Tämä runo, sanoo Vaakku, on ruozalaisten paras eroottinen runo, eikä edes homoeroottinen. Se paljastaa välittömimmin sen herkän ja tunteellisen pohjan, jolta Växjön piispan lennokkaat dityrambit on nousseet. Eli narsististen setämiesten kerho taas, meitä ei olekaan aivan vähän.
ellauri049.html on line 1185: Rasvainen läski julkku silverbäkki poppamies pilaa vielä yhden nuoren tavixen naarasapinan elämän ja lisääntymismahixet vaan tyydyttääxeen omaa velttomulkkua ja paisuvaista egoa. Paha piispa, antikristuxen suurlähettiläs raakkuu #metoo vielä haudan partaalla.
ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.
ellauri054.html on line 87: Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.
ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
ellauri055.html on line 944: Sillinpää kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa 1964. Ruumiinsiunauksen Helsingin tuomiokirkossa toimitti piispa Eelis Gulin ja muistopuheen piti professori Rafael Koskimies, jonka Sillinpää oli määrännyt tähän tehtävään jo vuosia aiemmin. Sillinpää haudattiin Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle. Siellä on varmaan Koskisia kuin Mannisia Kangasniemellä. Tai sitten ei. Asteroidi 1446 Sillinpää on varmaan liian pieni tehdäxeen suurta koloa osuessaan maahan.
ellauri055.html on line 1283: Eno oli papinpoika Alajärveltä, iskästä tuli arkkipiispa. Nai Snellmanin taidemaalarin pojantyttären. Veljestä tuli Lapinlahden lintuhäkin ylilääkäri. Arvosteli Sillinpään esikoisen Uuteen Suomeen 1916.
ellauri055.html on line 1304: Piispan pojalla oli iskän hiippa silmillä. Vaik iskä oli kyllä enempi lipilaari poliitikko. Erkki isän tyylilaji oli apologeettiset kirjaset sekä ajan kulttuuria ja kirkkoa arvioivat “kriisikirjat“. Erkki kuoli 1944. Arkkipiispa Gustaf Johansson kannattajineen leimasi Erkin järkeisuskoiseksi “liberaaliteologiksi”.
ellauri055.html on line 1305: (Tämä artikkeli kertoo arkkipiispasta. The Crash -yhtyeen rumpalista kerrotaan artikkelissa Erkki Kala, muusikko.) 1920 Kala hylkäsi vitalistiset käsitykset. Siis Eno. Talvipakkasilla äiti laittoi poskipäihin Vitalista. Se haisi pahalta. Tai Niveaa, mitä sattui olemaan. Molemmat haisivat pahalta.
ellauri055.html on line 1333: Ja me jatkettiin Pikku-Oton kanssa viikinkiromaaniamme Maunold Monimielen seikkailuista, kohdasta, jossa viikingit törmäs piispa Henrikin ristiretkilaivaan. Joka oli matkalla kastamaan Suomen pakanoita ja saarnaamaan heille rauhaa ja hyvää tahtoa. Hampaisiin asti aseissa.
ellauri055.html on line 1337: Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.
ellauri063.html on line 550: Pyhä Optatus oli Milevin (Milevum, Milevis) piispa Numidiassa, nykyisen Algerian alueella. Hän oli kääntynyt pakanuudesta kristinuskoon. Optatuksesta tuli yksi johtavista kirkon puolustajista 300-luvulla. Häntä verrattiin pyhiin Ambrosius Milanolaiseen ja Hippon piispaan Augustinukseen, vaikka onkin sittemmin jäänyt näiden varjoon.
ellauri064.html on line 353: Erik Arkilin isä oli Rolf Arnkil, joka tunnetaan uskonnollis-filosofisista pohdinnoistaan mm. teoksessaan Ihmisestä on kysymys. Arnkilin perheessä oli ns. koulukortteerissa myös nykyinen piispa Wille Riekkinen. Maailmankatsomuksellinen pohdinta on siis Arkilille tuttua jo lapsuudesta lähtien. Kirjan liepeestä luen, että Arnkil onkin ensin opiskellut teoreeettista filosofiaa mutta pompannut sitten peruskoulunopettajaksi. Mielenkiintoista! Miksipä immeisen elämän pitäisi juosta yhtä raidetta kuin junan. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen.
ellauri064.html on line 421: Kun Kokkolassa 1919 käynyt arkkipiispa Gustaf Johansson oli julkisesti nuhdellut Åkerblomia, Wartiovaara julkaisi omalla kustannuksellaan 1920 teoksen Maria Åkerblom totuuden valossa, eräitä koettelemuksia ristin tiellä, jossa hän puolusti Åkerblomia ja kuvasi myös omia uskonnollisia pohdiskelujaan. Wartiovaara tuomittiin sitten vuoden vankeusrangaistukseen ns. Erik Stadius-jutussa. Stadius oli 14-vuotias poika, joka oli tuonut Helsingistä Kokkolaan Åkerblomin ratsuhevosen ja jäänyt Kokkolaan hevosen hoitajaksi. Åkerblomin liikkeen jäsenet pieksivät pojan Åkerblomin vaatimuksesta hevosen sotkettua pojan sille tuomia heiniä. Useita liikkeen jäseniä joutui syytteeseen pahoinpitelystä, mistä alkoi pitkä aina 1920-luvun lopulle saakka jatkunut liikettä koskeneiden oikeudenkäyntien sarja.
