ellauri014.html on line 629: N’est-il pas bien indigne d’un homme de ne pouvoir jamais s’accorder avec lui-même ; d’avoir une règle pour ses actions, une autre pour ses sentiments ; de penser comme s’il était sans corps, d’agir comme s’il était sans âme, et de ne jamais approprier à soi tout entier rien de ce qu’il fait en toute sa vie ?
ellauri030.html on line 869: | 5 | Thriller/Suspense | 1,101 | $19,590,756,675 | 2,856,058,772 | 8.36% |
ellauri030.html on line 916: Tendentious humor involves a "victim", someone at whose expense we laugh. Non-tendentious humor does not require a victim. This innocuous humor typically depends on wordplay, and Freud believed it has only modest power to evoke amusement. Tendentious humor, then, is the only kind that can evoke big laughs. It's the only kind to be found in religious works.
ellauri033.html on line 373: anathématise par devoir et se récompense en les caressant.
ellauri033.html on line 512: Noniin siis tässon eka tää M. Adrian Sixte, professori joka on hirmu ateisti hyypiö, se pysähtyy puistossa joka päivä nauramaan apinahäkin eteen kuin Lassi vanhempineen: hyi ällöä! Mix mä en saa tehdä noin? Tule Lassi mennään kazomaan lintuja. Mut silti niin tuttua. Ja se menee pitemmälle kuin Kant, Spenser tai Taine, eikä jätä jumalalle edes pientä rakoa, tommosta käsittämättömyyden koloa, jossa se voisi vielä kyykkiä suojassa tieteeltä. Eikä siinä kaikki, se koittaa tehdä sosiobiologiaa ennen aikojaan ja johtaa "meidän" kaikista hienoimmat meemit jostain darwinistisista apinajutuista. Siis todella paha mies, nyt ei ole hyvä fiilis kellään. Sen emäntä ompelee salaa pyhäinnappeja sen liiveihin.
ellauri036.html on line 111: Rouva Pierson on entinen ruusumorsian, rosière, "jeune fille vertueuse à qui on remettait annuellement une couronne de rose en récompense." (Joka vuosi samalle vai uusi joka vuosi, kuten Sysmän Linta siis? Jälkimmäistä, luulisin, kuka jaxais olla virtuoosi vuosikausia). No emäntä paranee, isäntä ei edes kiitä, mistä Musse on sille hyvin, hyvin vihainen ja meinaa jo panna turpiin kiittämättömälle (ize se on vaan seurannut sivusta tumput suorina), mutta leski hillizee. Kotimatkalla vähän jo ilostellaan ja juoxennellaan kuin 2 linnunpoikaa. Mitähän tästä seuraa? Taidan arvata.
ellauri042.html on line 652: Pope's choice of new 'hero' for the revised Dunciad, Colley Cibber, the pioneer of sentimental drama and celebrated comic actor, was the outcome of a long public squabble that originated in 1717, when Cibber introduced jokes onstage at the expense of a poorly received farce, Three Hours After Marriage, written by Pope with John Arbuthnot and John Gay. Pope was in the audience and naturally infuriated, as was Gay, who got into a physical fight with Cibber on a subsequent visit to the theatre. Pope published a pamphlet satirising Cibber, and continued his literary assault until his death, the situation escalating following Cibber's politically motivated appointment to the post of poet laureate in 1730.
ellauri042.html on line 657: An anecdote in "A Letter from Mr. Cibber, to Mr. Pope", published in 1742, recounts their trip to a brothel organised by Pope's own patron, who apparently intended to stage a cruel joke at the expense of the poet. Since Pope was only about 4' tall, with a hunchback, due to a childhood tubercular infection of the spine, and the prostitute specially chosen as Pope's 'treat' was the fattest and largest on the premises, the tone of the event is fairly self-apparent. Cibber describes his 'heroic' role in snatching Pope off of the prostitute's body, where he was precariously perched like a tom-tit, while Pope's patron looked on, sniggering, thereby saving English poetry. While Cibber's elevation to laureateship in 1730 had further inflamed Pope against him, there is little speculation involved in suggesting that Cibber's anecdote, with particular reference to Pope´s "little-tiny manhood", motivated the revision of hero.
ellauri042.html on line 953: Anne gave birth to twelve children in sixteen years of marriage, (including two stillbirths—their eighth and then, in 1617, their last child); indeed, she spent most of her married life either pregnant or nursing. The ten surviving children were Constance, John, George, Francis, Lucy (named after Donne´s patroness Lucy, Countess of Bedford, her godmother), Bridget, Mary, Nicholas, Margaret, and Elizabeth. Three (Francis, Nicholas, and Mary) died before they were ten. In a state of despair that almost drove him to kill himself, Donne noted that the death of a child would mean one mouth fewer to feed, but he could not afford the burial expenses. During this time, Donne wrote but did not publish Biathanatos, his defense of suicide. Anne died on 15 August 1617, five days after giving birth to their twelfth child, a still-born baby. Donne mourned her deeply, and wrote of his love and loss in his 17th Holy Sonnet.
ellauri049.html on line 810: Ô récompense après une pensée Kiitos palkkiona pitkän ajattelun jälkeen
ellauri049.html on line 868: Une étincelle y pense à mes absents. Välähdyxenä muistuu mun vainajat.
ellauri049.html on line 895: En soi se pense et convient à soi-même… ajattelee izeään ja sopii izelleen...
ellauri051.html on line 1241: 645 Rich showering rain, and recompense richer afterward. 645 Runsaat suihkusateet ja palkitse rikkaammin sen jälkeen.
ellauri052.html on line 347: Sale on Humboldtissa(kin) arkkikonservatiivi, parasta a-ryhmää, kova luu, siteeraa yhtä kalansilmäistä heimoveljeä Joseph "luova tuho" Schumpeteriä. Tässäpä on aihe penseyteen: Mikä se on että taantumuspöhöt päätyy aina samoihin GAL-TAN rykelmiin törkeyxiä ja typeryyxiä? Onxe oikeasti johdonmukasta vai onxe vaan jotain assosiatiivista? Mä veikkaan että siinä on vinha perä, et hulluuden takana on mefodi. Esim uskonto ja pro life. Molemmat on hopeaselän setämiehen intressissä. Ja niiden suojattien, koko hierarkisen tiimin myös. Hierarkia on hieno rakennelma, on urakehitystä ja hajurakoa, ne juuri ovat onnen differentiaaleja.
ellauri053.html on line 1155: His earliest volume of verse was published in 1889, and its slow-paced and lyrical poems display debts to Edmund Spenser, Percy Bysshe Shelley, and the poets of the Pre-Raphaelite Brotherhood.
ellauri053.html on line 1367: Yeats's friendship with Gonne ended when in Paris in 1908, they finally consummated their relationship. "The long years of fidelity rewarded at last" was how another of his lovers described the event. (Bet it was Ezra Pound.) Yeats was less sentimental and later remarked that "the tragedy of sexual intercourse is the perpetual virginity of the soul." (Aika narsistinen penselmä.) The relationship did not develop into a new phase after their night together, and soon afterwards Gonne wrote to the poet indicating that despite the physical consummation, they could not continue as they had been. She recommended Yeats to concentrate on other men.
ellauri054.html on line 122: Mut nyt oppimaan! Miten esseet ja aforismit suhtautuu paasauxiin ja penseyxiin? Markku Envallin aforismeja ne nyt ei oo ainakaan. Eikä mitään vitun pakinoita. Hannu sanoo että tyypillisiä esseistin aiheita on Mitä on onni? ja Kirjoista ja lukemisesta. No sittenhän nää mun paasauxet ja penseet on esseitä! Just noista aiheistahan mulla on täällä kilometrikaupalla.
ellauri055.html on line 106: Quand un homme meurt, l’âme passe dans un autre monde, où le développement spirituel de celle-ci dans le monde physique devient une base pour le jugement et la place dans le monde spirituel. Le paradis et l’enfer sont décrits comme des états spirituels de proximité ou de distance à Dieu qui décrivent les relations dans ce monde et dans l’autre, et non des endroits de récompense ou de punition après la mort.
ellauri055.html on line 1353: No muutamia pusuistuntoja myöhemmin lyylin mieleen hiipii penseä seisahdus. Eelis ei pääse asiaan. Eelixellä on jo muuta mielessä. Se ryömii lyylin hameen alle mutta haaveilee herrasväen olgan naimisesta. (Mikäs no-sanan käyttö tossa oli?)
ellauri061.html on line 1612: Marlowe, Nash, Spenser, Kyd. Kaikkiko ne oli häntäpään veijareita, työnsi junamiehinä toistensa perään heijareita?
ellauri063.html on line 445: Plus ca change, plus c'est la même chose. Mä toistan izeäni. Toisto tyylikeinona. Oiskohan kaikki mun ajatuxet jo käyty lävize? Laarin pohja alkaa paistaa Laarin penseistä. Pää tulee vetävän käteen. Käteen käteen sanoi Helmi pienenä. Heemillekki! Heemillekki ! Hienoa. Äkkiäpä se kävikin.
