ellauri017.html on line 896: HERra on wihainen caikille pacanoille ja on närkästynyt caikille heidän joucoillens. Hän on heitä kirowa ja anda teurasta heitä. Cadzo pacanat owat nijncuin pisara joca jää ämbärijn ja nijncuin rahtu joca jää waacaan.
ellauri020.html on line 584: TVstä tutut nimet putoilevat kuin sadepisarat. What a wonderful feeling, singing like Scrooge in a rain of gold. Nyt on leninginvaihtopäivät, ystävän myyntiä, naiset arvuuttelevat kuka on kenenkin housuissa. Onko tuo Haloselta? Vaiko Ajattaresta? Ei sunkaan sulla oo Marin mekko? Gudrun Sjödenin teltta vai ison tytön kokoko Lollosta? Miten Pukeva! Likinäköisemmät tihrustavat rinnoista logoja ja niskasta hintalappuja. Sokru on kexinyt tatuoida koko hinnastonsa iholle. 22 vaihtoehtoa polaroid-kuvilla.
ellauri036.html on line 165: ... Herschell väittää, että maapallo kuolee kylmyyteen. Kuka on siis se joka pitää tätä tiivistynyttä höyrypisaraa kädessään ja katselee sen kuivumista niinkuin kalastaja tekee merivedelle saadakseen jyväsen suolaa? Vetovoima, joka pitää koossa maailmankaikkeutta, täyttää sen samalla kertaa, loputtomalla hyödyttömällä kaipuulla: jokainen planeetta laahaa mukanaan kurjuutensa, pyöriessään kitisten akselinsa ympäri, ne huutavat toisilleen kukin omalta ääreltään, ja odottavat, lepoa ikävöiden, mikä niistä saa ensimäisenä pysähtyä.
ellauri036.html on line 1219: se juo paljain käsin järviruokojen pisarat.
ellauri036.html on line 1310: perkeleelle, vielä veripisara sun riutuneesta käsivarresta.
ellauri039.html on line 542: Siinä ei ollut pisaraakaan sankaruutta eikä pateettisuutta.

ellauri043.html on line 811:

Yöllä mä itkin kasvot seinään päin kääntyneenä. Mun kyynelet on tehneet pitkän päälle kaxi pientä reikää mosaiikkiin, kuten meren vesipisarat tekee kiviin, sillä mä RAKASTAN sua! Ooh! Juu! Paljon!


ellauri043.html on line 2454:

Muistatte kai Luciuxen, sen niin kauniin miehen, jota laahattiin kantapäistä vaunun perässä kuin Hectoria, Esquileuxen portista aina Tiburin vuorille; — ja molemilla puolin tietä veri tahras pusikot! Mä keräsin talteen veripisarat, ne on tässä!


ellauri043.html on line 5058:

Ei pisaraakaan enää! Kun ambrosia loppuu, se on näkemiin Anu kuolemattomille!
ellauri043.html on line 6749: Älä puhalla liian kovaa! Sadepisarat murhaavat meitin.
ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
ellauri051.html on line 1254: 657 A minute and a drop of me settle my brain, 657 Minuutti ja pisara minua asettelee aivoni,
ellauri051.html on line 1867: 1253 The nearest gnat is an explanation, and a drop or motion of waves a key, 1253 Lähin sääski on selitys, ja aaltojen pisara tai liike avain,
ellauri060.html on line 302: Miettiessään elämäänsä ja asioitaan - jopa kesken saarnan kirkossa - hänen mielensä tuntuu suorastaan hajoavan kesken lauseen. Viimeiseltä pisaralta ilottomassa surussa tuntuu olevan, kun hän lukee kuulutuksia. Ei yhtään kastettua lasta, ei yhtään avioliittoon kuulutettua paria. Vain kuolleita, vanhuksia ja itsemurhan tehneitä. - Hän tuntee joka käänteessä häpeää sitä kohtaan mitä hän tekee pappina, muun muassa saarnastuolistaan käsin. Esim antaa runkun lentää saarnastuolin kaiteelta. (Onx tää papinvirka sit niiko runkkujussin epäonnistunut kirjailijanura? Jossa ainut ns. valopilkku oli se urheilijaparodiatöräytys?)
ellauri089.html on line 179: Heinlein puhkuu intoa. Tää on vuosi 1 uutta ajanlaskua, ihmiskunnan puberteetti, ympärileikkaus. Nyt me aletaan levitä avaruuteen kuin pienet spermapisarat. Aargh, ei tätä siedä kazoa.
