ellauri003.html on line 164: Kohotti ilmaan pimeään ja huusi
ellauri009.html on line 866: Kierkegaardin mainitsema loikka pimeään. Kikyloikka.
ellauri019.html on line 151: Vastenmielisyydessä sille vetää vertoja vaan pikkujoulut. Työpaikkojen panobordelli, toimareiden ampumarata reittä myöten nousijoille. Paljasta pintaa, glögiä, kynttilöitä ja runkunhajua. Onnex valo alkaa palata säkkipimeään, päivä pidentyä jo ennen joulua. Talvipäivän tasaus on mulle talven suurin juhla. Vähemmän sinkoja ja spermalinkoja. Tän vuoden mustat perjantait on ohize.
ellauri036.html on line 1120: eziytyivät pimeään nurkkaan ja avas sisälmyxensä,
ellauri043.html on line 4427: Antoniuxen selän takana, pidättää voittomölinää, — ja Ormuz sukeltaa pimeään.
ellauri043.html on line 4457: Se painelee peräjälkeen tissejään. Kaikki on tyhjiä! Mutta kovassa yrityxessä sen korsetti ratkeaa. Se tarttuu sen takapuoleen, kuin mekon persauxiin, ja nakkaa elukat, rehut - ja palaa pimeään.
ellauri046.html on line 207: teki hypyn pimeään hyvässä uskossa.
ellauri046.html on line 296: Sopessa hienoa oli sen pessimismi, muttei riittävää, Sörkka oli vielä pessimistisempi. Sope näet suorastaan nautti synkistelystä, piisamirotan tavoin lepäs muumipapan riippukeinussa ja söi muumimamman kakkua, murjotti eudaimonistisesti. Sören-luokan masis ei tee sitäkään, vaan hyppää kelkasta jonnekin tosi pimeään, noin niinkun existentialistisesti.
ellauri082.html on line 759: Eikä siinä vielä kaikki, nämä kusipäiset uhriutujat (feministit kröhöm), itsekin kuuluvat pimeään triadiin - eivät vain ne miehet, joita he suosivat yli kilttien ja kunnollisten miesten.
ellauri095.html on line 560: She to the black-about air, to the breaker, the thickly Ämmä huusi pimeään, vaahtopäihin, paxulti
ellauri133.html on line 263: Bill kohtaa kädettömän Georgien, joka pyytää päästä kotiin. Bill hoksaa Georgien olevan pelkkä harhautus, ja hän ampuu Miken pulttipistoolilla Georgien. Tämä muuttuu Pennywiseksi, joka hyökkää ystävysten kimppuun. He epäonnistuvat puolustamaan itseään, ja Bill joutuu Pennywisen kaappaamaksi. Richie uskottelee Billin olevan syypää kaikkeen, mutta hän käyttää tätä tilaisuutena harhauttaa Pennywisea. Kerho pelottomana hyökkää Sen kimppuun ja he onnistuvat näin päihittämään Sen. Pennywise voimattomana pakenee pimeään kuiluun, nälkäisenä ja nöyryytettynä. Bill löytää Georgien sadetakin ja hyväksyy tämän kohtalon itkien muiden lohduttamana.
ellauri145.html on line 202: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina."
ellauri146.html on line 630: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina." Tämä riittää täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri152.html on line 117: On mun vuoro eziä. Joka yö mää hipsin hiiljaa talosta, menen pitkää kautta pellon reunaa, kazomaan sen nukkumista. Joskus mä olen vaan hiljaa pitkän aikaa, tyydyn kazelemaan, ja haistelen sen hengitystä. Sit mä yxkax menen pötkölleen sen päälle. Se herää mun sylissä, eikä pysty nousemaan kert mä panen vastaan! Se nauraa ja koittaa estää mua. Silleen me pelleillään öisiin. Aamusella - mitä vittua, taasko on jo aamu? Takas luolaan pimeään razastamaan aavaa preeriaa!
ellauri197.html on line 708: Auringon tamppaaja, uskon Jumalaan, totuuteen ja rakkauteen; ja kuin juuri kuolemasta karannut sitoisi izensä ystävien bändeihin tunteaxeen oikein elävänsä - niin mäkin nojaan suhun; Sun pitää aina mun kaa olla - varsinkin murjotuxessa kun niitä tulee - ja ennenkaikkea mun kuollessa, sillä mä taidan kuolla niinkuin joku kekä menee pimeään rökittämään jättiä - mut elä sää ikuisesti ja ole kaikille sama mitä mulle (nyrkkikyllikki) - kaikille joille tästä tulee hyvä fiilis musta.
