ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri142.html on line 601: No oikeesti, tää intiaaniversio näyttäytyy apinalle erittäin monisilmäisenä, suita, rintoja piisaa ja käsivarsia, kiekko hanskassa. Loistoisaa kaikki käsittävää komeutta. Ei ihme että Ärjylällä on tukka pystyssä. Muhkean muotosi monine suineen ja silmineen, pitkine käsivarsineen, lukemattomine varpaineen ja jalkoineen, leveine rintoineen, julmine hampaineen sen, niin kuin minäkin, näkevät
xxx/ellauri057.html on line 682: Leino muuntautui 1910-luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot. Vuonna 1914 Leino avioitui Robert Kajanuksen tyttären, harpputaiteilija Aino Kajanuksen kanssa, mutta jo seuraavana vuonna hän jätti jälleen taakseen vakiintuneen elämänmenon.
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
5