Ne on järjestyneet puolikuun muotoiseen lahteen lahteen. Takana niemekkeellä leviää uusi roomalainen kylä kivikupoleineen, kartiomaisine kattoineen, vaaleanpunaisesta ja sinisestä marmorista rakennetut, joidenka pylväänpäät, katonharjat ja räystäänkulmat on runsaasti koristeltu pronssilla. Sen yllä kasvaa sypressimezä. Meri on vihreämpi ja ilma kylmempää. Taivaanrannan vuorilla on lunta.
ellauri058.html on line 711: Kuningas Herodes Suuri oli idumealainen. Eesaun jälkeläinen punaisesta Edomin maasta. Niiden jumala oli sateenkaari. Sateenkaarikansaa. Israel huijas siltä Juudean, muze sai sen sitte roomalaisten voimin takasin. Jutkut tykkäs siitä kuiteskin, kun se saneeras niiden temppelin. Laittoi uudet putkit ja kattotuoleja. Edomilaiset sulautu sittemmin nabatealaisiin rättipäihin.
ellauri061.html on line 241: Pyramuxen and Thisbeen välikohtaus menee Ovidiuxen mukaan näin. Partnerit on tehneet appointmentin Babylonin muurilla. Thisbe tulee ensixi, mutta pelästyy jellonaa, ja pudottaa vahingossa huivinsa kuin Helmi Glasgowin lentokentän vessaan. Saablari! Se oli kallis huivi, ja tota väriä ei enää saa. Pyramus tulee myöhässä ja löytää Thisben huivin verisenä, ja typeränä hätäheikkinä kaatuu omaan miekkaansa. Thisbe tulee vessasta ja löytää Pyramuxen verissään, ja kompastuu hädissään samaan aseeseen. Tämän muistoxi mulperimarja muuttuu punaisesta mustaxi.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri150.html on line 651: Kaikkein traagisinta näissä uskontohöpötyxissä on et tyypit on just samanlaisia passiivis-aggressiivisia apinoita kuin muillakin. Eihän sen tosin pitäisi yllättää, mihkäs leopardi pääsisi täplistään tai paviaani punaisesta pyllystään. Sellaisia apinat nimenomaan haluu kazoa.
ellauri161.html on line 167: – Kirkkokahvittelu ei kiinnosta, vaan kiinnityn kirkossa pikemminkin vanhoihin, historian hämäriin meneviin asioihin ja sakramentteihin. Pidän pimiöistä, punaisesta hämärästä.
ellauri162.html on line 429: III. Ensimmäinen terzetti - Idealisoitu kuolema Vaaleanpunaisesta ja mystisensinisestä ilta. Vaihdamme ainutlaatuisen salaman. Kuten pitkä nyykkä, kaikki täynnä jäähyväisiä; Jakeessa 9 "ilta" on elämän lopun vertauskuva, kuten päivän loppu. Kuolemaan perinteisesti liittyvä väri on musta. Täällä Baudelaire on täysin ristiriidassa tämän kuvan kanssa pehmeillä ja kauniilla väreillä "vaaleanpunainen ja sininen". Tämä kuolema on "mystinen", joten se tuo lähemmäksi Jumalaa tai jotain elämää parempaa.
ellauri188.html on line 365: Aleksanteri-instituutin pitkäaikainen johtaja professori Markku Kivinen piti torstaina 2019 jäähyväisluentonsa, jossa hän naulasi tutkimukselliset teesinsä tulevien tutkijasukupolvien käytettäviksi. Tunteikkaassa puheessaan Kivinen kritisoi sekä mediaa että länsimaisia tutkijoita siitä, että Venäjä kuvataan säännöllisesti mustavalkoisin värein – usein pelkällä mustalla. Onhan se vaihtelua punaisesta, mutta sinikeltainen olis kiva ylläri.