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri257.html on line 638: ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
ellauri266.html on line 118: Ja pimeessä pääni sun rinnoilles lyön. En uskalla edes ääneen hengittää. Ja tuoksusi vie tajuntani pimeään, nanananaa. (Dingo Autiotalo)
ellauri266.html on line 119: Ja kuollut susi vie tajuntani pimeään.
ellauri269.html on line 812: Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla. Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter). Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää.
ellauri285.html on line 530: "Totuutta ei voi pistää säkkiin ja kantaa pimeään huoneeseen."
ellauri332.html on line 516: Tähtivaellus pimeään [n.h.]
ellauri351.html on line 558: Hänen kannattajansa ehdottivat Adi Daa Maitreyaksi. Kaiken ylittävä jumala-ihminen vielä edessä – lopullinen Avatar, äärimmäinen Messias, täydellinen profeetta tai valaistunut viisas, henkinen vapauttaja, joka ilmestyy "myöhäiseen aikaan", "pimeään" aikakauteen, kun ihmiskunta on menetetty, ilmeisesti erillään Viisaudesta, Totuudesta ja Jumalasta. Buddhalaiset kutsuvat tätä odotettua "Maitreyaksi".
ellauri377.html on line 499: "Ja sen jälkeen, kun pallo kääntyy ja pieni Sabaōth, Hyvä hallizija kalifi Harun el Pullah, jota kutsutaan maailmassa toisellakin nimellä, el Zorron nimellä, tulee, ja hän tulee pallon neljänteen æoniin, joka on Rapu, ja Boubastis, jota kutsutaan maailmassa Aphroditeksi, tulee pallon kymmenenteen æoniin, jota kutsutaan nimellä izepäinen kuin vanha Vuohi, siihen aikaan verhot, jotka ovat vasemmiston ja oikeiston välissä, vetäytyvät sivuun, ja marjakuusi katselee oikealle; koko maailma hätääntyy ja kiihtyy yhdessä sfäärin kaikkien æonien kanssa. Ja hän katselee etiopialaisen Arijoutsin asuntoja, niin että sen alueet hajoavat ja tuhoutuvat, ja kaikki sielut, jotka ovat hänen rangaistuksessaan, viedään pois ja heitetään takaisin palloon, koska ne ovat tuhoutuneet hänen pimeään savuunsa ja hänen tuli paha olo."
xxx/ellauri013.html on line 995: Tuohtuneena myös äiti vihdoin kertoo että se on valmis tyytymään 70 neliön osaan huoneistosta, parhaisiin kahteen kolmeen isoon huoneeseen viidestä. Tajuan, että tää on jo kaikki sovittu mun poissa ollessa Tiinan, Petterin ja sen välillä. Ne saa loput huoneet, mulle ei jää mitään (Jöns on pelattu pois jo aikapäiviä). Enintään palvelijan huone, se loukko, jossa angstasin 17-vuotiaana, kun Petsku sekosi. Huudan itkuisen särkyneellä äänellä jotain vihaista ja herään pimeään. Se olikin unta.
xxx/ellauri056.html on line 42: Keväällä 2022 Ukrainan selkkauxen aikana löytyi Häpylän lainaston poistohyllystä alkuperäisteos Five go off to concentration camp, jonka kannessa Georgina kazoo ahdistuneena kun Dickin aavejuna syöxyy pimeään tunneliin. Siitä selvisi, että loppuvizeissä Timmy the dog thumped his tail hard on the ground. Julian, Dick, George and Ann laughed hard and Dick thumped his dick happily into Georgina's tail.
xxx/ellauri086.html on line 180: Pelimaailma on viriiliä visuaalista ja virtuaalista mätkintää. Ei sinne millään ämmillä ole asiaa, vähiten jollain intelligenteillä verbaalisilla peleillä jotka koskee masista ja vielä vaatii lukutaitoa. Ei meillä ole masis! meistä on vaan mukava ryömiä pimeään pahanhajuiseen koloon kolmen töllön keskelle energiajuoma kädessä ja sipsipussi toisessa ja pelata, pelata niska kyyryssä kuluneessa kaukalotuolissa koko yö ja tuntikausia vielä päivällä. Vittu huora ala vetää pelimaailmasta, tai me nuketetaan sut ja raiskataan sun pelihahmot. Tää on kovien poikien hiekkalaatikko.
