ellauri015.html on line 771: Rami ja Piukku ei osaa kunnolla toistensa kieltä, mikä niiden tapauxessa voi olla hyvä asia, kuten Rami oivaltaa. Pia ja Woku pärjää mainiosti toistensa kielillä, ja puhuvat kai tilanteen mukaan molempia. Wokun suomi on aika hirveää, mutta se ei osoita pienintäkään kiinnostusta parannella sitä. Se on täysin sujuva wokusuomella, siis suomen sanoilla sine flexione.
ellauri023.html on line 897: pienintäkään taukoa, plus mahdollisimman paljon tekosalamoita ja räiskettä,

ellauri036.html on line 1634: jossa ei ollut itänyt pienintäkään kukkapahaa!
ellauri047.html on line 131: Caspar Goethe opiskeli italiaa kirjoittamalla italiaxi Italian matkastaan. Vielä 30v jälkeen se nähtiin kumartuneena MSn ylize. Äärimmäisen huolellisella ja kauniilla käsialalla täytti vihkosen toisensa jälkeen ilman pienintäkään ajatusta niiden julkaisemisesta.
ellauri051.html on line 1743: 1133 Nor the present, nor the least wisp that is known. 1133 Ei nykyhetkeä eikä pienintäkään tietoa.
ellauri074.html on line 284: Eugène Ionescon tietoiset ja tiedottomat muistot Romaniasta 1930-luvulta ja 1940-luvun alkupuolelta seurasivat häntä koko hänen elämänsä ja inspiroivat suoraan yhtä hänen vuonna 1958 kirjoitettua päänäytelmäänsä, Sarri Kua. Äärioikeistolaisen rautakaartin eli legionaariliikkeen nousu Romaniassa. ja Ionescon tuskallinen kokemus kasvavasta fanaattisuudesta romanialaisten älymystöjen keskuudessa ja jopa lähimpien kirjallisten ystäviensä Cioranin ja Eliaden märinästä, minkä hän tunnusti yhdeksi näytelmän lähteistä. Toinen oli Denis de Rougemontin päiväkirja, joka oli kauhuissaan nähnyt valtavan natsien joukkomielenosoituksen, joka tervehtii führeriään uskonnollisessa kiihkossa; kolmas kirjallinen Kafkan kuuluisa tarina "Metamorfoosi", jonka päähenkilö Gregor Samsa herää eräänä aamuna selittämättömästi muuttuneena colportixi. Denis de Rougemont oleskeli Saksassa Nürnbergissä natsien mielenosoituksen aikana. Denis de Rougemont kertoo meille, kuinka hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hän sanoo kirjaimellisesti, kun hän ymmärsi, mitä pyhällä terrorilla tarkoitetaan. Eivätkö juurikin intellektuellit ole nazismin keksijät? Komeljanttarit ja standup koomikot? Entä antibolshevismin? Samat pellehermannit. "Nykyään, jos joku lausuu sanan 'porvari'... kaikki syyttävät yhtä typerästi, yhtä sokeasti tappamaan porvarit tai kapitalistit tietämättä pienintäkään käsitystä, mikä loukkauksen takana on tai miksi sitä on käytetty, tietämättä edes mitä porvarismi on. Sellainen ihminen yrittää yllyttää muita tekemään omaa likaista työtä tai mitkä yksityiset motiivit aiheuttavat tällaista hirvittävää väkivaltaa." Setelit ja vastasetelit, 210.
ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.
ellauri118.html on line 882: Haista kuule iso paska sanoi Pirkko, samaa sanoi pirkonnäköinen Petteri, ja vielä pirkonnäköisempi Anna. Peggy pohtii 60-luvun nuoruutta. Kaikki oli silloin mahdollista ja luvallista. Luke ei ollut sen eka mies, ei ainoa eikä viimenenkään ellei Gileadin setämiehet olis puuttuneet asiaan. Graeme oli varmasti vanha kunnon Pat. Peggy on narsisti, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Ei se halua että sen tyttärellä menee hyvin ilman sitä. Se ei pyyhi kasvojaan ettei meikit tuhriudu, se järjestelee ilmeensä oven takana. Liz Moss on toinen samanmoinen. Tunnen itseni typeräxi, haluisin kazoa peilistä miltä näytän. Näyttääx mun perse tässä isolta? Kyllä se näyttää.
