ellauri001.html on line 809: Pikon laituri. Eetit pesee perunoita.
ellauri003.html on line 419: tottakai, uusia perunoita, silliä,
ellauri007.html on line 1674: Jimmy-serkku oli pudonnut kaivoon päälleen ja vähän tärähtänyt. Henki valtaa sen syksyisin kun se keittää perunoita sioille. Aika sakumaista.
ellauri022.html on line 654: Höh, madot syö meitin, ja me syödään perunoita niiden kakkaamasta mullasta. Mitä eroa?
ellauri023.html on line 1120: Survival versus fellow feeling, siinä se. Rather you than me, sanoo Darwin, ja Israelin poika kuuntelee. Naturalia non sunt turpia. Sodan jälkeen serkku kavereineen dyykkaa nazeilta jäänyttä sälää kuin Swiss family Robinson. Ja nyt on taas varaa jakaa paistettuja perunoita muillekin eloonjääneille. Sepä se: ei millään pahalla kaveri, ota tää, millon peruna, millon puukko selkään, millon niskalaukaus. Leirin laki: syö oma leipä, ja naapurin jos voit.
ellauri031.html on line 656: Vielä ei olla niin pitkällä. Puute jatkuu, vaikka joulukalaa tulee ihan pietarin kalansaalis laittomalla katiskalla. Ei ovia ei ikkunoita, 5 astetta ja lunta. Pihalla on arabien uuni jossa lie joskus paistettu koltiaisia. Kaarlon ruokarukouxet lie kuultu huonosti sillä herra lähetti tonnin mätiä perunoita Suomesta. Lähetyssaarnaajilla on kovat piipussa, sekin jenkkipastori jonka komerossa oli perkele osoittautui tafsaajaxi ellei pahemmaxi. Eikä ollut ainoa, Kaarlo valittaen toteaa. Onnexi Kaarlolla on se Maire.
ellauri032.html on line 58: Ei ihme että protestantismi eli vastaanhankaus on schweiziläinen kexintö. Niinkuin Toblerone, pankit, kronometrit ja talojen kuuraaminen ulkopuolelta. Kun Jyränkö tuli Lontooseen kouliintumaan juutalaisten junan lähettäjäxi, se joutui naisten töihin keittiöön perunoita kuorimaan. Muttei mennyt kauan, kun sen schweiziläinen kolleega tilas Schweizistä perunankuorintakoneen. Pian kone teki naisten työt miesten puolesta. Perunan kuorinta ja brassivahaus, aikaa kaxi tuntia. Ei hätää kun on isän antamat kalut. Sujuu wikkelään kuin mainoxessa Wesku Ploirilla, kun on näitä Häntiä ja kassit riittoisaa Hairya. Räjäyttää nahat pois kieposta.
ellauri035.html on line 993: > Helmikään ei sietänyt Millimollia kun sillä kävi aina paras pulla, se oli kuin Satu. Helmi oli sen pikku Susan ystävä. Ne söi takan ääressä kansiperunoita. Millimolli sai sedältä ja tädiltä viisipennisiä. Helmi sai joululahjaxi pehmokissan. Satu sai oman hevosen. On se niin väärin.
ellauri047.html on line 964: oli aikamoinen pieni maailmansota, jengiä oli mukana kuin salpausselällä. Taustalla oli Englannin ja Ranskan siirtomaasota amerikoissa ja Itävallan-Preussin keskinäiset kärhämät. Ranska ja Englanti vaihto puolia, britit siirty Preussin ja Ranska Teresian tukijaxi. Englannin Ykä II hääri Saxassa perintömaansa Hannoverin takia. Kun Rauhalla ensalkuun oli tiukat paikat, ruozalaisetkin pyrki jaolle Pommeriin huonolla sotaonnella, Suomeen saatiin sentään perunoita. Pommeri on Danzigin ympärillä. Sieltä tuli hoppelpoppeli. Ruozin kunkkuna oli Adolf Fredrik, jonka siippa Lovisa Ulrika oli Fredrik Suuren sisko. Sen mukaan on nimetty Loviisan kaupunki. Silti vittu, sanoi hattupuolue ihan vittuilumielessä. Mulla on AF:n luotipyssy piilossa vaatehuoneessa.
