Me tiedettiin se, meikämannet! Jumalista tulee loppu. Uranoksen pipun mutiloi Saturnus, Saturnuxen Jupiter. Sekin tuhoutuu. Kukin vuorollaan, kaikki aikanaan; se on kohtalo!
ellauri071.html on line 189: ja tunnistavat pipun....
ellauri144.html on line 49: Nugae on latinaxi hullutuxet. Pienenä en pitänyt nugaajäätelöstä, koska siinä oli teräviä pipunoita. Nykyään se on ihan parhautta. Nää on näitä nuorten ja presbyteerien välisiä eroja, joita Aristoteles setvii alempana tarkemmin.
ellauri214.html on line 601: Sinun sisälläsi on pieni pipuna, joka ei koskaan sammu sanoo Ivan Kotka vesipäälle. Mitä puppua. Ei siellä ole mitään pipunaa, se on narsistista fuulaa. Valot sammuu haju jää. Tikka nauraa pilkkasuu.
ellauri311.html on line 229: Carlsonin 60-luvulla kehittämä "Pe-pii-taa" pipunvenytyts.
ellauri364.html on line 183: Peukun imuskelu on sama asia kuin pipun ja pimpin hypistely, huomasi Riemukin, piipusta ja sikareista puhumattakaan.
xxx/ellauri104.html on line 1257: Räsäsen mukaan kyse on pohjimmiltaan siitä, saako Suomessa pitää esillä penistä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. Homoseksuaalien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia hän vakuuttaa puolustavansa kuin rakkikoira, niiden taivasoikeudethan on tässä vaakalaudalla. On valittava, työntääkö pipunsa paapareikään täällä murheen laaxossa vai lutkuttaako ratki taivaassa perse tervattuna pyhimysten nahkaklarinettia.
xxx/ellauri126.html on line 679: Pelokkaina pisaroina emme tajua, ettei valtamereen voi hukkua, ei edes ämpäriin. (Pipa ei pitänyt pisara-sanasta, niiden perheessä se oli peitenimi pillulle. Onnen pipanat kuullostaa myös ällöltä. Pienenä en syönyt puuroa jos se oli jyrkkää tai siinä oli pipunoita. Muistan pitkiä istuntoja lasten syöttötuolissa hämärässä ruokasalissa kylmän puuron ääressä.)
xxx/ellauri177.html on line 122: Ja kun hän oli jo antanut Marialle kaiken, ruumiinsa, sielunsa, maalliset omaisuutensa, hengelliset omaisuutensa, kassiensa koko sisällyxen, ollessaan alasti hänen edessään, hänen rukoustensa lopussa neitsyen litaniat pomppasivat taas hänen voimiinsa palanneesta mulkustaan, toistuvia vetoomuksia, itsepäisiä, hellittämättömiä nykäyxiä, jotka tarvitsivat äärimmäisen taivaallista ensiapua. Hänestä näytti, että hän kiipesi uudelleen halun portaikkoa; jokaisella "sydämen" aiheuttamalla pikku hypyllä hän kiipesi askeleen pystymmäxi. Ensin hän kutsui hiäntä pyhäksi. Sitten hän kutsui hiäntä Äidiksi, erittäin puhtaaksi, erittäin erittäinkin puhtaaksi, rakastettavaksi, ihailtavaksi. Ja hän jatkoi parantaen kuin sika vauhtiaan huutaen hänelle kuusi kertaa neitsyyttään, hänen pipunsa ikään kuin joka kerta virkistyi sanasta neitsyt, johon hän lisäsi ajatuksia voimasta, kestävyydestä ja uskollisuudesta. Kun hänen "sydämensä" kasvoi siitä aina korkeammalle, mitattuna asteilla, outo ääni, joka tuli hänen suonistaan, puhui hänessä paljastuen lopulta loistavana terhona. Hän olisi halunnut sulaa hajuveteen, venyä pituutta levittääxeen sitä selkeästi lisää, vanhentua musiikillisessa soudussa ja huopauksessa. Kun hän kutsui hiäntä oikeuden uuspeiliksi. viisauden käsipelixi, hänen puuilonsa lähteexi, hän näki itsensä peilistä kangistuneena himosta tässä pasianssipelissä, hän tumputti pajazon tyhjäxi nyt jo haaleille kivilaatoille, tarjosi smoothiejuomaa pitkin kulauxin tämän lähteen päihtymyksestä.
xxx/ellauri438.html on line 115: Roomalaiset sanoivat: ante obitum nemo supremaque funera felix
, mikä tarkoitti että kazotaan lopputulema eikä onnen pipunoita. Se ei vielä ratkaise sovelletaanko loppupeleissä differentiaalia vaiko integraalia. Esim Napoleonin tai Alexanterin loput oli noloja, oliko ne onnellisia tai edes onnekkaita? Entä Jeesus?
17