ellauri073.html on line 374: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaiset', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimen ”die Sonne” (Aurinko), mistä tuli nimitys 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi. (Mennoniittakirkon sisustusta Giethoornissa, Alankomaissa. Tosi karua, näyttää Helluntaiystävien kokoushuoneelta Iso-Roballa tai Kirjalla.)
ellauri074.html on line 658: Olikohan se sittenkään sen arvosta, saattoi Swift vanhemmiten miettiä. Oisko vaan pitänyt preferoida pehmyempää piispantuolia ammeen sijasta. Eikä puhua niin pehmoisia että Anne pelästyy. Fanaatikko ja profania tulevat molemmat latinan pyhäkkö-sanasta, kuten Wallu huomauttaa. Yhtä joutavia kaikki kolme.
ellauri083.html on line 263: Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo ilmoitti työnantajalleen häirinnästä – syyttää metropoliittaa rasismista ja loukkauksista.
ellauri083.html on line 264: Jos arkkipiispa ei ole penaalin terävin kynä se on ongelma, oli metropoliitta sanonut. Arkkipiispa Leo näyttää kyllä sanomattoman tyhmältä. Maatiaisrotuiselta naudalta. Se ei käsitä miten maailma on näin muuttunut. Piispatrioa ei enää kunnioiteta. Ne istuu kuin syylliset varixet patriarkan pakeilla kumisuojaimet partapehkolla.
ellauri083.html on line 269: Se on länkkärihenkinen ja käy Turkissa. Arseni on ryssänuskoinen äxy ja pikavihainen eikä mikään ruudinkexijä sekään. Kun piispan pitää olla naimaton ei ole monta käteenvetäjää mistä valita. Partapozokin pitäisi olla vielä. Naisia ei huolita.
ellauri083.html on line 271: Arkkipiispa ei voi vemputtaa nyrkkikyllikki taskussa, toimitti jyrkästi Jyrki Härkönen Kotimaa-verkkolehdessä. Se on nyt toimituskiellossa.
ellauri083.html on line 272: Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen lähettämä piispadelegaatio kävi viime vuonna kahdesti Suomessa tutkimassa Leon työkuntoa. Avaamassa sen mielen konepeltiä ja kazomassa mikä siellä ehkä on rikki.
ellauri083.html on line 273: Kirkollishallitus joutuu pian väistämättä päättämään, kuinka pitkään arkkipiispa voi johtaa kirkkoaan kyrpä nyrkissä ja nyrkki taskussa. Lymyillä ikonostaasin takana ja hymyillä. Mielin kielin, karjalankielin kelliä.
ellauri083.html on line 275: ◀ Edellinen arkkipiispa
ellauri083.html on line 276: Seuraava arkkipiispa ▶
ellauri083.html on line 703: Puput istuvat hämärässä silhuettina kuin piispanhiipat.

ellauri092.html on line 174: Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto, johon kuuluu 80 kirkkokuntaa 133 maassa ja yhteensä yli 80 miljoonaa jäsentä.
ellauri094.html on line 104: Kyllä tässä, edustaja Arhinmäki, nyt politiikka sekaantuu uskontoon ja kirkon asioihin. Evankelisluterilaisen kirkon piispat ja kirkolliskokous ovat hyvin selkeästi linjanneet, että kirkossa avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, ja nyt pelkän lainsäädännön muutos tulee aiheuttamaan tämän tilanteen, mikä 1.3. näkyy, ja tässä suhteessa olisi mahdollista toimia toisin.
ellauri096.html on line 47: Tässä numerossa yhdistelen kahden heppahullun ajatuxia, Hipon piispa Akun ja Jaakko Yli-Juotikkaan niteessä "Tahdon murskatappio". Molempien aiheena on vapaan tahdon ongelma, med mera.
ellauri096.html on line 382: Oisko Augustinuxessa vähän Teo Kirkistä? Tero Kirkisen isä oli piispa Kirkinen. Niissä ainakin on paljon samaa. Tero opetti mulle jossain retretissä että pilvestä saa vastauksen kun lähettää sinne kexejä ja vastaanottaa sieltä evästeitä. Augustinus kävi poikasena naurisvarkaissa. Se tunnusti sen Tunnustuxissa.
