ellauri052.html on line 269: Vuoden 1713 lokakuussa Pope ilmoitti aloittavansa Homeroksen töiden kääntämisen englanniksi. Hänen kääntämänsä Ilias julkaistiin osissa vuosina 1715–1720 ja Odysseia vuosina 1725–1726. Jälkimmäisen kääntämiseen osallistuivat myös William Broome ja Elijah Fenton. Pope ansaitsi työstään noin 10 000 puntaa sekä kehuja työnsä tarkkuudesta – Thomas Tickellin samoihin aikoihin julkaistua Ilias-käännöstä pidettiin huomattavan heikkotasoisempana.
ellauri132.html on line 663: Olixtää Booker Booker prizen kexijä? Booker prize on enkku Finlandia. Int'l BPssä on irkutkin mukana. Se on nyt à 50 kilopuntaa.
ellauri141.html on line 492: Vuonna 1902 Kipling osti vuonna 1634 rakennetun kartanon nimeltä Bateman’s, joka sijaitsee maaseudulla Burwashissa, East Sussexissa. Tilan koko oli 130 000 m² mukaan lukien ympäröivät rakennukset ja mylly , ja Kipling maksoi siitä 9 300 puntaa, joka nykymyyntihintana vastaisi 735 000 puntaa. Talossa ei ollut kylpyhuonetta, juoksevaa vettä yläkerrassa eikä sähköjä, mutta silti Kipling piti siitä paljon, kuten hän marraskuussa 1902 lähettämässä kirjeessään sanoi: ”Katsokaa meitä, harmaakivisen talon laillisia omistajia – A.D. 1634 lukee oviparrussa, paneloitu, vanha tammiportaikko ja kaikki koskematonta ja aitoa. Se on hyvä ja rauhallinen paikka. Me olemme rakastaneet sitä ensi silmäyksestä lähtien”.
ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).
ellauri216.html on line 445: Kostromalaiset hoitivat ahkerasti myös ikonin koristelua. 1800-luvun alussa ikonille tehtiin uusi kultainen riza, johon jäivät entiset jalokivet ja koristeet. Eräs aikalainen todistaa: "Tässä kuvassa viitta, joka on järjestetty vuonna 1805 puhtaimmasta kullasta katedraalin riippuvuuden ja ennen kaikkea kansalaisten innokkuudesta, painaa kruunussa 20 puntaa 39 puolaa; hän ja kruunu ovat koristeltu timanteilla, yahonteilla, smaragdeilla, rubiineilla (joista yksi punainen on arvokkain), veniseillä ja muilla jalokivillä, suurilla helmillä ja burmiittien jyväillä... Tähän kuvaan kuuluvat kasukat tai korvakorut, jotka ovat yli puolen arsin pituisia, burmiitilla jyvät, jalokivet, kultamuotti, sormukset ja lohkot, joissa kirjoitus on kuvattu... ". Ihmekuvaa varten järjestettiin vuonna 1891 uusi kultainen, lähes 10 kiloa painava riza, joka koristi sitä vuoteen 1922 asti.
ellauri222.html on line 306: Ethelredin hallituskauden alkaessa Englanti oli elänyt pitkään rauhassa, sen jälkeen kun Danelagen oli vallattu takaisin viikingeiltä. Vuonna 991 Ethelred sai kuitenkin kohdata Olav Tryggvasonin johtaman suuren viikinkilaivaston. Maldonin taistelussa kärsimästä tappiostaan huolimatta Ethelred onnistui noin vuonna 994 pääsemään Olavin kanssa sopimukseen, ja pian Olav palasi takaisin Norjaan. Sopimus tuli tunnetuksi nimellä tanskalaisvero (Danegeld) ja se tuli Ethelredille kalliiksi. Vuonna 1002 vero oli 24 000 puntaa, 1005 36 000 puntaa ja vuonna 1012 jo 48 000 puntaa.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan ​​hänen ensimmäisestä vierailustaan ​​Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri336.html on line 531: Ota seuraava skenaario. Yhtenä lomapäivänä perheesi lähtee veneretkelle, jossa hinta yli 12-vuotiaille lapsille on 10 puntaa ja alle 12-vuotiaille puoleen hintaan. Koska lapsesi on vain muutaman päivän yli kaksitoista, on pakko sanoa, että hän on alaikäinen ja maksaa puoleen hintaan.
ellauri362.html on line 85: Vaikka Fitzwilliam Darcy on vain 27-vuotias herrasmies, hän hallitsee vaikuttavaa kiinteistöä Derbyshiressä nimeltä Pemberley (tulot 10 000 puntaa vuodessa!!). Yksi Darcyn parhaista ystävistä Lontoossa, 23-vuotias Charles Bingley, jonka perinnön (100 000 puntaa eli 5% korolla 5 000 puntaa vuodessa!) hänen isänsä ansaitsi kaupasta (ei täysin kunnioitettavaa), harkitsee maalaistalon ostamista Hertfordshirestä nimeltä Netherfield. Bingley vuokraa Netherfieldin vuodeksi, ja Darcy matkustaa Bingleyn kanssa Netherfieldiin arvioidakseen kiinteistön toimintaa ja mahdollisuuksia tyydyttävään elämäntapaan tässä Hertfordshiressa.
