ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri032.html on line 712: On erittäin hyvä, että sinä et käsitä ainoatakaan mysteeriä, koska on todella raskasta käsittää mysteerejä, mä tiedän. Paavali myös tunsi mysteerin. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen ja hän kuuli sanomattomia sanoja. Mutta se oli todella hankalaa hänelle, hän ei voinut siten sanoa siitä mitään. Sen tähden kenenkään ei pidä yrittää kovasti tulla tuntemaan mysteerejä. Jos joku ei täysin ymmärrä opetusta Pyhästä ehtoollisesta, kolminaisuuden mysteeriä tai ikuista armon valintaa, hän ei menetä mitään hänen pelastuksestaan jos hänen uskonsa Karitsaan on muutoin oikea. Tämän tähden me yhä pysymme hänen ystävinään. Älä kysy. Jätä asia meidän huolexi. Usko vaan niinkuin me sanotaan. Ei tarvi ymmärtää.
ellauri092.html on line 166: Metodismi sai alkunsa englantilaisen anglikaanisen papin John Wesleyn hengellisen toiminnan vaikutuksesta. Wesley tuli herätykseen Saksan pietistisen kristillisyyden vaikutuksesta ja alkoi toteuttaa pietismin keskeisiä periaatteita Englannissa. Lontoon Aldersgate-kadulla herrnhutilaisten kokouksessa John Wesley koki hengellisen herätyksen (Wesley itse kertoo sydämensä lämmenneen Jeesukselle 1738), jonka jälkeen metodismi alkoi kasvaa voimakkaasti. Nimitys metodismi oli alkujaan 1600-luvulla kalvinistien arminiolaisille antama nimitys, jolla viitattiin arminiolaisten kalvinismista erottautuvaan käsitykseen vapaasta tahdosta, pelastuksesta ja pyhityksestä.
ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
ellauri254.html on line 412: Jokamies (engl. Everyman) on 1400-luvulta peräisin oleva mysteerinäytelmä, allegoristen hahmojen kautta kerrottu moraliteetti sielun pelastuksesta. Englannissa tai mahdollisesti Hollannissa syntynyt tarina pohjautuu suulliseen traditioon, mutta ilmestyi painettuna Englannissa vuonna 1510.
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri391.html on line 500: [3.6. klo 8.56] +358 44 2776451 (Jönsykkä): Ludde oli innoissaan Tolstoin ylösnousemuksesta ja kommentoi sitä myöhemmin, miten pidetään pelastuksesta kiinni. Niin käy kun tarraa sodassa Tolstoin kirjaan. Että se on kaikki ja sen varmuuden ympärille kaikki muu asettuu. Ei se musta tee tunneihmistä, mutta ehkä pietistin.
ellauri409.html on line 194: Sellaiset harhaopit eivät ole koskaan vanhentuneita, koska ne ottavat ikuisesti uusia muotoja. Esimerkiksi hyvien töiden ja "palveluksen" vaatiminen, jota saarnataan monilta tahoilta, tai pelkkä usko siihen, että kenelläkään hyvää ja hyödyllistä elämää elävällä ei tarvitse olla "sairaita" pelkoja pelastuksesta, on belgialaisuuden muoto. Toisaalta joskus kuulee lausuttavan näkemystä, että sillä ei ole todellista merkitystä, jos kaikki perinteiset uskonnolliset sanktiot moraalista käyttäytymistä rikkuvat, koska mukaviksi ihmisiksi syntyneet ja kasvatetut käyttäytyvät aina mieluummin kauniisti, ja jotka eivät ole, käyttäytyvät joka tapauksessa toisin: ja tämä on varmasti ennaltamääräyksen muoto - sillä vaara syntyä mukavaksi ihmiseksi vai ei on yhtä epävarma kuin armon lahja.
ellauri411.html on line 312: Paavalin kirjeiden perusteellinen tutkiminen opettaa meille erilaista teologiaa, joka on juutalaisuuden ja jahvismin sekoitus, joka on sekoitettu hänen omaan kristinuskon teologiaan, joka on hyvin vastoin evankeliumien ja joidenkin muiden sen jälkeen kirjoitettujen kirjeiden teologiaa. Yleisesti ottaen Kristus Paavalissa ei ole "historiallinen" mies, jolla on maallista toimintaa ja "omaa" opetusta, kuten evankeliumit mainitsevat hänet. Paavali ei anna meille mitään Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja tekoja, kuten evankeliumit antavat ristiriitaisuuksistaan ​​ja epäjohdonmukaisuuksistaan ​​huolimatta , vaan hän tekee oman teologisen tulkintansa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta, jota hänellä ei ole koskaan ollut kunniaa tavata ja tuntea elävänä ja maan päällä. Paavalin teologia on apokalyptistä, eskatologista ja soteriologista teologiaa yksilöllisestä eikä yleisestä pelastuksesta. Paavali trumpetoi jatkuvasti ilmoituksiaan, joista hän vakuuttaa saaneensa saarnaamiensa tiedon. Välitön eskatologia ja maailmanloppu leviävät kaikkiin kirjeisiin. 
ellauri411.html on line 373: Huolimatta pelastuksesta yksin uskon kautta, kuten olemme jo nähneet liian monissa viittauksissa, jakeissa kuten
xxx/ellauri165.html on line 643: Apokatastasis (kreik. ἀποκατάστασις, apokatástasis), ennalleenpalauttamisoppi eli oppi universaalista, yleisestä pelastuksesta. Toisin kuin ikuisen rangaistuksen oppi sekä ehdollisen kuolemattomuuden ja syntisten tuhon oppi (lat. annihilaatio), apokatastaasi lupaa kaikille lopullisen pelastuksen.
xxx/ellauri229.html on line 592: Tuo suurin Gnelt nousi ylös ja puhui minulle näin: - Kunnioitus vaan Isä, me tiedämme hyvin, että meitä kaikkia tuomitaan ja kidutetaan aikojen loppuun asti, ja meidän piti taistella voimakkaasti sydämessämme ennen kuin teimme tämän päätöksen, mutta Isä Oribazy kertoi meille toistuvasti, ettei ole mitään mitä hyvä kristitty ei tekisi lähimmäisensä hyväksi, että hänen pitäisi luopua kaikesta hänen puolestaan ​​ja olla valmis tekemään kaikki uhraukset; ja suurimmalla epätoivolla luovuimme pelastuksestamme, ajatellen vain rakasta isäämme Oribazya, että hän saisi marttyyrinkruunun ja päättäisi päivänsä pyhimyksensä.
xxx/ellauri273.html on line 489: Vuosi sitten Päivi Räsänen oli syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteet kaatuivat käräjäoikeudessa maaliskuussa 2022, mutta valtakunnansyyttäjä valitti tuomiosta. Elokuussa on hovioikeuden vuoro pohtia, ovatko Räsäsen puheet ja kirjoitukset homoseksuaaleista rikkoneet lakia. Eikö siinä oikeusjutussa jo ole tarpeeksi? – On kyse ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kirkon pelastuksesta. Minulle on ihan itkien otettu tästä päätöksestä yhteyttä. Moni oli todella järkyttynyt, että käräjäoikeus ei puolustanut homoja eikä Päivin ympyräsuuta saatu tukittua. - Tiedän, että on sitä järkytystä ollut toiseenkin suuntaan.
14