ellauri284.html on line 228: Enemmän kuin saksalaiset, jotka ovat yleensä näkymättömiä, Blackadderin vihollisia ovat hänen esimiehensä, eksentrinen kenraali Melchett (Stephen Fry), joka kokoaa joukkonsa ranskalaisesta linnasta 35 mailin (56 km) päässä edestä, ja Melchettin byrokraattisesta avustajasta, kapteeni Kevin Darling (Tim McInnerny). Vaikka nämä kaksi ovat samanarvoisia, Blackadder kohtelee Darlingia halveksivasti – kun edellinen on etulinjassa, jälkimmäinen "taittaa kenraalin pyjamaa". Heidän vihamielisyytensä on molemminpuolista, mikä johtuu suurelta osin siitä, että Blackadder hyödyntää Darlingin sukuelimen koomista potentiaalia aina kun mahdollista. Vaikka Blackadder ja Darling ovat molemmat kapteeneja, Darlingilla on virka, koska hän on esikunnan upseeri. Tämä on osoitus hänen univormunsa kauluksessa olevista punaisista kielekkeistä ja palvelulakin punaisesta nauhasta.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri294.html on line 103: Fetsi (turk. fes) on lieriömäinen, tasakattoinen päähine. Se on tehty perinteisesti punaisesta villakankaasta, ja siinä on musta tupsu. Fetsi oli Turkin kansallispäähine 1830-luvulta 1920-luvulle asti, kunnes maataan modernisoinut johtaja Kemal Atatürk kielsi sen käytön.
ellauri327.html on line 474: Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri342.html on line 225: Pidin yhä kiinni siitä, mitä ilman en voinut elää: uskostani Jehovan todistajien ruohonleikkurien jumalaan. Siinä oli minun ainoa turvani, minun voimani, minun itsekunnioitukseni. Juuri se, mitä marxilaisuus ei nykyhetkessä - sellaisena kuin se oli - kyennyt millään antamaan. Se pystyi antamaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja tekemään katkeruudestani niin sanotusti oikeutettua, antamaan sille tarkoituksen, ylpeyden. Ja se pystyi täyttämään minut kuvitelmilla ruusunpunaisesta tulevaisuudesta. Mutta jälkimmäisen olisi ihan yhtä lailla voinut antaa haave hyvästä avioliitosta. Ja toivo siitä, että voisin omilla ponnistuksillani päästä merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Eli E!F!K! - se Sallillakin oli taka-ajatuxena.
ellauri353.html on line 368: Argentiinalainen oikeistokirjailija ja esseisti Jorge Luis Borges piti (ylläri) punaisesta ratsuväestä.
xxx/ellauri076.html on line 511: Ja hän hajaantui korpikuusien huminaksi, pusertui kultaisena pihkana hongan punaisesta kyljestä, katosi rahkasammaleen viheriäksi kospteudeksi.”
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri126.html on line 580: Izellänikin on ollut tapana käydä makuulle, hengittää syvään ja rauhallisesti ja suunnata huomio kehon sisäisiin osiin. Koen tämän ja seuraavan vaiheen paizi rentoutuxena myös kehoni huomioimisena ja kunnioittamisena. Kun olen suunnannut tarkkaavaisuuteni yxitellen jokaiseen kehoni osaan, kiinnitän sisäisen kazeeni mielikuvaan sinipunaisesta avoimessa ikkunassa kevyesti heiluvasta kivikovasta kyrvästä. Annan olemassaolon tunteeni tulvia energisinä aaltoina ympäri kehoani. Tarvittaessa teen kädellä. En tarvize enää muita ihmisiä minuuteni ylläpitäjäxi. Joskus rengaslihaxeni kiristyvät, joskus tunnen viillon rinnassani, ja kuitenkin niin onnellinen oon. Kysyn izeltäni: "Mistä tässä kaikessa onkaan kysymys?"
xxx/ellauri154.html on line 317: Tarina punaisesta rakkauden langasta
xxx/ellauri228.html on line 336: Vittu mikä tomppeli tääkin Monika Reid joka koittaa vääntää Lemistä jotain tech geekiä ja punaisesta Tarkovskista harrasta viherpiipertäjää. Ei se tajua Lemistä (eikä varmaan Tarkovskistakaan) tuon taivaallista. Kevinin datsa ei muuten ole kovinkaan kummoinen, ja isäpapan mökissä ilmeisesti sataa sisällä. Mixi Kevin antaa poskea isäpapalle loppuvizinä? Oliko Tarkovskilla jotenkin outo isäsuhde?
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
24