ellauri131.html on line 47: Keskiluokkaisuus ja boomerius on yhä useamman nuoren tavoittamattomissa. Niiden tulevaisuutena on vaan toimia halvan paskan konsuumereina yhteiskunnan tuilla, jotta "talouden pyörät pysyvät pyörimässä" ja ennestään rikastuneet voisivat tulla niiden kustannuxella yhä rikkaammixi. No eihän tääkään tietystikään voi loputtomiin toimia, kohta rikkaat huomaa etne voi yhtä hyvin palvella vaan suoraan muita rikkaita ja jättää köyhät kokonaan pois laskuista, tai sitten köyhät lopultakin herää tajuumaan, miten pahasti on niitä kaiken aikaa vedetty ja vedetään nenästä näillä trendeillä. Vaan heräävätkö sittenkään, niinkauan kuin niillä ize kullakin on pienintäkään toivoa, etne voisi jollain konstilla ängetä sinne köyhyysrajan paremmalle puolelle, ja alkaa izekin kusettamaan izeänsä huonompia. Vaikkapa vain ESMR-kuiskijana tuubissa, tai muulla totaalisen joutavalla scheissella.
ellauri162.html on line 668: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona .
ellauri185.html on line 607: Monituhatvuotinen kokemus ei tosin ole missään eikä milloinkaan antanut pienintäkään aihetta tällaiseen optimistiseen odotukseen, vaan päinvastoin aina mitä vakuuttavimmin todistanut, että oikeus, järjestys, rauha ja kaikki ihmiselämän korkeimmat arvot ovat ehdottomasti tuholle alttiina, jollei riittävä realinen voima suojele niitä pahan tekijäin hävitysraivolta. Tekisi mieli sanoa, että apinoita on vain yhdenlaisia, mutta se olisi epäpatrioottista, joten enpäs sanokaan.
ellauri216.html on line 304: Ei hyvältä näytä: heti esinäytöxessä munkkiraakile Harmiton jättää itkeskelleen äitinsä halvattuna tuvan lattialle makaamaan koska hevoset on valmiina. Sisko tahtoisin jäädä, mut en ehdi selittää, timanttiristi odottaa, ja moottorititie on kuuma. Päätös oli yllättävän helppo. Ilman pienintäkään omantunnon soimausta olen valmis lähtöön. Heippalanderi äitykkä, se on voi.
ellauri246.html on line 637: Amerikassa Brodsky asui kolmessa kaupungissa: Ann Arborissa, New Yorkissa ja South Headleyissä. Hän opetti Michiganin yliopistossa ja Massachusettsissa. Mutta opetus, kuten Lion Losev kirjoittaa, oli vaikea soittaa: "Brodsky oli itse opetettu ja pedagogiikka, varsinkin angloamerikkalainen, olennaisesti ei ollut pienintäkään esitystä. Siksi hän tarjosi amerikkalaisille opiskelijoilleen, mitä hän voisi lukea hänen suosikki runoilijoiden runoja hänen kanssaan. Yliopiston luettelossa hänen kursseja voitaisiin kutsua "Venäjän Twentiet-vuosisadan" tai "vertailevan runon" tai "roomalaisen runoilijoiden", mutta sama asia tapahtui luokkahuoneessa - runo lukettiin ja kommentoi tarkemmin . "
ellauri284.html on line 272: Todennäköisesti se (kadetraali siis) on rakennettu vanhemman toimistorakennuksen tilalle. Vuonna 1490 torni ja goottilaisen kirkon länsijulkisivu romahtivat. Siitä lähtien aloitettiin loputon läntisen massiivin jälleenrakennus, joka kesti 163 vuotta ja jonka tuloksena syntyi nykyisin tunnettu graniittinen julkisivu, joka on suurelta osin tyylitön. 11. helmikuuta 1754, keskellä uskonnollista jumalanpalvelusta, suuri kivi irrotettiin kuoron holvista enkelien toimesta. Insinööri Abeille oli ehdottanut koko rakennuksen uudelleenrakentamista kreikkalaisen turistin suunnitelman mukaan, mutta hän kuoli vuonna 1752 ilman, että projekti olisi saanut pienintäkään rahoitusta.
ellauri313.html on line 107: Sitähän se. Mä olen siitä RRRpahoillani pahoillani! Erittäin? ripustanut, jonnekin. Hän vannoi meidän kautta. O, OK. Lastensa kautta? OOK. Mä en löydä itsestäni mitään sellaista pienintäkään mentaalista osaa, joka olisi pystynyt sellaiseen! Olisi pystynyt ,. Mä olen siitä aivan vaaaRRRma!jos sut saisi jotenkin Kaikki, siis ihan kaikki riippuu siitä miten mikä sun hyvinvointi Ei tätä tilannetta voi selvittää kukaan muu kuin minä muu kuin minä.