ellauri093.html on line 168: Ihan perstuntumalla Neen "pieni lauma" oli aika iso, mutta silti häviävän pieni tippa viirusilmien valtavassa meressä. Pelkkä pisara. Muita tapauxia pisteessä:
ellauri106.html on line 599: Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria.
ellauri118.html on line 682: The melted Soul in liquid Drops distils. Sielu sula nuolee nestepisaraa.
ellauri164.html on line 160: Mä kuolen vetelyyteen. Se on hauta, mä meen madoille, kauhistuxen kanahäkki! Saatana, pelleilijä, sä tahdot hajottaa mut sun sharmilla. Mä reklamoin! Mä reklamoin! Hiilihangon isku, tulipisara.
ellauri189.html on line 683: i varje droppe är en ädelsten, Jokaisessa pisarassa jalokivi,
ellauri192.html on line 585: and Zilpah a Dewdrop. ja Silpa kastepisara.
ellauri205.html on line 94: Densat, nistit ja sekakäyttäjät rakentaa omaiskärsijöistä loistottomia ihmissäryn torneja. Ei mitään Huismannin taivastoivon loistotorneja. Tippuvat vesipisarat pitäis poistaa taide-elokuvista. Ja tuulessa heiluvat puut ja kiven alla kihisevät ötökät. Olen erittäinkin samaa mieltä. Taide-elokuvat on hanurista.
ellauri241.html on line 338: Leaving no drop in the bewildering cup, jättämättä yhtään pisaraa hämmentävään kuppiin,
ellauri254.html on line 873: Jokaisessa pisarassa uinui tulva,
ellauri308.html on line 218: Viimeinen pisara oli taistolaisten tuki Ahti Karjalaisen presidenttihankkeelle. Mitähän harvinaista tässä on, aatteensa menettänyt tyyppi kiskoo tuohta vastapuolelta haukkumalla vanhat kamunsa. Näitähän Juudaxia on piisannut maailman sivu.
ellauri308.html on line 328: Kun tähän Saimaan kanavan kaivajien kohtelun jälkeen alkoivat Stalinin terrorit ensin omia kansalaisiaan vastaan, ja seuraavaksi muualta tulleita kohtaan, alkoi Tuomiselle selvitä uuden tien etsimisen tarpeellisuus hänen elämänvaellukselleen. Viimeinen pisara Kremlin suojatille oli, kun hyvät ystävät Kustaa Rovio ja Edvard Gylling sekä monet Tammisaaren yliopiston käyneet kolleegat tapettiin hänen itsensä tarvizematta tehdä mitään.
ellauri336.html on line 237: Lapsilla on valtavasti energiaa ja kestävyyttä, ja kun he ajattelevat voivansa käyttää sitä hyödykseen, he tekevät kaikkensa. Vanhempien on siksi koulutettava lapsilleen (ja joskus myös itselleen), että "loo" tarkoittaa "ei!" Vanhemman on pysyttävä lujana, vaikka lapsi jatkaa nalkuttamista ja kiukuttelua. Jos lapsi havaitsee, että vanhempi alkaa heikentyä, hän tulkitsee vanhemman "ei" tarkoittavan: "Itke vain pisara lisää, niin saat tahtosi." Kun on mahdollista, että hän saa tahtonsa, hän yrittää kaikkensa, kunnes romahtaa uupumuksesta tai hänen äänensä muuttuu käheäksi.
ellauri370.html on line 601: Yhtenä Völkisch-liikkeen ensimmäisistä johtajista Stoecker hyökkäsi juutalaisia vastaan "rotuna" ja sanoi Preussin maapäivillä vuonna 1879 pitämässään puheessa, että kaikki juutalaiset olivat "loisia" ja "iilimatoja", "alien pisara" meidän veressämme ja totesi, että taistelu saksalaisten vs. juutalaisten välillä oli "rotu rotua vastaan", koska juutalaiset olivat "oma kansakunta", jolla ei ollut mitään yhteistä saksalaisten kanssa, vaan he olivat sidoksissa muihin juutalaisyhteisöihin ympäri maailmaa.
ellauri390.html on line 54: Kirjailija James Fenimore Cooper käytti vuonna 1826 ilmestyneessään teoksessaan Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) piirteitä sekä mahicaneista että mohegaaneista kuvatessaan mohikaaneja. Se oli kyllä viimeinen pisara, molemmat olivat hyvin loukkaantuneita.
