ellauri014.html on line 985: Tässä vaiheessa sarjaa aletaan pohjustaa jimbajambaa Pröön ja Clairen välille. Myöhemmin selitellään, et Claire onkin aina ollut huomaamattaan rakastunut Prööhön. Niistä saataisiin hyvä kakkosketju romaaniin, romanttinen b-miehitys lakeijaleevelille Molièren parhaita farssiperinteitä seuraten. Ikivanha meemi joka trendaa aina. Säädyt ei tosin pysy ihan preussilaisessa ojennuxessa, mut sentään Clairen vapaaherraiskä on köyhempi kuin Jullen paroni.
ellauri015.html on line 724: Mix preussilaisilla ei ole minkään valtakunnan huumorintajua? Paizi kolmannen, jonka sieg heil perinteitä nykypolvi kumartaa.
ellauri040.html on line 507: kääpiömammutilla, joka lähtee astialle Jörkan parhaita perinteitä kunnoittaen

ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri099.html on line 325: Mulle on tärkeää noudattaa perinteitä.
ellauri181.html on line 298: Säilyttämiseen tähtäävien arvojen pohjalta toimiva pitää tärkeänä perinteitä, pysyvyyttä ja normeihin mukautumista.
ellauri188.html on line 177: Mei Mein isä on hieman vetäytyvä, lupsakka hahmo, äiti taas ärhäkämpi tapaus. Hän on aasialainen tiikeriäiti, joka vaalii sukuperinteitä ja vaatii tyttäreltään parasta mahdollisesta suoritusta niin koulussa kuin elämässäkin. Täähän on jo nähty Gilmoren tytöissä, vaikka siinä viirusilmät oli Koreasta.
ellauri204.html on line 772: Yhdessä Roger Vitracin kanssa he perustivat ’patafysiikan perinteitä kantavan Alfred Jarry –teatterin, joka toimi vuosina 1927 – 1929. Yritys kaatui talousvaikeuksiin. Seuraavaksi oli vuorossa Julmuuden teatteri (Le Théâtre de la Cruauté). Nimeksi piti alun perin tulla ”Kasperteatteri”, joka olisi paremmin valaissut mistä Artaud’n teatterikäsityksessä on kyse.
ellauri238.html on line 590: Seinähullun Lauri Viidan perinteitä aluksi seuranneen Kaasalaisen parhaimmaksi teokseksi on arvioitu hänen viimeistä runokokoelmaansa Nootti. Alkuperäiseltä ammatiltaan Kaasalainen oli kenkäkaupan myyjä ja kauppaedustaja. Siihen olis Harrin kannattanut panostaa.
ellauri245.html on line 304: Norjan førstebetjent vastaa poliisikomisariota, Siihen asti on konstaapeli poliisikoira Rex päässyt viinanhuuruisella urallaan Panssarinyrkin alkaessa. Norjassa poliisit saavat panna vankilaan, se ei ole mikään oikeusvaltio vaan naziperinteitä kunnioittava poliisivaltio.
ellauri277.html on line 339: Baha'i-uskon voimakkaana piirteenä on pyrkimys ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Uskonnolla ei ole pappeja. Baha'it opettavat, että kaikki uskonnot edustavat samaa jumaluutta, jonka ilmentymiä ovat olleet muun muassa Abraham, Zarathustra, Buddha, Jeesus ja Muhammad. All male panel! Uskovien velvollisuuksia ovat muun muassa päivittäiset rukoukset, paastoamiset, Baha'i-kalenteri (joulukalenterin korvike) ja puoluepolitiikan välttäminen. Uskonto sisältää vähän rituaaliperinteitä, tai ylipäänsä mitää perinteitä, kun se on kekattu niin hiljan.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri370.html on line 534: Chamberlain kirjoitti vielä lisäxi, että Amerikka "on helvetin pyörre, jossa kaikki maailman ristiriidat, kaikki ahneus, kateus ja himo kuohuvat ja kiehuvat; miljoonien tietämättömien egoistien, ihmisten ilman ideoita, ihanteita tai perinteitä villi taistelu., ilman yhteisiä arvoja, ilman minkäänlaista uhrautumiskykyä, atomikaaos, jolla ei ole todellista luonnonvoimaa."