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri371.html on line 430: Rangaistuksen julmuus. Salailu ja solidaarisuus on hallinnon työntekijöiden välistä sovittelua. Kaikki tämä paha katoaa ensimmäisen mokan jälkeen, seuraa ankaria rangaistustoimenpiteitä. Voimamme halo on kolme - naisille on olemassa asianmukaiset, julmat rangaistukset, ei pienintäkään rikkomista henkilökohtaisen hyödyn vuoksi, sen korkea ennakkostigma estää.
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri401.html on line 193: Pekan luonteeseen kuului, ettei hän sietänyt nähdä vääryyttä eikä julmuutta. Nähdessään pienintäkään vääryyttä tapahtuvan, hän rupesi vapisemaan vihasta, torui ja nuhteli. Suuttumisvimma vaivasi Pekkaa vuosikausien ajan, mutta muutos tuli, kun hän 14 vuoden iässä erään suuttumuspuuskan vimmassa näki pienen pojan joka hymyili hänelle. Tämä lapsen enkelimäinen hymy avasi hänelle ilon ja lohdutuksen taivaan. Ihmeellinen ääni oli sanonut minulle, ettei tarvitse koskaan suuttua.
xxx/ellauri027.html on line 760: Taiteilijat hakee Eskiltä innostusta. Ne on kauheen arkoja, izetietosia mut samalla huono izetuntosia, ne ei siedä pienintäkään kritiikkiä. Sellaselle Eski on hyvä kaveri. Kyllä se olikin kova innostumaan, ainakin puheissa. Kaikki mittarit aina tapissa. Siinä vaan herkkyys tahtoo vähän kärsiä. Se vanha pekka ja susi tarina, mikään ei enää tunnu miltään kun kaikki on timangia.
xxx/ellauri138.html on line 198: Tuhon vuosisata (20. siis) joka kiertelee ja tuhoaa jutkurottia enemmän kuin mikään aiempi - miljoonat ja taas miljoonat tavalliset koukkunokat joutuvat kärsimään menetyksen toisensa perästä, julmuuden toisensa perästä, pahuuden toisensa perästä. Enemmän kuin puoli maailmaa joutui alistumaan patologiselle sadismille (ml kommunismille) yhteiskuntakäsitteenä, julman verovainon pelko säätelee ja kahlehtii kokonaisia yrittäjäyhteisöjä, yrittäjäyksilön elämän alennustila organisoidaan ja viedaan läpitte historiassa aikaisemmin tuntemattomassa mittakaavassa, vasemmiston aaterikolliset hajottavat ja orjuuttavat kansakuntia ja riistävät niltä kaiken kaiken, väestö demoralisoituu niin että se aamuisin sängystä noustessaan on kuin Babbitt: ei tunne pienintäkään halua kohdata uutta päivää, valkoinen nymfetti olikin vaan unta ja tytär käyttää väärää pahanhajuista hammastahnaa, kaikki tämän vuosisadan kammottavat koetinkivet!
xxx/ellauri168.html on line 211: Jos on olemassa pienintäkään mahdollisuutta että sinut, lukija, on alistettu mielenhallinnalle, sinun täytyy harkita että kirja saattaa olla vaarallinen. Jos sinulla on terapeutti, on suositeltavaa että sinä keskustelet hänen kanssaan ennenkuin luet tämän kirjan. Kenties nyt ei ole aika istuttaa totuutta sinun mieleesi.
xxx/ellauri174.html on line 161: Tapasimme neiti Evelynin, kauniin punapään. Nämä herrat, kuultuaan häntä, vaihtoivat ystävällisen lapsen kanssa muutaman tilaisuuden ilkivaltaan, enemmän tai vähemmän miellyttävin seurauxin. Anderson, hajamielinen, katseli ympärilleen kiinnittämättä pienintäkään huomiota tanssijaan. Tai no ehkä ihan pienen.