ellauri102.html on line 183: Jeesus ei muiden brändejä kumartanut, ei toukkia koteloita eikä imagoja, mutta sitten tulivatkin paavit, kardinaalit, patriarkat, metropoliitat, arkkipiispat, piispat, papit, evankelistat, julistustyöntekijät, lähetystyöntekijät, vähemmistöveljet, varattomat veljet, telttarahasto, saarnaajat, kaatajat, kastajat, johtomiehet, huoltomiehet, nenäkkäät Alkon myyjät jne. - jotka edelleen kurmoottavat.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri110.html on line 743: Eräänä funnutaina, talvella vuonna 1547 nähtiin (niinkuin luotettawa henkilö, Paulus von Gitzen, jumaluusopin tohtori fekä piispa Schleswiikisfä on kertonut) Hampurin erääfeen kirkkoon papin juuri faarnatesfa astuwan pitkä mies awoin jaloin, fekä pitkät hiukfet riippuwina alas olkapäille.
ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin.
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri141.html on line 729: Suomen piispa on vahvasti Henrikiä esittävän Sami Maarasen varassa. Hän on näyttämöllä mukana jokaisessa kohtauksessa. Tässä roolissa Huntuvuoren näkemykset Henrikin historiasta ja taustoista menevät minulle faktoina, Maaranen hymyilee.
ellauri141.html on line 732: Pyhän Henrikin kirkon alttarissa on Henrikin pyhäinjäännös, pieni pala sormiluuta. Se saattaa kyllä olla fiktiivinen. Suomen piispa Henrik on Jouni Laineen viimeinen kesäteatteriohjaus Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajana. Hän on jäämässä eläkkeelle.
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri145.html on line 94: Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.
ellauri155.html on line 130: eversti, everstinna, piispa, piispatar, ylhäisyys, ylimys, ylempi, sopraano, tuotepäällikkö, tallipäällikkö, virastopäällikkö, projektipäällikkö, henkilöstöpäällikkö, kehittämispäällikkö, lajipäällikkö, myyntipäällikkö, uutispäällikkö, viestintäpäällikkö, ylipäällikkö, kylmäkkö, sisäkkö, emakko, talikko
ellauri155.html on line 199: Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Piispainkokous on 14.9.2004 antanut suosituksen arvonimen myöntämisestä.
ellauri155.html on line 201: Suosituksen mukaan arvonimiä tulisi myöntää yksi kappale hiippakunnan 30 äänioikeutettua pappia kohti neljässä vuodessa (papilla ei ole äänioikeutta hiippakunnallisissa vaaleissa eroamisiän jälkeen tai mikäli hän ei toimi papillisessa tehtävässä). Lisäksi papin tulisi olla vähintään 50 vuoden ikäinen. Arvonimeä ei myönnetä teologian tohtorille. Suosituksen mukaan piispa voi myöntää arvonimen lääninrovastille sen jälkeen kun hänen tehtävänsä lääninrovastin virassa lakkaa.
ellauri155.html on line 203: Rovastin arvoa ei tule sotkea lääninrovastin eikä tuomiorovastin virkoihin. Nykyinen lääninrovastin virka juontuu rovastin alkuperäisestä merkityksestä piispan apulaisena.
ellauri155.html on line 607: Nostetuissa syytteissä on kyse kolmesta eri asiakokonaisuudesta. Ensimmäinen koskee Räsäsen kirjoittamaan 24-sivuista tekstiä Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen. Tekstin on vuonna 2004 julkaissut Luther-säätiö. Siksi syytteessä on myös Juhana Pohjola, joka vihitään Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan piispaksi kesällä.
ellauri161.html on line 282: – On skandaali, ettei katolisen ja luterilaisen kirkon välillä ole vieläkään ehtoollisyhteyttä! Onneksi luterilaiset ovat jo tehneet linjauksen ehtoollisvieraanvaraisuudesta, ja Saksassa myös katoliset piispat keskustelevat seka-avioliittojen sisäisestä ehtoollisyhteydestä. Elisiis olishan se kiva istua perheen kanssa saman pöydän ääressä.
ellauri161.html on line 1087: Dionysios Areopagita oli Ateenan areiopagin neuvoston jäsen ensimmäisellä vuosisadalla. Apostolien tekojen mukaan hän kääntyi kristityksi apostoli Paavalin vaikutuksesta. Eusebios lainaa Dionysios Korinttolaista ja kertoo, että tästä Dionysios Areopagitasta tuli sittemmin Ateenan piispa. Kuoli: Luteita, Pariisi
ellauri163.html on line 674: Tony Makarios on naiivi poika, jonka rouva Coulter houkuttelee vankeuteen. Venäläiset matkailijat tervetulleita ortodoksikirkkoihin myös Lapissa. Lapin ortodoksisen seurakunnan matkapappi Isä Makarios kutsuu myös venäläiset matkailijat juhlimaan ortodoksista teofaniaa, eli Herran kasteen juhlaa. Hänen mukaansa kirkon ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, myös ensi sunnuntaina. Kyproxella oli ennen arkkipiispa Makarios. Vai oliko? Siitä on niin kauan...
ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503.
ellauri185.html on line 450: Ryssä Tolstoi edustaa tässä paholaisen advokaattia, Martti piispa saxalaista suoraselkäisyyttä.
ellauri185.html on line 641: Toin ei suuria poliittisia periaate-kysymyxiä kuten homoavioliitto lopullisesti ratkaista vetoomalla uskonnollisiin perusteisiin tai uskonnollisiin arvovaltoihin. Mutta kuitenkin on kaikitenkin kaikille kristityille erinomaisen painava seikka se, jos voidaan osoittaa, että join poliittinen oppi (esim. vihervasemmisto) on ilmeisessä ristiriidassa kristinopin ja Kristuxen omien sanojen kanssa tai päinvastoin. Tätä tutkiessamme meidän on pakko uskaltautua puhtaastaan teologiselle alalle, missä on se vaara että papit ja piispat älähtävät. Sixi en rupea sitä ize ruotimaan vaan siteeraan pääasiassa valtuutettuja raskaan sarjan ammattilaisia. Sevverran uskaltaudun puolestani sanomaan, että musta selvästi toi vuorisaarnan ahimsaoppi on läppä, samanlainen hyperbola kuin se silmän uloskaivu ja käden katkominen. Ei niitä ole tarkoitettu otettavaxi kirjaimellisesti, vaan cum grano salis, sapienti satis tyyppisesti suuntaa-antavana ohjeena. Lähinnä se tarkoittaa että poliisin ei pidä käyttää virka-asetta jos riittää pelkkä kumipamppu tai etälamautin.
ellauri185.html on line 643: Kaikki yrityxet ottaa Kristus makutuomarixi maallisten valtioitten järjestelyä ja hallintaa koskevissa asioissa on hän ize selvästi torjunut julistamalla: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta." Täällä kuunalisessa maailmassa se on vain 1 mielipide muiden joukossa, mies ja ääni periaatteella. Ize asiassa se peukuttaa kirkon ja valtion erottamista kun se sanoo: antakaa keisarille mikä keisarin on, ja jumalalle mikä on jumalan." (Tästä ne piispat takuulla suuttuvat, mutta suuttukoot.) Toisaalta se sanoo että jumalaa on toteltava enemmän kuin ihmisiä. Mitäs jos sanoja on puolijumala? Pitääkö totella molempia? Se on aika repivää. Deuteronomiassa sanotaan että lähimmäistä on rakastettava kuten izeä. (Sieltähän Jeesus sen nappasi.) Siinä sanoja on 100% jumala, joten ei auta muu kuin lähteä kysymään mitä se ehkä tarkoitti lähimmäisellä. Ei varmaan samaa kuin sen puoliverinen poika!
ellauri204.html on line 590: Hanna Kuusela kirkkoherran virkaan! Oulun hiippakunta sai sunnuntaina 2020 neljännen naispuolisen kirkkoherran, kun piispa Samuel Salmi asetti Sodankylän seurakunnan kirkkoherran virkaan seurakuntapastori Hanna Kuuselan. Ennestään hiippakunnassa seurakuntia johtavat naiset Kittilässä, Sievissä ja Tyrnävällä.
ellauri216.html on line 129: M.kreik. Διονύσιος ὁ Ἀρεοπαγίτης, Dionysios ho Areopagitēs) oli Ateenan areiopagin neuvoston jäsen ensimmäisellä vuosisadalla. Apostolien tekojen mukaan hän kääntyi kristityksi apostoli Paavalin vaikutuksesta. Eusebios lainaa Dionysios Korinttolaista ja kertoo, että tästä Dionysios Areopagitasta tuli sittemmin Ateenan piispa.
ellauri216.html on line 136: Dionysioksen nimellä tunnetaan myös Galliassa 200-luvulla marttyroinut piispa Dionysios. Hänet tunnetaan myös toisella nimellä, don Jaimen nimellä.
ellauri216.html on line 138: Pariisin pyhän Dionysioksen luostarin apotti Hilduin käänsi Pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelman kreikasta latinaksi 800-luvulla ja yhdisti virheellisesti identiteetit yhteen persoonaan. Niinpä keskiajalla nämä neljä eri lähteistä nousevaa identiteettiä – Apostolien tekojen Dionysios Areopagita, Eusebioksen Dionysios Ateenalainen, marttyyri Dionysios ja Pseudo-Dionysios Areopagita – yhdistettiin yhdeksi ja samaksi persoonaksi; Dionysioksen katsottiin kääntyneen Paavalin saarnan vaikutuksesta, tulleen Ateenan piispaksi, kirjoittaneen edellä mainitut mystiikan teologian tekstit ja tämän jälkeen kuolleen marttyyrina Pariisissa. Oli siinä yhdelle kaverille duunia.
