ellauri011.html on line 1074: Kohelo mato narsisti pohdiskelee teodikeaa, mix mulla kävi hurja pulla ja muilla vähemmän, ei että valittaisin, kysyn vain lukijoiden puolesta. Mul on kivaa, mä oon kiltti, mut onx se reilua? No kaikki ei voi ansaita vitusti enemmän kuin muut, se on vaan niin. Suurin osa lukijoista joutuu kohtaamaan kaikki ne vaikeudet joita kohtaavat (häh?), joita elämä ja muut ihmiset kohtelevat usein epäoikeudenmukaisesti ja joiden on taisteltava pystyäkseen maxamaan lasten koulunkäynnin ja ruokapöydän antimet. Nekin haluaisi lähtee vetään kuin kani kultaharkkoineen. Osaansa tyytyväinen, henkisesti köyhä väki. Vitun kohelo, hengen pohatta.
ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
ellauri064.html on line 229: Jaakko/Kalm pohdiskelee ovatko lapset viattomia vaiko vaan puolustuskyvyttömiä. Hetkinen, hetkinen, premissoidaan tilanne. Mitä se vitun viattomuus edes on? Onhan kaikissa aina vikoja, niin sysissä kuin sepissä. Mutta silti vittu, lapset on aikuisisia vaarattomampia sikäli, että niitä kiinnostaa enempi EAT! EAT! kuin KILL! KILL! eikä vielä juuri yhtään FUCK! FUCK! Tätä aspektia ei Jaakko/Kalm ota huomioon, ja menee sixi mezään taas. Mutta Jaakko/Mikaa ei näytä FUCK! FUCK! kiinnostavan muutenkaan. Eihän se juo edes alkoholia, vain energiajuomia. Jake/Mika on kummallisen sukupuoleton. Onko se joku 70-luvulla syntyneiden mammanpoikien oireyhtymä?
ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen.
ellauri349.html on line 657: Heidegger kuvailee sitä ajattelun tyypiksi, joka "pohdiskelee tunnetta, joka vallitsee (ger. waltet ) kaikessa, mikä on" (Moore, 2019, s. 127). Voidaan väittää, että tämä on eräänlaista passiivisuutta, mutta Heidegger on vahva väitteessään, että meditatiivinen ajattelu on toiminnan muoto, vaikkakaan ei "aktiivinen" toimintatapa. Se ei (myös) ole täydellistä passiivisuutta, kuten "itsetahdon antamista jumalallisen tahdon hyväksi  " (Heidegger, 1966, s. 62).
ellauri395.html on line 541: Tellus-lähetyskonferenssin pääpuhujaksi kutsuttu Samuel Tedder pohdiskelee ja perustelee lähetystyön oikeutusta. Kriittisyyttäkin tarvitaan, muttei liian kanssa. There is a limit.
xxx/ellauri233.html on line 73: Carterin kuoltua leikkauksen aikana (no tietysti, sehän on köyhä neekeri) Edward (rikas valkonaama) onnistuu pääsemään sovintoon oman tyttärensä kanssa ja tämä esittelee hänet tyttärentyttärelleen, jota hän ei koskaan tiennyt olevan. Tervehdittyään pientä tyttöä suutelemalla tämän poskea, Edward pohdiskelee sanan "suudelkaa maailman kauneinta tyttöä" pois bucket-listalta. Pian sen jälkeen Edward pitää muistopuheen Carterin hautajaisissa, joiden aikana hän selittää, että Carterin elämän viimeiset kolme kuukautta olivat Carterin ansiosta hänen parhaat kolme kuukauttaan. No sehän oli tietysti Carterin paras ansio, sen takia lakukeppi kannatti pitää leffassa vielä 3kk hengissä.
7