ellauri040.html on line 319: Jos 25-vuotiaat oli 1990 60-lukulaisten hännän alla , niin nyt olis sit Z-sukupolven Axoja just nää 60-luvulla syntyneet modernistiäxät. Mariseeko Z-sukupolvi Maxista ja Moritzista? Nauraako ne postmodernismille?
ellauri040.html on line 416: Tää koko postmodernismi skizoilu on narsistisen kynäilijän

ellauri054.html on line 244: Roland Barthes 1915-1980 oli kova luu vielä kasarilla ja ysärillä, nyt jo luutarhassa. Strukturalisti ja semiootikko, joka lipsu sit loppupeleissä postmodernismiin päin. Niin kaukana teos ja elämä -linjasta kun olla voi. Plussana voi mainita et Rolle ei pitänyt muovista. Umberto Eco eroaa Rollesta olemalla turhan nauraja.
ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri062.html on line 325: No ei. Juotikkaan kanssa tulee sama ongelma kuin Pervon: ei näitä voi kunnolla parodioida, kun ne on parodioita izekin, ne tekevät sen ize. Mä huomaan kauhuxeni nyt, että mun paasauxet onkin post-postmodernismia. Samanlaisia älyttömiä yhteydestä irrotettuja, kieli poskella kirjoitettuja sirpaleita. Varmaan nääkään hemmot ei koskaan poista mitään, kirjoittaa vaan lisää.
ellauri067.html on line 537: Timpalle tyypillisiä on pienet panokohtauxet ilman edeltävää kontextia. Ei sillä ylipäänsä millään ole mitään kontextia. Se on sitä postmodernismia.
ellauri069.html on line 49: Jossakin täällä on Texti (h.k.) joka tulee hajottaa osiinsa, varustaa selityxin ja huomautuxin ja masturboida (huoh) kunnes se on löysäxi rutistettu... ja mehän oletimme - natürlich! - että tämä pyhä Texti oli yhtä kuin Roketti, ... (hererohöpöhöpöä) ... meidän Tooramme. (s. 670) Tällästä pakko-oireista nikertelyä se on, postmodernismi nimittäin. Alaviitteiden alaviitteitä. Hypodermisiä hyperlinkkejä.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri077.html on line 494: Jenkkikirjailijoilla tietty omat lehmät purivat, niille postmodernismi oli jonkinlaista irtiriuhtomista supermiehistä, John Wayneistä ja Kennedyistä ja jenkkilän maailmanlaajuisista vital interesteistä. Mikä liittyi tietysti jenkkimaailmanvallan hitaaseen murenemiseen muun maailman kiriessä kiinni vakoa. Ironia oli sit sitä että näitä asenteita pilkattiin (vaikkei suinkaan niistä luovuttu). You smile so wide it hurts. Yx jenkkifilmien vituttavimpia klisheitä on toi "nauru läpi kyynelten", on hurjan urheata kun ei näytä pahaa mieltä vaan virnuilee esim jollekulle kuolevalle lapselle tms ja valehtelee sille eze paranee. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Siinähän sitä on ironiaa kerraxeen. Sanoo mitä ei tarkoita eikä tarkoita mitä sanoo. Puhasta valehtelua.
ellauri096.html on line 564: Mitä yhteistä on heppahulluudella ja nuivuudella? 😃 Jotain siinä pitää olla kerta Ikoska on molempia. Js mitä yhteistä on postpostmodernismilla ja mikrokefalialla? 🤨 Jotain siinäkin täytyy olla. Alkutuska on jotain peeteejargonia. Päästyään alkutuskasta Jaska lähtee ezimään rotuvihaa Ikoskan tuotannosta lukutikulla. Rotuviha on paha asia, pahempi kuin esim puukotus.
ellauri096.html on line 595: Huoh. Joko taas. Vois vaihtees olla vaikka reliable. Jaska pilkkaa Paul Austeria postmodernismista vaikka sen omat postpostmodernit paasauxet ei ole yhtään modernimpia, pikemminkin päinvastoin.
ellauri101.html on line 672: Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag liitti käsitteen camp populaarikulttuuriin vuonna 1964 julkaistussa esseessään Notes on ”Camp”. 1980-luvulla camp yleistyi kytkeytyen postmodernismiin.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri112.html on line 389: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri160.html on line 117: – Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915. Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri297.html on line 561: Paskat tää on mitään postmodernismia, tää ei ole mikään romaani ollenkaan, vaan oikeistorasistinen paasaus. Patti on niin xenofobi ettei tahdo tavata sansibarilaisen nainutta "Lissua" ja sen mustaa miestä. Musta mies! Ne hakkaavat valkoiset rytmileikissä.
