Ei, pikemminkin on kyseessä tihentyvät märät unet jotka ovat tyydyttäviä sinänsä noin unina mutta joista nolosti saa aamusella herätä pyjamanhousut tahrasina ja häpeillen piilotella syntynyttä ylimääräistä pyykkiä.

Outo juttu on myös lämpimässä kylvyssä Junghansin valkoisen boilerin sinisen kaasuliekin humahdellessa irrotella terskaan takertunutta esinahkaa varovasti, kunnes se eräänä kauniina päivänä tai pikemminkin iltana lähtee kokonaan irti vetäytyen taakse ja

Sä ot pikemminkin… saatana!
ellauri043.html on line 5772: Taivaanvahvuus onkin vaan tähtikudelma tai pikemminkin neule.

Ei rakkausavioliitto yhtään  paremmin kestä kulutusta kuin järjestetty, pikemminkin päinvastoin. Kiintymys, kunnioitus, yhteinen projekti ja hyötynäkökohdat pitää puolisoita yhdessä. Romanttinen  rakkaus ei määritelmän mukaan kestä arkea.
ellauri046.html on line 635: Etenkin Scriben Premiers amours eli eka rakkaus oli Sörenistä mainio. Varmaan henkilöissä oli paljon tuttua. Lukasin sen, se oli aika mitätön vaudeville, jonka pointti oli ettei ensirakkaus ole muita kummempi, pikemminkin päinvastoin. Söörenin mukaan Scribe osoittaa et rakkaus on illuusio. Miten niin? Hölmö johtopäätös. Du, hvad Følelse angaaer, er det mest jaloux Menneske, jeg kjender. Narsistit on turhamaisia ja mustasukkasia. Söde kiertää kuin kissa kuumaa puuroa omaa pikku salaisuuttansa, jonka takia se ei mennyt naimisiin.  Se oli joko kaappihomous tai sit kykenemättömyys tai molemmat, lyön vetoa.
ellauri046.html on line 655: Tungsind näyttää vaivanneen kyttyräselkä mietiskelijää. Tai pikemminkin bipolaarisuus. Siinä on hurjasti samaa kuin Sale Palkeessa. Molemmat on äidittömiä julman isän kasvattamia narsisteja. Vertaa myös Timon Airaxinen.
ellauri047.html on line 259: Gretcheniä surullisempi oli Cornelia Goethen kohtalo. Isän näköinen siis ei mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, masentuvainen ja luulotautinen, 15kk vanhempi isoveli oli sen ainoa rakastettu. Meni se naimisiin Goethen kaverin Schosserin kanssa, joka kohteli sitä niinkuin vaimoja kohdeltiin, eikä 2 tyttärestä huolimatta pitänyt Corneliaa paljon minään. Emmedingenin tuppukylässä Cornelia kuihtui ja kuoli pian 2. tyttären synnyttyä 26-vuotiaana. Hizi, me Seijan kanssa vasta tavattiin sen ikäisinä. Hans ei kirjottanut Corneliasta juuri mitään koko valtavassa tuotannossaan. Jossain sivumennen mainizee jälkeenpäin et se oli mitäänsanomaton. Cornelia oli sen uskottu ja apu, kun sillä oli vähän vaikeaa Gretchenin kaa ja myöhemminkin.
ellauri049.html on line 114: Molemmilla poikasilla oli rikkinäinen kotitausta, vanhemmat hävyxissä, ja kaikenlaista muuta ikävää. Kalle kuoli tubiin, Uuno sairastui skizofreniaan ja sitten tubiin, liekö saanut Sarkialta. Lähes samanikäisiä, Uuno oli vuoden vanhempi, ja paremmista piireistä. Olikohan se top ja Kalle bottom? Niin veikkaisin. Se sanoi Kallea kauhaxi ja kiuluxi? Kalle suuttui: en ole kiulu, olen viulu, vaikka epävireinen! Uunoko oli se Kallen kauniimpi veli? Ei se kyllä oikeasti ollut kauniimpi, pikemminkin rumempi, länkisäärinen. Kailas kuoli ensin tyylikkäästi Nizzassa, Kalle vasta 12 vuotta myöhemmin nolosti Sysmiössä. Kalle on maallinen, Uuno jumalinen. Uuno räppää tähän tyyliin, varmaan Kallelle:
ellauri049.html on line 702: Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.Kossujen rastatukkainen vävypoika on kotoisin Reunionin saarelta. Se kulexi Sysmän raitilla ja veljeili alkuasukkaiden kaa. Helmin nörttipoikaystävä oli pikemminkin peloissaan. Rastatukka ei ymmärtänyt pelätä. Ja se toimi, koirat ei pure jos niitä taputtaa ystävällisesti.