ellauri063.html on line 566: S 415 on taas tällänen Lola rennt juonihaarukka. Ikävystyttävää. Väärä pelitapa on tavallistakin hämärämpää textiä. Ei jaxa. Pitäskö tän olla jotain suspensea? Ainoa mitä tässä kaipaa suspensea on belief. Haukottavaa. Mullei pysy edes nää poliitikkolärvät mielessä. Kekäs nyt oli tää Niinistö? Niitäkin on politiikassa pyykkikorikaupalla. Ex Salella ollut taannoin rullixet? Runoilija Rumista mulla on jo paasaus jossakin.
ellauri066.html on line 148: Auh sanoi Aaro kun hellaa koski. Moderneja penseitä
ellauri066.html on line 220: Runoilija Carlson kiistelee erälehdessä yxiäänisesti edesmenneen Tuomas Anhawan kanssa siitä minkä kuusen kävystä on kysymys ja missä hauin laulu ylösmerkittiin. Voisihan se olla niinnii että Aaro kirjas Puulaveden erähavainnon ylös myöhemmin. Kesien kesänä 1928 oli Lempin käpy Aaron penseissä päällimmäisenä. Vitun pompöösisti Aaro vetää äänityxen, taisi olla aika itsetärkeä ja mahtipontinen. Mahtavalla äänellä mä rallin viskaan. Nää ei ole mitään velkahirsiä. Aarolla oli muuten huulihalkio, sinänsä viaton mutta izetunnon kannalta hankala esteettinen vamma, samanlainen kuin hauella. Tai jänöllä. Shöshshöttävä äshshä voishi shelittyä shiitä.
ellauri067.html on line 163: Von Braun justified the expenses for manned operations with the following argument: "I think somehow space flights for the first time give mankind a chance to become immortal. Once this earth will no longer be able to support life we can emigrate to other places which are better suited for our life."
ellauri067.html on line 318: “A market needed no longer be run by the Invisible Hand, but now could create itself—its own logic, momentum, style, from inside. Putting the control inside was ratifying what de facto had happened— that you had dispensed with God. But you had taken on a greater, and more harmful, illusion. The illusion of control. That A could do B. But that was false. Completely. No one can do. Things only happen, A and B are unreal, are names for parts that ought to be inseparable. …”
ellauri074.html on line 406: Cioran tykkäsi Joubertista koska se oli keskinkertainen tavis kuten Cioran izekin. Joubert oli mm Chateaubriandin bändäri. Pihvi julkaisi Joubertin penseet jälkijättöisesti. Se oli kirjoittanut aivan vitusti. Pihvi vähän paranteli sen penseitä, ettei ne olis ihan niin keskinkertaisia.
ellauri074.html on line 410: Cioran lohkaisi jonkun läpän moralisteista, eli niistä jotka onnistuu puhumaan izestänsä kolmannessa persoonassa, tai jotakin. (Se lohkasi sellasenkin penseen että on hävytöntä siteerata aforistia ulkomuistista. Tai jotakin sinnepäin.)
ellauri083.html on line 57: Joku voi ihmetellä mixnää mun paasauxet on näin puutaheinää. Sehän on se näiden penseilyjen koko pointti: tää maailma on niin päätön että muunlaista juttua ei siitä saa. Nyt riitti suljen tämän viidakon, sanoi Tarzan kun elefantit tuli vuorten yli lampaat päänsä päällä peruukkeina.
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri089.html on line 347: "It is easy to see why Robert Heinlein ranks at the top among science fiction writers ... he adds a delightful sense of humor and a deft sense of timing and suspense." (Chicago Sunday Tribune 1958)
ellauri090.html on line 122: Maria Benedicta, Sophia’s young cousin, is another potential wife for Rubião, but Rubião is too infatuated with Sophia to be interested in Maria Benedicta. After the incident at Santa Thereza, Rubião appears more cosmopolitan and confident. He spends his inherited money freely, often in support of others in addition to Palha and Dr. Camacho. When his impoverished friend, Freitas, falls ill, Rubião generously gives Freitas’s mother a substantial sum of money. Later, he pays Freitas’s funeral expenses.
ellauri092.html on line 94: Before returning home he was persuaded to preach at a Congregational church in Arundel Square, London. The massage came with real power. As a result over 400 new convict perverts were taken into membership in the following weeks. As other requests to preach reached him he decided he would return home and prepare to return for a period of six months at a later stage, all expenses paid.
ellauri096.html on line 781: In Edmund Spenser´s The Faerie Queene, book II, Acrasia, the embodiment of intemperance dwelling in the "Bower of Bliss", had the Circe-like capacity of transforming her lovers into monstrous animal shapes. Pitäs ja pitäs, mutta kun tekee mieli.
ellauri098.html on line 526: ESFJs are traditionalists and believe in the authority of groups. They love stability and dislike conflict, so they can sometimes end up dismissing minority opinions in the name of achieving consensus. This can lead them to be controlling and intolerant. Some ESFJs also focus too much on making everyone happy at their own expense. But most ESFJs bring harmony to everyone around them.
ellauri102.html on line 238: Vähän sellasta izesensuuria niin kuin rähmälläänolon ajan Suomessa. Sitähän mäkin harrastan vaikkei tarvizisi, ei kukaan muutenkaan lue mun penseitä. Eikä tarviikkaan, painu vittuun vaan.
ellauri109.html on line 245: Into siis kuoli oikeasti koska sen hautaakaan ei muisteta. Paizi että pääsihän sen meemi livahtamaan tähänkin penseeseen! Eli eläköön kuolematon sielu!
ellauri109.html on line 421: "Ce matin à midi, cher et pauvre vieux, j’ai reçu ta bonne et longue lettre tant désirée. Elle m’a remué jusqu’aux entrailles. J’ai mouillé. Comme je pense à toi, va ! inestimable bougre ! Combien de fois par jour je t’évoque, et que je te regrette ! Si tu trouves que je te manque, tu me manques aussi [...]
ellauri109.html on line 545: Roth started seeing Hans Kleinschmidt, an eccentric name-dropping psychoanalyst, three or four days a week. Asked later how he could justify the expense ($27.50 a session), Roth said, “It kept me from killing my first wife.”
ellauri110.html on line 711: Mikä tulee olemaan kulloisenkin työn alla olevan paasauxen merkitys muille, sitä ei tekijä itse voi koskaan tietää. Mutta pelkkä työn ilo käsillä olevasta penseestä saa riittää, se on puhdasta ja työn aikana suurimmillaan. Kun lastu valmistuu, se katoaa muistista. Onnexi ne on kaikki netissä ja haku pelaa. Sitten on ryhdyttävä taas johonkin uuteen, koska mitään muuta ei paasailija voi. Näin tuntuu käyvän aina hamaan loppuun saakka.
ellauri117.html on line 49: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen.
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri140.html on line 30: 
penser.jpg" width="100%" />
ellauri140.html on line 43: penser"/>
ellauri140.html on line 46: Faerie Qveene on englantilainen eeppinen runoelma Edmund Dispenseriltä. Runoelman eka julkistus oli 1590. Pitempi :D versio runoelmasta julkituli 1596. Tämä versio runosta on kuusiosainen eli 6 kirjaa. Lyhempi versio oli difpofed in twelue books, fashioning XII Morall vertues.
ellauri140.html on line 48: Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR.
ellauri140.html on line 103: Colin Firth M+, a shepherd noted for his songs and bagpipe playing, briefly appearing in Book VI. He is the same Colin Clout as in Spenser´s pastoral poetry, which is fitting because Calidore is taking a sojourn into a world of pastoral delight, ignoring his duty to hunt the Blatant Beast, which is why he set out to Ireland to begin with. Colin Clout may also be said to be Spenser himself.
ellauri140.html on line 128: Talus M+, an "iron man" who helps Arthegall to dispense justice in Book V. The name is likely from Latin "talus" (ankle) with reference to that which justice "stands on," and perhaps also to the ankle of Achilles, who was otherwise invincible, or the mythological bronze man Talos. Talus on joo nilkkaluu, astragalus. Ei ole selvää onko Taluxella penistä.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 138: Throughout The Faerie Queene, Spenser creates "a network of allusions to events, issues, and particular persons in England and Ireland" including Mary, Queen of Scots, the Spanish Armada, the English Reformation, and even the Queen herself. It is also known that James VI of Scotland read the poem, and was very insulted by Duessa – a very negative depiction of his mother, Mary, Queen of Scots. She was a crocodile in the book. The Faerie Queene was then banned in Scotland. This led to a significant decrease in Elizabeth's support for the poem. Within the text, both the Faerie Queene and Belphoebe serve as two of the many personifications of Queen Elizabeth, some of which are "far from complimentary". Through their ancestor, Owen Tudor, the Tudors had Welsh blood, through which they claimed to be descendants of Arthur and rightful rulers of Britain.
ellauri140.html on line 140: Though it praises her in some ways, The Faerie Queene questions Elizabeth's ability to rule so effectively because of her gender, and also inscribes the "shortcomings" of her rule. There is a character named Britomart who represents married chastity. This character is told that her destiny is to be an "immortal womb" – to have children. Here, Spenser is referring to Elizabeth's unmarried state and is touching on anxieties of the 1590s about what would happen after her death since the kingdom had no heir. No vittu ei ole maailma mixkään muuttunut, just samanlaista tuubaa kirjoitti Suomenmaa just Sanna Marinista.
ellauri140.html on line 144: In "The Mathematics of Magic", the second of Fletcher Pratt and L. Sprague de Camp's Harold Shea stories, the modern American adventurers Harold Shea and Reed Chalmers visit the world of The Faerie Queene, where they discover that the greater difficulties faced by Spenser's knights in the later portions of the poem are explained by the evil enchanters of the piece having organized a guild to more effectively oppose them. Juppajju, dominoteoria. Hullut vietnam-veteraanit sekoaa kun pitäs syödä lo meiniä. Kiinattaret tuoxuu tutusti halvalta hajuvedeltä ja herneenpalolta.
ellauri140.html on line 146: According to Richard Simon Keller, George Lucas's Star Wars film also contains elements of a loose adaptation, as well as being influenced by other works, with parallels including the story of the Red Cross Knight championing Una against the evil Archipelago in the original compared with Lucas's Luke Skywalker, Princess Leia, and Darth Vader. Keller sees extensive parallels between the film and book one of Spenser's work, stating "Almost everything of importance that we see in the Star Wars movie has its origin in The Faerie Queene, from small details of weaponry and dress to large issues of chivalry and spirituality". Olix Dispenserillä valomiekkoja ja muovihaarniskoita? Tuhoplaneettoja? Täytyypä tutustua. No ainakin on sexirobotteja. She is not a toy!
ellauri140.html on line 150: penser">The house of the rising sun
ellauri140.html on line 152: Dispenserillä on paljon luetteloita, mm. eri puiden hyötykäytöstä, sekä seuraava luettelo tärkeimmistä paheista. Sama lista löytyy muuten em. aiemmasta albumista. Upon the reader's first introduction to the House of Pride, Spenser describes:
ellauri140.html on line 170: Gluttony (M) – Gluttony is described by Spenser as a "deformed creature" and "more like a monster, than a man". He enters the parade riding a dirty pig, bearing a large stomach and a thin neck. In the poem, Gluttony eats excessively as others starve; this is when gluttony is considered a sin. Muullon se oli A-OK Spenserin aikana. Kaikissa sioissa on pikkuisen likaa, ei siitä pitäs rankasta.
ellauri140.html on line 174: Avarice (M) – Representing the sin of greed, Avarice enters upon a camel covered with gold as he counts a pile of coins. Spenser describes Avarice's money obsession to be a disease; "Who had enough, yett wished every more, a vile disease, and eke in foote and hand." Skotti Roopella se ei ole synti, jutku Kroisos Pennosella ja Karhukoplan kommareilla on. Kamelin on ahdas päästä helmiäisportista, mutta mahdotonta se ei ole.
ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.)
ellauri140.html on line 191: surname attested from late 13c. (earlier le Despenser, mid-12c.), literally "one who dispenses or has charge of provisions in a household," short for Anglo-French espencer, Old French despencier "dispenser" (of provisions), "a butler or steward" (see dispense). Also a type of repeating rifle used in the American Civil War, 1863, named for U.S. gunsmith Christopher Spencer, who, with Luke Wheelock, manufactured them in Boston, Mass. Japanissa 2011 zunami kaatoi limpsa ja eväspatukka dispensereitä joiden alle jäänyt mies Rei Shimurassa selvisi juomalla limpsaa ja syömällä Snickersejä. Sylikoira haistoi sen sneakersit kasan alta. Sellasta on nyt Japanissa. Tavallisin oloasu on fleese pehmyrit.
ellauri140.html on line 193: Edmund Spenser was born in East Smithfield, London, around the year 1552; however, there is still some ambiguity as to the exact date of his birth. His parenthood is obscure, but he was probably the son of John Spenser, a journeyman clothmaker. As a young boy, he was educated in London at the Merchant Taylors' School and matriculated as a sizar at Pembroke College, Cambridge. While at Cambridge he became a friend of Gabriel Harvey and later consulted him, despite their differing views on poetry. In 1578, he became for a short time secretary to John Young, Bishop of Rochester. In 1579, he published The Shepheardes Calender and around the same time married his first wife, Machabyas Childe. They had two children, Sylvanus (d. 1638) and Katherine.
ellauri140.html on line 195: Improve Expat Health with Marinell Cool Corean Water Dispenser. 4 Minutes left of water pause.
ellauri140.html on line 197: In July 1580, Spenser went to Ireland in service of the newly appointed Lord Deputy, Arthur Grey, 14th Baron Grey de Wilton. Spenser served under Lord Grey with Walter Raleigh at the Siege of Smerwick massacre. When Lord Grey was recalled to England, Spenser stayed on in Ireland, having acquired other official posts and lands in the Munster Plantation. Raleigh acquired other nearby Munster estates confiscated in the Second Desmond Rebellion. Sometime between 1587 and 1589, Spenser acquired his main estate at Kilcolman, near Doneraile in North Cork. He later bought a second holding to the south, at Rennie, on a rock overlooking the river Blackwater in North Cork. Its ruins are still visible today. A short distance away grew a tree, locally known as "Spenser's Oak" until it was destroyed in a lightning strike in the 1960s. Local legend claims that he penned some of The Faerie Queene under this tree.
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri140.html on line 201: In 1591, Spenser published a translation in verse of Joachim Du Bellay's sonnets, Les Antiquités de Rome, which had been published in 1558. Spenser's version, Ruines of Rome: by Bellay, may also have been influenced by Latin poems on the same subject, written by Jean or Janis Vitalis and published in 1576. Vitalis oli pahanhajuista naamavoidetta jota laitettiin lasten naamaan pakkasella. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen oli viisas mies.
ellauri140.html on line 203: By 1594, Spenser's first wife had died, and in that year he married a much younger Elizabeth Boyle, a relative of Richard Boyle, 1st Earl of Cork. He addressed to her the sonnet sequence Amoretti. The marriage itself was celebrated in Epithalamion. They had a son named Peregrine. Ei ollut varmaan yhtä hyvä laulamaan kuin Susan Boyle, mutta ehkä nätimpi. Did you prick his Boyle? MY GOODNESS!
ellauri140.html on line 205: In 1596, Spenser wrote a prose pamphlet titled A View of the Present State of Ireland. This piece, in the form of a dialogue, circulated in manuscript, remaining unpublished until the mid-seventeenth century. It is probable that it was kept out of print during the author's lifetime because of its inflammatory content. The pamphlet argued that Ireland would never be totally "pacified" by the English until its indigenous language and customs had been destroyed, if necessary by violence. Vitun kolonialisti paskiainen.
ellauri140.html on line 207: In 1598, during the Nine Years' War, Spenser was driven from his home by the native Irish forces of Aodh Ó Néill. His castle at Kilcolman was burned, and Ben Jonson, who may have had private information, asserted that one of his infant children died in the blaze.
ellauri140.html on line 209: In the year after being driven from "his home", 1599, Spenser travelled to London, where he died at the age of forty-six – "for want of bread", according to Ben Jonson; one of Jonson's more doubtful statements, since Spenser had a payment to him authorised by the government and was due his pension (What the fuck, ei kaxitonnisella vuodessa vielä kuuhun mennä.)
ellauri140.html on line 303: penser">Vähän ekan kirjan alkua
ellauri140.html on line 510: His gall did grate for griefe° and high disdaine, Se syljeskeli sapensekaista refluxia,
ellauri141.html on line 735: Jumalpenseys
ellauri142.html on line 341: "dispenser", gracious lord, patron (applied to gods), tai size on jakorasia: the female organs, pudendum muliebre, vulva. Molemmissa merkityxissä siis rakkaus. Gita puolestaan tulee sanasta Gitta Holmström.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 240: En dandy, Baudelaire a des goûts de luxe. Ayant hérité de son père à sa majorité, il dilapide la moitié de cet héritage en 18 mois. Ses dépenses d´apparat sont jugées outrancières par ses proches, qui convoquent un conseil judiciaire.
ellauri145.html on line 246: Le 15 juillet 1848 paraît, dans La Liberté de penser, un texte d´Edgar Allan Poe traduit par Baudelaire : Révélation magnétique. À partir de cette période, Baudelaire ne cessera de proclamer son admiration pour l´écrivain américain, dont il deviendra le traducteur attitré. La connaissance des œuvres de Poe et de Joseph de Maistre atténue définitivement sa « fièvre révolutionnaire ». Plus tard, il partagera la haine de Gustave Flaubert et de Victor Hugo pour Napoléon III, mais sans s´engager outre mesure d´un point de vue littéraire (« L´Émeute, tempêtant vainement à ma vitre / Ne fera pas lever mon front de mon pupitre »).
