ellauri008.html on line 720: Haukotuttava asetelma, tikku-ukkoja, varsinkin värivikaiset on pahvikuvia. Pitkästyttäviä seikkailuja, tekopyhyyttä ja miesten moraalia. Paljon pölinää ja säätiedotuxia. Ehtaa Conradia. Conrad kertoo nuoresta Conradista, kertojana Conrad keski-ikäisenä. Jimin epäluotettava kertoja Marlow toikkaroi muissakin Konradin tekeleissä. Se on postmodernia. Ei tiedä kuka valehtelee eniten.
ellauri033.html on line 24: Bourget on fin de siecleä jollon ranskalaisnuoriso ol saxalaisten voiton jälkeen yhtä nuupallaan ja ärhäköitä kuin sakemannit sitten maailmansotain välillä. Barresilta tuli toi culte de moi, jota Bourges kyllä pahexui. Ei viälä modernismia, joka pääsi vauhtiin 1900-luvun puolella ennen sotia, kun vanha minä oli jo ihan särknyt ja säädyt hajalla. Vielä vähemmän postmodernia, semmosta vielä rikkinäisempää seuraavaa fin de siecleä. Mikäs maanjäristys sen sit selittää? Oiskohan se Gutenbergin romahdus? Mieti sitä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.
ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett¹ oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri210.html on line 1310: It is based on Breton's actual "interactions" with a young woman, Nadja (actually Léona Camille Ghislaine Delacourt 1902–1941), over the course of ten days, and is presumed to be a semi-autobiographical description of his relationship with a patient of Pierre Janet. The book's non-linear structure is grounded in reality by references to other Paris surrealists such as Louis Aragon and 44 photographs. Tästä E. Saarinen lie ottanut postmodernia mallia.
ellauri308.html on line 440: – Duginin väite on, että liberalismi ei enää (enää?) siedä toiseutta, Backman sanoo. Dugin pitää lännessä vallitsevaa postmodernia kulttuuria osoituksena länsimaiden rappiosta. Dugin vastustaa kyynisyyttä, hedonismia ja kaiken suhteellisuutta, joka hänen mukaansa luonnehtii liberaalia elämäntapaa.
ellauri395.html on line 596: John Crowder väittää tavanneensa Jeesuksen happomatkalla. Hän ja hänen vaimonsa johtavat nyt "postmodernia profeetallista parantamispalvelua, joka on omistettu Herran läsnäolon vaalimiseen uskovien elämässä ja kansakuntien tavoittamiseksi osoittamalla Jumalan valtakuntaa yliluonnollisen voiman raakojen esitysten kautta."
ellauri396.html on line 134: Silti Petersonin sitoutuminen esteettömään sananvapauteen on kyseenalainen. Sananvapaushyypiöt ovat järjestään oikeistopaskoja. Koko sana "vapaus" on oikeistomeemejä, samaa maata kuin usko, toivo ja luottamus. Kun uskot voimakkaaseen ja pahantahtoiseen salaliittoon, alat oikeuttaa äärimmäisiä toimenpiteitä. Viime heinäkuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan ​​avata verkkosivusto, joka auttaisi opiskelijoita ja vanhempia tunnistamaan ja välttämään "korruptoituneita" kursseja, joissa on "postmodernia sisältöä". Hän toivoi, että tämä viidessä vuodessa nälkäisi "postmodernit uusmarxilaiset kulttiluokat" unohduksiin. Peterson hylkäsi suunnitelman vastareaktion jälkeen ja myönsi, että se "saattaa lisätä liikaa nykyistä polarisaatiota". Kuka olisi voinut ennustaa, että professoritovereiden lisääminen mustalle listalle saattaisi pahentaa polarisaatiota? Ilmeisesti ei "läntisen maailman vaikutusvaltaisin julkinen intellektuelli". Vittu "luottamus" kuten "luotto" on kaikenlaisen korruptoituneen klaanitoiminnan ja talousliberalismin avaintermejä, kuten nähdään miljoonassa länkkärien skoudesarjassa, viimexi "kohtalokas merimatka" nimisessä tanskixien ja "Grenslanders" nimisessä belgialais-hollantilaisten #metoo jutuissa. Vitun kusipäiset tuppukylien vehkelilijät vaatii koko ajan alaisilta tota "luottamusta". Lojaliteettia, joka ei ole muuta kuin orjamentaliteettia.
xxx/ellauri137.html on line 57: Tapa, jolla Portin jankuttaa täydellisiä itsestäänselvyyksiä siitä, että luonnossa kaikki ei ole tarkoituksenmukaista, on kuin kehotus nuorelle biologille: ”Luovu toivostasi ymmärtää biologista maailmaa, painu kotiisi ja opiskele postmodernia filosofiaa ja vapaita taiteita!” Hyi helvetti! Pthui!
xxx/ellauri208.html on line 949: Toisaalta Idströmin proosa välittää postmodernia kuvaa maailmasta, jossa entiset totuudet ovat pettäneet, jossa todellisuutta on mahdotonta hallita ja jossa ulkoisen ja mielensisäisen todellisuuden väliset rajat hämärtyvät. Toisaalta esiin nousevat ennen muuta modernistiset teemat: ahdistus, kauhu ja kärsimys, nuo Anders Gärderudin virsikirjan lisälehdet. Idströmistä tulee ihmiselämän ja ihmissuhteitten raadollisten puolien – alistamisen, hyväksikäytön, väkivallan, julmuuden ja pahan olon – tarkkanäköinen ja pelkäämätön tutkija ja erittelijä. Pohjimmiltaan hänen teoksissaan on yhä uudestaan kyse rakkauden kaipuusta ja pyrkimyksestä selvitä elämässä usein ainoina suojina tunteitten tukahduttaminen ja epäonnistumaan tuomittu pyrkimys itseriittoisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Hänen teoksensa käsittelevät yhtä aikaa modernia ja samalla ajatonta kokemusta ja antavat sille muodon. Kokemuksen luonteesta johtuen tuloksena ei ole kauneuden estetiikkaan, vaan modernin groteskin brutaaliin ja julmasti eläytymättömään estetiikkaan perustuvaa taidetta.
xxx/ellauri394.html on line 424: Kyyninen tavallinen mies huomauttaa: "Mutta onko olemassa ketään, joka on todella hyvä? Ehkä hyvyys on vain teeskentelyä... Ihminen haluaa vain unohtaa pahat asiat ja uskoo keksittyihin hyviin asioihin, se on helpompaa." Vähän tästä tulee mieleen Ukrainan propagandasota. Kuka kuitenkin on pahantekijä tämän monimutkaisen ongelman takana? Voiko henkilökohtaisen näkökulman perusteella olla absoluuttista totuutta? Hyi postmodernia sanoisi Harry Hirsch jos eläisi.
11