia kannattajia Mitnagdicin alueelle, julisti, että "mielen on hallittava sydäntä". Ja silti taistelu raivoaa.
ellauri336.html on line 233: Kun vanhemmat ovat antaneet lapselleen tietyn rangaistuksen, on tärkeää, että he panevat sen täytäntöön. Lapset haluavat testata vanhempiensa rajoja. Kun vanhempi sanoo "Ei", lapset alkavat vinkua, itkeä ja raivoaa saadakseen tahtonsa. Tavallinen esimerkki tästä tapahtuu supermarketissa, kun äiti kävelee käytävällä taaperonsa kanssa, joka yhtäkkiä huomaa herkkua hyllyllä. Lapsi alkaa nalkuttamaan ja valittamaan herkkua. Jos äiti kieltäytyy, hän ei anna periksi niin helposti, vaan vahvistaa päättäväisyyttään kovemmilla itkuilla, joita seuraa äitinsä hameesta nypiminen. Vaikka äiti saattaa tuntea hämmennystä lapsen julkisessa kohtauksessa, hänen tulee kuitenkin ymmärtää, että jos hän suostuu lapsen vaatimuksiin, lapsi on juuri saavuttanut "voiton". (Mahdollinen ratkaisu tähän ongelmaan on joko antaa lapselle pieni herkku ennen ostoksia tai kertoa hänelle, että jos hän käyttäytyy, annat hänelle herkkua ostosten aikana. Naxutin voi joskus tehota.)
xxx/ellauri013.html on line 1221: Ketähän noi tyypit on mun ja Anssin lisäxi joihin olmi valaa voimatonta raivoaan? Never heard. Raivo Summanen on nähtävästi joku jääkiekkoilija. Hupaisaa on kuinka samanlaista kullervomaista kiroilua Harrilta irtoaa mulle kuin multa nilkille. Herra se on herrallakin, ja kirppu koiralla.
xxx/ellauri239.html on line 798: Valkoinen Lauri raivoaa
xxx/ellauri357.html on line 630: Yli sen kivien lakkaamatta räjähtää ja raivoaa.
xxx/ellauri410.html on line 926: Persepää Coriolanus raivoaa ja hyökkää kansanvallan käsitettä vastaan. Hän vertaa sitä, että plebeieiden sallitaan saada valtaa patriisien yli "varisten nokkimiseen kotkia". Hahaa "mixi vanha kotka levittäisi siipiään." Votkan kuusen alta kaivamiseen tietenkin. Tomppa oli kaappijuoppokin. Siinäkin se muistutti Puovo Huovikkoa. Hyvä että volskit nirhasivat sen. Siis Coriolanuxen.
10