ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri349.html on line 779: Und den tieferen Geist klein und gemein versteht, ja ymmärrät syvemmän hengen pieneksi ja ilkeäksi,
ellauri369.html on line 151: Koraanissa Benjaminia kutsutaan vanhurskaaksi pieneksi lapseksi. Myöhemmät rabbiiniset perinteet kutsuvat hänet yhdeksi neljästä muinaisesta israelilaisesta, jotka kuolivat ilman syntiä, muut kolme ovat Chileab, Jesse ja Amram. Jeesus oli sitten neljäs. Vai? Nimi oli förbitty akkadista, missä se tarkoitti "Etelän poika". Heprealaisen Raamatun mukaan Benjaminin nimi vaihtui, kun Jaakob muutti tarkoituksella Raakelin antaman nimen "Benoni", Benjaminin alkuperäisen nimen, joka tarkoitti "kipuni poikaa".
ellauri374.html on line 94: Sazonovin rakentamaa taloa kutsutaan usein "dachaksi", pieneksi maalaistaloksi kaupunkilaisille, mutta se on kaikkea muuta kuin vaatimaton. Sen monimutkainen, hienostunut muotoilu koostuu kaksikerroksisesta jäykistä kuusitukkeista, jonka yläpuolella on kolmas kerros ulkonevilla parvekkeilla ja kesähuoneilla. Tämä ylempi rakenne heijastaa 1800-luvun tulkintaa perinteisistä kammioista, jotka tunnetaan nimellä "terem" tai "teremok" - tästä talon nimi. Monimutkainen katto parvekkeineen ja kattohuoneineen on riehakas näyttely koristeista. Yläosaa tukeva kattopalkki on yksittäinen mäntyhirsi, jonka väitetään alun perin olleen 120 jalkaa pitkä. Huipentuma kukoistaa lounaiskulmassa, jossa on kohoava torni, jonka kruunaa juhlava vappukoriste. Tämä varakkaan talonpojan rakentama maalaistalo ilmentää kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja, jotka määrittelivät 1800-luvun lopun Venäjää.
ellauri384.html on line 301: Sardiinien kuningas Kroisos, joka oli tuolloin maailman rikkain mies, kutsui Solonin käymään hänen palatsissaan. Solon saapui ja astuessaan palatsiin hän näki upeasti pukeutuneen miehen, jonka seurassa oli joukko orjia ja sotilaita, joten hän oletti, että tämän miehen täytyy olla Kroesus. Mutta hän osoittautui vain pieneksi virkamieheksi Kroisoksen hovissa. Kun Solon eteni palatsin läpi, hän näki useita muita virkamiehiä yhtä mahtavia. Lopulta Solon päästettiin kuninkaan kammioon haastatteluun, ja siellä oli Kroisos pukeutunut upeimpiin vaatteisiinsa ja koruihinsa.
xxx/ellauri169.html on line 305: Kyllä, on totta että vartaloon kiinnitettäviä implantteja käytetään kontrolloimaan ihmisten mieltä ja ruumista kuten myös seuraamaan heitä kuin Wokun koirat. Soiraa! Kyllä, on totta että heillä on perä-ääninäytteet sadoilta tuhansilta amerikkalaisilta ja että he voivat tunnistaa & seurata kaikkea elektronista kommunikaatiota siin maassa. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. Hetkinen vastasi Putkinen ja pieraisi puhelimeen. Useimmat puhelinsoitot kulkevat noin 30 tietokoneen läpi ennenkuin ne saavuttavat päämääränsä. Näiden puhelinyhtiöiden tietokoneet, erään silminnäkijän mukaan joka työskenteli AT&T:ssä, tallensivat KAIKKI puhelut. Kuitenkin seuloakseen tärkeät asiat joutavanpäiväisistä, Illuminaatin puhelinkeskus käyttää luetteloa avainsanoista, kuten nimistä ja lauseista; sen nimi on THE WATCH LIST jota tietokoneet käyttävät tunnistaakseen kuuntelemisen arvoiset keskustelut. Vaikka NASA käyttää supertietokoneita, se kuitenkin valvoo koko planeetan tietoliikennettä, ja heidän täytyy puristaa tämä WATCH LIST niin pieneksi kuin mahdollista (kz edellinen paasaus.) Listan alkuperäisen version kokosi erittäin pienikokoinen Watchman Nee.
xxx/ellauri231.html on line 139: Piippumies Pipesin mukaan Koltshak oli mies, jolla oli huonot sosiaaliset taidot, hän oli mielialainen, melankolinen, hiljainen ja erittäin epämukava ihmisten kanssa tekemisissä. Hänen saapuessaan illalliselle eversti John Ward kuvaili häntä "pieneksi, kulkuriksi, yksinäiseksi sieluksi ilman ystävää, joka saapuu kutsumatta juhlaan". Yksi, joka tunsi hänet, kirjoitti:
xxx/ellauri306.html on line 554: Kotiunelmista on lyhyt matka painajaisuneen, jossa terassi on käynyt liian pieneksi kesäpidoille, juhannukselle tai rapujuhlille. Äärimmäisen noloa olisi, jos naapuri näkisi, miten joku juhlavieras joutuukin tepastelemaan terassin sijaan nurmella, sukat jalassa, tai kellahtaa myterältä pihakalusteelta takalaittomaxi.
9