ellauri053.html on line 188: Aarne seuras kateena vierestä kun Puovon minä paisui kuin teekkaripallo. Ne oli hirmuisoja, punasia ja kumisia ja niissä oli ratasmainen teekkarinkuva. Mä en koskaan saanut sellasta. Joka vuosi pyysin ja anelin. No way. Elämä on traagista. Life is hard and then you die. Hyvä kysymys: oliko nuori Puovo enemmän vai vähemmän suuruudenhullu kuin vanha? Paisuiko sen teekkaripallo vai rupistuiko se lopulta, kuten kumiset ilmapallot tekevät, tulevat ryppyisixi ja puoliveteisixi. Lopuxi niistä voi imaista retiisejä ja paukutella niitä.
ellauri058.html on line 551: Aloittaessani Haanpää-tutkimustani 2010 soitin Karoselle ja pyysin tapaamista. Tarkoitukseni oli haastatella häntä ja muita johtavia Haanpää-tutkijoita ja liittää heidän tuoreet näkemyksensä osaksi lähdeaineistoja.
ellauri060.html on line 128: Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen.
ellauri093.html on line 668: Opettajiin olen ollut kiintynyt lapsuudesta asti. Past. Dolmenista tuli mulle enemmän kuin kristiveli, enemmänkin kristikundikaveri. Olimme kahdenkesken. Liikutuxen vallassa pyysin: anna mulle siunaus! Mä polvistuin, ja hän (krhm) antoi siunauxen. Veljeni kertoo että pakanamaassa kastettu neekeri aivan erityisellä rakkaudella kiintyy kastelijaansa. Enhän minä pakana ollut eikä Dick mua ihan uppokastellut, mutta sinä hetkenä hän kyllä hyvin läheisesti liittyi minuun. Mutta Mott oli sittenkin mun elämäni miehistä paras, sen messiin mä olisin kyllä lähtenyt jos se olis pyytänyt. Muttei pyytänyt. Dick Dolmenin en milloinkaan. Ei sekään kyllä pyytänyt.
ellauri161.html on line 345: ”Minut oli, tahtoani tiedustelematta tietysti, vauvana kastettu ja liitetty luterilaiseen kirkkoon. Mutta pian sen jälkeen vanhempani erosivat ja erottivat minutkin kirkosta, edelleen minulta kysymättä. Kuitenkaan yhdessä asiassa ei kysytty kenenkään mielipidettä. Kaste jäi voimaan”, hän muotoilee asian Tunnustuskirjassa. Ei tarvinnut uudelleenkastella, vaikka sitä pyysinkin.
ellauri221.html on line 434: Mäkin pyysin ihan kohtuullisesti saidoilta sisaruxilta, että saisin rahaa yhteislahjaan niinkuin kaikki tähänastiset juhlijat. Lahjakin jo oli katottu, kolmensadan hintainen uusi mikroaaltouuni väsähtäneen tilalle.
ellauri238.html on line 119: Siellä hän oli. Mutta jossakin muussa ulottuvuudessa kuin alkuillasta. Siinä ulottuvuudessa jossa hän nyt oli, minua ei ollut olemassa. Hänen todellisuudessaan oli vain tämä tyttö, Leena, jonka hän oli iskenyt, tai tämä hänet. Minä halusin lompakkoni, avaimeni ja rahat, ja pyysin niitä aluksi sävyisästi ja vähitellen yhä kiivaammin. En saanut mitään vastausta. Minua ei ollut. Räyhäsin siinä aikani, mutta vastareaktion täydellinen puuttuminen sai minut raivostumaan niin, että lopulta sieppasin pöydältä tyhjän viinipullon ja pamautin sillä Penttiä päähän. Ei mitään tehoa. Hän vain ravisteli lasinsirut hiuksistaan. Minä taas viiltelin ranteitani pullon sirpaleilla. Silläkään ei ollut mitään vaikutusta.
ellauri241.html on line 186: I took compassion on her, bade her steep minä säälin häntä, pyysin häntä sävyttämään
ellauri267.html on line 1125: Joh. Alan omallatunnollani epäillä, ettei hän tehnyt niin, vaikka pyysin.
