ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
ellauri047.html on line 924: Vaimolla ei ollut huvilinnaan asiaa. Oliko Fredrikillä suuri, oliko se harhaviettinen eli homo kuten Kaarle XII? Tai sitten vain munaton. Naiset ikävystyttivät. Läpättää kuin Iines Ankka, piexää nokkaa. Mixi otit kuuron vaimon, Lessingilläkö se joku kysyi. Erehdyxessä, toinen vastaa, luulin eze oisi mykkäkin. Vääräleukaisesti laukaistu. Lärvimistä, sanottiin pienenä. Kavereita oli, ne istui kiltisti pyöreän lounaspöydän ääressä ja kuunteli kun kunkku kertoi henkeviä kaskuja, nauroi oikeassa kohdassa. Valitettavasti kuolivat. Kuten vanha elostelija paroni Pöllönitz, joka kirjoitti rasvaisia juttuja August Väkevästä.
ellauri067.html on line 554: Lopulta hän on koonnut pyöreän pöydän ritarinsa, joihin kuuluvat sir Bedevere Viisas, sir Lancelot Rohkea, sir Galahad Siveä ja sir Robin Ei-Ihan-Niin-Rohkea-Kuin-Sir-Lancelot. Matkallaan Camelotiin he kuitenkin näkevät näyn, jossa Jumala käskee heitä etsimään pyhän Graalin maljan.
ellauri326.html on line 507: Mirgorod on ihmeellinen kaupunki! Millaisia rakennuksia onkaan siellä! On olkikattoisia, ruokokattoisia, vieläpä lautakattoisiakin rakennuksia. Oikealla katu, vasemmalla katu, ja kaikkialla kaunista aitaa, jota pitkin humala kierteleikse, jolle on ripustettu astioita ja jonka takaa auringonkukka kohottaa pyöreän päänsä, unikko rusottaa, suuret vesimelonit kimaltavat… Mikä loisto! Aidat ovat alituiseen koristetut vielä muillakin esineillä, jotka tekevät ne yhä ihailtavammiksi: milloin leveillä hameilla, milloin paidoilla, milloin roimahousuilla. Varkaus ja pahanteko ovat Mirgorodissa tuntemattomia, ja sentähden ripustaa jokainen aidalle mitä haluttaa. Jos lähestytte toria, niin varmaan pysähdytte hetkeksi ihailemaan näköalaa: torilla on lätäkkö, ihmeellinen lätäkkö, joka kaiketi on näkemistänne lätäköistä ainoa laatuaan! Se peittää melkein koko torin. Ihana lätäkkö! Talot ja töllit, joita kaukaa saattaisi luulla heinäru'oiksi, ihailevat ympärillä sen kauneutta.
ellauri333.html on line 67: The Sanskrit word occurs as a verb mlecchati for the first time in the latic Vedic text Śathapatha‐Brāhmana dated to around 700 BCE. It is taken to mean "to speak indistinctly or barbarously". Brahmins are prohibited from speaking in this fashion. As mleccha does not have an Indo-European etymology, scholars infer that it must have been a self-designation of a non-Aryan people within India. Based on the geographic references to the Mleccha deśa (Mleccha country) to the west, the term is identified with the Indus people, whose land is known from the Sumerian texts as Meluḫḫa. Asko Parpola has proposed a Dravidian derivation for "Meluḫḫa", as mel-akam ("high country", a possible reference to the Balochistan high lands). Not very likely. Wettenhovi-Aspan nehashkushilta kuulostaa Askon selitys (neekerit haisevat kuselta). Some suggest that the Indo-Aryans used an onomatopoeic sound to imitate the harshness of alien tongue and to indicate incomprehension, thus coming up with "mleccha". Bar, bar! koittaa yhdet sanoa. Mleccha? ihmettelee toiset. Nemetskit seuraa vierestä huuli pyöreänä.