ellauri049.html on line 708: Leconte de Lisle arvosti runon musiikillisuutta ja melodisuutta, hän käytti sisäriimejä ja alkusointuja niitä luodakseen. Leconte de Lisle vaikutti hyvin merkittävästi Sarkiaan, mutta Sarkia ei kuitenkaan ollut hänen jäljittelijänsä. Heidän eronsa pessimismissä oli, että Sarkia ei etäännyttänyt aiheita itsestään, vaan kuvasi runoissaan omaa tuskaansa. Sarkia ei ollut positivisti, pikemminkin päinvastoin, negatiivinen.
ellauri051.html on line 344: "Vapaus on dialektinen ja sellaisena vaikeasti hallittava idea. Sen kohtaamisessa sopiva avoimuus ja varovaisuus voisi olla kohdallaan. Vapauden kokemusta ei voida tyhjentävästi käsitteellistää eikä siitä voida muotoilla teoreettista käsitettä normaalin luonnontieteen sisällä; pikemminkin vapauden idea viittaa nykyhetkisten luonnontieteellisten käsitteiden ja teorioiden ilmaisukyvyn rajaan."
ellauri052.html on line 309: Ville lähetti Dottyn mezään keräämään tikkuja ja kirjotti sit runoja Dottyn näkemistä luontohavainnoista. Ville ei voinut tulla kun sillä oli päänsärky, ja Sami oli kipeä. Ville oli 28, Dotty 27, Sami 26. Dotty ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, mutta silti lyön vetoa että Sami nipisteli sitä. Kenties Villekin. Dorothyn päiväkirjat löytyy Gutenbegistä, mutta sensuroituina:
ellauri052.html on line 486: Baron Corvo eli Fred Rolfe oli joku seikkailija, homo ennen kaikkea. "My preference was for the 16, 17, 18 and large." Le Corbusier oli homo. Ei sunkaan nää ole kaikki homoja? ml Monet ja Matisse? Sale takuulla oli, ja sen kamu Pierre. Sekin kuzu izeään Prosperoxi niinkuin Puovo Huovikko. Shakespearen Myrsky, sen viimeinen näytelmä, on homoeroottinen, missä vallastasyösty herttua-taikuri junailee enkeli Arielin ja piru Calibanin kaa. Ei kai Paavokin... ei nyt menee jo vainoharhasexi. Mut silti vittu (tai pikemminkin pisinappula), heti perään Salella tulee homotriangeli jossa kaikki kalpenee ja/tai punastuu: Sale, mafioso ja Pierre. Ja TS Eliot taas mainitaan. Kirjailijat immersoituu toisiinsa ja vehkeet sykkii sinipunasina. Ihan mahotonta menoa. Kaikki haukkuu Salea ja syystä, se tuntee izensä pyhäxi Sebastianixi.
ellauri053.html on line 996: Varmaan sekin oli narsisti. Se on aivojen ilkeä häiriötila, on Tiede-lehti selvittänyt. Hermoimpulssit kulkee hitaasti izetuntoa tukevalla reitillä. On 2 tyyppiä, suurellinen paxunahkainen ja vetäytyvä ohutnahkainen. Kuin penis työntymässä sisään ja ulos tulossa. Jälkimmäinen tyyppi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ne käyttäytyy säveästi mut luulee silti salaa olevansa muita parempia. Häiriötä on melkeinpä mahdoton hoitaa terapialla tai lääkityxellä. Sitäpaizi eise siitä ize kärsi, pikemminkin päinvastoin. Muut kärsivät. Esim:
ellauri054.html on line 120: Löysin Käpykylän kirjaston poistoblyysistä Hannu Riikosen respiittityön Mikä on essee? Que sais-je? 30 vuoden takaa. Oliko Hannu essessään saatuaan sen julki? Tai edes täpinöissään? No ei luulee eunukki, se on pikemminkin cool and dry. Kuin hyvin tuuletettu skafferi.