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri152.html on line 265: Corydon mainitaan Edmund Dispenserin The Faerie Queenissä paimenena kirjassa VI, Canto X. Siihen asti mä en koskaan päässy. Se on siinä pelkuri joka ei tule jelppimään pastorin elliä kun sitä jahtaa tiikeri.
ellauri152.html on line 526: Tänään on muuten sattumalta Aulin päivä. Olkoon tämä penseys omistettu Auleille. Ja suomalaisten riistalintuihin ampumille lyijyhauleille. Muovin kanssa niistä saa 2 verroin parempaa. Niistäkin voisi vielä paasata, ja mainoxista yleensä. Mutten kerkiä, on tukkasuihkupäivä.
ellauri156.html on line 327: Second, the nature of David's sin is the abuse of power. Power corrupts, we are told, and absolute power corrupts absolutely. David has come to power. In the previous chapters, David employed his God-given power to defeat the enemies of God and of Israel. He used his power as Israel's king to fill his pockets and void his cullions, and takes advantage of Dog's promise to Saul by restoring to Mephibosheth his family property and by making him a son at his table. Now, David, drunk with his power, uses it to indulge himself at the expense of others. I want you to notice the repetition of the word “send” or “sent” in this chapter. It is a king like David who can send all the men to war but stay home himself (verse 1). It is a king like David who can send people to inquire about Bathsheba, and then to send messengers to “take” her and bring her to his palace (verses 3-4). It is a king like David who can “send” for Uriah and “send” orders to Joab to have him killed. It is a king who "sends" his shlong into Bathsheba's holiest of the holy. David has the power, and he certainly knows how to use it, only now he is using that power for his own benefit, at the expense of others. This is not servant leadership.
ellauri161.html on line 643: That’s not a point that hasn’t been made before, and it’s not like there are new notions here about what people might do with their last moments. But there’s something deceptively big and complicated about considering the human capacity to (not) address the largest challenges to their own survival as certain systems prevent action being taken — and people’s ability to recognize that a happy ending isn’t automatic but could be possible with thought and work. There’s such tragedy in the idea of, among many other things, being stuck in a loop of distraction at the expense of progress. Perpetual escapism that prevents escape, with what we’re looking away from and how continually being updated in the stories on the subject.
ellauri161.html on line 925: Joosepin penseitä
ellauri162.html on line 342: Jean des Esseintesin kotilinna oli Lurps. Vanhemmista sillä oli vain pelonsekainen muisto. Sellaisista tuleekin iisisti tunnekylmiä narsisteja. Sillä oli suippo, yllättävän vaalea parta ja ilme samaan aikaan penseä ja viekas. (Jori on tässä kohtaa kazonut izeänsä peiliin.) Jesuiitat pilasivat Huishaisin orvon sankarin.
ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä:
ellauri163.html on line 697: With an 11-year-old hero, Philip Pullman´s new book is a delightful nod to penser">Edmund Spenser´s 'The Faerie Queene'. If Philip Pullman’s Dark Materials trilogy was an obvious nod to John Milton’s Paradise Lost, his new Book Of Dust trilogy takes inspiration from Edmund Spenser’s The Faerie Queene. Though thematically different, both fall within the same literary genre—they are epic poems, long narrative pieces recounting heroic deeds, and if the term could loosely be used to describe works of prose, then La Belle Sauvage, the first in the Book Of Dust trilogy, is one such novel. Spenser’s late-16th century poem, though incomplete, follows the adventures of medieval knights. Our knight is 11-year-old Malcolm Polstead, curious, intelligent, good-natured and clueless, when we first meet him, of the trials that await him. La Belle Sauvage, then, is a companion, or "equel" (a new story that stands alongside his previous trilogy), to His Dark Materials trilogy. Better strike while the iron is hot, as J.K. Rowling did.
ellauri163.html on line 772: La furieuse revolte se sa chair contre cette hypothese absurde, hideuse. Tää sama Salen narsistis-solipsistinen pensee taas, et on ihan mahootointa ajatella ettei olis izeä. Mikä siinä oikein maxaa? Kysy Darwinilta. Joillekin on apoptoosi ainut tapa niellä se. Toisten on ihan pakko uskoa johkin viime hetken pelastukseen, joka tempaa sieluparan kadotuxesta. Mut jos on jo aika kylästynyt tähän sirkuxeen, voi olla vaan tyytyväinen kun loppu häämöttää.
ellauri164.html on line 90: Là-bas, ne sont-ce pas des âmes honnêtes, qui me veulent du bien… Venez… J’ai un oreiller sur la bouche, elles ne m’entendent pas, ce sont des fantômes. Puis, jamais personne ne pense à autrui. Qu’on n’approche pas. Je sens le roussi, c’est certain.
ellauri172.html on line 222: Dopo un breve periodo di altalenanti problemi di salute e attacchi di gotta e artrite, in cui diminuì il cibo per i problemi gastrici ma continuò a lavorare alacramente. il 3 ottobre 1803 si ammalò gravemente di una febbre gastrointestinale, da cui inizialmente sembrò rimettersi. Tuttavia, alcuni giorni dopo, Vittorio Alfieri si spense improvvisamente a Firenze l'8 ottobre 1803 all'età di 54 anni, probabilmente a causa di infarto cardiaco. Alfieri ebbe un malore, riuscendo solo a far chiamare la contessa d'Albany, a cui aveva lasciato i suoi beni per testamento, e poco dopo, seduto sul letto, si accasciò e non riprese più conoscenza. Vänrikki Nappulassa oli paljon samaa kuin 8kk nuoremmassa Goethessa. Vänrikki Nappula ei tosin perustanut Napsusta.
ellauri172.html on line 318: Au point de vue physique, nous l’avons vu, c’est un besoin individuel que d’engendrer un autre individu, si bien que cet autre devient comme une condition de nous-même. La vie, comme le feu, ne se conserve qu’en se communiquant. Et cela est vrai de l’intelligence non moins que du corps ; il est aussi impossible de renfermer l’intelligence en soi que la flamme : elle est faite pour rayonner. Même force d’expansion dans la sensibilité : il faut que nous partagions notre joie, il faut que nous partagions notre douleur. C’est tout notre être qui est sociable : la vie ne connaît pas les classifications et les divisions absolues des logiciens et des métaphysiciens : elle ne peut pas être complètement égoïste, quand même elle le voudrait. Nous sommes ouverts de toutes parts, de toutes parts envahissants et envahis. Cela tient à la loi fondamentale que la biologie nous a fournie : La vie n’est pas seulement nutrition, elle est production et fécondité. Vivre, c’est dépenser aussi bien qu’acquérir.
ellauri172.html on line 322: L’être vivant n’est pas purement et simplement un calculateur à la Bentham, un financier faisant sur son grand livre la balance des profits et des pertes : vivre, ce n’est pas calculer, c’est agir. Il y a dans l’être vivant une accumulation de force, une réserve d’activité qui se dépense non pour le plaisir de se dépenser, mais parce qu’il faut qu’elle se dépense : une cause ne peut pas ne pas produire ses effets, même sans considération de fin.
ellauri181.html on line 585: . Frugality - Make no expense but to do good to others or yourself; that is, waste nothing.
ellauri182.html on line 131: Once again, the existentialist idea appears that personal freedom comes at the expense of going against the mainstream crowd. This relates to existentialism because existential characters tend to focus on the personal rather than the political, and existential characters are alienated by the size and scope of the modern economic system. It is economic liberalism's religion.
ellauri188.html on line 142: Referring to the last paragraph in Mr. Wester's communication-It would appear that if one is dependent, as was the writer, upon trading schooners to get from Tahiti to the Marquesas, then amongst these islands and return to Tahiti, his program for work in these two groups would take more than a year and his estimate of expense might, in consequence, be exceeded. Sometimes one is obliged to wait from one month to three to get the opportunity to move from one island in the Marquesas to another forty or fifty or eighty miles away, so rare and uncertain are the visits of these schooners. Further, in the absence of any regular means of communication, one has to seize any chance opportunity of transportation or run the risk of being marooned for a long period. On the other hand, if a schooner were chartered, which is the best possible way of visiting and working among the South Sea Islands, schooner, captain, crew and provisions would cost about $1,000 per month (this figure was obtained from an authoritative source) and a year on shipboard might not be needed. Under such conditions Mr. Wester's calculation of $8,500 for a year's work in the Marquesas and Societies may not be far out of the way.
ellauri189.html on line 75: After leaving the army, he spent several years traveling through western Europe, staying some time in Paris, climbing Mont Blanc in 1818, and spending a good portion of his inherited fortune. He returned to his estate in Volhynia in 1821, where he began an ill-fated affair with a married woman and began writing. He moved to Warsaw in 1824, where he published the poetic novel Maria at his own expense in 1825, and died in poverty the next year in unclear circumstances.