xxx/ellauri175.html on line 323: Olenko myös niin välinpitämätön, että naiselta pitäisi älyllisesti odottaa - jopa "ylivoimaisempaa", että - jos hänelle yksinkertaisesti annettaisiin pienintäkään mahdollisuutta hellyyteen, jopa eläimelliseen, kenelle tahansa, jos se olisi lapsi, pitäisin pyhäinhäväistyksenä meidän välisemme työnä.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 417: Hän itki. Hän kuunteli innokkaasti yrittäen saada pienintäkään kaukaista melua ja odotti ääntä, joka herättäisi hänet kokonaan. Kello oli hypännyt hieman. Ja hitaasti, unisessa iltailmassa, kolme Angeluksen lyöntiä saavuttivat Paradoun. Ne olivat hopeanhohtoisia, erittäin pehmeitä, säännöllisiä puheluita. Nyt kello näytti elävältä.
xxx/ellauri227.html on line 154: Yxi menestyxeni ehdottomista avaimista on ollut yrittäjähenkisyys! Dekkarien suhteen hänellä ei ole pienintäkään pyrkimystä uudistumiseen. Never change a winning strategy. Periaate on sama kuin Cluedo-pelissä. Plagioin aika paljon true crime genrestä, esim Ann Rulelta. Ann rules! Rakastan kaikkia tositarinoihin perustuvia elokuvia. Siis ihan kaikkia! Tai no ihan kaikkia en ole vielä nähnyt, mutta kaikkia niitä jotka olen. Ihan parhautta ovat sarjamurhaajista kertovat elokuvat, niinkuin sekin uskomaton leffa Al Bundysta. Se oli kenkäkauppias, möi kahmaloittain Crocseja. Se ryhtyi sarjamurhaajaxi kun sen vaimo hukkasi sen sukkia pesukoneessa.
xxx/ellauri230.html on line 693: Japailaisilla on useitakin luonteenpiirteitä, jotka herättävät ulkomaalaisen mielenkiintoa. Niihin kuuluu ensi sijassa silmiinpistävä kiinnostus lapsiin. Kun kansa on hyvin köyhää, on äitien pakko työssä käydessään pitää pikkulapsensa mukanaan. Kun lapsi on pienestä pitäen saanut olla pussissa, on siitä nähtävästi kiskottu pois suurin osa omasta tahdosta. Harvoin kuulee pienintäkään lapsenääntä, joka voisi setämiestä häiritä. Japanilaisissa lapsissa on siis jo sävyisyyttä ja ikäänkuin asevelihenkeä enemmmän kuin muiden kansallisuuxien lapsissa, varsinkin tyttölapsissa.
xxx/ellauri380.html on line 145: Herman oli venäläistyneen saksalaisen, joka oli jättänyt hänelle pienen pääoman, poika. Ollen lujasti vakuutettuna riippumattomuutensa vahvistamisen välttämättömyydestä, ei hän koskettanut korkoihin, eli palkallaan eikä sallinut itselleen pienintäkään oikkua. Muutoin olikin hän umpimielinen ja kunnianhimoinen, ja hänen tovereillaan oli harvoin tilaisuutta nauraa hänen liikanaista säästeliäisyyttään. Hänellä oli kovat intohimot ja tulinen kuvitus; mutta lujuus pelasti hänet nuoruuden tavallisista hairahduksista. Niinpä esimerkiksi, ollen sielussaan pelaaja, ei hän koskaan ottanut kortteja käsiinsä, sillä hän laski että hänen omaisuutensa ei sallinut hänen (niinkuin hän tapasi sanoa) "uhrata välttämätöintä toivossa voittaa liikoja" — ja kuitenkin hän koko yöt istuskeli korttipöytien ääressä, seuraten kuumeentapaisella vavistuksella pelin eri käänteitä.
xxx/ellauri385.html on line 235: Tämä ilmiö selittyy seuraavalla tavalla: Alkukantaisesti aineellisten tarpeiden tukahduttaminen johtaa toisiin seurauksiin kuin sukupuolisten tarpeiden. Ensin mainittujen tukahduttaminen synnyttää kapinallisuutta, jälkimmäisten taas ehkäisee sitä siten, että torjunta painaa seksuaalisuuden vaatimukset piilotajuntaan, jossa niistä sisäistyy yleinen moraalinen vastarintatekijä. Sen varassa ihminen kapinoimatta alistuu kummankin tarveryhmän tukahduttamiseen! Kaikki tämä vain sixi että isi käski pitää näpöttimet piilossa! Vieläpä kapinallisuudenkin estyminen jää pullo tajuiseksi. Keskimääräisellä epäpoliittisella yksilöllä ei ole pienintäkään taipumusta ryhtyä tietoiseen kapinaan.
30