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri216.html on line 382: Feodorovskajan kuvakkeen katoamisen jälkeen Aleksanteri Nevskin nuorempi veli Vasily löysi sen uudelleen. Kaupungin asukkaat näkivät, kuinka Pyhä Theodore Stratilat kantoi kuvaa ympäri kaupunkia (johon mennessä hän oli jo mennyt Jumalan luo). Pian tämän jälkeen ikoni ilmestyi metsään puuhun hämmästyneen prinssin eteen. Ja niin se sai nimensä - ihmeen ilmiön kunniaksi. Se oli mahdollista saada vasta paikallisen piispan johtaman rukouspalvelun jälkeen.
ellauri216.html on line 439: Mikaelin "pyyntö" valtakunnan puolesta kesti kauan. Nuori Mikhail ja hänen äitinsä kieltäytyivät kategorisesti sellaisesta raskaasta taakasta. Lopulta Theodoret, Ryazanin ja Muromin arkkipiispa, otti "Vladimir"-kuvakkeen syliinsä ja sanoi: "Miksi Kaikkein pyhimmän Theotokosin ikoni ja Moskovan ihmetyöntekijät kävelivät kanssamme pitkällä matkalla?". Vanhin Matryona ei voinut vastustaa sellaisia sanoja. Hän kaatui kasvoilleen "Fedorovskajan" Jumalanäidin ikonin eteen ja sanoi: "Tapahtukoon tahtosi, rouva! Sinun käsiisi annan poikani: ohjaa häntä totuuden tielle, itsesi ja itsesi hyväksi. isänmaa!" Tämän tapahtuman muistoksi perustettiin vuotuinen juhla (14. maaliskuuta O.S.) Kaikkein Pyhän Theotokosin Fedorovskaya-kuvakkeen kunniaksi sen lisäksi, että se ilmestyi 16. elokuuta (O.S.).
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 509: – Tulin siihen ikään, jolloin voin jäädä eläkkeelle. Kuulun tosin sen vanhemman lainsäädännön piiriin, että minulla olisi mahdollisuus olla työssä kuolemaani saakka. Mutta päätin lähteä niin kauan kuin vielä ottaa eteen. Multa jäi monta merkittävää kokemusta kokematta munkkina, nyt on vähän aikaa ottaa vahinkoa takaisin. Kun eläke koittaa, myös kirjalliset harrastukset jatkuvat. Panteleimon on piispalle erikoisella tavalla kirjoittanut myös dekkarin. Se on saava jatkoa. Aion ottaa mallia markiisi de Sadesta.
ellauri216.html on line 577: Kun Aleksandrian piispaksi tuli vuonna 374 areiolainen Lukios, ortodoksisia johtohahmoja alettiin vainota. Uusi piispa hyökkäsi myös pyhää Makariosta ja muita kuuluisimpia munkkivanhuksia vastaan. Nämä pakenivat Niilin suistoalueelle ja piilottelivat eräässä saaressa. Tämä koitui suureksi siunaukseksi kirkolle, sillä evakkoon joutuneet pyhät saivat monia pakanoita kääntymään kristityiksi. Aleksandriassa kansa protestoi ankarasti kirkon johtoa vastaan, ja pian vanhusten sallittiin palata erämaahansa häiritsemästä asujaimia.
ellauri216.html on line 606: Vanha takkukarvainen Nikita varoittelee vielä illalla: luostarissa on paras kulkea kyrvänpää maahan luotuna. Paholainen on ovela, käärmeenpää nousee tosi äkkiä. "Kuinka kilvoittelu sujuu hyvä veli?" Kysyy nuori silmälasipäinen pappi. "Kurkkaappa pöydän alle kaveri!" sanon vaikka tiedän ettei se ole minulle luvallista. Jumalan äiti itkee ottaessaan vastaan anomuxia suomexi. Senkin lehmä! Painu helvettiin! Etkö näe että piispa tulee perässä!
ellauri216.html on line 618: Hariton aikoo valitella piispalle: kultaseni minulla on päänsärkyä. Mikä väpelö! Jos kulkisin pappissaatossa diskos pään päällä se saattaisi pudota ja särkyä. Piispa huomaa petoxen, se on vaan rimakauhua. Vihinän jälkeen olen hurjan helpottunut. Isä Irinarkkarikin huomaa eron. Taisitte Dimitrin kanssa pölliä hotellista pyyhkeitä ja käyttää niitä orareina! Aika onaneita!