ellauri051.html on line 147: Lao Rui: Matti Vanhanen tekis hyviä uuniperunoita ja lautakasoja Antti Kurvinen voisi tulla vahingossa ammutuxi villisikana
ellauri052.html on line 877: Ranskaa ja Pariisia Sale mätkii kahella kädellä. Syö varmaan vapaudenperunoita paperipussukasta kezuppi kyytipoikana. Se on kuin Trump: haluis hakata Pohjois-Amerikan irti muusta maailmasta ja purjehtia sillä länteen. Paizi että Kiina tulee kohta vastaan. Dammit! huusi kotka römeästi kuin Hortense.
ellauri052.html on line 989: Ranskaa ja Pariisia Sale mätkii kahella kädellä. Syö varmaan vapaudenperunoita paperipussukasta kezuppi kyytipoikana. Se on kuin Trump: haluis hakata Pohjois-Amerikan irti muusta maailmasta ja purjehtia sillä länteen. Paizi että Kiina tulee kohta vastaan. Dammit! huusi kotka römeästi kuin Hortense.
ellauri053.html on line 88: Pitääkö ihmisellä olla arvoa? Se kuulostaa talousliberaaliselta. Mitä sit vaikka ihminen on riisisäkki? Miten niin pelkkä? riisi on hyvää eikä edes halpaa. Paizi CEC ei pitänyt riisistä. Se halus aina perunoita. Sen mielestä riisi oli jouluruoka.
ellauri053.html on line 861: Tiedemiestuttava koitti viljellä perunoita vastoin puutarhaorjan neuvoja huonolla menestyxellä ja nauroi päälle:
ellauri055.html on line 1355: Muurahaisten muori perunoita kuori.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri117.html on line 362: Pertillä oli joitakin homokokemuxia. Joku sen kaveri sanoi jälkikäteen, et Pertti oli 15% hinaaja. Pera oli vähän naisellinen, se tykkäs puuhastella keittiössä essu päällä, kuoria perunoita tai jynssätä lattiaa kuin japsu mom mom&son videossa. Sen mielestä satunnainen sexi oli aivan kauheaa.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri214.html on line 234: Rikille mustekaloja ja lohkoperunoita. Mikille pilsneriä ja kuskusta suuhun. Käpertyisin mielelläni kainaloosi. Ojentuisin mielelläni sinun, mutten ehdi enkä jaxa juuri nyt. Gör er klara för morgontvagning, tid två minuter. Sixi, että sen jälkeen minä haluan sexiä. Mikki ja Rikki ovat romanttinen pari paljaine kankkuineen. SMP:n koko johtoporras on konnia. Ei huonoja ihmisiä mutta ahneita. Kyllä kansa tietää.
ellauri244.html on line 129: Vittuilussa kiteytyy ihmisyyden syvin olemus. Anja Kaurasesta kirjailijana tulee mieleen epäonnistunut pakaraimplantti. Miten te olette noin pieniä ja laihoja? Ripakinttuja? Osaatteko edes keittää perunoita? Oppivat ne perunoita syömään ainakin: ripakintut kannattavat nyt melkoisia reppuja.
ellauri315.html on line 131: Mutta siitä nyt ei olekaan kysymys. Tämä on vertaus. Kysymys on siitä, että kumminkin on meidän vikamme, jos me olemme kelvottomia. Ja kuinka tyytyväisiä voimmekaan olla, jos meillä on vettä, leipää, perunoita ja kalaa!
ellauri325.html on line 356: Eikä muuta kuin iänikuista silakkaa ja perunoita?
ellauri325.html on line 358: Ei mitään selityksiä! Kyllä minä ne tiedän, täällä ei kerta kaikkiaan osata järjestää mitään. Siivoton paikka. Teen valituksen. Sitten Kalle Pulliainen suorittaa tilauksensa (silakkaa ja perunoita) ja kääntyy minun puoleeni.
