ellauri005.html on line 1630: Eeva söi ahnaasti ja muusta piittaamatta.

ellauri036.html on line 1163: eli auringossa piittaamatta laeista;
ellauri039.html on line 434: Yoda varmaan seuraa historian pysähtymistä siitä Helsingin rautatieaseman tornia muistuttavasta Stanfordin yliopiston maamerkistä, jossa sijaizi äärioikeiston Hoover-instituutti. Palmut huojuilevat tuulessa nostaen päitään korkealle, ilmastonmuutoxesta piittaamatta kuin Simo Katon runossa. Luonnonkatastrofit jatkaa siitä mihin historia lopetti.
ellauri045.html on line 339: "Muistan että minulla oli silloin ollut koko ajan jatkuva päänsärky ja paha mieli ja olin sinnitellyt päivien läpi yxi kerrallaan, izestäni ja elämästäni lainkaan piittaamatta." Mit vit, eihän tää jäbä mistään muusta piittaakaan kuin izestään. Iso tyhjä paperi jonka keskelle kirjoitettu vaan Minä.
ellauri049.html on line 426: Dix nuits, sans regretter l’oeil niais des falots ! 10 yötä, piittaamatta perälyhdyistä.
ellauri074.html on line 661: Elintarve, death wish, last will and testament. Samaa paskaa kaikki, kuten Buddha sanoisi. 150 jyväskyläläistä nuorta kokoontui pörräämään ja lääppimään kielloista ja varoituxista piittaamatta, 100 sai koronartartunnan. Oliko kyseessä halu vaiko tarve? Kysy Darwinilta. Se kysyisi moniko sai vauvatartunnan.
ellauri115.html on line 43: Silloin voin ihmisistä piittaamatta nauttia seuraelämän viehätyxestä ja vielä ikäloppunakin voin elää oman izeni kanssa laatuaikaa, ikään kuin eläisin jonkun izeäni nuoremman mutta yhtä viehättävän ystävän kanssa.
ellauri216.html on line 78: Pystytissisellä on ikäisensä kundikaveri, jolla on takuulla lyhyempi kuin mulla. Ne pussailee ja kaivaa munaa farkkutaskusta. Keljua. Yöllä ne hässii yhtään piittaamatta seinänaapureista.
ellauri247.html on line 495: Kun hän tarkemmin silmäili taideteoksen hahmoja näki hän etualalla juutalaisen, joka taistelun riehunnasta piittaamatta ottaa saaliin joukosta haltuunsa jalokivilippaita.
ellauri254.html on line 685: Lokakuussa 1917 Kamenev ja Zinovjev olivat ainoat bolševikkien keskuskomitean jäsenet, jotka vastustivat välitöntä vallanottoa. Estääkseen tuhoisana pitämänsä hankkeen he paljastivat bolševikkien salaiset kaappaussuunnitelmat menševikkien Novaja Žizn -lehdessä julkaisemassaan artikkelissa, mitä muut bolševikit pitivät lähes petturuutena. Tästä huolimatta Kamenev valittiin päivää lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien muodollisesti ylimmäksi valtioelimeksi eliskä yleisvenäläisen toimekkaasti panevan keskuskomitean puheenjohtajaksi. Kamenev vaati muodostamaan kaikkien sosialististen puolueiden yhteishallituksen ja kävi vallankumousta seuranneina viikkoina marraskuussa 1917 niin sanottujen Vikžel-neuvotteluiden yhteydessä hallitustunnusteluita bolševikkien nimissä Leninin avoimesta vastustuksesta piittaamatta. Kamenevin tavoittelema laajapohjainen hallitus ei totetunut, mutta vasemmistososialistivallankumoukselliset liittyivät hieman myöhemmin bolševikkien hallituskumppaneiksi kansankomissaarien neuvostoon. Leninin torpedoitua Vikžel-neuvottelut Kamenev ja Zinovjev erosivat protestiksi puolueen keskuskomiteasta, mutta palasivat jo muutaman viikon kuluttua katuvaisina takaisin. Sitä ennen Kamenev kuitenkin syrjäytettiin 21. marraskuuta yleisvenäläisen toimekkaasti panevan elimen toimesta ja hänen seuraajakseen tuli Jakov Sverdlov.
ellauri263.html on line 69: Tobitin kirja, josta on ollut jo puhetta albumissa 111 kertoo Tobitin pojasta Tobiaasta, jonka hän lähettää perimään erästä velkaa. Matkalla Tobias kohtaa naisihmiseksi naamioituneen enkeli Rafaelin, jonka ohjauksessa hän hankkii edullisesti punaleimaisen kalan sydämen, maksan ja sappirakon. Sitten hän tapaa¹ lesken, joka on kyllä ollut naimisissa seitsemän kertaa, mutta on pysynyt neitsyenä, koska ko. Saaraan lätkääntynyt demoni Asmodeus on surmannut hänen jokaisen aviomiehensä hääyönä. Enkelin kehotuksesta Tobias menee lesken kanssa naimisiin ja ajaa demonin pois kalan sydämen ja maksan hajulla, ja panee sitten hajusta piittaamatta Saaraa menestyxellä. Saman kalan jo erittäin haisevalla sapella Tobias palauttaa myöhemmin isänsä Tobitin näön.