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri197.html on line 546: A trophy wife is a wife who is regarded as a status symbol for the husband. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the wife in question has little personal merit besides her physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining her appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy wife is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later wife of an older, wealthier man.
ellauri197.html on line 550: A trophy husband is a husband who is regarded as a status symbol for the wife. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the husband in question has little personal merit besides his physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining his appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy husband is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later husband of an older, wealthier woman.
ellauri197.html on line 651: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. The press noticed the publication. However, it sold no copies. Mill oli oikeassa, narsistista jaaritusta.
ellauri198.html on line 691: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. John Stuart Mill, however, wrote that the author suffered from an "intense and morbid self-consciousness". Later Browning was rather embarrassed by the work.
ellauri205.html on line 75: Vaikka Putin jätti Euroopasta Krimin pois, hän ei yksinkertaisesti hylännyt häntä, koska hän toimitti hänelle useita lahjoja. Eka oli joku koru, toinen se robotti Talus joka on jossakin jo mainittu, ainiin Dispenserin jaarituxessa albumissa 140. 3. Euroopan lahja oli koiro nimeltä Laelaps. Laelaps oli koira, joka oli aina tarkoitus saada kiinni jahdattavansa. Seuraavassa sukupolvessa Laelaps lähetettiin jahtaamaan Teumessian Foxia; se oli kettu, jota ei voitu saada kiinni. Tästä seuranneiden saumattomien ja väistämättömien käsitteellisten ongelmien edessä Putin muutti molemmat kiveksi, ennen kuin asetti molemmat kuvansa taivaaseen. Viimeinen lahja oli joku tylsä maaginen keihäs, joka maaliin heitettynä osui aina. Putin on jo ampunut kaikki izeohjautuvat raketit Ukrainaan, loput pannaan menemään ihan summanmutikassa.
ellauri205.html on line 174: Ce châtiment d’une rigueur géométrique, qui punit automatiquement l’abus de la force, fut l'objet premier de la méditation chez les Grecs. Il constitue l'âme de l'épopée; sous le nom de Némésis, il est le ressort des tragédies d'Eschyle : les Pythagoriciens, Socrate, Platon, partirent de là pour penser l'homme et l'univers.
ellauri205.html on line 192: Tämän penseen voi hyväksyä sillä lisäyxellä että talousliberaali kilpailu on just yhtä päätöntä peliä kuin sodankäyntikin. Sota on politiikan tukijatko vyöllä, sanoi joku, kekä? Clausewitz tietysti.
ellauri210.html on line 138: En outre, Jarry fait remonter l’origine de cette science à « Ibicrate le Géomètre » et « Sophrotatos l’Arménien », deux penseurs grecs fictifs.
ellauri219.html on line 805: That’s why when people are outright nasty towards bigoted Americans, they don’t think they’re doing anything wrong. Because as far as they’re concerned, they’re punching back. Serves ’em right, they’re privileged on everybody else's expense.
ellauri243.html on line 488: In April 2004, Brown pleaded guilty to charges of tax fraud. He was charged with creating companies in the West Indies for the purposes of receiving tax deductions from fictitious expenses. The fictitious expenses amounted to more than $440,000, which Brown claimed on his 1998 income tax filing. He used the tax deductions to remodel his retirement home in Incline Village, Nevada.
ellauri243.html on line 721: Disraeli´s second term was dominated by the Easter Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Britain but also Russia, to gain at its expense.
ellauri248.html on line 81: Tana French is the New York Times bestselling author of In the Woods, The Likeness, Faithful Place, Broken Harbor, The Secret Place, The Trespasser and The Witch Elm. A gorgeously written novel that marks the debut of an astonishing new voice in psychological suspense. [Tää kyllä kuulostaa enemmän että tyttöjen.]
ellauri254.html on line 887: After his forced resignation from active politics in 1989, Tikhonov wrote a letter to Mikhail Gorbachev which stated that he regretted supporting his election to the General Secretaryship. This view was strengthened when the Communist Party was banned in the Soviet Union. After his retirement, he lived the rest of his life in seclusion at his dacha. As one of his friends noted, he lived as "a hermit" and never showed himself in public and that his later life was very difficult as he had no children and because his wife had died. Prior to the dissolution of the Soviet Union Tikhonov worked as a State Advisor to the Supreme Soviet. Tikhonov died on 1 June 1997 and was buried at the Novodevichy Cemetery. Shortly before his death, he wrote a letter addressed to Yeltsin: "I ask you to bury me at public expense, since I have no financial savings."
ellauri256.html on line 376: After the 1917 Bolshevik Revolution, the situation turned upside down. Mayakovsky, as a devoted Bolshevik, began to make good money on his poems, whereas Osip Brik's business went pear-shaped. It was then that Lilya told her husband she was now with Mayakovsky, yet she did not want to divorce him. Thus, both moved to the poet’s apartment, lived and traveled at his expense, with Mayakovsky calling Osip a part of the “family”. Their relationship became an “ideal" for those who advocated free love. In the meantime, rumors of Lilya Brik’s numerous sexual liaisons grew.
ellauri257.html on line 77: Franz Waxman’s bombastic score bursts across the lush Technicolor screen as a reminder of how much Gogol’s novel has been cheapened, Cossacks on horseback engage the Poles in battle giving the film its life pulse and the action-packed film ultimately serves as a paean to Ukrainian nationalism as it rewrites history to leave out how the violently anti-Semitic Cossacks attacked the Jewish population of Poland with a barbaric ruthlessness to dispense with their ethnic cleansing. Yul chews the scenery, but is watchable. Tony demonstrates he can’t act by giving an unbearably gooey performance.
ellauri264.html on line 168: Its edginess comes at the expense of its own characters and punishes the audience for being invested. Like a certain Mystery Inc. member rummaging around in the dark for her glasses, the series is unfocused, confused, and desperately lost. In the original, there were just 2 races, white termite ape and dog. You knew where everything was at.
ellauri299.html on line 152: Pam Leis: Did not finish & do not intend to finish. Too much guilt-tripping, not enough suspense.
ellauri299.html on line 415: Descartes suggested that Hobbes was more accomplished in moral philosophy than elsewhere, but also that he had wicked views there (Descartes 1643, 3.230-1). Descartes also worried that Hobbes was "aiming to make his reputation at my expense, and by devious means" (Descartes 1641b, 100).
ellauri299.html on line 526: 27 percent of households – nearly double the percentage that are income poor – are living in "asset poverty." These families do not have the savings or other assets to cover basic expenses (equivalent to what could be purchased with a poverty level income) for three months if a layoff or other emergency leads to loss of income. The U.S. has the weakest social safety net of all developed nations. Sociologist Monica Prasad of Northwestern University argues that this developed because of government intervention rather than lack of it, which pushed consumer credit for meeting citizens´ needs rather than applying social welfare policies as in Europe.
ellauri302.html on line 106: David Kessler (1860 – 1920) was a prominent actor in the first great era of Yiddish theater. As a star Yiddish dramatic performer in New York City, he was the first leading man in Yiddish theater to dispense withincidental kletschmer music. Porukat läpyttivät Kesslerille ja vihelsivät tytöille.
ellauri322.html on line 64: Il voit dans le gouvernement un mal nécessaire destiné à brider les vices humains. Mais pour un peuple vertueux comme est le peuple américain, bien peu des institutions importantes doivent suffire. Il pense que des institutions trop sophistiquées entraveraient la réalisation du bien public
ellauri322.html on line 65: En récompense de ses services, l’État de New York donna à Thomas Paine un domaine à New Rochelle, New York. Il fut également rétribué par la Pennsylvanie et le Congrès américain.
ellauri322.html on line 83: If there is a country in the world where concord, according to common calculation, would be least expected, it is America. There the poor are not oppressed, the rich are not privileged. Industry is not mortified by the splendid extravagance of an unruly workforce rioting at its expense. Tripla hah.
ellauri322.html on line 91: Government is nothing more than a national association; and the object of this association is the good of all, as well individually as collectively. Every man wishes to pursue his occupation, and to enjoy the fruits of his labours and the produce of his property in peace and safety, and with the least possible expense. Juu tää on selvää oikeistolaista talouslipilarismia, painu Paine pihalle.
ellauri324.html on line 157: Dieu a-t-il créé le mal, qu'en pensez-vous ?Se peut-il que la terre soit en fait l'enfer? Irez-vous dans le monde entier proclamer la Bonne Nouvelle de Dieu, à toute la Création, qu’un Sauveur vous a été donné pour vous sauver de la mort éternelle? Est-ce que c'est bien de sortir avec une femme de 35 ans si j'ai 19 ans? Pourquoi le judaisme, pourtant apparu en premier, n'est pas arrivé à s'étendre dans le monde comme le christianisme ou l'islam ?
ellauri333.html on line 398: Ambedkar's legacy was not without criticism. Ambedkar has been criticised (by a skinny pedophile who shall remain nameless) for his one-sided views on the issue of caste at the expense of cooperation with the larger nationalist movement.
ellauri349.html on line 761: Musta Hölderlinin saxa on päinvastoin hyvin riimitetty, aivan eri luokkaa ainakin kuin Eskin sepustuxet. Jotkut Hölderinin penseistä on muutenkin hyviä, niinkuin Fazerin sekalaisissa laktat ja kiskisit. Esim.