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 720: Suomen valtiovalta, kärjessä senaattori Emil Setälä, piti ajatusta poliittisesti mahdottomana, ja lopulta venäläinen arkkipiispa työnnettiin kylmästi sivuun. Serafimille annettiin mahdoton kuukauden määräaika selvitä valtion virkamiehelle pakollisesta tutkinnosta suomenkielessä - ja hän ei osannut suomea ensinkään, jopa kieltäytyi oppimasta Setälän Janssonilta nyysimää suomen kielioppia.
ellauri216.html on line 721: Serafim siirrettiin vastoin omaa tahtoaan lakkautuspalkalle 1. tammikuuta 1924 ja uudeksi arkkipiispaksi valittiin virolaissyntyinen vuonna 1923 apulaispiispaksi valittu pastori Herman Aav vuodesta 1925 alkaen.
ellauri216.html on line 723: Serafim määrättiin kotiarestiin Konevitsan luostariin; hän olisi halunnut asua Valamon luostarissa, mutta sitä ei voitu sallia; luostari oli vielä käynnissä olleen ajanlaskukiistan polttopiste, ja entinen arkkipiispa oli kiistan käynnissä pitävä voima.
ellauri216.html on line 725: Tämä siksi, että Venäjän kirkko oli ilmoittanut, että päätös uudesta ajanlaskusta kuuluisi yleisortodoksiselle kirkolliskokoukselle, ja siihen asti pitäisi pysyä vanhassa juliaanisessa ajanlaskussa. Tätä päätöstä Serafim pyrki piispanvalansa vuoksi noudattamaan - ja Suomen valtiovalta ei taas voinut hyväksyäkään ajatusta, että valtionkirkoissa vietettäisiin kahta pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Jos on pakko ylipäänsä pomiloida, pomiloikoot suomexi ja meidän pyhinä.
ellauri216.html on line 727: Serafimin ehdottamaa ratkaisua, että koko Suomi palaisi vanhaan ajanlaskuun, ei voitu edes harkita. Siksi kapinanlietsojaksi määritelty venäläinen pappismies lähetettiin Konevitsaan, jonka johto oli vannonut uskollisuutta Suomen hallitukselle. Hänelle ei annettu piispan oikeuksia luostarissa, joskin hän sai ottaa osaa jumalanpalveluksiin - mutta vain pappismunkkina, ei toimittavana piispana. Hänen valvojanaan ja rippi-isänään toimi luostarin valvoja, pappismunkki (1931 alkaen igumeni) Mavriki (Mihail Seretšin).
ellauri216.html on line 729: Konevitsassa olo muuttui Serafimille yhä tukalammaksi, ja huolimatta lakkautuspalkkansa menetyksestä hän muutti Englantiin vuonna 1926. Siellä hänestä tuli Karlovcin synodin piispa.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri216.html on line 761: Pietarissakaan Feofan ei viipynyt pitkään. Vuonna 1859 hänet vihittiin Tambovin piispaksi, jotta hän valaisisi tietä kaikille pelastustaan etsiville. Nimityspuheessaan hän vertasi elämäänsä palloon, joka vierii hiljaa sinne tänne aina sen mukaan, mihin päin sitä potkaistaan. Hän sanoi alistuvansa Jumalan tahtoon, mutta ilmaisi myös salaisen toiveensa saada antautua korkeampaan kilvoitteluelämään. ”En salaa, etteikö sydämeni salainen toive olisi päästä paikkaan, jossa voisin vapaasti antautua sydämeni kaipaamaan työhön”, hän sanoi.
ellauri216.html on line 765: Vuonna 1863 Feofan siirrettiin Tambovista Vladimirin hiippakunnan piispaksi. Laaja, käytännön huolten täyttämä työ suuren hiippakunnan johdossa ei kuitenkaan vastannut hänen sisäisiä toiveitaan. Nuoresta pitäen hän oli kaivannut yksinäisyyttä ja hän piti yhä ihanteenaan irtautumista kaikista maallisista huolista. Palveltuaan kirkkoa erilaisissa tehtävissä 25 vuoden ajan hän anoi eroa virastaan ja lupaa vetäytyä Vyšan luostariin.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri216.html on line 830: Jeesuksen rukousta on harjoitettu Valamon luostarissa kautta vuosisatojen. Arkkipiispa Paavalin kirjoittamassa johdannossa luodaan katsaus tähän perinteeseen kuin myös kristityn rukouskilvoitukseen yleensä. Siinä kerrotaan myös kahdesta rukouksen opettajasta, piispa Ignatista ja piispa Feofanista, joiden ohjeita Jeesuksen rukous -antologia pääosin sisältää.
ellauri216.html on line 893: Seuraavien vuosisatojen aikana Konevitsan luostari koko monia mullistuksia ja oli usein Ruotsin ja Novgorodin välisten sotien jaloissa. Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323 alue oli alistettu Novgorodin arkkipiispan alaisuuteen ja luostari kukoisti. Keskiajalla Konevitsa oli yksi Venäjän suurista ortodoksisista kulttuurikeskuksista, jonka tuotoksia kirkkotaiteen eri saroilta levisi ympäri Karjalaa ja Venäjää.