xxx/ellauri177.html on line 597: Jeesus vetäytyessään pois takakautta oli vienyt pois armon. Hän, joka oli niin vahva taivaan avun aamusta asti, tunsi olonsa yhtäkkiä kurjaksi, hylätyksi, lapsellisen heikoksi. Ja mikä kauhea pudotus, mikä suunnaton katkeruus! Taistella sankarillisesti, seisoa voittamattomana, armottomana, kun kiusaus oli olemassa, elossa, pyöreänä vartalonsa, upeine hartioineen, intohimoisen naisen tuoksuineen; sitten alistua häpeällisesti, haukkoa henkeä kauhistuttavasta halusta, kun kiusaus väistyy jättäen jälkeensä vain hameen väreet, vaalean niskan niskasta virtaavan hajuveden! Nyt, pelkkien muistojen kanssa, hän palasi kaikkivoipaana, hän hyökkäsi kirkkoon.
xxx/ellauri255.html on line 83: Mannergeim katseli näytelmää kiinnostunena ja kirjoitti muistiinpanoja repaleiseen vihkoonsa. Taas näitä! Mielenkiintoisia hahmoja, selvästi kiinnostuneita historiasta mutta kykenemättömiä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä. Marski luikerteli pian taaksepäin ja katosi tiheään viitaan kuten okapi katoaa Kongon viidakkoon bantupygmien katsellessa huuli pyöreänä perään.
xxx/ellauri265.html on line 291: Että vituttaa toi Samu Sirkan kardinaalimunaus, se Plopovin izemurhasiirto että apinoiden kähinöissä olisi kyse jostain väärinymmärryxestä. Ei ole. Erittäin hyvin ne ymmärtävät että niillä on suxet ristissä, niiden elintärkeät edut ovat erisuuntaisia ellei vastakkaisia. Ne ovat filosofeja jotka kiistelevät aterimista pyöreän pöydän ääressä. Ne taistelevat darwinistisesti subadditiivisessa tai suorastaan nollsummapelissä. Ne kilpailevat saavutetuista eduista, rajallisista resursseista, reviireistä, lisääntymisedellytyxistä. Ei ne voi olla samaa mieltä asioista jotka hyödyttävät toisia enemmän kuin toisia. Joko Samuli on tolvana tai se on tietoisesti tai alitajuisesti kiero kotiinpäinvetäjä.
xxx/ellauri293.html on line 479: Tälläset paska "meedia" firmat ja niiden tälläset klikki "uutiset" korvaa luurissa asiallisen tiedon välityxen, jos sitä koskaan olikaan. Oikeammin nää korvaa hölmötoosan eli telkkarin, joka 60-luvulla korvasi samanlaista huuli pyöreänä kuultua "ihme" soopaa levittäneet saarnamiehet kuten P. Paavalin ja W. Pylkkäsen.
xxx/ellauri356.html on line 586: Hölderlinin melankolinen kysymys on vuodelta 1800. Se ilmaisee niiden pettymyksen, jotka näkivät Ranskan vallankumouksen valot sammuneen terrorissa ja Absoluuttisen Hengen laukkaavan hevosen selässä heidän ikkunansa alla katoavan kansojen sodassa (Hegel). Hölderlin tuli hulluxi, ezi mustaa makkaraa pyöreän tornivankilansa nurkasta. Ei löytynyt.
xxx/ellauri356.html on line 658: Avaamalla äidinkielen ja/tai kansallisen kielen runokieli avaa ja tekee uudelleen identiteettiä, erityisesti kansallista identiteettiä. Identiteetti ei suinkaan ole taantumuksellista arkaismia, vaan masennuslääke (ehkä tätä Hölderlin etsi "muodossa"?). Ymmärtääkseni runoilijalle identiteetti jää kuitenkin harpiksi, jolla hän piirtää ainutlaatuisen ympäripyöreän hengityksensä, joka pitää hänet identiteettien ajassa.
11