ellauri299.html on line 479: Vierasta lihaa, kazelin Merjaa. Toisen Hannun exä Merja ei antanut vaikka pyysin kauniisti. Nuori, nainen, ja mahdollisimman oikealta. Perkele, saatana! Tulisi sota...jotakin selvää! Merjan perse sihisi vieressäni pitkän ässän. Saatuani palkinnon piristyin niin että saatoin sujautellakin taas Merjaa. Kreetiä ja pleetiä, ketkuja ja pletkuja nää Patin työttömät työnhakijat, eli työnvälttelijät. Työnvälttelyähän se näyttää olleen tää Patin kirjailijanurakin.
ellauri325.html on line 187: Poistuessani Unechasta pyysin saattajaa, koska minun piti ylittää neutraali vyöhyke, Toisella puolella neutraalia vyöhykettä bolshevikit ryöstivät, toisella saksalaiset ja neutraalilla vyöhykkeellä bolshevikit ja saksalaiset ja ukrainalaiset ja yleensä kaikki. Siksi sitä kutsuttiin neutraaliksi, tätä vyöhykettä.
ellauri330.html on line 484: Ajatellessaan venäläisten anarkistien masentavaa tilannetta, Makhno päätti vierailla heidän nimellisen johtajansa Peter A. Kropotkinin luona, jolta hän odotti vastauksia kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Makhno vieraili Kropotkinin luona hänen lähtönsä aattona. Kropotkin otti hänet kohteliaasti vastaan ​​ja he puhuivat pitkään Ukrainan sotkevasta tilanteesta, mukaan lukien Itävalta-Saksan miehitys, hetmanihallitus ja anarkistinen taistelumenetelmä kaikenlaista vastavallankumousta vastaan. Makhno tunsi saaneensa tyydyttävät vastaukset kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin; "Kun pyysin häntä antamaan minulle neuvoja aikomuksestani palata Ukrainaan vallankumoukselliseen työhön talonpoikien parissa, hän kieltäytyi kategorisesti neuvomasta minua ja sanoi: "Tämä kysymys sisältää suuren riskin henkellesi, toveri, ja vain sinulle. itse voit ratkaista sen oikein.' " Makhnon lähtiessä Kropotkin sanoi: "On muistettava, rakas toveri, että taistelumme ei tunne sentimentaalisuutta. Epäitsekkyys ja sydämen vahvuus ja tahto matkalla kohti valittua päämäärää voittaa kaiken." Vuotta myöhemmin Makhno kirjoitti:
ellauri347.html on line 601: niitä pyysin rukouksin Luojaltain,
xxx/ellauri068.html on line 111: Mulla on Borat-uikkarit joita en ole saanut käyttää kertaakaan. Ostin ne Bostonissa 2007 jonkun paikallisen Mallin uimahousuliikkestä. Kun pyysin Borat uikkareita kaupan neitoset menivät takahuoneeseen nauramaan. Amerikkalaista kälyä Jill Aldenia (juu, samoja Aldeneita jotka kirjoittivat alle izenäisyysjulistuxen ja varmaan tuli samalla laivalla briteistä kuin Pynchonit ja Breckenridget) ei Borat yhtään naurattanut, koska se teki pilkkaa amerikkalaisista arvoista. Kuten että supermarketissa on useita hyllyjä pelkkää juustoa. Is this cheese? No Pynchonit sai vaan mitä ansaizi, tehtyään magnum opuxessa pilkkaa Kazakhstanin runoilijoista ja potassiumvaroista.
xxx/ellauri091.html on line 974: [5.4. 21.36] jönsy: Tiina lähetti emailin ettei tule silloin lauantaina. Pyysin kuitenkin hyvän tahdon eleenä lähettämään Petterin tai sun mukana ne kuvat, kaikki, jotka oli tänne tulossa vuosi sitten ja pyysin vastaamaan käykö tämä.
