Mummin tyylinen pellavainen pöytäliina, raidallinen kuin sfinxin rimpsut, ilmestyy tyhjästä lainehtien valossa. Sen päällä on valtavia kimpaleita punaista lihaa, isoja kaloja, lintuja sulkineen, nelijalkaisia karvoineen ihmisen ihon värisiä hedelmiä; ja valkoisia jäätelöpaloja; violetin kristalliset kannut heijastavat liekkejä. Anttoni erottaa pöydän keskellä kokonaisen villisian joka höyryää kaikista huokosistaan, sorkat mahalla, silmät puoliavoimina; ja ajatus syödä tuo mahtava otus ilahduttaa sitä äärimmäisesti. (Täähän on kuin Asterix olympialaisissa: Sitten villisika poikasineen, perhettä ei saa erottaa...) Sitten on annoxia joita se ei ole koskaan nähnytkään: mustia piirakoita, kullanvärisiä hyytelöitä, muhennoxia joissa kelluu herkkusieniä kuin lumpeita lammella, niin kevyitä vaahtovanukkaita että ne on kuin pilviä.
ellauri043.html on line 641:

Komppania seis! kaze oikeaan päin: lännestä näkyy nousevan hurjia pölypilviä.
ellauri043.html on line 3637: Älä itke Tapani! Sä tuut tuntemaan taustaprosessit jotka asuu luolissa kuin Oskar Puutula, ne jotka puhuu izexeen mezissä kuin 7 veljexen Lauri, ne jotka tekee aaltoja futismazeissa, ne jotka tyrkkii pilviä kuin muumit. Plus ne jotka supisee sun päässä ja haukkuu sua.
ellauri043.html on line 3936: Kahareisin lintujen päällä, kantotuoleihin kapaloituina, tönöttäen kultaistuimilla, ne matkustaa, unexii, käskee, juo viiniä, hengittää kukkia. Tanssijattaret pyörähtelee, jättiläiset jahtaa hirviöitä, yxinäiset meditoi luolien suuaukolla. Ei erota tähtiä silmäteristä, pilviä banderolleista, Riikinkukot ottaa juotavaa kultapölypuroista, paviljonkien koruommel sekottuu leobardien täpliin, värilliset säteet risteäbvät sinisessä ilmassa lentävien nuolten kaa ja suizutusastioiden joita heilutetaan.
ellauri043.html on line 4911:

Jono pilviä leikkaa sen keskikorkeudella; ja päällä näkyy toinen vuori, valtava, ihan vihreä, jota risteävät epäsäännöttömästi laaxot, ja sen huipulla laakerimezässä, on kultakattoinen pronssinen palazi jonka pylväänpäät on norsunluuta.
ellauri051.html on line 424: Lo! where the arm'd men hasten--Lo! mid the clouds of dust, the glint KILL! minne aseistetut äijät ryntää! -- KILL! keskellä pölypilviä
ellauri053.html on line 606: Ja se on pikku mainospsla estetiikan oppiaineelle: vaikka muuten olis kuinka kurjaa, niin siitä riemastuu kun näkee komeita puita, kukkia tienvierillä ja kauniita pilviä.
ellauri058.html on line 756: Tienvieren kukkia, mezänreunoja ja kauniita pilviä.
ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri105.html on line 430: Triplan yläpuolisella taivaalla näkyi kauniita pilviä.

ellauri145.html on line 1094: Aux dents, sous l’air gonflé d’impalpables voilures. hampaissa, keskellä kouriintuntumattomia pilviä
ellauri153.html on line 147: Jos ne on elokuun poutapilviä,