ellauri350.html on line 170: Thomas Dewey on ilmaissut asian näin: 1 ihmisen tärkeimmistä tarpeista on tuntea izensä tärkeäxi, huomatuxi ja arvostetuxi. Epäselväxi jää, oliko tämän penseen takana Tom E, F, G vai H. Tokko kuitenkaan veli John Poor, tai edes sen yllättäen edesmennyt veli Tom Rich. Muita Tom Deweyn brainy quoteja: Kenenkään ei pitäisi olla julkisessa virassa joka ei pysty hankkimaan lisää massia yxityisesti. Ei tarvi olla huolissaan tulevaisuudesta, sillä tulevaisuus on meidän käsissämme. Kääk!
ellauri364.html on line 427: yhteen. Jos yxinkertaista käteenvetoa ei lasketa on homoilu selkeästi tavallisin perversio. Ne ovat tavallista nais- ja miesmäisempiä, väärällä tavalla. Pahinta ovat eleet ja puhetapa. Ne vaikuttavat kiihtyneiltä ja hermostuneena himokkailta yxilöiltä kuten homot Spenserin sisaruxissa. Suomalaiset eivät pidä siitä eikä Spensereistä, eivät halunneet sellaista presidenttiä. Mieluummin valehteleva länsiorava. Näin taataan Suomen jatkuvuus natomaana. Miespuoliset homot ovat rasvalanteisia, naiset tasapaxuja, karvaisia ja laihoja.
ellauri372.html on line 496: Butler löysi luultavasti nimen "Hudibras" Spenserin Faerie Queenen toisesta kirjasta (1590), jossa "Huddibras" (niin Spenser kirjoittaa kauttaaltaan) on ritari, joka oli enemmän kuuluisa vahvuudestaan kuin teoistaan ja joka oli enemmän tyhmä kuin viisas. Spenser itse poimi nimen joko Holinshedin Chroniclesista tai Holinshedin lähteestä, Geoffrey of Monmouthin historiallisesta fantasiasta De gestis Britonum tai History of the Kings of Britain (noin 1136; painettu vuonna 1508). Toisin kuin Butler ja Spenser, Geoffrey tai Holinshed eivät anna Hudibraalle mitään erityisiä ominaisuuksia tai toimintoja.
ellauri386.html on line 258: Raleigh palasi Englantiin vuonna 1581, ja hänestä tuli pian kuningatar Elisabet I:n suosikki. On olemassa suosittu myytti, jonka mukaan hän kerran laittoi viittansa mutaan kuningatar Elizabeth I:lle, mutta ystävyyden katsotaan yleensä olevan Raleighin karismaa. Kuningattaren suosiolla hänelle annettiin viinimonopoli vuonna 1583 ja useita kiinteistöjä Irlannissa, joka oli Englannin omistuksessa samana vuonna, kun hänet valittiin ritariksi, 1585. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin kuningattaren vartijoiden kapteeniksi, ja hän "hoiteli" jatkuvasti Kuningatarta. Hänen tutkimusmatkansa hänen nimensä alla johti Roanoke Islandin kadonneeseen siirtokuntaan nykyisessä Pohjois-Carolinassa, ja vuonna 1589 hän jätti hovin ja meni Irlantiin. Siellä hän tapasi Edmund Spenserin, Faerie Queenin kirjoittajan. Raleighin sponsoroinnin ansiosta Spenser saattoi saada teoksen valmiiksi, ja yksi hänen soneteistaan, Methought I Saw the Grave Where Laura Lay johtaa sitä.
ellauri389.html on line 455: Donne’s poetry is marked by strikingly original departures from the conventions of 16th-century English verse, particularly that of Sir Philip Sidney and Edmund Spenser.
xxx/ellauri056.html on line 316: Esimerkkinä löyty Mauriselta mm. hupaisa hessu 1700-luvulta, vähän kuin Fast shown Arthur: "bugger it", "wif my luck". Tällä Lucilla meni lähes kaikki täysin päin persettä. Huono terveys, huono onni, paska elämä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi se julkaisi nipun penseyxiä ja paasauxia Voltairen suojeluxessa. Sen mielestä Racine löi Corneillen 6-0. Voltaire taisi olla samaa mieltä. Niistä Corneille oli messuaja ja sen sankarit jotain supermiehiä niinkuin jollain Sofokleella, Racine oli show not tell koulukuntaa, ja sen hemmot inhimillisempiä (vrt Euripides). Musta molemmat vaikuttaa aiika heikoilta, vaikken ole lukenutkaan niitä kunnolla. En pidä tragedioista ylipäänsä, ne on liian yleviä.
xxx/ellauri056.html on line 322: Ei näilla musta kuuhun mennä. Suht keskinkertaisia penseitä. Alla muutama esimekin vuoxi.
xxx/ellauri056.html on line 337: Nää 2 viimeistä osuu kyllä naulan kantaan. Mietin että mäkin voisin aloittaa oman aforismisarjan, ikäänkuin ilmakuivattuja penseitä. Tällä voisi aloittaa joka juolahti mieleen tänään mietittäessä, mixi Trumppia kannattavat toisaalta asemiehet, toisaalta uskonnolliset:
xxx/ellauri057.html on line 60: Seuraavat penseet on taiteen vaatimin muutoxin kirjailijan ja kriitikon lennättimestä, epäsosiaalisesta mediasta siis.
xxx/ellauri085.html on line 424: So all a person is saying by promoting supply side is saying “let’s reduce the BARRIERS to doing business, basically to voluntary transactions. If high taxes reduce the number of people willing to risk a start up, then reduce them. IF over regulation and mandates and compliance causes all kinds of expenses, then reduce them. Don’t restrict trade, promote free trade. Reduce things that inhibit starting or running a business. Like healthcare and work security.
xxx/ellauri085.html on line 426: Another huge problem because it erects barriers to poor people starting a business is undue govt licensing training requirements to open all kinds of businesses. A high license fee is simply a barrier that stops people from doing it, and there are examples such as hair braiding requiring exorbitant fees and training. Probably big salons got the City Council to create a bs license to keep out competition. Million dollar medallion fees to the city just to run 1 taxi is another example, and rideshare tried to get around that expense and has allowed many people a 2nd income to build upon. And a 3rd and so on, work 24/7 in fact to survive. For minimum wage is a BARRIER.
xxx/ellauri085.html on line 585: At this point, unless we allow millions more immigrants into our country, thereby expanding the workforce, economic growth will be sluggish. There is plenty of wealth being created, but it is often in too few hands. Government spending generally has far less velocity due to more and more people having less disposable income. The elitists in the U.S. embarked on this globalist philosophy 30–40 years ago and there has been significant economic growth worldwide, but that has been at the expense of the American worker and to some degree our way of life. The introduction of massive amounts of consumer credit has only made things worse.
xxx/ellauri103.html on line 29: We have to talk about Kevin
Toxisia penseitä
xxx/ellauri103.html on line 55: Penseitä penseitä, nuivia kuivia
xxx/ellauri103.html on line 74: "Kirjailija" Leena Krohn, samaa saku-ryssäsukua kuin niin monet Krohnit näissä penseissä, on tullut mainituxi 375. humoristin Onnen-Pekan suulla Kasa Verosen ja Kristina Carlsonin kirjailijakohortin tähtenä albumissa 58, sekä Kröhmien sukukronikassa albumissa 92.
xxx/ellauri116.html on line 434: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen.
xxx/ellauri123.html on line 756: Nabokov, a "champion of aesthetic autonomy", was keenly aware of the stakes of publication from 1916, when he had a collection of his poems printed at his own expense. The volume brought him embarrassment; his teacher read the worst lines out to the budding author´s classmates, who roared with laughter.
xxx/ellauri127.html on line 152: Keskiluokkaisia penseitä
xxx/ellauri127.html on line 632: Kuolevaisia penseitä
xxx/ellauri127.html on line 638: Paskat "old port", tää pensee oli ihan oma tekemä votkan voimalla.
