ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri353.html on line 204: Los olvidados ja sen voitto Cannesissa teki Buñuelista välittömästi maailmanjulkkiksen ja maailman tärkeimmän espanjankielisen elokuvaohjaajan. Tulihan se sieltä! "En ole koskaan tehnyt pinnallista, epäkiinnostavaa elokuvaa", kukkoili Luis tyytyväisenä. Entä se eka mexikaano floppi?
ellauri408.html on line 233: Länsimaat pitää arvossa edestakaista liikettä, itämaat liikkumattomuutta. Meidän onnemme on pinnallista. Tässä tulee apuun kristillisyys, kulttuurimme itämainen aines. Se plotinoi jossain määrin kiintymyxiämme. Pyhistelyssä piilee puhdistava voima. Andy oikein räjäyttää lian pois. Uskonnollinen tunne kiertää ozalle sädekehän ja saa sydämen avartumaan sanomattomasta riemusta. Kypsymätön kehitysoppi on hylättävä. (V. 1866, malexija on 44, Lajien synty ilmestyi 1859.)
ellauri432.html on line 472: Voin kertoa vain, että tämä kirja on niin tylsä, että epäilen ovatko ääriokeistolaiset oikeasti lukeneet sen? Kirja on tylsä, koska sen sijaan, että Spengler kirjoittaisi tiiviimmin, miksi ennen kaikki oli paremmin ja nyt kulttuurimme on taantumassa, hän lähteekin kuvaamaan yksityiskohtaisesti antiikin myyttejä, arkitehtuuria ja taidetta. En ole taidehistorioitsija, joten suurin osa tekstistä oli tuntemattomien taideteosten käsittelyä. Tuntui kun lukisin jotain todella kuivaa taidetoesten arvosteluja. Suomennoksen esipuheessa sanottiinkin, että Spenglerin teksti on vaikeaselkoista, jos ei omaa ”laajaa kulttuurista sivistysä”. Myönnään, että tietämykseni Euroopan menneisyydestä ulottuu 1800-luvulle saakka. Sitä ennen olevien aikakausien tuntemus on hyvin pinnallista. Joten en ole paras ihminen muutenkaan arvioimaan mitä Spengler oikein kirjoittaa antiikin kreikkalaispatsaisten esteettisestä neroudesta.
xxx/ellauri010.html on line 844: Kumppanina vaikea. Joskus pinnallista viehätysvoimaa. (Check.)
xxx/ellauri081.html on line 201: Kuten kertasin toisella tavalla elokuvan Hurmaava petturi. Luin vasta loppuun Le Carrén romaanin ja sain tarinasta huomattavasti syvemmän käsityksen. Elokuva pakosti pinnallistaa. Kirja kuvaa hienostuneen viiltävästi venäläisen rahanpesun suurpoliittisia seurauksia, tässä lähinnä Britanniassa. Tekijä on armoitettu asiantuntija salaisen rikollisuuden ja vakoilun maailmassa. Tiheitä jännityksen ja nautinnon hetkiä. Loppu jää avoimeksi, mutta tiettyyn suuntaan arvailtavaksi. Päähenkilö Dima, rahanpesijöiden kuningas, jää mieleen pitkäksi aikaa. Viiltävää rahanpesua. Voi hizi että oiskin noin paljon rahaa että tarvii pesukonetta.
xxx/ellauri126.html on line 220: Tämäkin haastattelu oli yhtä pinnallista hölynpölyä, jota jokainen vähänkään narsismista tietävä kadunmies voisi suoltaa.
7