xxx/ellauri086.html on line 955: Novelli käsittelee ihmismielen järkkymistä, mielen syvimpiä sopukoita. Siinä on yliluonnollisia sävyjä, joiden sekoittuminen ihmisen pimeään puoleen saa aikaan uhkaavan tunnun. Tarina tuntui lähes hämmästyttävän ajankohtaiselta ja Poen vaikutus vielä nykyiseenkiin kauhukirjallisuuteen ja sen teemoihin on selkeä.
xxx/ellauri170.html on line 863: "Kun aika on sitten päättynyt pallon läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat sielunsa perään, ja hän 49 demoninsa kanssa kostaa sille 11 vuotta. Sen jälkeen he kuljettavat sen tulijokiin ja näkeviin pikimeriin, jotka ovat täynnä demoneja sikojen kasvoilla. He syövät niihin ja kostelevat heitä tulijoissa vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he kantavat heidät pimeään tuomiopäivään asti, jolloin suuri pimeys tuomitaan; ja sitten ne hajotetaan ja tuhotaan." Niin oikein! Thomas sanoi: "Olemme kuulleet, että maan päällä on joitain, jotka ottavat urossiemenet ja naaraspuolisen kuukausittaisen veren ja tekevät siitä linssipuuron ja syövät sen sanoen: 'Me uskomme Esauun ja Jaakobisiin.' Onko tämä sinusta siivoa tai näennäistä vai ei?"
xxx/ellauri199.html on line 394: Silloin talon vartijat tärisevät pelosta, voimamiehet vapisevat, ja vähiin käyneet jauhajanaiset ovat joutilaina. Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri208.html on line 963: Veljeni Sebastian kiinnittyy jälleen, niin kuin Annika Idströmin romaanit yleensäkin, selkeästi aikaan ja tunnistettavaan paikkaan, jonnekin Itä-Helsinkiin, mutta samalla siinä kiteytyy niin kuin myytissä tai sadussa jotakin perustavaa ja yliyksilöllistä inhimillisestä kokemuksesta. Hädän hetkellä Antti, jonka hahmossa on yhtäläisyyksiä Günther Grassin Peltirummun Oskariin, turvautuu ystäväänsä – tai mielikuvitusystäväänsä – Sebastianiin. Järkyttävyydestään huolimatta romaani päättyy kohoamisen ja kosmisen kaikkiyhteyden tuntoon, kun romaanin lopussa Sebastian kutsuu ikkunalaudalla kuudennessa kerroksessa istuvaa, äitinsä menettänyttä Anttia mukaansa "maailman katolle" kohti tähtiä ja kuuta, osaksi "ympärillä avautuvaa äärettömyyttä". Hoo hoo jaa jaa, täas tällänen Astrid Lindgreniltä tuttu hyppy pimeään veljen yllytyxestä, kohti Kankijalan fantasiamaailmaa.
xxx/ellauri229.html on line 770: akin to stars in crystal skies kuin kristallisauvan pimeään tähtöseen, sitten
xxx/ellauri261.html on line 148: Ambrosiuksen mielestä ihmiskunnan tulisi tehdä kulttuuriloikka taaxe, hyppy takaisin pimeään. Tai siirtyä "mahantäyttämisfilosofiasta" evoluution seuraavaan vaiheeseen, jota transhumanistit ovat nimittäneet tietoisuuden evoluutioksi. Meidän tulisi elämässämme ja tiedon tulkinnassamme ammentaa paljon enemmän sisältä ja perästäpäin ja niistä ihmisyyden mahdollisuuksista mitä meillä siellä potentiaalisesti on olemassa. Ihminen käyttää murto-osaa aivoistaan. Jos käyttäisimme vain edes vähän tekoälyä, maailma voisi näyttää omalla kohdalla ja ympäristössä hyvin toisenlaiselta.
xxx/ellauri363.html on line 627: näkyvyyttä. Sitähän googlet ym pilvisomettajat juuri tekevät. Kuhunka voisin kulkea, Sun kasvois eestä paeta? Jos taivaaseen mä nousisin, Niin siellä sinut näkisin, Jos käymäläänkin pimeään, Sua en mä välttäis sielläkään.
xxx/ellauri387.html on line 364: In darkness lost, the darkness of the grave; exyneinä pimeään, haudan hämärään.
36