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
xxx/ellauri128.html on line 128: He maintained a close friendship with Queen Victoria, who in 1876 elevated him to Earl of Beaconsfield. Disraeli´s second term was dominated by the Eastern Question—the slow decay of the Ottoman Empire and the desire of other European powers, such as Russia, to gain at its expense. Disraeli arranged for the British to purchase a major interest in the Suez Canal Company in Egypt. In 1878, faced with Russian victories against the Ottomans, he worked at the Congress of Berlin to obtain peace in the Balkans at terms favourable to Britain and unfavourable to Russia, its longstanding enemy. This diplomatic victory over Russia established Disraeli as one of Europe´s leading statesmen.
xxx/ellauri129.html on line 182: Mies teki käskien kotitöitä ja osasi huoltaa lapsia, mutta muuten langat olivat minun käsissäni. Työssään hän menestyi vaikka sai siitä aika vähän kiitosta ja kunniaa. Kovin usein hän ei lyönyt, sen sijaan sanan miekka viuhui aina kun pää oli täynnä penseitä.
xxx/ellauri129.html on line 486: | Jotkut mun penseistä on suht käsittämättömiä. | Honoré de Balzac | M | FUCK! |
xxx/ellauri129.html on line 495: | Mun penseet on mikäli mahd. vielä sekavampia kuin Balzacin. | Paul Bourget | M | FUCK! |
xxx/ellauri129.html on line 879: penser" title="Edmund Spenser">Edmund Spenser
xxx/ellauri130.html on line 168: Pannaas verraten Vaakun ja Tarmon kirjaamia näkemyxiä pomosta. Näissä penseissä on järjestään äänessä vain pomomiehiä. All-male paneeli. Mitäs näistä töräyxistä voi sanoa noin kootusti? No ainaskin sen että uskon koska se on absurdia. Tästä kai on ollutkin jo puhetta, ei Tertullianus ihan noin sanonut.
xxx/ellauri130.html on line 351: Virheellisesti joku Th. Browne laskee että kuolleita on enemmän kuin eläviä ja syntymättömiä. Se ei ole lukenut Malthusia. Hizi muuten että näitä penseitä elämästä ja kuolemasta on paljon! Ajatus askartaa. Siitä kenkä puristaa. Yht. 49s.
xxx/ellauri130.html on line 542: Mutta asiaan. Hullua miten surkeita on suurin osa aforismeista. Tyypit istuvat ja purexivat kynää tunti- ellei vuosikausia ja tuloksena on näin säälittäviä töräyxiä, kertakaikkisia klischeitä. Sattuvin on ehkä brittiläinen sananlasku: kuollut mehiläinen ei kerää hunajaa. Vaikka henk.koht pidän myös Ball-säkin penseestä, siitä tulee mieleen Elna-mummi Merikadun keittiössä kärkkymässä pilsneriä: Onko ruohti ruualla, hyöh-hyöh. Jean Paulilla on myös sana paikallaan: Tiheä sumu on paras kylvöaika.
xxx/ellauri130.html on line 631: Mitä enemmän tyypillä on penseitä kuolemasta, sitä kuolemanpelkoisempi persoona. Listaykkösiä ovat Montaigne, Francis Bacon, Marcus Aurelius, Blaise Pascal, Arthur Schopenhauer, Seneca, ilmeisesti myös Jean Paul. Mitä kuolemanpelkoisempi, sitä todennäköisempi narsisti. Narsisti on filosoofisessti idealisti ja solipsisti, kun se kuolee sen koko maailma romahtaa, koska maailma on kokonaan sen mahassa perseessä tai päässä, no jossain päässä kumminkin.
xxx/ellauri137.html on line 98: Keväällä 2019 Souri oli vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana ja piti Youtubessa vaalikanavaa nimeltä Noitarovio. Yhtenä vieraana oli Rantala – hän puhui suoliston mikrobiomista. Toinen vieras oli lääkäri Antti Heikkilä, joka suhtautuu lääkkeisiin penseästi. Heikkilä tunnetaan myös vähähiilihydraattisen ruokavalion ja rasvankäytön puolestapuhujana. Rantala puolestaan sanoo rasvojen demonisoinnin olevan sokeriteollisuuden propagandaa. Sokerin demonisointi puolestaan on lehmäteollisuuden juonia. Videolla Heikkilä esitti omintakeisia näkemyksiään ja muun muassa väitti gluteenin aiheuttavan psykoosia. Sen on valmis uskomaan kuin kuuntelee Heikkilää. Souri näytti nielevän Heikkilän puheet pureximatta kuin hentosudenkorento jauhopukin toukan.
xxx/ellauri137.html on line 777: MikeL found it not that suspenseful and a bit cheesy. Reviewed in the United States on 25 January 2015. The crime story was so so. Some cheesy cliffhanging language. Characters and relationships were off. While an easy read, I have read much better crime novels.
xxx/ellauri139.html on line 815: Prof. Stefan Hawlin, Department of English, Chandos Building, University of Buckingham, selittää ton Merlin kohdan Keazin runossa. Perhaps a reference to Spenser's Faerie Queene, Book III, Canto III.7-11? Demoni ois se Lady in the Lake, ja Merlinin velka ois pussillinen siimahäntiä? Tai size on Maloryn Morte d'Arthurista, josta Keazilla oli oma kopio. Oisko se demoni ehkä Merlinin oma iskä, joka oli incubus? Sitä Stefu ehdottaa: Merlin oli paholaisen poika, jonka paholainen siitti kieron kautta, mutta äiti ja Blaise risti Merlinin heti kehdossa, ja vihtahousun juoni oli pilalla. No missä mielessä sit Merlin maxo kehnon velan takaisin? No auttamalla Utherin Igrainen pukille, josta siittyi anti-anti-kristus Artturi. Aika komplisoitua. Spenserin Keijukuningatar on vähän liian pitkä tähän, 36K jaetta ja 4000 värssyä.
xxx/ellauri139.html on line 826: Sit on höpinää et päämäärä ei ole pääasia vaan liike (Mauno Madon Bernsteinpenseys), ja et suuria ajatuxia ei pysty kommunikoida. (Huoh mystiikkaa. Rem tene verba sequuntur.) Kaikki apinat on arvottomia elämään ellei ne koko ajan äherrä. Kaikenlaista paskaa joo. Nöyryys on pelottava voima sanoi ruhtinas halvexien nöyrästi.
xxx/ellauri139.html on line 998: Ton honneur qu’ils pensent ternir.’ sun kunnian kun ne luulee vieneensä.'
xxx/ellauri139.html on line 1146: Manfred est un drame en vers de George Gordon Byron, dit Lord Byron, publié en 1817. Bourrelé de remords après avoir tué celle qu'il aimait, Manfred vit seul comme un maudit au cœur des Alpes. Il invoque les esprits de l'univers, et ceux-ci lui offrent tout, excepté la seule chose qu'il désire, l'oubli. Il essaie alors, mais en vain, de se jeter du haut d'un pic élevé. Il visite ensuite la demeure d'Ahriam, mais refuse de se soumettre aux esprits du mal, leur enjoignant d'évoquer les morts. Enfin lui apparaît Astarté, la femme qu'il a aimée puis tuée par son étreinte (« My embrace was fatal... I loved her and destroy'd her »). Répondant à son invocation, Astarté lui annonce sa mort pour le lendemain. Au moment prédit apparaissent des démons pour s'emparer de lui, mais Manfred leur dénie tout pouvoir sur sa personne. Pourtant, à peine sont-ils apparus qu'il meurt. La situation de Manfred deviendra l'un des poncifs favoris composant le portrait de l'homme fatal du romantisme. Cette pièce s'inspire, pense-t-on[Qui ?], dans son plan, du Faust de Goethe et selon certains, contiendrait une allusion du poète à sa demi-sœur Augusta Leigh. Sitäkin se dodennäköisesti bylsähti.
xxx/ellauri139.html on line 1174: Mais, sire, c’est bien peu, je pense. Mutta, herra, ei sillä kuuhun mennä.
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri166.html on line 101: Dispensers
xxx/ellauri167.html on line 161: Caina attende chi a vita ci spense”. Kanaan mänköön kaveri joka meiltä hengen vei."
xxx/ellauri167.html on line 165: fin che ‘l poeta mi disse: “Che pense?”. että runoseppo sanoi lopulta: "mitä tuumit?"
xxx/ellauri168.html on line 223: Multi Product Dispenser
xxx/ellauri173.html on line 188: Quant aux mystiques, je puis leur soumettre une réflexion naïve, paradoxale, superficielle, s’ils veulent, mais singulière : ― N’est-il pas attristant de penser que si Dieu, le Très-Haut, le bon Dieu, dis-je, enfin le Tout-Puissant, (lequel, de notoriété publique, est apparu à tant de gens, qui l’ont affirmé, depuis les vieux siècles, ― nul ne saurait le contester sans hérésie ― et dont tant de mauvais peintres et de sculpteurs médiocres s’évertuent à vulgariser de chic les prétendus traits) ― oui, penser que s’Il daignait nous laisser prendre la moindre, la plus humble photographie de Lui, voire me permettre, à moi, Thomas Alva Edison, ingénieur américain, sa créature, de clicher une simple épreuve videographique de Sa vraie Nez et Voix (car le tonnerre a bien mué, depuis Franklin), dès le lendemain il n’y aurait plus un seul athée sur la terre !
xxx/ellauri173.html on line 859: - Eh? hän huudahti: "Unohdatko, rakas herra, että nimeni on Mr. Sähkö ja että se on penseyttä vastaan, jota vastaan taistelen? Meidän on puhuttava heti. Ilmoittakaa minulle nämä turhat huolet, tai en tiedä mitä vastaan taistelen! Sinun kaltaisensi ihanteen kanssa se ei ole jo pieni tehtävä. Totisesti minä sanon teille, jopa Jaakob katsoisi kahdesti pimeydessä ettei lipeä tikkailta. Katsotaan! kerro kaikki lääkärille, joka aikoo vähentää suruasi.