ellauri216.html on line 907: Luostarin johtaja kuitenkin päätti totella valtiovaltaa ja sai lopulta palautettua kurin luostariin konevizan ahkeralla käytöllä. Konevitsaan määrättiin 1. tammikuuta 1924 sijoitettavan kotiarestiin lakkautuspalkalle asetettu entinen arkkipiispa Serafim; hänen valvojakseen ja rippi-isäkseen määrättiin silloinen luostarin valvoja, pappismunkki, myöhempi igumeeni Muurikki. Kaksi vuotta kestänyt oleskelu päättyi kun Serafim anoi ja sai siirtolaisviisumin Isoon-Britanniaan jonne hän sitten muuttikin – menettäen samalla lakkautuspalkkansa. No ize asiassa se muutti sieltä Moldaviasn loppupeleissä.
ellauri216.html on line 924: Joulukuussa 1991 Konevitsan luostarin pääkirkon alta löydettiin perustajan, pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen pyhäinjäännökset, joiden avulla luostarin toiminta on viime vuosien aikana suuresti elpynyt. Haudan päällä oli alun perin Pietarissa valmistettu täyshopeinen kenotafi eli muistoarkku; sen kansi esittää pyhittäjää arkussaan, kyljissä ja päädyissä on kuvat pyhän Arsenin siunaamisesta tehtäväänsä Jumalansynnyttäjän ikonilla Kreikassa, pyhittäjä Konevitsan saarella kotialttarinsa ääressä sekä pyhittäjän piispallinen hautauspalvelus.
ellauri216.html on line 945: Vuoden 1782 alussa Sarovin luostarin pappismunkki Nazari anoi lupaa saada yhdessä neljän noviisin kanssa vierailla Valamossa ja Konevitsassa. Vierailu osoittautui sitten pysyväksi kaverien kilvoitellessa luostarista jonka päätteexi Novgorodin ja Pietarin arkkipiispa Gavriil teki Nazarista luostarin johtajan, tittelinään rakentaja. Tästä alkoi luostarin laajamittainen rakentaminen ja vahvistuminen. Nazarin aikana luostarissa oli parhaimmillaan jo kuutisenkymmentä munkkia.
ellauri216.html on line 1021: Moskovan rauhan astuttua voimaan 13.3.1940 jäi luostarin evakuoimiseen aikaa vain muutama päivä. Se tapahtui kuorma-autoilla Laatokan jäätä myöten, kun ensin oli kuljetettu pois saarella ollut sotilaskalusto. Luostarin kalleimmat taide-esineet lähetettiin Rautalammin kotiseutumuseoon. Arkkipiispan kehotuksesta myös kaikkien skiittojen kirkoista pyrittiin kuljettamaan pyhittäjäisien reliikit pois. Kaikki nämä kuljetettiin Lahdenpohjaan, jossa tavarat lastattiin junanvaunuihin ja koottiin myöhemmin Suolahteen odottamaan pysyvämpää sijoituspaikkaa.
ellauri216.html on line 1083: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Valaam tuli osaksi vasta muodostettua Suomea. jonka ansiosta luostari nimellisesti säilyi, mutta kansallisen vähemmistön kirkkona (Suomen pääuskonto on luterilaisuus ) hän joutui yhä useampaan Suomen viranomaisten syrjintään.. Suomen viranomaiset vaativat arkkipiispa Serafimia (Lukyanov) oppimaan suomea kolmen kuukauden kuluessa. Vladyka ei saapunut kielikokeeseen, ja tämän vuoksi hänet karkotettiin Konevetsin saarelle. Venäjän ortodoksisen kirkon venäläistämisasiassa Suomen viranomaiset alkoivat koordinoida toimiaan viranomaisten kanssa.Viro. jossa ortodoksisen kirkon venäläistäminen nostettiin nopeasti valtion politiikan arvoon ja testattiin pääosin venäläisellä Petseriläisellä alueella. Marraskuussa 1923 Karjalan piispaksi, arkkipiispa Serafimin kirkkoherraksi nimitetty pappi Herman Aav erotettiin Virosta. Hänen alaisuudessaan luostari syöksyi "erimielisyyden ja oikeudenkäynnin" ilmapiiriin. Vuodesta 1925 lähtien Valamon ortodoksiset jumalanpalvelukset käännettiin suomeksi. Samanaikaisesti Suomen viranomaiset vahvistivat itse saaria perusteellisesti sotilastekniikan osalta yhteenotossa Neuvostoliiton kanssa.
ellauri216.html on line 1085: Vuodesta 1923 Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa ollut Suomen ortodoksinen kirkko. joka siirtyi samana vuonna uuteen Juliaaniseen kalenteriin Suomen viranomaisten painostuksesta, otti läntisen pääsiäisen. mikä pakotti Valamon luostarin siirtymään uuteen tyyliin.. Siirtyminen uuteen tyyliin 1920-luvulla oli syynä Valaamin yhtenäisyyden tuhoutumiseen. 10 vuotta luostarissa kestäneen vastakkainasettelun päättivät saarelle laskeutuneet suomalaiset erikoisjoukot. Merkittävä osa veljistä kieltäytyi silloin alistumasta Suomen arkkipiispa Hermanille. Nämä "vanhan kalenterin" munkit menivät Serbiaan, Kreikkaan, Makedoniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Marokkoon.