ellauri184.html on line 461: Kaippa Kaiphas oli oikeassa siinä että on OK tappaa 1 muiden sijasta. Parempi että ryssät moukaroivat rajamaata tykillä kuin et koko joukon päälle sataa sienipilviä. Se on 1-kertaista utiliteettilaskentaa. Et mua väsyttää nää lunastuxen laskelmat.
ellauri185.html on line 300: 10.3.2022 klo 9.39 - Oma Profiili: No niin just. Kazeleminen on vanhan huvia. Callekin kazeli tienpientareita ja pilviä
ellauri301.html on line 393: viidakkoon. Eräänä elokuun iltana vuonna 2001 Ystadin poliisi saa merkillisen puhelun. Joku väittää nähneensä palavia joutsenia Marebojärven yllä. Komisario Kurt Wallander ja hänen pian poliisin palvelukseen astuva tyttärensä Linda tutkivat yhdessä tapausta, joka johtaa vaarallisen tuomiopäivänlahkon jäljille. Lindan ura poliisina on vähällä joutua vaakalaudalle jo ennen kuin on alkanutkaan. Isän ja tyttären yhteiset tutkimukset eivät myöskään suju kitkattomasti, mutta lopulta isä-Wallander joutuu myöntämään, että tyttärestä on kasvanut aikuinen, jolla kaiken lisäksi on kykyä rikosten selvittelyyn. Skoonelaispoliisi Kurt Wallender tekee näyttävän paluun. Upeata, että saadaan vielä uusi Wallander. Miten eläkkeelle jäänyt nuhteeton merivoimien upseeri voi kadota jäljettömiin joka-aamuisella kävelylenkillään? Se on liki mahdotonta. Kurt Wallanderia tapaus koskettaa henkilökohtaisesti, sillä upseeri on hänen kexijänsä appiukko Ingmar Bergman. Pian myös upseerin vaimo katoaa mystisesti. Jäljet johtavat Ruotsin laivastossa kylmän sodan aikana vaikuttaneisiin oikeistoradikaaleihin ja Ruotsin aluevesille 1980-luvulla toistuvasti tunkeutuneiden neuvostoliittolaisten (tietysti) sukellusveneiden tapaukseen. Mitä syvemmälle Wallander tutkimuksissaan kaivautuu, sitä tummempia pilviä horisonttiin näyttää kasautuvan… Wallander löytää sitkeästi kaivautumalla tiensä lukijoiden sydämeen kaikkialla maailmassa.
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri341.html on line 419: Abramsin moottori on sijoitettu vaunun peräpäähän. Sen lämpö pitää perän päällä nukkuvat sotilaat mukavan lämpiminä. Jos sade yllättää, löytyy vaunusta pressuja. Moottorit pidetään tietysti päällä kokoajan syömässä öljyä ja ruikkimassa ilmaan saastepilviä. Mitäs me pojat, kaikki on meillä isoa, isoja tehdään siis myös hiilijalanjälkiä.
ellauri349.html on line 609: Kalansilmäisen mutta syöpäisen Paul Austerin romuluinen puoliso, narsistinen Siri Hustvedt (kz. albumeita 8 ja 22) antaa Eskin narsismille lisäpotkua. Ei voi olla suuri narsisti olematta ensin pieni narsisti. Eskin lavatoiminta todisti ja vaati adaptiivista grandiositeettia, eli siis just tätä narsistista egoa. Eri asia oliko koko paskasta muuta hyötyjää kuin Eskin lompakko. No oli toki, kuten "The Nokia Way" ja arjen sankareiden lomaviihde. Kummasti se on säästänyt joka lippusen ja lappusen perustellaxeen tutkijanuransa lässähdystä ja uutta nousua liike-elämän komeljanttarina. Ei vittu nyt tulee Curre Lindström ja "den glider in". Currestakin on kai kaivettu jälkeenpäin esille kaikenlaista noloa (albumi 305). Sellaisia ne julkkixet tuppaa olemaan. Eski otti yleisönsä rajusti jo 20-vuotiaana laskareiden pitäjänä. Luennoidessaan Eski ei kazo ketään silmiin, vaan muumipilviä. Figures. Tuntuu suorastaan nololta, että Eski ylipäänsä puhuu muumeista. Se ei takuulla lukenut pienenä muumikirjoja, vaan Battler Brittoneita, Jerry Cottoneita ja Johannexen evankelumia. Panin murinaa jaguaariini.
ellauri377.html on line 603: Kirjeen tyyli on taistelutahtoista, kiihkeää ja eteenpäin ryntäävää. Se esittää nopeaan tahtiin monia esimerkkejä pahantekijöistä ja heidän kohtaloistaan. Epäortodoksisista opettajista käytetyt nimitykset ovat Uuden testamentin vahvimpia ja myrkyllisimpiä: "He (pussiin pujahtaneet väärät makkarat) paskanokareina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä, rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään kuin Gunnarstrandiin ajautunut muoviroju, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu." No, siinä tältä erää kaikki täältä pääkonttorista, terveisiä tutuille. Toisella vuosisadalla esiintyi muun muassa doketismia (Jeesus oli vain olevinaan ihminen) sekä gnostilaisia liikkeitä kuten markiolaisuus, manikealaisuus (kz. myös Hippo) ja valentinolaisuus (kz. yllä).
xxx/ellauri013.html on line 588: Kaunis metsänreuna, kauniita pilviä.

xxx/ellauri177.html on line 374: Ja linnut lauloi lensi parittain, koko puutarha upposi pariskunnan kanssa intohimon viimeiseen huutoon. Rungot taipuivat kuin voimakkaan tuulen alla; yrtit huutavat humalassa; kukat katosivat, heidän huulensa auki, hengittivät heidän sielunsa; itse taivaalla, joka oli aivan liekeissä tähden laskeutumisesta, oli liikkumattomia, pyörtyviä pilviä, joista putosi yli-inhimillinen tempaus. Ja se oli voitto eläimille, kasveille ja esineille, jotka olivat halunneet näiden kahden lapsen pääsyn elämän ikuisuuteen. Pääsiväthän ne lopulta, vaikka siihen meni 2 kirjaa. Puisto taputti valtavasti. Väliverhoa vedettiin eteen ja taaxe kuin esinahkaa konsanaan, sankarit tuli housut nilkoissa kumartelemaan ja heittelemään lentosuukkoja. Puuh. Tulihan se sieltä. Hyvää kannattaa odottaa.
xxx/ellauri255.html on line 264: Kuten syysaurinko - ilman pilviä
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri379.html on line 107: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri388.html on line 109: Toivon palatessa kotiin sydän lämpimänä oli taivaalla pilviä ja tähtiä ja syystuuli humisi Esplanadin matalissa lehmuksissa. Sähkövaloja paloi suurten talojen ikkunoissa ja Toivo tunsi elävänsä uudessa, syntyvässä maailmassa. Hänellä oli ihana elämä edessään ja ihmiset olivat hyviä hänelle, vaikka hän oli vain köyhän lehtineekerin poika Hyvinkäältä. Mutta hänestä oli tuleva jotakin enemmän ja hänen sielunsa puhkesi rukoukseen, välittömään ja hehkuvaan. Hänen sielunsa puhui sille Jumalalle, jonka hän tiesi olevaksi, ei ihmisten rakennuksissa tai sanoissa tai opeissa, vaan jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkialla, missä henkeä on: Aalto-yliopistossa, Pafoxella ja Nokialla. Ja vasta joskus vuosien kuluttua hän tuli ajatelleeksi, ettei hän tässä rukouksessa pyytänyt mitään. Se oli onnellisen sielun kiitosrukous luokkaretkestä.
33