Vaka vanha Väinämöinen pani piika pikkaraista, navan alle naputteli suurella sukunuijalla.

ellauri014.html on line 316: Kohta saa Väiski naputella alasinta, panna piika pikkaraista suurella sukunuijalla. Kotiope on ize oman onnensa seppo. Jos Julialle käy siinä huonosti, se on voi. 

ellauri077.html on line 54: Onko Christoffer Bartlett1 oikeassa että tää ei olekaan postmoderni romaani vaan merkkaa paluuta Dickensläisiin suuriin kertomuxiin? Tokkopa. Kyllä Wallu on aika keekoileva, ei tää mikään David Copperfield ole, vaan ihan vaan David Sikiö. Ei se mitenkään tee parastansa että lukija ymmärtäisi mitä se on ajamassa takaa. Aika postmodernia puun takaa tirkistelyä tääkin on, vaikka vähemmän kuin 2 muuta puurtamaani tiiliskiveä, Pynchon ja sen suomalainen coveri. Se on sentään kiva että Risto mätkii leffatuotantoa kunnon petkeleellä, navan alle napsuttelee suurella sukunuijalla kuin vaka vanha Wäinämöinen pani piika pikkaraista.  

ellauri151.html on line 1016: Summa summarum, Pollen jutut näyttää soveltuvan paremmin kapitalistihenkiseen protestointiin. Jutkuluopio Paulin taiteilijanimikin on globaalista roomankieltä, merkiten pikkaraista. Patu on hintatietoinen, sen kirkon ansaintalogiikka on kunnossa. Jeesus antaa ite eistään kuten sen mamma Margit ja Magdalena, eikä ota hintaa; Patu takaa kyllä maistuvammat eineet mutta nostaa pientä provikaa.

xxx/ellauri126.html on line 688: Säntää siis vaan uuteen suhteeseen, mikä ei tapa vahvistaa, kuten Susannan seinätaulu sanoi.  Martina muistelee, kuinka Hannu jo ensimmäisenä iltana sanoi, että seuraavana jouluna pari istuisi samassa juhlapöydässä. – Ajattelin, että mitä helvettiä sä puhut, mutta samalla ajattelin, että niimpä. En edes tunne tätä ihmistä – mutta niimpä! Tällaisia tunteita vastaan ei pidä taistella. Pianpa vanha Väinämöinen pani piika pikkaraista, navan alle naputteli suurella sukunuijalla. Välillä pelin keskeytti naurunpyrskähdys tai isokainalohalaus. Peetee Martina on isoleukainen ja ex-lätkäilijä Pikkarainen ryppyinen. Eli että näillä mennään. 

xxx/ellauri208.html on line 50: Wellbeck panee juutalaista opiskelijaansa Myriamia: Mnää käänsin hänet selälleen, siirsin reidet haralleen ja tein sormella. Hän oli pian märkä, ja minä työnnyin sisään muitta mutkitta. Han oli aina pitänyt tuosta yksinkertaisesta lähetyssaarnaaja-asennosta. Nostin hänen jalkojan päästäkseni oikein syvälle ja liikuin edes takaisin. Lantioni liikkui pehmeästi, väsymättä, muutaman minuutin kuluttua Myriam alkoi voihkia, sitten huutaa, ja minä jatkoin nussimista, jatkoin vielä sittenkin kun hänen pillunsa supissteli kullini ympärillä, hengitin hitaasti, vaivattomasti, tuntui kuin olisin ollut tietäjä iän ikuinen, pannut piika pikkaraista, navan alle naputellut suurella sukunuijalla. Sitten hän päästi pitkän uikutuksen, painauduin häntä vasten ja kiedoin käteni hänen ympärilleen, ja hän hoki: >>Kulta rakas... Kulta rakas. Ja itki. Aika peruskauraa. Oliko Mikin prepuce penetraatiossa rullalla kuin Steve Jobsin turtleneck vaiko ehkä maantäyttönä Joosuan esinahkakasassa? Tarina ei kerro. Mirjamia olis sellainen nahkarengas voinut kenties ällöttää. Se ei ole kosheria.

6