ellauri390.html on line 136: Muurmanin pakolaiset on vuonna 1927 valmistunut suomalainen mykkäelokuva, jonka on ohjannut Erkki Karu. Elokuva perustuu Kaarlo Hännisen romaaniin Kiveliön karkurit vuodelta 1923 ja sen ensi-ilta oli 9. tammikuuta 1927 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Naispääosaa esitti Lada Niva eli Elli Sylvin, paremmin tunnettu äänielokuvasta Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931), jossa hänen ääntään ei kuultu mutta takalistoa ja perunoita nähtiin sitä enemmän. Ellen Sylvin meni naimisiin 1938 englantilaisen turistin Henry Bowyer Waltonin kanssa, ja he asettuivat asumaan Lontooseen. He patentoivat 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Ellen Walton kuoli Lontoossa huhtikuun lopulla 1974, 70-vuotiaana. Poliisi Simpuraa esitti Waldemar Wohlström. Luutnantti Braun oli hurri ja 3 venäläistä sotilasta tsuhnia. Elokuva kuvaa saksalaisia sotavankeja, jotka ovat rakentamassa Muurmannin rataa. He pakenevat Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle Pohjois-Suomeen, missä joutuvat kuitenkin Suomen viranomaisten aiheuttaman vainon kohteeksi.
ellauri390.html on line 144: Magnus Kiiliäinen oli kokenut monta kovaa mezän karvaisten käpälissä. Jo poikasena veti häntä oravanpyynti, ja silloin sattui hän tiheästi väkevämpänsä huiskahännän alle. Siitä huolimatta kääntyi hän aina päiten kun Inga Fleming sattui kohdalle. Kijleillä oli tehtävänä Kaarle-enolta vakoilla pujopartaa marskia. "Armollinen neiti" tulee vielä tuntemaan talonpojan tassut housuissaan! Raja on sentään tiedettävä ritarin ja rengin välillä. Mezät on kaadettava ja suot ojitettava! Torppareilla tuli teettää työt. Ei niin paljon perunoita vakoon, ottakaa mitta tästä piexusta! Tuo nyt on tuota, leperteli Inga ja roimi Magnusta makeasti razupiiskalla. Mezässä tuoxui imelältä. Kun Inga-neiti saapui paikalle, seisoi piexu siellä Kiiliäisellä jo kiihottuneena. Inga-neiti kazeli häntää loistavin silmin. "Mutta työhän olette aivan märkä, ja nyt on yö. Mitäs me nyt tekisimme?" kysäisi Kiiliäinen ihan olaus magnuxena. "Kiedo ihokkaasi tähän hirvensarveen, kenties siitä on jotain apua." Tyttö kazoi miestä jolla seisoi tuo erämiehen ainainen ase yhä kookkaana. "Olen ollut urpo liiankin kauan, sixi musta tuli tälleen omituinen." "Olen ollut urpo niinkuin työkin. Mutten enää! Nyzaat purra mua!"
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri121.html on line 452: Kuvassa joku pitää kättä rukoilijan päällä siunausasennossa kuin Seija Maxin päällä Vivamossa rippikoulun päättäjäisissä. Se on Lohjalla, josta ostimme eilen Annabella-perunoita ja hyvin happamia karviaisia. Happamia, sanoi Kimmo karviaisista Lohjan torilla. Oli sekin kanssa pelleilyä. Ja paljonpa hyötyä oli siitä Maxille, joka ei osaa nimien pudottelun taitoa. Ei Mikollakaan ole vakinaista paikkaa Nokialla, vaan se on vuokratyöläinen, niinkuin oli John Ruozissa traktorifirmassa. Hemmetin Mrs. Bucket. Jöns kävi Simo Juvan maalla Vivamossa Miniaatossa. Kristinalla ja Petterillä oli valkoiset piziessut Bishops Innissä Tyrvännössä. Tyrvännössä oli paksut lyijykynät kiinni seinässä ketjulla etteivät ne lasten kajotessa joutuisi hävyxiin. Jokaisella oli oma tunnusväri: Kristinalla keltainen, Jönsillä sininen, mulla punainen ja Petterillä vihreä. Saarennon kerrossängyn pohjaan oli lyijykynällä kirjoitettu jotakin, en muista enää mitä. Sen näki kun nukkui alasängyssä. Äidin mielestä mulle ei sovi vihreä, tekee musta kalpean. En saanut koskaan vihreitä vaatteita. Bugger it.
xxx/ellauri127.html on line 494: Pilillä ei ollut yhtään aaluvaa. Sekin oli kotosin New Jerseystä. Sekin teki stintin Navyssa kuorimassa perunoita sodan jälkeen. Se jätti grad schoolin kesken ja nai shikshan. Aika vastakkainen ura siis.