ellauri374.html on line 591: Historioitsija kutsuu Suvorovin Sveitsin kampanjaa sodassa Napoleonin kanssa silmiinpistävänä esimerkkinä tällaisesta käytöksestä. "Valaistun Ranskan keisari asetti sitten suoraksi tehtäväksi hävittää patriarkaalisen, kuten hänestä näytti, kristillisen elämäntavan", selittää Kovalevy-Sluchevsky. "Se oli Euroopan vakavin konflikti. Ja Aleksanteri Vasiljevitšin taitavien toimien ansiosta oli mahdollista paitsi voittaa vihollisen joukot, myös suojella meitä lähellä olevia muinaisia ​​eurooppalaisia ​​perinteitä. Siksi, kun Suvorov saapui vapautettuun Milanoon, häntä tervehdittiin kristillisen uskon pelastajana."
ellauri393.html on line 394: Marionin isän suku on tullut Suomeen Puolasta, äidin suku Venäjältä. Äiti vaali juutalaisia perinteitä: sapatti vietettiin, oli musiikkia ja hyvää ruokaa. Iso porukka ja perinteet toivat turvaa myös lapsille. Aikuisena Marion teki matkan isän kotiseudulle Puolaan ja järkyttyi. Isän suvun kotikylässä ei asunut enää juutalaisia, vilkas juutalaiskylä oli kuollut toisen maailmansodan melskeisiin. Kaikki juutalaiset oli tapettu sodan aikana (paizi Ossi), Marion kertoo. Vaikka matka oli tärkeä ja liikuttava, mikään seesteinen kotiinpaluu se ei Marionille ollut. Rungin perheessä juutalaisten kansanmurha toki oli läsnä, mutta siitä puhuttiin kuitenkin aika vähän. Luulen, että vanhemmat halusivat suojella meitä lapsia niiltä kauheuksilta, Marion sanoo. Ystävä arveli, että terapiasta voisi olla apua. Marion kävi viisi vuotta terapiassa setvimässä itseään. Ben Obstbaum on konetukkukaupan omistaja. Obstbaumit asuivat Merikadulla.
ellauri454.html on line 182: Sodan jälkeen tilanne oli parempi. Toinen maailmansota, joka pyyhkäisi Puolan alueen yli, tuhosi maan, vaati yli kuuden miljoonan ihmisen hengen ja erotti tuhansia pareja; monet ihmiset elivät epävirallisissa parisuhteissa ja monien lasten oikeudellinen asema oli epäselvä. Uusien viranomaisten hyväksymien säännösten tarkoituksena oli ratkaista puolalaisten polttavat perheongelmat. 25. syyskuuta 1945 hyväksyttiin (ja säädettiin 1. tammikuuta 1946) avioliittolakia koskeva asetus, jolla otettiin käyttöön siviiliavioliitto ja avioero. Se ei ainoastaan helpottanut kansalaisten elämää, jotka halusivat säännellä oikeudellista tilannettaan mahdollisimman nopeasti (vuoden 1948 loppuun asti avioero voitiin myöntää vain toisen puolison pyynnöstä), vaan se myös riisti katoliselta kirkolta sen aiemman etuoikeutetun aseman heidän julkista asemaansa koskevissa päätöksissä. Vain rekisterinvirastossa solmittu avioliitto katsottiin päteväksi. Myös avioeromenettely laillistettiin. Uusi laki reagoi näin Puolan muuttuneeseen poliittiseen tilanteeseen, sillä sen viranomaiset päättivät 12. syyskuuta 1945 mitätöidä Vatikaanin kanssa vuodesta 1925 lähtien voimassa olleen konkordaatin. Vuonna 1946 hyväksyttiin uusia perheoikeutta koskevia säännöksiä: 22. tammikuuta perheoikeusasetus ja 14. toukokuuta holhouslakiasetus, jotka molemmat tulivat voimaan saman vuoden heinäkuun 1. päivänä. Nämä kaksi asetusta poistivat avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten väliset oikeudelliset erot. Sekä äiti että lapsi saattoivat nyt hakea isyyden vahvistamista ja siten vaatia elatusapua. Lain takaama oikeus taloudellisiin etuuksiin, jota ei jätetty miehen mielivallan varaan, oli uusien lakien keskeinen seuraus, vaikka avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän äitiensä sosiaalisen aseman muutos oli aivan yhtä merkittävä. Se ilmeni "äpärän" ja "langenneen naisen" inhotuksen asteittaisena katoamisena. Wanda Łóżkiewska julisti vuoden 1946 "patojen valtakunnan lopun" vuodeksi ja julisti näin uuden aikakauden alkamisen, jota muovaisivat uudet kunnianhimoisten ja luovien puolalaisten naisten sukupolvet: "Huomio, puolalaiset! Meillä on edessämme valinta, ja meidän on itse päätettävä, mitä haluamme... Historian sulkakynä on edelleen liikkeessä, se kirjoittaa ja tallentaa uusia perinteitämme; meistä riippuu, mitä se kirjoittaa vuoden 1946 sivuille... ja sen jälkeen."