ellauri270.html on line 142: Todellisuudessa asetelma olisi täysin mahdoton. Japanilaiset eivät neuvotelleet. He käsittelivät sotavankeja oman kulttuurinsa mukaisesti ja täysin piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista. Pakkotyöhön komennettuja siviilejä ja sotavankeja menehtyi ylirasitukseen, sairauksiin ja japanilaisten kurinpitotoimiin. Vankeja kuoli myös muilla radan työmailla väkivaltaiseen kohteluun, mutta sitäkin useammat nääntymiseen, nälkiintymiseen, koleraan ja punatautiin.
ellauri290.html on line 96: En ole löytänyt tarkkaa selvitystä, minkälainen Palestinan maanomistussysteemi oli tuohon aikaan. Olen ruvennut epäilemään, että se on ollut niin toivottoman sekava ettei kukaan ole edes ottanut selvittääkseen: paljosta ei ole ollut mitään kirjaanvientiä, vaan asiat on jatkuneet sukupolvien takaisten suullisten sopimusten perusteella, ikimuistoisten nautintojen ja sen semmoisten. Esimerkiksi Jordaniassa oli - Länsirannalla on vieläkin sama Jordanian laki voimassa - että maa jota kukaan ei viljele kymmeneen vuoteen on omistajatonta, "kuollutta maata" niin kuin se oli Turkin laissa man telty, sen voi ottaa käyttöön kuka hyvänsä. Tosin vuosisadan loppupuolella se Turkinkin lain mukaan kuului sulttaanille eli valtiolle, mutta kansa nähtävästi, minkä olen lähteistä löytänyt, eli uusista laeista liikoja tietämättä ja piittaamattakaan; viljeli valtion maata "omanaan" jos sattui sopivan palstan löytämään, ja jos se jäi sitten kesannolle kymmenen vuoden päästä sen saattoi omia joku muu.
ellauri340.html on line 590: Kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Handke kahlaa ensimmäisen kerran näille levottomille vesille, hänen Nobel-palkintonsa julkistaminen toi uuden tuomitsemisen kuoron. Holokaustitutkija Deborah Lipstadt ilmaisi huolensa siitä, että palkinto antaisi oikeutuksen hänen väärille väitteilleen; entinen YK-suurlähettiläs Samantha Power, joka oli raportoinut Srebrenicasta toimittajana, twiittasi, että kansanmurha oli "kiistaton tosiasia". Ruotsin akatemian jäsen ilmoitti boikotoivansa menettelyä. Handke pysyi piittaamatta. Kun Maass kohtasi hänet Nobel-lehdistötilaisuudessa, Handke hylkäsi hänen kysymyksensä "tyhjinä ja tietämättöminä". Hyvä Petteri! Alan vähitellen nähdä mistä tässäkin on kysymys.
ellauri348.html on line 1089: Hän toimii oikeiden asioiden puolesta seurauxista piittaamatta.
xxx/ellauri255.html on line 483: Gorki tuskittelee vallankumouxen jälkipyykkiä: Maaseutu on tullut tuntemaan kaupungin. Se tietää mitä palatsit, myymälät ja temppelit maksavat. Mitä ne voivat tarjota sille nykyään? Maaseutu järjestelee elämäänsä kaupungista piittaamatta. Se järjestää parhaat mahdolliset olot jokaiselle proletaarille, joka osaa jotain tehdä: sepälle. viilarille, mekaanikolle, orjuuttaa hänet leivällä ja kaljalla omien tarpeittensa mukaisesti. Ja kaupungin proletaari kiirehtää ilomielin maaseudulle. Mitä muutakaan hän voisi tehdä, kun hänestä ei ole tullut hallintomiestä ja kun tehtaat ja työpajat seisovat? Ja tiedättekö, maaseutu ei päästä häntä takaisin, vaan tekee hänet orjakseen. Orjakseen... Pahinta on se, että tämä on vain väliaikainen helpotuskeino. Käsityöläisenä proletaari on maaseudulla melko avuton. Puuttuu näet raaka-ainetta. Millä tavalla hän voi antaa maaseudulle kaiken mitä tämä tarvitsee? Hän ei pysty poistamaan koko maata kuristavaa hirttosilmukkaa. Ja silloin talonpoika kääntyy ulkomaalaisen kauppamiehen puoleen. Mitä saisi olla? sanoo ulkomainen pääoma talonpojalle. Maatalouskalustoako? Olkaa hyvä. Kotitaloustarvikkeitako? Olkaa hyvä, vaikka kuinka paljon.
16