ellauri392.html on line 196: Pikku revelmä/pisara on täynnä viheriäisiä kirjeitä/pukstaaveja,
xxx/ellauri010.html on line 1510: äiti Kondon silmässä, tai pisara

xxx/ellauri076.html on line 509: ”Ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niin kuin yhtyy kaksi kastepisaraa, ettei kenkään taida enää toista toisesta erottaa.
xxx/ellauri113.html on line 426: tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat? Sen uljas korskunta on peljättävä.
xxx/ellauri113.html on line 536: Käy selväxi ettei Pekan tyyppisellä kreationismilla ole mitään kiistaa genetiikan kanssa, toisin kuin Lysenkolla. Koko erimielisyys rajoittuu vaan siihen mistä tuli se ensimmäinen mälli tai spermapisara. Tuliko se kuumasta keitoxesta vai jumalanko vielä kuumemmasta kärjestä. Suunnitteliko jumala lajikirjavuuden heti alusta, vai oliko Darwinin multasorkka mukana pelissä. Vielä nasevammin sanottuna: tarkoituxellako täällä ollaan vaiko vahingossa. Sehän se on avainkysymys: onko Pietarilla taivaan avaimet, vai onko ovet multakuoppaan lengollaan.
xxx/ellauri124.html on line 287: Pisarat tarkoittavat usein sitä, että toinen on niin kuuma, että tulee lähettäjälle tulee hiki. Muihin emojeihin esim munakoisoon yhdistettynä pisarat voivat saada myös seksuaalisia merkityksiä eli runkkua. Varo voi ruiskahtaa!
xxx/ellauri126.html on line 679: Pelokkaina pisaroina emme tajua, ettei valtamereen voi hukkua, ei edes ämpäriin. (Pipa ei pitänyt pisara-sanasta, niiden perheessä se oli peitenimi pillulle. Onnen pipanat kuullostaa myös ällöltä. Pienenä en syönyt puuroa jos se oli jyrkkää tai siinä oli pipunoita. Muistan pitkiä istuntoja lasten syöttötuolissa hämärässä ruokasalissa kylmän puuron ääressä.)
xxx/ellauri129.html on line 142: VIHOVIIMEINEN pisara oli kun Alkosta alkoi tulla laskuja, vaikka luulin maksaneeni ne. Kun sitten löysin auton lattialta mulkkuja eziessäni jallua, se oli lopun alkua. Kamalien tunteiden kanssa olen itkeskellyt. Ymmärrän miehiä, jotka alkavat tällaisessa tilanteessa juopotella.
xxx/ellauri154.html on line 196: – Mokomakin Höm! Höm Höm!... parta kuin variksenpesä, nuhruinen, vanha, harmaa, takkuinen, kapinen parta, parta, jolla ei ole ymmärtämystä, häpyä eikä naisenkunnioitusta; parta joka ei ole näkevinään, ei kuulevinaan, ei tajuavinaan; parta, resuparta, naavaparta. Kunpa italiantauti vapauttaisi minut tuosta ilkeästä lurjuksesta, jonka nenä on kuin polttoraudalla nipistetty, oikea sontanenä, hallan panema nenä, nenä kuin luutunpohja, kaikkea uskontoa vailla, kuolemankalpea nenä, sieluton nenä, jossa ei ole edes nenän varjoakaan, ei näe pisaraa, on aivan jäähileessä, inhottava nenä! vanha nenä! nenä, jossa tuuli vinkuu... kuollut nenä! Mikä minut on kiinnittänyt ruohon näppynenään, tuohon vanhaan ovenhakaan, joka ei enää tunne tietään? Paholainen vieköön tuon ikälopun kunniattoman nenän, tuon vanhan mehuttoman parran, tuon marakatinnaaman, nuo vanhat haituvat, tuon ukkorääsyn, tuon vanhan vaikka minkä! Ja otanpa izelleni nuoren miehen, joka tekee miehen töitä... kunnolla ja aina. Ja sitten...
xxx/ellauri168.html on line 175: Harmaiden pää on ihmisen pään kaltainen (eikä esim hevosen, se ei ole yhtä pelottavaa, sitä kokeili mm. Jonathan Swift huonolla menestyxellä), vaikkakin paljon suurempi vartaloon nähden ja usein hiukset joko puuttuvat kokonaan tai niitä on vain vähän. Pään alapuolella kaula on ohut eikä aataminomenaa tai lihaksia ole näkyvissä. Korvat, jos niitä on lainkaan, ovat hyvin pienet. Suu on yleensä kapea eikä huulia ole. Silmät ovat yleensä suuremmat kuin ihmisellä ja usein mantelin tai vesipisaran muotoiset. Silmät ovat myös tyypillisesti täysin mustat; nähtävissä ei ole iiristä, silmäluomia, kulmakarvoja tai silmäripsiä.