ellauri055.html on line 174: Rolle on kuikelo piipunrassi joka haluis olla joku Obelix. Se on pikemmin se trubaduuri joka köytetään korkealle puuhun kun muut juhlivat. ÄLÄ LAULA!
ellauri055.html on line 648: Yhdessä he kuljettivat astiat keittiöön. Mirkku laskosteli pöytäliinan. Mirja ja Jussi heittäytyivät lattialle tulen eteen. Hande kazoi päältä kuin Wolmar uudessa Eloisessa. (No pikemminkin Prospero, Pirre viittaa näät osoittelevasti koko ajan Shakespearen Myrsky-romanssiin Cajanderin käännöxellä. Puovo Huovikkokin ajatteli olevansa se.) Välikössä Mirkku heittäytyy vielä kerran Johannexen kaulaan terhakoine pikku tisseineen ja lupaa tulla hiertämään penkkiä Handen estetiikan tunnille elefantin kokoisenakin.
ellauri055.html on line 1241: Nuori Sillinpää muistutti kaljuineen E. T:ä. Miehuusvuosinaan Juha Mietoa. Taatana pikemminkin partasutia. Sen aseenkantaja Ponu Rojola näytti nuorempana Tom Jonesilta. Vanhana kääkkänä se näyttää vanhalta kääkältä.
ellauri058.html on line 693: ”Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että talouden nousukäyrä Suomessa muistuttaa G- tai F-kirjainta, tai mahdollisesti varjokuvaa kaniinista. Toisaalta Ruotsin kohdalla suunta on pikemminkin Alavuden kirkonkylän muotoinen”, pohtii talousanalyytikko Ossi-Manni.
ellauri058.html on line 810: 1. I wish to let the reader know that I myself am sexually conservative: I am married, faithful to my wife, and a father. In this review I plead …castum esse decet pium poetam / ipsum. uersiculos nihil necesse est, qui tum denique habent salem ac leporem , si sunt molliculi ac parum pudici. Tää on Catulluxen runosta 16 joka alkaa Pedicabo ego vos et irrumabo. Teivas Oxalan unohtumattomana käännöxenä Suuhun myös peräpäähän teitä tökkään. Siellä sanotaan: Hartaan näät runoniekan siivo olla kuuluu, voi toki värsyt olla toisin; silloin niissä on sukkeluutta, suolaa, pehmeet jos ovat eikä liian siivot. Kovia munia ja pehmoisia värssyjä. Vanhana on pikemminkin toisin päin.
ellauri062.html on line 832: Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, mikä on vain inhimillistä eikä myös eläimellistä. Nietzsche ja Freud (Marxista ja Darwinista puhumattakaan) etsivät eläintä ihmisessä, Weininger etsi ihmistä tai pikemminkin Jumalaa ihmisessä.
ellauri062.html on line 847: Kaikki seksuaalisuus on epäsiveellistä, koska siinä toista aina käytetään välineenä. (Täh? Eikö pikemminkin panna omaa välinettä toiseen?) Epäsiveellistä on myös "korkeampi erotiikka", madonnakultti, missä mies käyttää naista oman paremman minänsä erektioalustana, ja yleensä turvautuminen toiseen, joko ihmiseen tai johonkin huvitteelliseen, esim lampaaseen, tai ihmisen ulkopuolella olevaan jumalaan.
ellauri062.html on line 986: Olen siis jo oman naiskysymykseni ratkaissut tai pikemminkin antanut sen raueta; en koskaan menettänyt neitsyyttäni, en oma-aloitteisesti enkä valtion tuella, eikä minulta nyt kukaan voi sellaista viedä.
ellauri065.html on line 459: Fair enough. Seppälöitä olivat myös Mika Seppälä, joka muistutti pikemminkin
ellauri067.html on line 42: Mänkki on tiernapojissa se tähdenpyörittäjä. Kirjailijasisareni mielestä Tommi Kinnunen on tylsimys, siis pikemminkin mäntti. Mänki on hienojakeista lasin raaka-ainetta, jonka pääainexia ovat kvarzihiekka, sooda, kalkkikivi, arsenikki sekä väriä antavat metallioxidit. (Tommi Kinnunen, p.c.) Mänkiä on Loimaan murteen sana leikille. Olkaas mänkimättä kersat! Myös sinä Jaakko! Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja. Manakin on pieni eteläamerikan lintu jolla on hauskat soidintavat, se harrastaa lekkingiä. Mänkimistä sekin. Ja mannekiini se on manakin(kin).
