ellauri014.html on line 915: Vieraita ei paljon näy, eikä ihme; ne on tervetulleita muttei toivottuja. Hahaa, siis jälkimmäisiä. Kuka tonne suin surminkaan haluis mennäkään, missä velvollisuudet on ainoana ilona: työvelvollisuus, aviovelvollisuus. Huoomioo! lähetyssaarnaja-asentoo! lähetyssaarnaajalepoo! Tupiin pstuh!
ellauri042.html on line 391: Taaxe pstu
ellauri042.html on line 394: torkahdellessa tuli mieleen Dragsvikin Taakse pstu! harjoituxet. Ideahan on
ellauri042.html on line 399: oikeaan pn! Ja sitten perään heti taas Taakse pstu! Tässä on usein myös
xxx/ellauri265.html on line 51: Tämä on Kommunikaation kompstuskiviä -podcast-sarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Toinen tuotantokausi alkaa näillä näkymin ensi vuoden helmikuussa. Tehdyt jaksot muodostavat kirjaston, josta niitä voi käydä kuuntelemassa milloin vain. Jaksot ovat ilmestymisjärjestyksessä Spotifyssa. Jos haluat taustatietoa podcastista, kannattaa aloittaa sen kotisivulta. Olen itse oppinut valtavasti esiintymiskikkoja podcastissa olleilta vierailta. Saadun palautteen perusteella monet kuulijat ovat kokeneet samaa. Esittelen tässä loppusoitossa vielä kaikki vieraat ja poimin herkkupaloja heidän kanssaan käydystä keskustelusta.
xxx/ellauri265.html on line 53: Olin pitämässä Tampereen Norssin lukiolaisille etäluentoa kommunikaation kompstuskivistä. Esityksen lopuksi eräs lukiolainen kysyi ”Onko sulla omaa podcastia”. Kun hän kuuli, että ei ole, hän jatkoi: ”Kannattaisi olla! Aihe on mielenkiintoinen ja sulla on hieno ääni”. Hieno mies, hieno ääni. Mies ja ääni periaate. Siihenhän yliopistossa päästiin ponnistelujeni ansiosta lopulta, tuli päällikköorganisaatio, 1 mies, 1 ääni. Historian havinaa. Noniin, siis ajatus oman podcastin pitämisestä jäi pyörimään mieleeni kuin pieru nahkahousuissa, tai ehkä vielä paremmin kuin puolukka pillussa. Vaimonin näet poimii 100 litraa puolukoita vuodessa. Se ei jaxa kuunnella Juupajoen bungalowissa kun väsään näitä podcasteja.
xxx/ellauri265.html on line 117: Marianna Stolbova saapuu studioon iloisena ja silti apeana kuin suru-uutista sureva bisexuaalinen Marko Björs. Ukrainan tilanne on kamala, ja Putin katala. Ja italialaisesta miehestä oli pelkkää harmia. Carlon puheesta ei saanut mitään selkoa. Kuin sen suussa olisi ollut poskellinen kommunikaation kompstuskiviä. Nyt se on hiljainen kuin vaiennut viulu. Ehkä se on palautettu saapasmaahan. Sininen talo on autioitunut. Valitettavasti. Historian havinaa. Entä jos minusta ei tykätäkkään? Ei voi olla ihan oma izensä edes kotona. Ei saa piereskellä, röyhtäillä, kouria munapusseja, kilistää lusikalla aamumuroja. Ei saa puhua purkupuhetta: oli hirvee päivä töissä, laitoxen esimies on aivan kauhea. Me ollaan ahdistuneita ja hurjan ratkaisukeskisiä ihmisiä: tapa se kusipäärunkku! Potkaise se peräreikäpetteri niska peffa edellä mezätalon rappusiin!
xxx/ellauri265.html on line 455: Kommunikatiivista kapitalismia ja kommunistisia kompstuskiviä
8