ellauri362.html on line 93: Seuraavien kahden viikon aikana Bingleyn bileet ja Darcy osallistuvat useisiin yksityisiin tutustumistapahtumiin, joihin kuuluu aina suosittu Bennet-perhe Longbournista (vain 2 000 puntaa vuodessa) – herra ja rouva Bennet, Jane, Elizabeth ja kolme nuoremmat tyttäret, Mary, Kitty ja Lydia. Näiden tapahtumien aikana Darcy alkaa uskoa, että hän antoi lähtöpassit Lizzylle liian noppelasti. Hän huomaa, että hiänellä on nokkeluutta, armollisuutta, myötätuntoa, älykkyyttä ja, toisin kuin hänen äitinsä ja nuoremmat sisarensa, käytöstapoja. Hän huomaa myös hänen kauneutensa, joka jäi alun perin huomaamatta, koska hän oli tylyllä tuulella. Lisäbonuksena hiän laulaa upeaa sopraanoa sunnuntain jumalanpalveluksissa. (Häh?!)
ellauri362.html on line 148: Kaksoisavioliitto Merytonin kirkossa – Jane Bennet ja Charles Bingley; Elizabeth Bennet ja Fitzwilliam Darcy. Darcy virnuilee yhtä leveästi kuin Bingley. Bennezeistä puhumattakaan! 15 000 puntaa vuodessa! Täähän on kuin Bonesin pieni Hodges ja iso Angela. I LOVE YOU sanottuna katkaravuilla.
ellauri389.html on line 105: Etelämeren komppania lupasi vuonna 1720 ottaa hoidettavakseen Ison-Britannian valtionvelan, ja parlamentti hyväksyi esityksen. Sen seurauksena komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja niiden arvo kohosi tammi-elokuun välisenä aikana 128 punnasta yli tuhanteen puntaan. Komppanian osakkeilla käytävän kaupan liepeille syntyi myös muita yrittäjiä, jotka saivat monet kansalaiset houkuteltua harkitsemattomiin sijoituksiin. Ison-Britannian osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 1720, ja pian sekä Etelämeren komppanian että muidenkin suurten yhtiöiden osakkeiden arvo putosi pohjalukemiin. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa.
xxx/ellauri103.html on line 400: Kaksitoista kustantajaa hylkäsi sen ennen kuin vastikään lastenkirjallisuusosaston perustanut Bloomsbury Publishing kiinnostui siitä. Se tarjosi käsikirjoituksesta 1 500 puntaa, jonka Rowling hyväksyi, sillä hänelle se oli iso raha. Ei taida olla enää. Kustantamo halusi kirjaan kirjailijan nimikirjaimet, jotta myynti olisi mahdollisimman hyvä: siellä uskottiin, etteivät pojat lukisi naiskirjailijan kirjoja. Turha vaiva kyllä Potterit on voittopuolisesti tyttöjen.
xxx/ellauri103.html on line 418: Kun rahan virtaus alkoi heiketä, se joutui muuttamaan perheineen suureen, linnamaiseen 31 huonetta käsittävään 1600-luvulta peräisin olevaan 2,5 miljoonaa puntaa maksaneeseen The Whitehouse -nimiseen taloon Cramondiin, Edinburghin esikaupunkiin.
xxx/ellauri233.html on line 342: Hopealla lastattu romu Meriseikkailu joutui palaamaan lähtösatamaan taifuunin takia. Ei saatu Kiinasta merirauskun nahkoja. Adams lähti Hiradosta uudestaan marraskuussa 1615 Ayutthayaan Siamiin kunnostetussa Merenhuiskeessa, tarkoituksenaan hankkia sappapuuta jälleenmyyntiä varten Japanissa. Hänen lastinsa oli pääosin hopeaa (600 puntaa) ja edelliseltä matkalta myymättä jääneet japanilaiset ja intialaiset tavarat.
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia ​​tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia ​​aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri233.html on line 360: Adams myi pienen lastin kangaskankaita, intialaisia ​​kappaletavaroita ja norsunluuta Cochinchinassa vaatimattomalla hinnalla 351 puntaa.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri363.html on line 312: 1700-luvun lääketiede saneli, että hulluus ryösti yksilöltä häpeän, tunteen ja järjen siinä määrin, että hänen kokemallaan sanallisella tai fyysisellä väkivallalla ei varmastikaan voi olla pysyvää vaikutusta. Sisäänpääsystä veloittaminen ja lahjoitusten vastaanottaminen oli myös tuottoisaa, sillä sairaalalle kertyi jopa 450 puntaa vuodessa, kun taas henkilökunta lisäsi palkkojaan lahjuksilla yksityisistä matkoista sekä pääsystä soluihin ja osastoihin. Mainiota anglosaximeininkiä!
19