xxx/ellauri201.html on line 84: Isokukko-Uljas kömpi sängyn jalkopäähän, levitti varmalla otteella haarani auki, sai eteensä märän pillun. Suu levisi korviin saakka, niin mielissään se oli. Veti nahkansa taakse ja minä näin taas ison terskan, kun se ohjasi kourallaan kovaa heppiään koloselle. Kuumalta tuntui jo huulia vasten. Alkoi työntää syvemmälle ja levitteli vitunhuulia toisella kädellään. Sai murikan sisään ja minä älähdin ääneen, pyysin varomaan. Isokukko-Uljas vaan nauraa hyrisi ja työnsi lisää, varmana ja julkeana. Iso oli toppa tällä miehellä, isompi kuin Einolla, jonka tattikin oli jo jonkinmoinen. Erimuotoinen tämä oli, semmoinen paksu ja vahvareunainen. Tiukkaa teki alusta saakka. Vittu levisi, antoi väkisin tilaa isolle siittimelle. Minä jo voihkin ja voivottelin, mutta Isokukko-Uljas jatkoi työntymistään. Riitti työnnettävää. Nuori vakoni oli täynnänsä miehen kyrpää, levisi tiukaksi ringiksi sen ympärille, koetti tottua ja vavahdella semmoisen mahtimulkun armoilla. Ei se kokonaan minuun mahtunut, vaikka syvälle meni. Ihan minulta vedet silmistä valuivat, kun niin tiukkaa teki, melkein kuin Mattia maalimaan vääntäessä. Isokukko-Uljas piti vähän aikaa sisässä, huilasi, ei liikkunut, antoi vakoni totutella. Kovasti se jo värisi, oli herkkänä ja norui mesiään. Jo kumartui Uljas antamaan suuta, hyväili taas rintaa. Hyvä mies se oli.
xxx/ellauri201.html on line 86: Kohta veti Isokukko-Uljas suuren kyrpänsä kokonaan ulos. Minun runneltu vakoseni tärisi ja pillunhuulet levällään roikkuivat. Vaan sitten alkoi uudestaan sisään sovittamaan. Nyt kävi jo sentäs vähäsen paremmin se homma. Kova oli kuitenkin minulla koettelemus, liiankin iso oli sille miehelle vehje kasvanut. Ai ai ai, vaan kaikkeen minäkin olen tottunut, siihen mahtimulkkuunkin, Uljaksen sukunuijaan. Isokukko-Uljas ähkäisi, että tämmöistä tämä oli ollut useinkin, piti saada vittu tottumaan isoon kyrpään, ennen kuin pääsi kunnolla nussimaan. Kohta uskalsi jo hiljalleen edestakaisin nytkytellä, vielä teki tiukkaa minulle. Kehaisi se Isokukko-Uljas, että minulla oli pysynyt vittu tiukkana, ei ollut liiasta käytöstä päässyt venymään eikä löystymään. Vanhemmilla ja monta mukulaa tehneillä voi niinkin olla. Lapsenteosta kun puhui, sain minä läähätetyksi, ettei sitten sisään laskisi. Samaahan minä pyysin jokaiselta mieheltä, jonka sänkyyni laskin. En halunnut tiineeksi tulla. Ei vastannut Isokukko-Uljas siihen mitään, jatkoi vaan hiljaista liikettään ja sai minut taasen kerran herkistymään, voihkaisemaankin.
xxx/ellauri250.html on line 75: Jack katsoi minua hämmästyneenä silmiin, mutta teki ter niin kuin pyysin. Hän tarttui lujemmin lanteistani ja työnteli kovempaa. Hänen hengityksensä kiihtyi ja hän veti irtohiuxet alas huussista. Hän ei ollut hellä eikä varovainen.
xxx/ellauri265.html on line 148: Muutin Laurin kotiin asumaan maaliskuussa 2021. Vaikka olin ollut suunnittelemassa remonttia ja ostin asunnosta oman osuuteni, kuljin täällä silti varoen, siirtelin ja heitin pois Laurin vaimovainajan rumia esineitä vähän varkain. Tuntui, että asun toisen perheen kodissa. Olen ortodoksi, joten pyysin pappiani isä Metroa siunaamaan kotimme. Hän tuli tänne, ja meillä oli kaxistaan pienimuotoinen tilaisuus, jossa kotimme pyhitettiin. Hän rukoili, että tästä tulisi myös minun kotini.
xxx/ellauri265.html on line 150: Tottakai, Lauri vahvistaa. Todella iso yhteinen tekijä meille on Italia. Isäni on suomalainen ja äitini italialainen. Synnyin New Yorkissa, ja asuimme Manhattanilla, lähellä YK:n päärakennusta, jossa isäni työskenteli. Olin pieni, kun muutimme Suomeen, sitten lähdimme takaisin Yhdysvaltoihin, ja kahden vuoden jälkeen taas takaisin Suomeen. Vaimon kuoltua pyysin hänet saman tien kahville. Uskalsin pyytää, koska olin hänestä kiinnostunut, ja jos ei tee aloitetta, voi käydä ettei saakaan turkista tappiin. Olin ollut neljä vuotta yksin ja olin enemmän kuin valmis uuteen parisuhteeseen.
20