ellauri036.html on line 1589: Voi kylläpä ne tekee voltteja, raikkaat keveät lintuset,
ellauri036.html on line 1748: silmät sen sinisillä silmillä, raikkaat hengityxet
ellauri105.html on line 437: Ruottissa puhaltelee navakasti raikkaat oikeistotuulet. Äänekkäänä mukana joku nuori naarasneekeri.
ellauri185.html on line 714: Niinpä onkin, kun Tolstoin poliittisesta yhteiskunta filosofisesta ajatusmaailmasta siirrytään Lutherin maailmaan, vaikutelma sellainen, kuin olisi tultu lasaretista jumalattoman vapaaseen luontoon, missä aurinko paistaa, niityt mezät ja raiskiot laihduttavat väriloistollaan silmää ja sydäntä, missä raikkaat keväiset tuulet puhaltavat, luodit viuhuvat ja missä senvuoxi tuntee mielensä vapaaxi, keventyneexi ja iloisexi kuin päästettyään nipun pieruja.
ellauri469.html on line 188: François-Auguste de Chateaubriandin "Atala" on 1800-luvun alkupuolella kirjoitettu romanttinen novelli. Kerronta keskittyy Chactasiin, puoliksi sivistyneeseen Amerikan alkuperäiskansaan, ja Atalaan, vaikutusvaltaisen intiaanipäällikön tyttäreen, heidän selvittäessään rakkautta, velvollisuuksia ja kulttuuriensa välisiä konflikteja Amerikan erämaassa. Tarina käsittelee luontoa, hengellisyyttä ja alkuperäiskansojen ja siirtomaa-ajan kokemusten jyrkkiä vastakohtia. "Atalan" alussa esitellään Pohjois-Amerikan raikkaat maisemat ja Chactaksen monimutkainen luonne, jossa hän pohtii elämäänsä ja Atalaan muodostamiaan syviä siteitä heidän kohtaamiensa koettelemusten ja vastoinkäymisten keskellä. Tarina alkaa prologilla, joka kuvaa Mississippi-joen rehevää erämaata ja vihjaa samalla ranskalaisten uudisasukkaiden ja Amerikan alkuperäiskansojen heimojen välisiin historiallisiin jännitteisiin. Suhteen kehittyessä näemme Chactaksen painiskelevan tunteidensa kanssa Atalaa kohtaan, kun tämä paljastaa valansa painon ja uhraukset, joita heidän on kohdattava. Heidän emotionaalinen yhteytensä on täynnä kulttuuristen konfliktien ja henkilökohtaisten tragedioiden väistämättömyyttä, mikä ennakoi dramaattisia haasteita, joita heidän on kohdattava rakkauden kietoutuessa heidän vaikeisiin kohtaloihinsa. (Tämä on automaattisesti luotu yhteenveto.)
xxx/ellauri057.html on line 1207: Nyt uutena näköispazaana julkaistu Elina Vaara (1903 – 1980) viuluineen ilmestyi vuonna 1928. Yllätys, eikä vähiten Vaaralle itselleen, oli teoksen aikanaan saama myönteinen vastaanotto. Vaikkei ollut lepakko, siitä tuli ”Suomalainen Sappho”. Claes Olssonin mukaan se oli ”läpimurtoteos, jossa raikkaat ja kirkkaat runouden lähteet ovat äkkiä puhjenneet salaisista syvyyksistä”.
6