ellauri340.html on line 608: Jean Baudrillard ( UK : / ˈ b oʊ d r ɪ j ɑːr / BOHD -rih -yar, [41] USA : / ˌ b oʊ d r i ˈ ɑːr / BOHD -ree- AR, ranska: ʒʑʁʁ7 ] Heinäkuu 1929 – 6. maaliskuuta 2007) oli vähän apean seniori E. Saarisen näköinen ranskalainen sosiologi, filosofi ja runoilija, joka oli kiinnostunut kulttuurin tutkimuksesta. Hänet tunnetaan parhaiten mediaa, nykykulttuuria ja teknologista viestintää koskevista analyyseistään sekä hypertodellisuuden kaltaisten pellekäsitteiden muotoilusta. Baudrillard kirjoitti monista eri aiheista, mukaan lukien kulutus, talouskritiikki, yhteiskuntahistoria, estetiikka, länsimainen ulkopolitiikka ja populaarikulttuuri. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Seduction (1978), Simulacra and Simulation (1981), Amerikka (1986) ja Persianlahden sota (1991). Hänen työnsä yhdistetään usein postmodernismiin ja erityisesti poststrukturalismiin siitä huolimatta että Baudrillard oli vastustanut poststrukturalismia ja etääntynyt postmodernismista.
xxx/ellauri068.html on line 497: Oisko niin et Nipi on venyttäny tätä nidettä pitkäxi kuin Pezku pienenä eze pääsee täällä loppupuoliskolla rauhassa sepittämään rasvasia sadistisia porno- pikkulikkafantasioja, noinninko maailmankirjallisen postmodernismin valekaavussa? Kyl se taitaa olla kaiken muun ohella myös narsisti kun se kuvittelee ruiskahtavansa ulos omasta kikkelistään kuin joku Woody Allenin huppupäinen siittiö (siinon muuten toinen samanlainen notoorinen pikkupillunimuri, yhtä piipunrassikin).
xxx/ellauri075.html on line 340: Täähän on kuin jotain postmodernismia. Nipsu tykkäisi. Modernismi oli maaltapaon filosofiaa. Maalaismoukka kulkee Manhattanilla niska kenossa. Sotkeutuu rattaisiin tehtaan liukuhihnalla. Kulttuurista tulee viihdettä, tehdasvalmisteista massojen oopiumia. Reklaamista puhumattakaan.
xxx/ellauri085.html on line 109: Eliskä osattiin sitä modernistipoppoossakin kypsentää pörkölttiä ennen post-post-postmodernismia.
xxx/ellauri086.html on line 68: Nipsun postmodernismi oli sen mielestä sydämetöntä. Sori Wallu mut sellaselta tuntui tämäkin "hysteerinen realismi". Sentimentaalisuus sadismiin ja siisteysfobioihin yhdistettynä ei ole järin lämmintä.
xxx/ellauri227.html on line 253: Eli ilmeinen oikeistoidealisti on tää Härpikin. Härpi on ilmeisesti kuullut jotain postmodernismista, eli että pitää olla epäluotettava kertoja. Joillekin se tulee ihan luonnostaan. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja rakastettu tarinankertoja. Suomen uusin Heikki Hietamies.
xxx/ellauri363.html on line 777: Vaikka Jyrki on todennut, että valistus on "keskeneräinen projekti", hän väittää, että sitä pitäisi korjata ja täydentää, ei hylätä. Tässä hän etääntyy Frankfurtin koulusta ja arvostelee sitä, samoin kuin suurta osa postmodernistista ajattelua, liiallisesta pessimismistä, radikalismista ja liioitteluista. Eihän asiat nyt sentään niin kehnosti ole! Hänen modernismin ja kansalaisyhteiskunnan puolustaminen on ollut inspiraation lähde muille taantumuxen voimille, ja sitä pidetään tärkeänä filosofisena vaihtoehtona postmodernismin rikkalajikkeille. Hän on myös tarjonnut vaikutusvaltaisen lohdullisen analyysin myöhäiskapitalismista.
xxx/ellauri385.html on line 494: Fish yhdistetään postmodernismiin, paizi hän pitää itseään sen sijaan antifundamentalistina. Fish on izekin iloxensa huomannut, että vastoin pelkoja antifoundationalismin emansipatiivisesta lopputuloksesta, antiessentialistiset teoriat, jotka peukuttavat jotain pelleä "transkontekstuaalisen vertailukohdan puuttumista", käytännössä tähtäävät konservatiivisiin ja uuskonservatiivisiin eikä progressiivisiin päämääriin. Näin ollen esimerkiksi John Searle on tarjonnut selvityksen sosiaalisen todellisuuden rakentamisesta, joka on täysin sopusoinnussa sen hyväksymisasenteen kanssa, joka on "miehellä, joka on kotonaan yhteiskunnassaan, miehellä, joka on chez lui yhteiskunnan sosiaalisissa instituutioissa, yhteiskunnassa ... yhtä mukavasti kuin kalat meressä."
26