ellauri454.html on line 184: Tavallaan mukaillen marxilaista väitettä, jonka mukaan "me teemme oman historiamme,"...mutta joka kerta kun teemme niin edeltäjiltämme perimissä olosuhteissa, kirjailija kehotti hylkäämään sotaa edeltäneen oikeistolaisen menneisyyden, jota leimasi "kuparipatojen perinne", ja sen sijaan hyödyntämään kansallisen historiamme syvempiä kerroksia, jotka ovat täynnä esimerkkejä naisten toiminnasta: "Koska kuparipatojen tylsistyneiden orjien – joko ajattelemattomien tai traagisten – perinteen lisäksi tunnemme perinteitä suurista naisista, tiedemiehistä, vapauden ja oikeudenmukaisuuden taistelijoista, naiskirjailijoista, taidemaalareista, elämän ja kulttuurin luojista." Herättäessään uudelleen ylpeyttä naisten saavutuksista Łóżkiewska viittasi Puolan historiaan, mutta hän viittasi myös sodan jälkeen kaikuvaan naisten kansainvälisen solidaarisuuden iskulauseeseen. Plenumin päätöslauselmassa syytettiin erityisesti eri rintamilla aktiivisia älymystöaktivisteja (sekä naisia että miehiä) siitä, että he olivat "sietäneet ideologista kaaosta aivan liian kauan... eivät olleet kehittäneet sopivia työmenetelmiä... ja laiminlyöneet marxilaisen näkökulman kirjallisuuden, taiteen ja tieteen kysymyksiin". "Nyt riittää tämä pormestarien ja rehtorien vaimojen johtajuus! Nämä rouvat eivät itse tee töitä, joten heillä ei yleensä ole ymmärrystä työväkeä kohtaan, he ovat sisältä tyhjiä." Oppikoot he ensin meiltä – työssäkäyviltä ihmisiltä, joilla on elämänkokemusta ja sosiaalista elämää”, kertoi nimetön opettaja Orōowskalle. ”Älymystö on pitkälti pysähtynyt. Se ei pysty pysymään ajan mukana, se ei ymmärrä ajan henkeä ja se pyrkii pysäyttämään uusia virtauksia” tai suoranaisia ”taantumuksellisia”. Aktivistit huomauttivat, että puolueen oli ratkaistava naisten arjen perusongelmat. Jos naiset opiskelisivat ja kehittäisivät itseään, ei riittäisi, että perhe ottaisi haltuunsa osan heidän askareistaan. He tarvitsivat päiväkoteja, esikouluja, ruokaloita ja pesuloita, koska vain tällä tavoin – vähemmillä kotitöillä – naiset voisivat osallistua sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen toimintaan. Sen lisäksi, että aktivistit painostivat puoluetta ryhtymään konkreettisiin toimiin tässä asiassa, he vaativat myös, että heidän miespuoliset puoluetoverinsa muuttaisivat henkilökohtaista asennettaan niin sanottuun ”naiskysymykseen”. Lopulta he vetosivat puolueensa eetokseen: "Tovereidemme on oltava tietoisia naisten työn korvaamattomuudesta ja vakavuudesta. Jos PPR:n jäsen ei arvosta naisten työtä, hänen täytyy olla huono jäsen." Meidän tulisi muistaa toveri Stalinin sanat, jotka hän lausui vuoden 1933 kollektiivitalouksien shokkityöntekijöiden yhteisessä yleisliiton konferenssissa: "Tiedän, että monet teistä eivät arvosta naisia ja jopa nauravat heille. Se on virhe, toverit, vakava virhe. Naiset... ovat suuri voima."Tämän voiman pitäminen kurissa olisi rikollista. On velvollisuutemme saada naiset... esiin ja hyödyntää tätä suurta voimaa."
