ellauri019.html on line 752: Vitun mekonium. Nekin on imeväisten vihreitä pikku paskoja. Lällyn naaman ja suitun letin takana kähmii oikee pirulainen, koleerinen ilkimys. Sen suklaasilmäisellä nuorikolla olisi siitä varmaan paljon kerrottavaa. Parempi pitää turpa kiinni ettei tule pikku nyrkistä. Vankilassa viihtyis Pekka varmaan itzekin, konnaremmi tekis Ukko-Pekan kanssa junaa suihkussa.
ellauri060.html on line 756: pirulainen

ellauri061.html on line 1618: Nyt Wilho alkaa epäillä että Hamnetin kuolemassa oli jotain foul play. Niin olikin, tekikö se izemurhan koska se oli runoilijana niin tumpelo? Vai tappoiko Judith sen mustasukkasena? Toivottavasti se teki niin. Wilhon syytä kaikki tyynni. Wilho on varsinainen pirulainen, kyldyyripersoonallisuus. Nyt on Hamnetin taru saatu vihdoin päätöxeen. Me ollaan unta vaan, siteeraa Hamnet tumpelosti etevämpää isäänsä. Viulut ja sellot vinkuu yöllisessä mezässä.
ellauri146.html on line 41: Näitä säkeitä luki Grabben pirulainen kun sitä alkoi vastustamattomasti nukuttaa. Kein Wunder.
xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
xxx/ellauri363.html on line 727: Diltheyn filosofinen projekti on niin laaja-alainen, monitasoinen ja fragmentaarinen, että siitä on vaikea saada otetta. Suoraan sanottuna vyyhdestä ei löydy päätä eikä häntääkään. Ei ole helppoa erottaa hänen omia (jos niitä oli) ja muilta omaksumia ajatuksiaan (sic). Erna kertaa possessiivisuffixit! Diltheyn sekavuuteen turhautuneet oppilaat kuzuivat häntä "mystisexi vanhaxi käppyräxi". Pääasia oli jankata, ettei luonnontieteiden tiedollisia lähtökohtia määrittävä positivistinen tieteenihanne ole sellaisenaan sovellettavissa hengentieteisiin. Comte pirulainen oli perivihollinen, niinkuin historiallis-kielitieteellisessä osastossa 70-luvulla. Ilmeisesti Wolff ei ollut paljon parempi. Hengentieteisiin tarvitaan uskonnollisempaa otetta. Nazit eivät perustaneet Filthystä, vaikka kummatkin kannustivat Herderiä. Herder vaati filosofiaan ”kopernikaanista vallankumousta”, joka asettaa ihmisen filosofisen tutkimuksen keskiöön. Dilthey pyrki erottamaan sen, mikä on sisällämme, siitä, mikä on ulkopuolellamme. (Entäpä se, joka on vuoroon sisällä vuoroon ulkona?) Diltheyn psykologian kohteeksi asettui historiallinen, yksilöllinen kokemus, itselle-oleminen, eletty kokemus ja elämä. Dilthey korostaa, että subjektiivisuus on moderni tapa tarkastella asioita.
6