ellauri067.html on line 44: Tapahtumat sijottuu kirjailijasiskon synnyinvuoteen 1949. Ne kestää kolme päivää, jos lupaus kolmenpäivänromaanista on pitävä. Tai ehkä Tommi on pikemminkin mitä jenkit sanoi 60-luvulla neliöxi, eli square. Be there or be square. Ole siellä tai ole neliö. Se on siinä eikä anopin siinä, neliönmuotoinen palikka pyöreässä reijässä. Neliön vastakohta on queer, omituinen otus. Niillä on kerhokin, jonka vetäjä on Rölli. Röllit on trolleja. Onkohan kirjassa myös homoja? Se olisi trendikästä. On tässä ainakin kiltti vajakki, nimeltänsä Jussi. Sekin on trendikästä. No on! Sehän on se sama vajakki! Se on sekä homo että vajakki! Homo vajakki! Voiko trendikkäämpää enää olla?! (No voishan se olla värivammanen homo vajakki.)
ellauri067.html on line 83: Lao Rui: Ellei pikemminkin päinvastoin. Valitutpalatmaisesti päälleliimattua human interestiä lasikoristeena kustaavilkunoinnissa. Niin ylimakea että ikenistä tekee kipeää. Lasitehtaan piha on täynnä särkyneitä klisheitä.
ellauri069.html on line 420: No niin se onkin tietysti, ei vaan pidä unhoittaa, ettei tätä touhua kukaan tietoisesti ohjaa, se vaan menee näin. Ja mukana juonessa on tietysti myös Nipsu ize, ja Goodreads mitä suurimmassa määrin. Katje kazoo filmiä jossa Grigori Mustekala kazoo filmiä Katjasta kylvyssä, ja Me kazotaan tätä kaikkea GR-elokuvasta tai äänikirjasta, tai el Laurin paasauxesta. "Ne" eli "Me" ollaan koko ajan ruorissa, eikä olla sittenkään. ("Mä" oon vannoutunut anti-paranoidi, eli pikemminkin autisti.)
ellauri071.html on line 520: Tässä vaiheessa on käynyt selväxi et koko Vyöhyke on nyt jenkeissä. Nipsun oidipaalinen ongelma ei olekaan tuomizeva isähahmo, vaan pikemminkin päinvastoin että rakas äiti on miehistynyt vanha rahamassi, ja iskä vaan vinkuu jossain taustalla. Bow tie daddy don't you blow you top / cause you think you're getting too old, lauloi Borat-wiixinen Frank Zappa mun summanmutikassa ostamalla levyllä. Raketti ja Torni (h.k.) edustavat myös kikkeliä, niinkuin kaikki vähänkin sikaaria muistuttavat esineet tässä kirjassa.
ellauri073.html on line 187: Likainen totuus on että kuolema on hyvä urasiirto (olen harkinnut sitä izekin, mutta se todennäköisesti sattuisi). Enkä ole sellainen puoliälykkö kuten Wallu, jota kiitetään paljon enemmän kuin se ansaizi. Olen pikemminkin sellainen jota ei kiitetä yhtään tarpeexi. Monet muut keskinkertaisuude ovat säästyneet nololta hiljaisuudelta muuttumalla vahakuvixi nuorella iällä. Mä en tarvi edes sitä. Kurt Cobain (kekäs tämä oli? Joku rokkari?) on esimerkki, joka varasti jonkun "riffin" joltakulta toiselta. (Kiinnos. Vieköön vaikka koko "älppärin". Pirun reviirinvartijat.) Kylmän sodan Kim Kardashian, Marilyn Monroe, ei olis koskaan jäänyt mutiaisten mieleen ellei se olis OD:ännyt unilääkkeillä.
