ellauri024.html on line 1071: Pamela tietää olevansa vain kurja kimpale maalattua lokaa. Hyväntekijänäkin vain nilkki kolmannella portaalla. Kaikkivaltias suuri laupias jumala on ensimmäisenä, sitten tulee herra B. Jospa muistaisin aina olla kiitollinen hänelle ja jumalalle myös.
ellauri051.html on line 1350: 750 Upon a door-step, upon the horse-block of hard wood outside, 750 Oven portaalla, kovapuusta valmistetun hevospalkan päällä ulkopuolella,
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
xxx/ellauri116.html on line 200: Niin tää on oikeesti se kuumottava pointti kanssa. Sitten kun on ollut valistus ja näin, alkoikin jo sopivasti romantiikan aikakausi, ja avioliittoja alettiin solmia rakkauteen perustuen. Se tavallaan paransi vaimon statusta, vaikka nainen muuten pysyi samalla paikalla hierarkian alaportaalla. Vaimosta tuli apinan paras ystävä, muttei yhtään sen enempää. Onnen piti löytyä perheestä. Nainen ei ollutkaan enää syntinen eeva vaan viaton madonna. Avioliitossa piti olla kyse rakkaudesta eikä järjestelystä. Piti helliä toisiaan, pysyä terveinä ja lisääntyä harmonisessa yhteishengessä, ihan jepa.
xxx/ellauri120.html on line 378: ja portaalla
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan ​​laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri177.html on line 571: Hän oli romahtanut, puoliksi istuen alttarin portaalla, eikä löytänyt enää sanoja, imi hengitykseensä röökin savua kuin suitsukkeita lahotettujen huultensa välissä. Armon runsaus kylvetti hänet sanoinkuvaamattomaan hurmioon. Hän vetäytyi itseensä, hän etsi Jeesusta olemuksensa syvyyksissä, rakkauden pyhäkössä, jota hän valmisti joka minuutti vastaanottaakseen hänet kelvollisesti pyllistyxellä.
xxx/ellauri208.html on line 515: Synnyin perheeseen, jossa vanhempien poliittiset mielipiteet ilmensivät syvää kiintymystä epäpoliittiseen elämäntapaan. Näin yksinkertaisen asian oivaltaminen vei minulta vuosikymmeniä. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt isääni, hänen varovaisuuttaan, kylmän sodan rintamaseutujen muovaamaa, perisuomalaista, luokka-askeleessaan onnistuneen ensimmäisen polven kaupunkilaisen pragmaattisuutta, joka sai välttämään yhteiskunnallisten ristiriitojen esiintuomista ja muotoilemaan maailmankuvan per heen- ja työnkokoisin ajatuksin. Kun ponnistava jalka on portaalla, ei halua tietää rospuuton rikkovan kiveä. Uskon, että isä valitsi lääkärin ammatin halusta parantaa ihmisten oloja. Sellaisia hänen yksilökeskeiset ihanteensa olivat ja ovat yhä, toteuttamiskelpoisia, järkeviä ja kohtuullisia. Epäkohdista on turha meluta, kun asioihin voi tarttua maltillisen edistyksen ja tasaisesti karttuvan hyvinvoinnin hengessä, toimeliaana ja intohimottomana kuin pesisi kätensä ja ryhtyisi pastöroimaan elämää.
8