ellauri216.html on line 1127: 18. tammikuuta 1993 patriarkka Aleksius II :n asetuksella arkkimandriitti Pankraty (Zherdev). 2. kesäkuuta 2005 lähtien - Troitskin piispa nimitettiin luostarin apottiksi. Hänen valvonnassaan on Hegumen Methodius (Petrov). joka on myös ortodoksisen kulttuuri- ja koulutuskeskuksen "Valaamin valo" johtaja.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1135: 14. - 17. syyskuuta 2007 luostarissa vieraili luostarin apotti, patriarkka Aleksius II, 16. syyskuuta Smolensk Sketessa hän vihki temppelin Smolenskin Jumalanäidin ikonin kunniaksi ; temppelin vihkimisen jälkeen hän palveli siinä ensimmäisen jumalallisen liturgian. Jumalanpalveluksen jälkeen patriarkka luovutti Valaamin luostarin apottille piispa Pankratiukselle Moskovan Oikeususkoisen Prinssi Danielin ritarikunnan (II asteen) - arkkipastoraalityön huomioimiseksi ja hänen palveluksensa 20-vuotisjuhlan yhteydessä pyhässä arvossa.
ellauri216.html on line 1141: Apotti piispa Pankratyn tietojen mukaan vuonna 2011 luostarissa asui yhteensä 217 henkilöä sketet ja maatilat mukaan lukien. Näistä 37 hieromonkia, 12 hierodiakonia, 89 munkkia, 19 nailonsukkanoviisia, 60 noviisia. 30–40 työntekijää työskentelee jatkuvasti luostarissa.
ellauri216.html on line 1145: Apotti piispa Pankraty kertoi yksityiskohtaisesti Valaam-luostarin arjen rutiineista ja jumalanpalvelusten erityispiirteistä ortodoksisessa lehdistössä.
ellauri216.html on line 1152: Klo 22 ollaan menossa nukkumaan. Veljesten uni kestää yleensä neljä-viisi tuntia yöllä ja pari tuntia päivällä päivällisen jälkeen. Yhteensä nukkumiseen on varattu kuudesta seitsemään tuntia vuorokaudessa patrististen kirjojen mukaan. Philokalia sanoo. että noviisi munkin tulisi nukkua kuusi tuntia. ”Vähempi ei ole välttämätöntä, koska hermosto ei välttämättä kestä. Mutta tarpeeksi unta ei myöskään suositella”, piispa Pankraty täsmensi lehdistölle antamassaan haastattelussa.
ellauri222.html on line 976: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri222.html on line 978: Pyhä Blasius oli legendan mukaan hurskas eläinlääkäri, joka valittiin aikanaan kotikaupunkinsa Sebasteian piispaksi, ja toimi rohkeasti paikallisten kristittyjen johtajana vainon aikana. Hän vetäytyi myöhemmin peliluolaan kaupungin lähistöllä, ja eli siellä rukoillen muiden pelimiesten puolesta ja siunaten ja parantaen villieläimiä. Keisari Liciniuksen aikana v. 316 paikallinen maaherra aloitti vainot. Hänen miehensä löysivät Blasiuksen lemmikit etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Kun häntä vietiin Sebasteiaan, hän paransi erään naisen pojan, joka oli tukehtumassa kurkussaan olevaan ruotoon. Blasiusta kidutettiin tästä hyvästä pieksemällä häntä kepeillä ja repimällä hänen ihoaan villan karstauksessa käytetyillä piikeillä. Hyväxi lopuksi hänet mestattiin.
ellauri244.html on line 152: Punkki kaihtoi kaikkia entisiä ismejä. Omaperäistä. Aate oli korvautunut tavaroilla. Takaisiin siis ruutuun 1. Nää oli kyllä erittäinkin typeriä perseitä. Edellisen sodan opetuxet on nyt täysin unohtuneet. Kirjallisuus elää vain jos kirjailijat elävät täysillä. Ryyppäävät, köyrivät, nappailevat huumeita. Sillä kirjallisuus syntyy matelijanaivoissa. Vitun rivo raiskaaja tarkoitti tosi hyvää tyyppiä. Gud var kåt. Onkohan Pedo-Petteri lukenut antamaani 2 egen lahjakirjaa? Veikkaan että ei. E. Saarinen luki Kiiman manifestia pikkukaupungin (Hyvinkää?) lavalla salintäydelle yleisöä. Punkkimanifesti on samoilla linjoilla kuin piispa Butler, Eski uhoaa.
ellauri244.html on line 153: Piispa Butlerin manifesti, häh? WTF? Vizi näitä piispa butlereita on tuvan täydeltä
ellauri244.html on line 170: