ellauri062.html on line 652: Mihi quoque spem dedisti. nyt jo sinun olla saan. Toivo heräs minussakin. Me with sign of like relenting.
ellauri152.html on line 399: addam cerea pruna: honos erit huic quoque pomo; Lisäx vahattuja luumuja: se on kans hyvä hetelmä;
ellauri152.html on line 406: Quem fugis, ah, demens? Habitarunt di quoque silvas, Ketä pakenet, dementti? Jumalatkin asuu mezissä,
ellauri158.html on line 256: P. 1. prop. 22. Quicquid ex aliquo Dei attributo, quatenus modificatum est tali modificatione, quae et necessario et infinita per idem existit, sequitur, debet quoque et necessario et infinitum existere. [in: P. 1. prop. 23., prop. 28., app., P. 2. prop. 11.]
ellauri161.html on line 371: Kehuttuaan feminismiä ja feministejä hiukan Nyölö palaa tarinaan: "En taaskaan osannut vastata syytöksiin. Mutta sitten lähdettiin toiseen kapakkaan, ja feministit sytyttivät savukkeet. En viitsinyt kertoa heille tupakkateollisuuden rikoksista, ihmisten ja luonnon myrkyttämisestä kaikissa maanosissa. Arvelin, että he jo tietäisivät. Tu quoque, et filioque. Vähän sama asia. Touché, vai mitä?" (s. 172)
ellauri162.html on line 572: Victorin mukaan Jumala ei halua mätkiä apinoita rangaistuksella, joka vastaisi sen rikoksia (sukupuutolla), eikä ole rangaistusta, joka ei itse asiassa ole lahja valepuvussa. Niinpä Kainin rangaistus on ilmainen lahja hänelle itselleen ja hänen vanhemmilleen (2.284: hoc quoque munus habet), samoin kuin Babelin rakentajien rangaistus (3.285-286: nec tamen hoc sacri, cum sit sua poena nocentum / muneris est tyhjiö). Victorilla on myös taipumus alikorostaa Jumalan roolia rangaistustensa toteuttamisessa sen hyväksi että keskittyy sen sijaan rangaistuksen hyötynäkökohtaan.
ellauri249.html on line 380: inuiti quoque auaritiam exercere iubentur.

ellauri389.html on line 173: Whataboutism eli entäily (kuten "entä...?" - jonkun tampion tarjoama "mutkuttelu" on vastineena aivan perseestä) on halventava strategia, jonka mukaan syytteeseen vastataan vastasyytöksellä alkuperäisen syytöksen torjumisen sijaan. Loogisesta ja argumentatiivisesta näkökulmasta whataboutismia pidetään tu -quoque- mallin muunnelmana (latinaksi 'sinä myös', termi vastasyytökselle), joka on ad-hominem-argumentin alatyyppi.
xxx/ellauri212.html on line 52: Nyze ei enää tahdo, älä säkään impotentti, Nunc iam illa non vult: tu quoque impotens noli,
xxx/ellauri234.html on line 400: Haec quoque, quae data sunt, perdere dignus erit. Saa kuitata tappiox sen vähän mihkä se pääsi.
xxx/ellauri237.html on line 823: Nunc iam illa non vult: tu quoque impotens noli.
xxx/ellauri414.html on line 364: Heräsin unesta jossa olin naimisissa pikku Kunin kanssa, aamupalaa syömässä vaimon ja kahden pienen viirusilmän lapsen kanssa, kun alkoi tuntua että nyt vois alkaa tehdä kolmatta: aloin hyväillä ja hypistellä pikku kiinatarta aamutakin alta sieltä sun täältä. ibi illa multa cum iocosa fiebant, quae tu uolebas nec puella nolebat. Eipä aikaakaan kun oltiin siirrytty punkan puolelle ja alettu edetä jo peremmälle, kun Kun muisti lapset ja ehdotti että hoidettaisiin niiden aamupala ensin valmiixi. Se ponnahti nakupellenä vuoteesta kuin pikku jänönen. Minä jonka aamiainenkin oli jäänyt kesken nousin perästä tunkien vastahakoista ithyfallosta takas lahkeeseen. Siihen uni päättyi. Voi nössö sentään että tämmöisissä sexiunissa coitus jää aina interruptuxexi. Herätessä oli siitin ojentunut pitkäxi ja paxuxi vaikkei kovin kovaxi. Nunc iam ille non uult: tu quoque impotens, noli. (Lähde: Catullus 8)
12