xxx/ellauri225.html on line 464: Helvetin moukkamainen Burre möykkää Hamburger Börsissä (entistä nolommassa Berlusconin pellepuvussa) kun ei saa mieleisiään perunoita 24 egen pihvin seuraxi.
xxx/ellauri225.html on line 506: Mixi ihmeessä? Koska ne unexuvat tuollaisesta elämästä arkisen margariinitehtaan sijasta. Niinkuin päätön sekoilu rahan ja pillun perässä luotisateessa olis joku parannus, mutta ainakin ne luulee niin. Staffan on kuin Carl-Erik Tappinen, se tahtoo pihvin kera paistinperunoita eikä riisiä. Carl-Erikin vaimo Birgit on sip sip söp söp. (No nyt tähän tuli fläshbäk Camillan kauhusta albumista 227.)
xxx/ellauri233.html on line 271: Adams kirjoitti Chilestä: "he toivat meille lampaita ja perunoita".
xxx/ellauri296.html on line 160: perunoita) vuosisataa myöhemmin samana päivänä, yhdeksäntenä Avia (osapuilleen heinäkuuta). Jos juutalaiset eivät käyttäytyneet kuin kansa, jonka oli tarkoitus edustaa Planeettojen neuvostossa Jumalaa – olla hengellisten johtajien valtakunta ja pyhä kansa (2. Moos. 19:6) – mitä arvoa temppeli oli? Se oli vain puuta, kiveä, tiiliä ja laastia. Jumalan suojeleva käsi, joka ohjaa kaikkea historiassa, poistettiin. Kun se poistettiin, temppeli oli vain tyhjä kuori. "Jos talon omistaja ei ole enää siellä, rosvot voivat ryöstää." Sitä juutalaiset surevat.
xxx/ellauri329.html on line 530: "Gorbatšov oli Yhdysvaltain salainen agentti... Vapaamuurari... Hän kavalsi kommunismin. Kommunistit roskiin, komsomolilaiset kaatopaikalle! Minä vihaan Gorbatšovia, sillä hän riisti minulta kotimaan. Säilytän neuvostopassia kaikkein suurimpana aarteenani. Niin, me jonotimme sinistyneitä kananpoikia ja mätiä perunoita, mutta se oli kotimaata. Minä rakastin sitä. Te kuulemma asutte "Ylä-Voltassa jolla on ohjuksia", mutta minä asuin suuressa maassa. Venäjä on aina ollut lännelle vihollinen, sitä pelätään. Se iskee luun kurkkuun. Kukaan ei tarvitse voimakasta Venäjää, oli siellä kommunisteja tai ei. Meitä pidetään varastona, josta saadaan öljyä, kaasua, puuta ja värimetalleja. Vaihdamme öljyä pikkupöksyi- hin. Ennen meilla oli sivilisaatio ilman rättejä ja roinaa. Neuvostosivilisaatio! Jollekulle oli tarpeen, että se lakkaisi olemasta. CIA oli asialla. Nyt amerikkalaiset johtavat jo meitä. Gorbatšov sai siitä hyvät rahat... Ennemmin tai myöhemmin hän joutuu siitä tuomiolle. Toivon niin. Juudas saa vielä kokea kansan vihan. Minä ampuisin mielihyvin häntä niskaan Butovon ampumaradalla. (Iskee nyrkkiä pöytään.) Alkoi onnen päivät, niinko? Kauppoihin tuli makkaraa ja banaaneja. Piehtaroimme paskassa ja syömme kaikenlaista vierasmaalaista. Kotimaan tilalla on iso supermarket. Jos se on vapautta, minä en sellaista vapautta kaipaa. Pthyi! Kansa on painettu lattianrakoon, me olemme orjia. Orjia! Kommunistiaikana valtiota hallitsi keittäjä, kuten Lenin sanoi, kuten SSS-hallituxen aikana Suomea, työläiset, karjakot, kutojat, mutta nyt parlamentissa istuvat roistot. Dollarimiljonäärit. Vankilassa niiden pitäisi istua eikä parlamen- tissa. Huijasivat meitä sillä perestroikalla.
33