xxx/ellauri174.html on line 278: Tarkastellaanpa näitä tosiasioita tarkemmin: se on tärkeää. Sanomme, että vahingossa sattuu mielenterveyshäiriö, joka johtuu tällaisen "illallisen" savuista (ainutlaatuinen kenties tämän miehen elämässä), tässä tämä synnynnäinen tarkkailija tunnistaa mahdollisen saaliinsa, arvaa virtuaalisen aistillisuuden, vielä heräämättä. , kutoo ennakoitujen yhteensattumien verkkoaan, hyppää sen päälle, syleilee sitä, valehtelee sille ja juovuttaa sen ammattinsa mukaan - ja kostaa itsensä, itsekseen, myös sille, joka siellä - alhainen, nuhteeton, ahkera ja siveä, kauniiden lasten kanssa, odottaa ahdistuneena tätä hullun jälkeenjäänyt miestä ensimmäistä kertaa - tässä, sanon minä, hän syövyttää yhdessä yössä pisaralla kiihkeää myrkkyään tämän miehen fyysisen ja moraalisen terveyden.
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri175.html on line 490: Ei pystynyt keräämään izeään, liian hapokasta, hän sulki silmänsä: sitten pyyhki kuumeisen kätensä kämmenellä muutaman kylmän hikipisaran ohimoistaan.
xxx/ellauri177.html on line 168: Haluan olla chose, pelkkä varmuusesine, kivespussi jalkojesi juuressa, jolle jätät vain tutun tuoksun, kivi, joka ei liiku paikasta, johon sen heität, ilman korvia, ilman silmiä, tyytyväisenä kantapääsi alla, ei pysty ajattelemaan roskaa muiden polun kivien kanssa. Vai niin! niin mikä onni! Saavutan ilman ponnistuksia ensimmäisellä yrityksellä täydellisyyden, josta haaveilen. Lopulta julistan itseni todelliseksi papiksi. Tulen olemaan sitä, mitä opinnot, rukoukseni, viiden vuoden hidas initiaationi eivät voineet tehdä minusta. Kyllä, kiellän elämän, sanon, että lajin kuolema on parempi kuin jatkuva kauhistus, joka sitä levittää. Siittäminen saastuttaa kaiken. Se on yleismaailmallinen rakkautta pilaava haju, joka myrkyttää puolisoiden makuuhuoneen, vastasyntyneiden kehdon ja jopa auringon alla pyörryttävät kukat ja jopa silmut puhkeamaan antavat puut. Maa kylpee tässä epäpuhtaudessa, jonka pienimmät pisarat kumpuavat häpeällisestä kasvillisuudesta. Mutta jotta minä olisin täydellinen, oi enkelien kuningatar, neitsyiden kuningatar, kuule huutoni, anna se! Tee minusta yksi niistä enkeleistä, joilta puuttuu selkäpuoli ja kamat jalkovälistä, on vain kaksi suurta siipeä poskien takana; Minulla ei ole enää vartaloa, ei raajoja; Lennän luoksesi kuin leija, jos soitat minulle; En ole muuta kuin suu, joka puhuu ylistystäsi, tahraton hiippari, joka heiluu matkaasi taivaissa. Vai niin! kuolema, kuolema, kunnioitettava Neitsyt, anna minulle pieni kuolema!