xxx/ellauri177.html on line 58: Jokainen hoitakoon elukkansa miten haluaa, ml tyttäret. Kyläläiset on kuin porsaita, haisevatkin samalta. Il finissait par penser à cela, aux saletés de l'existence, aux poussées de la chair, à la reproduction fatale de l'espèce semant les hommes comme des grains de blé. Lihan työntöä. Liha liikkuu, he he. Sitten syömään kaalikeittoa. Kyllä elämä on väkevää.
xxx/ellauri177.html on line 285: Hyö eivät irrottautuneet toisistaan ollenkaan, vaan eziytyivät pimeimpiin ja ahtaimpiin löytämiinsä reikiin. Jättiläiskärjistä laskeutui uskonnollinen hiljaisuus; ankara paljaus antoi maahan paasikiven kulumisen, kovetti sen, ilman ruohoa, kylvettiin vain kuolleiden lehtien palaneella jauheella. Ja he kuuntelivat askeleidensa ääntä, täynnä tämän temppelin suurenmoista yksinäisyyttä. Seuraa vitun pitkä puulajiluettelo joka saa Dispenserin aiemman yritelmän kalpenemaan häpeästä.
xxx/ellauri187.html on line 184: In June 2015, Siegel wrote an op-ed piece for The New York Times entitled "Why I Defaulted on My Student Loans", in which he defended defaulting on the loans he received for living expenses while on full scholarship and working his way through college and graduate school at Columbia University, writing that “the millions of young people today, who collectively owe over $1 trillion in loans, may want to consider my example.”
xxx/ellauri200.html on line 749: Artefakti oli Dispenserin eräs pelihahmo, robotti Taluxen kumppani. Paizi ezen nimi oli oikeasti Artegal. Taluxen kanssa se personoi oikeutta joka käy armosta.
xxx/ellauri224.html on line 361: Eliot – arguably the greatest poetry in English in the 20th century – was so worried that he might be pursuing religious and literary sainthood for his own ego rather than to the greater glory of god, that he forgot ever to consider whether it was even possible or desirable to pursue sainthood at the expense of ordinary kindness and common decency. Throughout his life – and it was a long one, full of great work – he left a trail of human wreckage and hurtful speech. Any account of that work and of the ideas embedded in it has to keep track of the harm he did, not in a spirit of cheap point-scoring, but as an awful warning. Those of us who try to pursue both an ethical life and a creative one find that it is never easy, that it is always needful that we weigh one good against another.
xxx/ellauri228.html on line 43: And is it not true that this leftwardness and the virulence were thereafter transmitted and handed down from organism to organism, and now afflict with their continuing presence the innocent representatives of the race Artefacto Abhorrens, who gave themselves the name of 'homo sapiens' pure out of simple-minded ignorance? And therefore is it not that the Rhohches must not only pay the Earthlings' in fee, to the tune of a billion tons of platinum, but also compense the unfortunate victims of their planetary incontinence - in the
xxx/ellauri233.html on line 238: Wimpy statists in the sidelines of the big scramble for money cry for big government, a government that gains power at the expense of individual freedom, a government that uses its power to confiscate and redistribute wealth, to regulate and control the economy, and to micromanage citizens’ behavior.
xxx/ellauri235.html on line 329: Heav'n did a recompense as largely send: Heav'n maksoi suurelta osin:
xxx/ellauri251.html on line 1225: Whose hands divide anguish and recompense,
xxx/ellauri273.html on line 82: The British Government assigned Sir Spenser St. John to disentangle Her Majesty's Government from indigenous free states and the Maya free state in particular. In 1893, the British Government signed the Spenser Mariscal Treaty, which ceded all of the Maya free state's lands to Mexico. Meanwhile, the Creoles on the west side of the Yucatán peninsula had come to realize that their minority-ruled mini-state could not outlast its indigenous neighbor. After the Creoles offered their country to anyone who might consider the defense of their lives and property worth the effort, Mexico finally accepted. With both legal pretext and a convenient staging area in the western side of the Yucatán peninsula, Chan Santa Cruz was occupied by the Mexican army in the early years of the 20th century (Reed 1964).
xxx/ellauri304.html on line 273: Do zukht men tzu seyvn ekspenses af gevis, Here, people are certainly trying to save expenses
xxx/ellauri304.html on line 403: I got my gift from my god, so I hope you did too. Otherwise, dont even bother. Your best bet is a genre novel -- a book that fits into one of the broad general categories such as mystery, suspense, horror, romance, sci-fi, fantasy, historical, paranormal, even soft porn, like my stupid son.
xxx/ellauri304.html on line 519: Heroes have their Achilles heels. The most honest president of the U.S. cheats on the golf course; that is what makes people real. The late Robert Parker’s Spenser character was interesting. He was a yuppie. He ran, he lifted weights, he liked to cook, he liked unimposing little wines with sardonic personalities, he pretended he didn’t care about clothes but somehow always managed to wear the same basic uniform;, he lived with a woman, Susan the insufferable, who could psycho-babble Jay-Z into impotence. But the characterization hook was that Spenser spent his life being a private eye and shooting people, which was totally alien to the character’s nature. That started to round him out and make him real. Without that hard edge, he’d have been just another fan of Barry Manilow.
xxx/ellauri306.html on line 148: The meaning of SELFISHNESS is the quality or state of being selfish : a concern for one's own welfare or advantage at the expense of or in disregard of others : excessive interest in oneself. How to use selfishness in a sentence.
xxx/ellauri306.html on line 578: Täytyypä kazoa mitä Mätien tomskujen tampiot tästä sanovat! Top critics: Cruise’s toothy heroics are ill-suited to moral complexity, but he is elevated by a stellar supporting cast... A summer genre movie for grown-ups. Too-long Grisham thriller is full of adult themes. Höh, montako panoa? Näytetäänkö muka kuinka se menee sinne? (Ilmeisesti noin 2, ei näytetä.) The Firm amusingly satirizes the New Traditionalist aspirations of today's young urban elite -- not so much the lifestyle itself as the illusion of utter security it represents. Alas, Tom Cruise is Tom Cruise, playing yet another variation of his screen image. A first-class thriller and thought-provoking morality play. Is this a thriller? You've never scene (sic) a 'suspense film' drag its heels so deplorably. Moderately entertaining... and a big step up from the book. No, the book moved at turbo speed. At two and a half hours, the movie crawls. Two-and-a-half hour movies -- jeez, there ought to be a law.
xxx/ellauri354.html on line 370: All sundial mottos are sad like that. The earliest sundials, from Ancient Egypt to China to Europe, were often marked with dedications to god(s), patrons, and/or the craftsmen who made them. In the 1500s sundials began bearing mottos relating to time—its passage, the limited quantities allotted, how it should be spent, or as a brief memento mori to the reader to stop looking at the sundial and get on with their life. Sundials represent a willful, anachronistic affectation in a world that has begun to dispense with clocks and watches.
xxx/ellauri357.html on line 398: Y tambien dice: miqui bivere cristus es mori lucrum [sic!]. (Paavalilla näin: Mihi enim vivere Christus est, et mori lucrum. Ad Philippenses 1.21 VULG.) Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on puhdasta voittoa (κέρδος).
xxx/ellauri376.html on line 31: 
pensee.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri388.html on line 467: Spenserin Britomartalla on myös hyviä nixejä tumputtajille. Annetaanpa Justyna Breszinskan kertoa:
xxx/ellauri388.html on line 469: Spenser´s Britomarta is not only an allegorical representation of the virtue of chastity, but also a multidimensional heroine, and the creation of her character goes back to the roots of the epic tradition. It can be said that apart from Ariosto, to whom Spenser was much indebted, and his Bradamante in Orlando Furioso, from whom the character of Britomart was copycatted. Presenting a woman travelling in the guise of a knight and fighting alongside and against male warriors might be seen as something quite uncommon.
xxx/ellauri388.html on line 470: Spenser went as far as transferring whole episodes from the adventures of Bradamante to those of Britomart. Both show a preference for a magic spear.
xxx/ellauri394.html on line 216: Prior to the 1848 division of land known as the Great Māhele, during the reign of Kamehameha III, all land in Hawaii was owned by the monarchy. The Great Māhele subdivided the land among the monarchy, the government, and private ownership by tenants living on the land. What was reserved for the monarchy became known as the Crown Lands of Hawaii. When Hawaii was annexed, the Crown Lands were seized by the United States government. The Queen gave George Macfarlane her power of attorney in 1898 as part of her legal defense team in seeking indemnity for the government´s seizure of the Crown Lands. She filed a protest with the United States Senate on December 20, 1898, requesting their return and claiming the lands were seized without due process or recompense, just like honest Injuns´:
xxx/ellauri394.html on line 231: Although Liliʻuokalani was never successful in more than a decade of legal pursuits for recompense from the United States government for seized land, in 1911 she was finally granted a lifetime pension of $1,250 a month by the Territory of Hawaii. Historian Sydney Lehua Iaukea noted that the grant never addressed the question of the legality of the seizure itself, and the figure was greatly reduced from what she had requested for recompense.
188