ellauri036.html on line 44: Sand oli kova kirjoittamaan, yli 70 romaania ja 50 muuta prujausta. Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde Alfred de Musset´n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin kanssa. Keuhkosairaan Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi. Chopin pelkäsi tulevansa elävältä haudatuxi ja vaati ruumiinavausta. Sillä oli kokonainen nippu keuhkosairauxia, puuttui enää korona. Arkussa ei saa vedetyxi henkeä, voi tukehtua kuoliaaxi. Hautajaisissa piti soittaa Mozartin Requiem, mutta ne viivästyivät, koska kirkko ei sallinut naisten rallattavan seurakunnassa. No suostui ne sitten julkisuuden pakosta, mutta pitkin hampain.
ellauri038.html on line 279: Moraalin sukupuu on toinen ihan 1-luokan Nietzsche-prujaus, vai mitä?
ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri055.html on line 1254: Työväenliikkeen kirjaston punanurkasta löytyi ympärileikkaamaton kappale belginobelisti Maurice Maeterlinckin prujausta nimeltä Haudattu temppeli. Maeterlinck oli 20. vuosisadanvaihteen muotifilosofi, dekadentti symbalisti ja ateisti moniste. Hyvin paha mies. Halvatun tomppeli. Luuli olevansa jotakin. Ollaan vain ollaxeen, aina diivaillaan, sehän meillä belgeillä on vika ainainen. Yhteen jos vain tullaan, aina diivaillaan.
ellauri058.html on line 382: Hotakaisen prujausten vastaanotosta kyhätyssä Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden gradussa todetaan mm. seuraavaa:
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri102.html on line 246: Naimi kannattaa tekijänoikeuxia, kuinkas ollakaan. Onhan sillä jo aikalailla nimeä, eikä ihan köyhäkään mahda olla. Omaisuus ei sen mielestä ole varkautta. Se on Nompasta selkeesti oikealla ja vinoileekin välillä syyläiselle Noam sedälle. Ja kiittelee toisesta suupielestä omaa brändikustantajaa. Syystäkin, tätäkin prujausta on mennyt kaupaxi jo miljoona.
ellauri109.html on line 391: No niinpä tietysti. Old boys network pelas taas kuin junan vessa. Vitun mursuwiixi kusipää. Se Madame Bovary prujaus oli varmaan vesipäisen Flaubertin Coletista distilloima paha nainen -kertomus.
ellauri133.html on line 117: Ei siinä ole mitään tolkkua, tää on sitä samaa filmin matkintaa putkiaivoille. Filmissä on vaan 1 leeveli eikä lupa kommentoida mitään. Mix vitussa kirjojen pitäs olla samanlaisia. Sitäpaitsi horrori on genrenä aivan perseestä. En ole saanut luetuxi yhtään Stephen Kingin omaa prujausta. Sixen kynäilyneuvotkin on suspekteja.
ellauri133.html on line 504: "Minä keitän täitä." Hahaa, vitun lystiä. Tää on sit moukkamainen prujaus.
ellauri135.html on line 591: Runo alkaa rivillä Ya pomnyu chudnoe mgnovenie, ja Nabokov kuuluisasti naureskeli yrityxille kääntää näitä maagisia rivejä englannixi. No googlelta se käy, tässä Pushkinin prujaus venäjäxi ja sama suomexi.
ellauri301.html on line 78: Pakko kai Henningiäkin on plärätä jos haluaa tutustua ruåzalaisiin menekkikirjailijoihin, se on kai Sjövall Wahlööstä seuraava. (Vaikka mihkä se Guillou sijoittuu? Ei kyllä Guillou on kasari ja Mankell ysäri. Sit tulee Stieg ja sit nää ämmät.) Mankeli kirjoitti menestysdekkarinsa 90-luvulla tunaroituaan 2 edellistä vuosikymmentä seilorina ja lattiamanuna. Sen eka Wallenberg-prujaus on Mördare utan ansikte 1991, joka löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Alempana sätitään vielä sen eteläafrikkalaiskyhhäystä nimeltä den vita lejoninnan.
xxx/ellauri027.html on line 621: Seuraava johtajuusprujaus koittaa todistella, että eskimäisessä hyvässä johtajudessa ei ole kysymys mistään muusta kuin vanhasta ystävästämme hengellisyydestä, lampaanhoidosta, jota vetää raamatusta tuttua hyvää paimenta henkilöivä pastori. Helppo uskoa. Uskominen on helppoa tässä seurassa.
xxx/ellauri057.html on line 1415: Hizi tää Maran "esittely" ei ole muuta kuin yritelmä Tatu-kritiikixi. Ja siinä on paljon ainesta paikannäyttäjälle elämä-ja teosmielessä. Se Tiberiusprujaus esim. tuli Tatun erittäin onnistuneesta Italian-matkasta. Asejunat vierivät täältä etelää kohti. Mussoliini meni saamaan turpiinsa. Kohta se jo roikku pää alaspäin bensakatoxesta. Turpiin vaan ja onnea. Näyttää että ollaan pian taas siinä samassa pisteessä. Ahtaalle joutuessaan apinakööri aina kuumenee.
xxx/ellauri208.html on line 451: Loppupeleissä Mikkiä alistumaan käännyttävä iso rehtori alkaa kehua Dominique Auryn eli Anu Saukon em. sexiprujausta. Siitä niteestä Juhani Branderin kaliiperin inselit vallan kiivastuvat, ankarasti ottaa eteen salihousuissa, telttaapa imaaminkin toogassa. Kirja kertoo alistumisesta, suihkii Rüdiger hiljaa Mikin korvaan. Se tuo ennennäkemättömän vahvasti esille sen mullistavan ja yxinkertaisen ajatuksen, että ihmisen suurin onni piilee ehdottomassa alistumisessa. Mitä vittua? Onpa mullistavaa. Islam näet hyväxyy maailman nahkoineen karvoineen, mailma ei ole dukham eikä edes Gotham City odottamassa Batmania, vaan karvaisine patriarkkoineen se on ihan A-okei as is.
15