ellauri073.html on line 212: Politiikka ei ole viileää. Tai pikemminkin politiikot ei. Ajattele vaikka koulukavereita jotka pyrki teinikuntaan tai kouluneuvostoon: nyyniä, nypittyjä, nöyristeleviä, kunnianhimoisia ikävällä tavalla (onko muka muita tapoja?). Innokkaita pelureita. Sellasia joille loput haluis panna turpaan paizi se ei hyödyttäisi mitään. Ja nyt kato 2000-luvun aikuisversioita samoista kakruista: Al Gore, jota yx CNN:n kaveri kuvasi "hämmästyttävän eläväxi näköispazaaxi", Steve Forbes jolla oli märkä oza ja hullu hihitys; G. W. Bush patriisivirnuiluineen ja sekavine puheineen; Clinton izekin, iso punainen tekoystävällinen lätty ja "mustakin tuntuu pahalta". Kai tuntuu pahalta ylimitoitettu sigge kurkussa. Miehiä jotka eivät ole tarpeexi ihmisentapaisia edes vihattavixi — kun ne ryömii esille tuntee voimakasta välinpitämättömyyttä, samanlaista joka usein toimii kivun ja surun puskurina. Ize asiassa luultavasti monet välittää vitut politiikasta just six että poliitikot masentaa, ja sattuu "sieltä" tavalla jota ei osaa edes sanoa. On helpompi pyöritellä silmiä ja antaa pitkät paskat. Tääkin mun paasaus tuntuu varmaan ihan turhalta.
ellauri073.html on line 233: Äärioikislainen National Review kuzui McCainia “roistoxi" ja "pellexi", vanha vassari New York Review of Books meinas että “McCain ei ole anti-Clinton vaan pikemminkin epäclinton, niinkun 7Up on epäkola: eri maku, sama sokeri". Poliittisesti välinpitämätön Vanity Fair lainaa syvää kurkkua joka sanoo “Älkää aliarvioiko McCainin oveluutta, se on kova laskelmoimaan meediavaikutuxia."
ellauri074.html on line 289: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.
ellauri074.html on line 315: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri074.html on line 327: Cioran ei kuitenkaan koskaan ollut fasistisen Rautakaartin (Garda de Fier) jäsen, vaikka hän kannattikin liikkeen nationalistista ideologiaa toisen maailmansodan ensi vuosiin saakka; tosin hän ei oletettavasti hyväksynyt ryhmän väkivaltaisia metodeja. Toisaalta jotkut historioitsijat pitävät Cioranin nuoruuden kiinnostusta äärioikeistolaisuuteen lähinnä teoreettisena. Pariisiin asetuttuaan Cioran hylkäsi täysin ideologian ja keskittyi kirjoittamiseen. Myöhemmin Cioran on useissa haastatteluissa syvästi katunut nuoruudenaikaista innostustaan äärioikeistolaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 1972 antamassaan haastattelussa hän tuomitsi Rautakaartin ”sekalaiseksi ryhmittymäksi tai pikemminkin mielipuoliseksi lahkoksi ja puolueeksi” ja sanoi: ”Silloin tajusin – – mitä tarkoittaa, kun joutuu aallon mukaan ilman vähäisintäkään vakaumusta. – – Nyt olen sille immuuni.”
ellauri077.html on line 50: Tää on jatkoa albumille 74 jossa aiheena on yhä David Foster Wallace. Kuvituxena on harvinainen kuva iloisesta Wallacesta. Se oli lapsena iloinen ja vekkuli. Sen äiti oli wickedly funny. Sen isä ei kai ollut surullinen haikara, vaikka hullu kyllä. Wallulla on kivat silmälasit kuvassa. Pitikö se ozarättiä hien vai karanneen hiusrajan takia, vai molemmista syistä, vai koska se oli siitä coolia? Vai kaikista 3 syystä yhteensä? Who knows, Wallu on jo iäxi vaiennut. Wallu on mikkihiirimäinen pikkumies, Nipsu pikemminkin Aku Ankka, sehän oli oikeasti seilori.
ellauri077.html on line 308: Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)
ellauri077.html on line 611: Mut hei Wallu, vika on pikemminkin siinä että jenkkisentimentti, jota kyllä piisaa aivan riittävästi (sä et ehkä kazonu riittävästi iltapäiväsaippuoita tai romanttista komediaa) on immanentisti gooey ja infantiilia. Tässä on se villakoiran ydin: Wallu parka maanmiehineen on jäänyt emotionaalisesti 3-5 vuotiaan tasolle, ihankuin kolleegansa Nipsu ja 90% muusta jenkkiviihteestä.
ellauri080.html on line 534: Ehkä Keynes onkin pikemminikin INFP Idiosyncratic dreamer with strong imagination. Bertie siis olis ENTP Versatile pattern-seeker with lively intellect. Sellaiset ei jungilaisittain tykkää toisistaan.
ellauri083.html on line 458: Ei pikemminkin taikinasta kuin Pillsburyn pullaukko.