xxx/ellauri177.html on line 196: Ruusuilla oli tapansa rakastaa. Jotkut suostuivat vain avaamaan nappinsa raolleen, hyvin ujoina, heidän sydämensä punastuneena, kun taas toiset, korsetit irti, huohottivat, auki, näyttivät rypistyneiltä, hulluilta ruumiistaan kuolemaan asti. Siellä oli pieniä, valppaita, homoja, lähdössä arkistoon, kokardi korkissa; valtavia, houkuttelevia, lihotettujen sulttaanien kaarevia; röyhkeitä, tyttömäisen näköisiä, kekseliästi epäsiistiä, leviäviä terälehtiä, jotka on vaalennettu riisijauheella; rehellisistä, dekolteisista oikeisiin porvareihin; aristokraatteja, notkeaa eleganssia, sallittua omaperäisyyttä, keksijöitä. Kukkivat ruusut tarjosivat tuoksunsa kuin arvokkaassa kristallissa; ruusut ylösalaisin uurnan muotoon antoivat sen tippua pisara pisaralta; pyöreät ruusut, kuten kaali, hengittivät sen ulos nukkuvien kukkien säännöllisellä hengityksellä; ruusujen silmut puristivat lehtiään ja antoivat edelleen vain epämääräisen neitsyyden huokauksen. Ja koko tämän lurituxen ajan Albinen ja Sergein pyllyt jauhoivat kuin ompelukone.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 353: Voi ei! muistat, hän sanoi, että muuri, joka näytti erottavan meidät... Nyt tunnen sinut, välillämme ei ole mitään... ei edes kumia! Etkö sinä kärsi? "Ei, ei", vastasi hän. Sää on hyvä. He vaikenivat päästämättä irti. Herkullinen tunne, ravistamatta, pehmeä kuin liukas maito levisi, tunkeutui niihin. Sitten Serge käveli kätensä Albinen ruumista pitkin. Hän toisti: "Kasvosi ovat minun, silmäsi, suusi, poskesi." Kätesi ovat minun, kynsistäsi harteillasi... Jalkasi ovat minun, polvesi ovat minun, koko henkilösi on minun. Ja hän nai hänen kasvojaan, hänen silmiään, suutaan, poskiaan. Hän suuteli hänen käsiään nopeilla suudelmilla ja nousi sormiaan olkaimiin. Hän nai hänen jalkojaan, hän nai hänen polviaan. Hän kylpi hänet suudelmien suihkulla, putosi leveisiin pisaroihin, lämpimänä kuin kesäsuihkun pisarat, (mitä! pisaroita, hold it! sanoisi Pirkko Hiekkala),
xxx/ellauri237.html on line 507: Lelunukkeni, vain muutama pisara lähti vavisten. (Ton mä varastin Catulluxelta, huomasitteko?)
xxx/ellauri296.html on line 141: Ensimmäisen temppelin tuhoaminen 587 eKr (fig. 1) oli juutalaisen historian vedenjakaja. Puutteistaan huolimatta juutalainen kansa otti tuhon oppitunnit sydämeensä ja rakensi elämänsä uudelleen fyysisest ja henkisest.Tosiasiat tuhosta ovat riittävän yksinkertaisia. Profeetta Jeremia oli varoittanut tulevasta tuomiosta vuosia. Kirjoittanut Baruk haamukirjoiitajana jeremiadin nimeltä "Eikä!". Juudea eli väärän turvallisuuden tunteen kanssa. Heistä jotenkin tuntui, että he voisivat kapinoida Babylonin valtaa vastaan ja tukea kapinaa. He pettivät itseään Egyptin suojelevan heitä luullen, että heidän eteläinen naapurinsa haluaisi mieluummin kohdata Babylonin Jerusalemista pohjoiseen, mieluummin kuin taisteli heitä omilla rajoillaan. Egypti ei kuitenkaan ollut halukas vuodattamaan pisaraa egyptiläistä verta Juudean puolesta.Toinen harha oli, että babylonialaiset jotenkin unohtaisivat heidät. Babylonin kuningas ei kuitenkaan aikonut päästää Juudeaa luisumaan kiertoradalta. Hän tuli koko armeijansa kanssa tukahduttamaan kapinan – ja hän tuli julmuudella, kostolla ja lopullisuudella. Hän ei vain halunnut opettaa juutalaisille oppituntia, vaan myös tyrmätä kenenkään muun mielen, että voisit jotenkin ylittää Babylonian valtakunnan ja joutua kärsimättä seurauksista. Nebukadnessar tuli pohjoisesta ja tunkeutui Juudean esikaupunkiin. Kesän alkuun mennessä hänen armeijansa oli leiriytynyt Jerusalemin ympärille. Hän katkaisi kaupungin ja kiristi järjestelmällisesti silmukkaa Jerusalemin ympärillä. Tammus-kuun yhdeksäntenä päivänä kaupungin muurit murtuivat ja Babylonian armeija tulvi läpi.Kuukaudessa he olivat tuhonneet kaikki Juudean vastarinnan taskut. Kymmeniä tuhansia kuoli piirityksessä, joka aiheutti nälän ja ruton ja sitten miekan ja tulen. Ne, jotka pystyivät siihen, pakenivat. Babylonialaiset olivat kuitenkin ennakoineet sen ja paimentaneet pakenevia jättiläisorjaleireille, joista heidät (no, osa heistä) kuljetettiin pakkosiirtolaisuuteen Irakiin.
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
50