ellauri058.html on line 510: Kirjainsinööri Antti Tuuri kirjoittaa kuin poliisi. Kuulusteltava kielsi käyttäneensä puolisoonsa puukkoa. Myönsi käyttäneensä hirvipyssyä. Kuulustelupöytäkirjoja. Loputonta referaattia. Mielipiteet on sillä samaa poliisiauton sinimustavalkosta kuin sinivuokoilla. Miten näin luokatonta väsäilijää julkaistaan? Koska muut tönköt suomalaiset peltipoliisit tykkää kerrata siitä isiltä perittyjä ennakkoluulojaan uudestaan ja uudestaan. Pohojalaaset on erityisen syvältä.
ellauri160.html on line 339: kallista luista, ei puukkoa, pilliä, pillinarua, merkkejä, ei.
ellauri434.html on line 624: hänen veljensä nasiiri Andreas — Jordanin kastajaprofeetan oppilas. Sitten tulivat melkein poikamaisen nuori Filippus Beetsaidalainen, Kreikan miesten erikoinen suosikki; seurasi Tolmain poika Natanael, Kyproksen vuohipaimen. Ja hänen kintereillään tulivat rikkaan kalojenvälittäjän molemmat pojat — hyvin hieno ja kaunis Johannes, sitten siniseen, juovaiseen halattiin kääriytynyt Jaakob, Sebedeuxen ja Salomen perilliset, »Ukkosenjyrinän pojat», Nasaretin muurarin serkkuja? Tuli Jaakobin lapsi Lebbeus, kädet ja kasvot ylt’yleensä Baalbekin auringon korventamina, alituinen matkalainen. Tuli selootti ja sicareus Simon Kananeus, arpiset, tylyn uhkaavat kasvot taatelinvärisinä ja sormeillen lyhyttä käyräpuukkoaan hermostunein kouristuksin; taitava ovela rahastonhoitaja Juudas eteläisen maakunnan pienestä Kariotin vuorikylästä nahkapussi kupeillaan hölskyen; sitten Tuomas Didymus, jonka juroissa piirteissä oudon väkevästi taisteli sokea alttius ja yhtä epäröivä kaikentutkistelu. Alfeuksen poika, maakuntien ylikulkumaksun rikas kokooja Leevi Ilmeisesti oli lähtenyt jo edellä, samoin egyptiläinen Kloopas. Hännänhuippuna tallusteli Miriam vanhemman ja (toisen?) Kloopaan onnettomasti hairahtunut perillinen, jonka suku oli hylännyt, kun hän liittyi erakkoihin. Hän oli Jaakob Essealainen. Lukuunottamatta lyhyeen päättynyttä koeaviota erään samanuskoisen nunnan kanssa, hän, samoin kuin toisetkin, oli naimaton; kalastaja Simon Keefas taas oli jättänyt vaimonsa kehrinpuiden ääreen samana päivänä kun hän seurasi Jeshuaa.
xxx/ellauri027.html on line 587: Entistä painokkaammin Eski korostaa, että jokaisen on ajateltava itse, raivattava oma polkunsa, mutta ei yksin viidakkoon, vaan yhdessä, toisten rinnalla kulkien, machetella toinen toista auttaen. (Kannattaa pitää sitä viereistä puukkoa kyllä vähän silmällä.) Toisissa on voima, joka nostaa ihmisen ja tuottaa ihmeen. Ammattiliitoista ei ole mihinkään eikä muista luutuneista ratkaisuista, aloitetaanpas taas alusta, palataan utooppisen sosialismin juurille, Colonia Finlandesaan ja Sointulaan. Tartutaan taas Kurikkaan, seurataan Holger Thesleffin jalanjälkiä. Panama on unelmieni maa. Mutta jätetään se sosialismi siitä pois, eiks je?
xxx/ellauri114.html on line 111: Puolikongolainen suomalainen matupoika kertoo lapsuutensa kokemuxia. Eka koulupäivänä 3 valkonaama poikaa tuli sitä mätkimään pihalla, sillä ei ollut muuta kielitaitoa kuin taskusanakirja mukana. Opettaja tuli väliin, poika ei voinut selittää, mutta 3 muuta poikaa selittivät kyllä suu vaahdossa oman versionsa tapahtumista. Tuloxena oli että mutiainen sai jälki-istuntoa ja opettaja soitti vielä vihaisesti kotiin haukkuen sen vanhempia. Vuosia myöhemmin se ja sen äiti oli Itixessä snagarilla, joku valkolainen mies tuli siihen suuta soittamaan ja heiluttamaan puukkoa. Äiti (valkoinen) sai hysteriakohtauxen, ja puolikongolainenkin pelästy. Onnexi siihen säntäs apuun mustalainen joka taltutti ammattimaisesti harrastelijapuukonheiluttajan. Sellasta on meillä Suomessa.
5