ellauri083.html on line 685: Lisää vittuilua ja vähän törkyilyäkin. Huomattakoon että vizin kärki ei osoita koskaan johtoportaaseen, vaan pikemminkin sieltä alaspäin. No taivaassahan ei käydä enää helpotuxella, perseet on tervattu. Kelpaa siellä naureskella ulosjääneille. No Elian ei kannattaisi liikaa paukutella henxeleitä, sen vittuilu istuu aika hyvin sen omiinkin porukoihin.
ellauri088.html on line 287: Inhosin sitä, että Jumala jätti poikansa rukoilemaan hirvelssä tuskissa eikä alentunut vastaamaan hänen avunpyyntoihinsä. Kyilä, koko kertomus masensi minua. Entä ylösnousemus: hirveästi piinattu ruumis, joka palasi elämään? Kuolleista nousseet pelottivat minua, en saanut yöllä unta. Miksi kokea kuolema, jos sen jälkeen tulikin takaisin ja eli ikuisesti? Ja mitä järkeä oli 1kuisessa elämässä kuolleista herätettyjen ihmisten joukossa? Oliko siină todellakin kysymys hyvityksesta - eikö se pikemminkin ollut sietämättömän kauhun tila? Ei, ei, taivaissa asuva rakkaudeton Isà oli aivan samanlainen kuin Matteuksen ja Luukkaan jakeiden rakkaudeton isä, joka antaa kiven, käärmeen tai skorpionin nälkäiselle pojalleen, joka pyytää leipää. Jos olisin keskustellut asiasta oman isäni kanssa,olisin vahingossa saattanut livauttaa: tämä isähän on vielä pahempi kuin sinä.
ellauri089.html on line 289: Kun Mandelstam sanoi, “Emmä kirjota. Mä vaan suollan puhetta",” se tarkoitti mitä sanoi. Mandelstamin huonouninen seinänaapuri 1920-luvulla kuvasi sitä: “pää heitettynä taaxepäin Osip Mandelstam vaeltaa ympäri taloa. Se lausuu säkeitä säkeiden perään päivät pääxytysten. Runot syntyvät raskaina. Jokainen säe erixeen.” Ja näin kuvasi sitä Sergei Rudakov, nuori filologi ja runoilija joka kävi Mandelsteinin pakeilla maanpaossa Voronezhissä 1935: “Mandelstamilla on hullu tapa työskennellä… mä seison toimivan runokoneen edessä (tai ehkä se on runoelin, paremminkin)… Miestä ei enää ole; se on pikemminkin joku Michelangelo. Se näkee eikä muista mitään. Se vaeltaa ympäriinsä mutisten: ‘Kuin musta sananjalka vihreässä yössä.’ Neljää säettä varten se polottaa neljäsataa, oikeesti… Se ei muista omia runojaan. Se toistaa izeään ja jättää pois toistot paizi tyylikeinoja, ja pitää uudet säkeet.”
ellauri093.html on line 488: Hilja ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin. Enemmän sellainen hengessään köyhä harmaavarpunen joka saa kehotuxen tulla mukaan kyyhkysten joulujuhlaan. "She a beauty? I´d rather call her mother a wit." Karin pappila Kirkeby oli yhtä näyttävä kuin Darcyn Pemberley. Varmaan Hiljakin olis siellä viihtynyt, mutta kun sillä oli jo se Marie. Jolle Kari oli runoillut hopeahääpäivänä:
ellauri093.html on line 672: Sodan aikana Dickin porukat on kotiarestissa ei sentään konzentrationslagerilla keskittymässä tärkeimpään. Dolman todisti: Herra on mun poimeneni, ei multa mitään puutu (tää lukee englannixi Rauhixen portaikossakin). Onko se totta? Eikö pikemminkin meiltä puutu jotakin, puutu aika vitun paljon? Ei herra riitti jo, kiitos ei enempää. Sinun tiesi ei ole minun teitäni, ja sun pöytä on kyllä katettu yhdelle vaikka viholliset ympäröivät meitä, ja pimeässä laaxossa vizasi ja sauvasi mätkivät meikäläisiä. Sun seurassa mulla on ihan tarpeexi, en ensinnä ezi kallista äitiäni, en herttaista Willyä, en kovaan aukioon törmännyttä Ilmoa, vaan vaan sinua, vapamieheni, joka mulle helvetinkin taivaaxi teet...
