ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri299.html on line 352: Sitten joku viranomainen päätti, että Pentagonin portaat oli raivattava. Kiväärin perät putosivat ihmisten päähän tylsillä, rumilla, märän kuuloisilla töksyillä. Veri roiskui portaille. Kuului huutoja "Linkitä kädet! Yhdistä kädet!" sekoitettuna kivun huutoon ja kiroukseen. Ihmisiä raahattiin ja pidätettiin. Julmuus oli kauhistuttavaa, ja portailla seisovat ihmiset alkoivat heitellä sotilaita roskilla. Näin roskakorin purjehtivan pääni yli. Food fight! Pelkäsin, että ihmiset poljettiin paniikissa, kun he yrittivät paeta pesismailoilta ja kiväärin tukeilta.
xxx/ellauri116.html on line 194: Yleensä on just se käsitys, että vaan rikkaat hienostorouvat anto lapsensa pois. Mut myös köyhähköt ammatinharjoittajaperheet (anakronismi, kaskun ei yxinyrittäjät) hylkäsi lapsensa johkin nunnaluostarin portaille, tai lähetti ne mahd. halvan imettäjän hoiviin maaseudulle. Kaikki antoi lapset veke, jopa Émilen isäpappa.
xxx/ellauri116.html on line 432: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
xxx/ellauri175.html on line 301: Tuonne, hänen maagisen kynnyksensä portaille, Hadaly oli juuri ilmestynyt; hän kohotti loistavilla käsivarrellaan granaattisamettiverhoja.
xxx/ellauri177.html on line 319: Ja kun he tulivat ulos pienestä metsästä, he ottivat muutaman askeleen kiviportaille, joissa kyykisteli kokonainen kansa pikku ötököitä palastamassa meheviä kasveja. Siinä oli ryömimistä, painajaisessa välähtäneiden nimettömien loisten purskahdusta, hämähäkkejä, toukkia, puutäitä muistuttavia hirviöitä, jotka olivat poikkeuksellisen pitkiä, paljaita ja harmaaihoista, jonka iho oli likaista, raajoja raahaavia, abortoituja jalkoja, murtuneita käsivarsia. toisilla turvonneet kuin säädyttömät vatsat, toisilla selkärangat, jotka olivat turvonneet lisääntyneistä
xxx/ellauri177.html on line 409: Hän työnsi hänet hitaasti pois. Sitten, kun hän suuteli hänen polviaan, hän laittoi kätensä hänen kasvoilleen, ikään kuin karkottaakseen unen jäännöksen silmistään ja otsastaan. Tämä oli sitten tuntematon maailma, vieras maa, josta hän ei ollut koskaan haaveillut ilman tylsää pelkoa. Missä hän oli nähnyt tämän maan? Mistä unesta hän oli herännyt tunteakseen niin koskettavan tuskan nousevan lanteestaan, joka kasvoi vähitellen hänen rinnassaan, kunnes se tukehtui? Kylä heräsi eloon palattuaan pellolta. Miehet palasivat takkinsa olkapäillään uupuneiden eläinten tahdissa; naiset talojen kynnyksellä tekivät vetoavia eleitä; kun lapset ryhmissä ajoivat kanoja takaa kivillä. Hautausmaalla liukastui kaksi siiliä, poika ja tyttö, jotka kävelivät nelinjalkain matalaa seinää pitkin, jottei heitä näkyisi. Varpusparvet nukkuivat kirkon laattojen alla. Sininen puuvillahame oli juuri ilmestynyt paplin portaille, niin leveä, että se peitti oven.
8