xxx/ellauri087.html on line 637: 80-luvulla väitöskirjaa viimeistellessään Yrjö alkoi taas turhautua. Vastarannankiisken uranäkymät tuntuivat ahtailta, vaikka elämä oli muuten mallillaan. Samalta alalta oli löytynyt fiksu vaimo Ritva Engeström. Lapsia oli siunaantunut kaksi. ”Muistan sen varsin onnellisena aikana.” Vapaan kasvatuksen ansiota tai ei, kumpikin poika on päässyt toteuttamaan itseään maailmalla. Jyri Engeström, 40, on maineikas teknologia-yrittäjä ja somepioneeri. Räjäyttelee Kaliforniassa ja Länsi-Käpylässä siiliasemia. Tatu Engeström, 34, jatkaa sukuperinteitä kuvataiteilijana. Senkään työt ei käy kaupaxi.
xxx/ellauri187.html on line 558: Joku toxinen jenkkipaska koittaa laskuttaa turkulaisilta izeansaizemansa mainehaitan jenkkilän parhaita perinteitä seuraten.
xxx/ellauri261.html on line 113: Ambrosius kertoo olevansa jossain määrin pessimistinen vanhojen kirkkojen, myös ortodoksisen kirkon, valmiuteen kohdata tämän päivän ihmisten kysymyksiä. Vanhojen uskontojen edustajalla, ortodoksisella kirkolla, voisi olla paljonkin tarjottavaa myös uusista uskonnosta vastauksia etsiville nuorille kuten Kari Hotakaiselle, Anja Kauraselle ja Esa Saariselle. Idän kirkossahan korostetaan henkisen ja näkymättömän maailman merkitystä, torjutaan aineen hallitseva asema, rajoitetaan lihan syöntiä paastoperinteessä, rukoillaan ja mietiskellään. Kirkot ovat huonosti markkinoineet omia hyviä päästöperinteitään. Sama koskee hiljentymisperinnettä. Kyllä monet lähtevät merta edemmäs kalaan etsiessään esimerkiksi Aasian uskontojen meditaatio- ja hiljentymisperinteitä. Kristillisessä traditiossa on useita upeita meditaatioperinteitä kuten aivan timanttinen filokalia ja räjähdysvoimaiset jouhipaidat.
xxx/ellauri306.html on line 181: Persiuksen opettajat Cornutus ja Caesius Bassus julkaisivat hänen varhaisen kuolemansa jälkeen Persiuksen ainoan teoksen, Saturae. Teos koostuu kuudesta satiirista, joissa Persius arvostelee aikansa kirjallista muotia ja yleistä rappiota. Persius käyttää runoissaan taitavasti sarkasmia ja kekseliäitä kielikuvia, ja roomalaisen satiirin perinteitä noudattaen runojen lopussa on aina moraalinen opetus. Teos oli suuressa suosiossa keskiajalla.
xxx/ellauri410.html on line 938: Kretzin perhe, arvostettu juutalainen sukulinja, ilmentää rikasta perintöä, joka on täynnä kestävyyttä, perinteitä ja kulttuurista merkitystä. Kretz-talo on sukupolvien ajan osoittanut yhtenäisyyttä, joustavuutta ja juutalaisten arvojen säilyttämistä.
xxx/ellauri415.html on line 794: on monenlaisia perinteitä, joita hän haluaa
xxx/ellauri452.html on line 181: Useat konservatiiviset eli perinteitä säilyttävät raamattuoppineet erityisesti evankelisen kristillisyyden piirissä ovat kyseenalaistaneet seminaarin menetelmät, oletukset, pyrkimykset ja johtopäätökset. Johnson väitti, että vaikka monet seminaarin jäsenet ovat tunnustettuja tutkijoita, osa on suhteellisen tuntemattomia. Hän kritisoi seminaaria myös pyrkimyksistä herättää median
26