ellauri095.html on line 131: Manley ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Mä lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista, siis muistakin kuin Krisun Jessestä. Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz. Kazotaanpas tätä. Paino alkutahdilla sprungisti:
ellauri095.html on line 230: Se ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Se oli hukkapätkä, vaan 157 sm sukat jalassa. Lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista, siis muistakin kuin Krisun Jessestä. Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz.
ellauri096.html on line 595: Huoh. Joko taas. Vois vaihtees olla vaikka reliable. Jaska pilkkaa Paul Austeria postmodernismista vaikka sen omat postpostmodernit paasauxet ei ole yhtään modernimpia, pikemminkin päinvastoin.
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 853:

Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, ­joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.

Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten ­kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri098.html on line 386: Samoin lukemattomissa kissa ja hiiri-asetelmissa, missä hiiri on neuvokas sankari joka voittaa tyhmänovelan kissan sen omassa leipälajissa. Tipi ja Sylvesteri, meep meep aavikkojuoxija ja Kelju K. Kojootti. Härkä mörkö tiikeri, ne on kaikki pahoja ja vahvoja. Härkä ei kuitenkaan ole peto. Lohikäärmeet on, ja käärmekin, vaikka se on pikemminkin nörtti kuin action figuuri. Voittaa kieroudella kuin kirppu eikä haballa kuin härkä. Jatkuvien pelien teoriassa härkä ja kirppu oli tärkeitä pelaajatyyppejä. Wallun tennishahmoja.
ellauri100.html on line 1377: Barthesilla on sit tämmöinen Introduction à l´analyse structurale des récits joka on varmaan enempi relevantti näille paasauxille. Sillä on 3 tasoa, "funktiot" "aktiot", ja "kertomuxet". Fuktiot on vaikka yxityisiä sankareita kuvailevia sanoja. Nää sankarit olis sitten "aktioita" (höh?) No jo on hölmöä. Mä luulen pikemminkin että tässä kohtaa Wikipedian kirjoittajana on ollut joku harvinaisen hömelö. Pitänee hakea parempia lähteitä.
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri106.html on line 707: Narsismi on ize asiassa yxi tavallisimpia kirjailijatauteja. Se ei ole moite vaan pikemminkin suositus.
ellauri107.html on line 617: Juutalaisilla oli vielä polygamiaa, niiden eevat oli tehty aatamille avuxi ja viihteexi sen kylkiluusta. Mies oli vaimon pää ja vaimon tuli pyhästi luvata sitä totella. Jeesuxen puheet tasa-arvosta löi lyttyyn krstinuskon suurin apostoli Paavali, juutalainen, oikein pesunkestävä. "Lakiin" vedoten se niittasi naisen paikalleen vuosituhansixi tottelemaan miestä kakkosluokan olentona: "sillä miestä ei ole luotu naisen hyväxi, vaan pikemminkin päinvastoin, nainen on luotu miehen hyväxi." Tästä tuli dogmi näihin päiviin saakka niissä piireissä jotka luottaa "luotettaviin ilmestyxiin", vaan kyllä sille muutkin hyvät veljet nyökkivät. No parannus on sentään että miehenkin "pitäis" olla uskollinen vaimolle noin periaatteen tasolla. Harvat sitä noudattavat, mutta ajatuxenahan se on hieno. Kun muu seura kielletään, vaimosta voi kuin voikin tulla ihmisen paras ystävä.
ellauri109.html on line 375: Colet oli Gustave Flaubertin, Alfred de Musset’n ja Abel Villemainin rakastajatar. (Taas! Eikös ne olleet pikemminkin sen rakastajia? Eivät tosin mitään rakastettavia.) Miehensä kuoleman jälkeen Colet elätti itsensä ja tyttärensä kirjailijana.
ellauri110.html on line 1030: Hande pelkää että vanhetessa izekeskeisyys vaan lisääntyy. Ei pelkoa jos se on jo tapissa niinkuin Handella. Eikä siitä että se alkais puhua rivoja, pikemminkin vanhemmiten se on ruvennut hurskastelemaan. Eikä se tarkista faktoja netistä, vaan vetää takataskusta vanhoja ennakkoluuloja, kz. veteen piirretty viiva. (Vähän siinä on kyllä liioittelua, kun jäbä elää helpolla 70v ja hyvällä onnella 100.)
ellauri115.html on line 150: