ellauri003.html on line 496: Elokuun ilta pimenee.

ellauri008.html on line 1234: Taivas pimenee, ei voi hengittää.

ellauri198.html on line 809: There midnight’s all a glimmer, and noon a purple glow, Yöllä kaikki pimenee, päivin nään mä punaista,
ellauri257.html on line 634: ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,
ellauri418.html on line 72: Psykoottisen lahtausmurhan tehneen Muttisen vintti pimenee ja hän päätyy Niuvanniemen mielisairaalaan. Joel Lehtosen köyhälistökirja  yrittäjän näkökulmasta, keskustaoikeistolaisen Speden ja oikeistokeskustalaisen E. Saarisen sittemmin viinaan sortunut verkkopaita vessakaveri Loiri Juutaxena. Eija Vilpas ei ole mustalaista nähnytkään. Monet muistavat hänet erityisesti komediallisista rooleista esimerkiksi Fakta Homma- ja Hynttyyt yhteen -sarjoissa. Hansu ja Pirre -esiintymisille on ollut jonkin verran kysyntää.
ellauri460.html on line 120: Matt 24:15,21,22,29-31. Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, kuunnelkoon nyt tarkasti – 21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha säilyisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Wotkinsin tuotemerkki jne kuten edellä, loc.cit.
ellauri469.html on line 568: Voittojen kevät koittaa, maa palaa rauhalliseen työhön… Viimeinen maksu sotilaan epäitsekkäästi annetusta elämästä. Yö vaihtuu helakanpunaiseen aamunkoittoon, täynnä uskoa, Slavjanka, katseesi: Väsyneet sotilaat marssivat luoksesi mailta, joissa auringonlasku pimenee eli lännestä.
xxx/ellauri013.html on line 48: Katsomo pimenee, karkit rapisee.

xxx/ellauri417.html on line 484: Taaspa taivas pimenee, syttyy hämärässä ikkunat. Täällä asuu ystävät. Ja pidättäen henkeä kurkkaan öiseen ikkunaan. Ikkunoiden alla unelmoin, luen niitä niinkuin kirjoja. Ja vaalitun valon säilyttäen, jännittävinä kutsuen, ne katsovat minua kuin ihmiset. Minä, kuten männävuosina, seison juhlakunnossa ikkunasi alla. Ja valoon sen säteiden aina nopeammin kiirehdin, kuin treffeille nuoruudessani. Yöllä teitä ihailen, ja teille aina toivotan, ikkunat, turpiin vaan ja onnea. Sitä rakastan vanhastaan, ei ole kirkkaampaa haloa, Moskovan ikkunoiden sammumatonta valoa.
9